Onko teidän perheissänne tällaista tapaa?

Tavallaan.

Itselläni soi hälytyskellot joka kerta, kun isäni teki jotain ns. mukavaa, koska useimmiten sillä yritettiin manipuloida ja syyllistää enemmin tai myöhemmin. Lopulta lopetin pyytämästä mitään ja ottamasta vastaan mitään, koska tiesin, että käyttää niitä kuitenkin minua vastaan. 15 vuoteen en ole ollut tekemisissä, mutta yhä kuulema muistaa mainita, miten kiittämätön olen.

Vihaan yhä lahjoja, ja syötävät pyrin antamaan eteenpäin ennen kuin pilaantuvat, mutta muut ovat laatikossa odottamassa mahdollista palautusta lahjan antajalle. 

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan.

Itselläni soi hälytyskellot joka kerta, kun isäni teki jotain ns. mukavaa, koska useimmiten sillä yritettiin manipuloida ja syyllistää enemmin tai myöhemmin. Lopulta lopetin pyytämästä mitään ja ottamasta vastaan mitään, koska tiesin, että käyttää niitä kuitenkin minua vastaan. 15 vuoteen en ole ollut tekemisissä, mutta yhä kuulema muistaa mainita, miten kiittämätön olen.

Vihaan yhä lahjoja, ja syötävät pyrin antamaan eteenpäin ennen kuin pilaantuvat, mutta muut ovat laatikossa odottamassa mahdollista palautusta lahjan antajalle. 

Minkä ikäisenä tuo isäsi toiminta alkoi ja millaisia asioita sinulta odotettiin vastineeksi? Etkö ole koskaan saanut keneltäkään mieluista lahjaa, jonka tahtoisit pitää? Eiväthän kaikki ole kuin isäsi vai ajatteletko, että kaikilla lahjan antajille on ns. pahat mielessä? Entä annatko itse lahjoja kenellekään? Pyritkö itse manipuloimaan lahjoilla, jos niitä annat?

Kommenttisi osoittaa hyvin miten tavanomaiseen asiaan voi liittyä epätavallisia merkityksiä ja sisältöjä. Sinulle lahjan antavat ihmiset eivät varmasti voi aavistaa mitä kaikkea lahjan ideaan sinun mielessäsi sisältyy. Toisaalta mietin onko hyväksi pitäytyä siihen asenteseen lahjoja kohtaan, joka on lapsuudesta ja teini-iästä vai olisiko mielekästä päivittää ajatuksia tähän maailmaan ja aikuisuuteen, jota nyt elät. Kaikkien lahjojen torjuminen kuulostaa hyvin vahvalta kannanotolta, protestilta, ellet sitten ole vielä aika nuori? Tarkoitan, että kaikki saavat välillä lahjoja, jotka eivät miellytä, mutta ei niitä palauteta antajalle, vaan kiitetään kohteliaasti ja siirretään kaapin perukoille, kirppikselle tms. Lahjan antaja on useimmiten yrittänyt parastaan, mutta aina ei voi onnistua. Ap

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ollut tapana, enkä kiitos halua lisää romua tähän huusholliin. 

En minäkään halua enkä myöskään vie muiden koteihin, ellen nyt sitten ole satavarma, että esine on mieluinen. Kirjojakaan en osta kuin oman perheen jäsenille, koska heistä tiedän mistä pitävät ja mitä heillä ei vielä ole. Ap

Tämä talo olisi krääsää täynnä lattiasta kattoon, jos jokaisen työpäivän jälkeen olisi joku yllätys tuotu.

Vai oliko ap:n isä rekkakuski, merimies tai joku muu sellainen reissutyötä tekevä, joka kävi kotona hyvin harvoin?

Meillä oli tuollainen tapa kun olin pieni. Eivät ne yllätykset niin kovin isoja tai ihmeellisiä olleet. Ehkä joku tikkari, karkkirasia tai lakritsipatukka. Joskus saattoi olla vähän isompikin, kuten vaikka 1/3 litran pullo limsaa, paketti rusinoita tai jäätelö. Joskus saatoin saada muutaman taskun pohjalla oleen kolikon

Vaikka tiesin saavani jonkun yllätyksen, niin silti muistan sen olleen aina jännittävää, että tuoko isä jotain? Vaikka yllätys ei ollut ehkä kovin iso, niin silti aina olin iloinen. Miksi sitä ei osaa nykyään iloita niin pienistä asioita?

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli tuollainen tapa kun olin pieni. Eivät ne yllätykset niin kovin isoja tai ihmeellisiä olleet. Ehkä joku tikkari, karkkirasia tai lakritsipatukka. Joskus saattoi olla vähän isompikin, kuten vaikka 1/3 litran pullo limsaa, paketti rusinoita tai jäätelö. Joskus saatoin saada muutaman taskun pohjalla oleen kolikon

 

Vaikka tiesin saavani jonkun yllätyksen, niin silti muistan sen olleen aina jännittävää, että tuoko isä jotain? Vaikka yllätys ei ollut ehkä kovin iso, niin silti aina olin iloinen. Miksi sitä ei osaa nykyään iloita niin pienistä asioita?

Mahtoikohan tuo olla jokin aikakauden tapa, sitäkin tässä mietin. Sillä kasvatusmuodit uivat perheen tapoihin herkästi ilman että niitä tiedostaa suosituksiksi tai ohjeksi. Mutta joka tapauksessa tämä on myös itselleni todella mieluinen muisto kuten on ollut omallekin lapselle. Pieni huomioiminen oli vaikkapa lakritsipiippu, jota ei saanut lähikaupasta. (Saakohan muuten lakritsipiippuja enää edes myydä. Ainakaan tupakoita, joiden sisällä oli purukumia ei saa enää myydä lapsille, niitä tosin isä ei tuonut mulle, mutta itse joskus ostin.)

Pienistä asioista iloitseminen on tärkeää minustakin. Mulla on yksi ystävä, joka osaa sen taidon todella hyvin ja koetan ottaa oppia. Ap

Päivittäinen tapa ei ole yllätys

Vierailija kirjoitti:

Tämä talo olisi krääsää täynnä lattiasta kattoon, jos jokaisen työpäivän jälkeen olisi joku yllätys tuotu.

Vai oliko ap:n isä rekkakuski, merimies tai joku muu sellainen reissutyötä tekevä, joka kävi kotona hyvin harvoin?

Ei ollut, isä ei tehnyt reissutöitä, etkä varmaankaan ehtinyt lukea koko ketjua tai edes aloitusta kokonaan kysymyksestäsi päätellen. Ap

Vierailija kirjoitti:

Päivittäinen tapa ei ole yllätys

Onko aloitus liian pitkä niin ettet sinäkään jaksanut lukea kokonaan? Ap

Työmatkoilta kyllä, muuten ei. 

Vierailija kirjoitti:

Työmatkoilta kyllä, muuten ei. 

Mun vanhemmat eivät juuri käyneet työmatkoilla, itse kävin. Ja silloin lapsi oli parhaassa tuliaisiässä, oli kiva illla mennä kaupoille katsomaan mitä siellä olisi yllätykseksi. Muistan esimerkiksi todella hienon tarrakirja, jossa oli kimaltelevia tarroja. Pian sen jälkeen tarravihko katosi, samoin katosi yksi barbi ja erinäisiä vaatteita. Ne varmaankin vei eräs lapsen kaveri, joka oli kateellinen ja järjesti kaikkea ikävää, mutta en nostanut sen suurempaa hälyä asiasta. Mutta sitä tarravihkoa etsittiin kauan, se oli todella hieno ja erikoinen myös minusta, hyvä löytö syrjäisestä ja erikoisesta kirjakaupasta, josta löysin vaikka mitä muutakin jännää. Ap

Isäni oli arkipäivät tvh töissä, ei joka vkl tuonut mitään yhden nuken muistan hyvin, on valokuvakin . Kun iskä ja äiskä kävi tansseissa, iskä toi kakkirasiat.