Lue keskustelun säännöt.
Onko teidän perheissänne tällaista tapaa?
05.06.2025 |
Aikoinaan kun olin pieni, toi isäni mulle lähes joka päivä pienen yllätyksen tullessaan töistä. Se saattoi olla vaikka pieni luonnonkukka, kynä, penaali, kirja, tikkari , hedelmä tai sitten lomakkeita, joita sain itse täyttää. Juoksin kuulemma häntä aina vastaan innokkaana kysyen: Onko yllätyksiä :)
Tein omalle lapselleni saman, hänkin juoksi vastaan samalla tavalla. Olin neljä vuotta opiskelemassa toisella paikkakunnalla, silloin yllätykset olivat vähän isompia tai niitä oli enemmän. Nämä olivat kuulemma lapselle yhtä mieluisia muistoja kuin oman isäni yllätykset mulle.
Ja nyt, kun lapsi on jo aikuinen, jatkamme samaa mieheni kanssa. Kun menen kauppaan, pyydetään tuomaan yllätyksiä, eilen sain mieheltäni uutuus-cavaa yllätyksenä, saas nähdä mitä tänään tulee. Ihan joka kerta yllätystä ei tule, sekin kuuluu asiaan.
Onko muiden perheissä ollut tällaista tapaa? Vai onko tämä vain oman isäni keksintöä? Isälleni viedyt yllätykset ovat useimmiten kirjoja, hän kun ei oikein välitä muusta. Viimeksi vein kirjan Pietarin suomalaisista. Mutta ne ovat oikeastaan normaaleja tuliaisia eivätkä niinkään yllätyksiä.
Kommentit (112)
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa rasittavalta. Minulla on täysi työ keksiä miehelleni syntymäpäivä-, isänpäivä- ja joululahja. En todellakaan jaksaisi näiden lisäksi keksiä viikoittain jotain yllätyksiä. Lisäksi en tykkää siitä että tavaraa hankitaan jatkuvasti lisää. Jos taas nämä yllätykset olisivat jotain syötävää niin vaaka räjähtäisi lopullisesti.
Mullakin on täysi työ keksiä varsinaisia lahjoja sekä isälleni että miehelleni. He eivät ikinä myöskään osaa toivoa mitään lahjoja, joten pitää vain itse keksiä. Useimmiten lahjat miehelleni ovat jotain syötävää, kun on vaikea keksiä mitään. Toinen vaihtoehto on joku olut, jota hän ei ole juonut, mutta uusia ideoita kaivataan. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiva kupla aplla. Ainoat yllätykset mitä itse olen 45 vuoden aikana sukulaisilta tai puolisolta saanut on olleet negatiivisia, esim pettäminen tai synttäreiden unohtaminen. Melkoinen ongelma aplla siis, voi voi.
Mikä on motiivisi ylläpitää lapsuudesta opittua tapaa joka selvästikin on muodostunut sinulle "ongelmaksi"? Opitit isältäsi että rakkauden määritelmä on nuo pienet lahjat, yms? Kerjäät huomiota pyytämällä jotain kivaa?
Isä toi työmatkoilta aina jotain tuliaisia. Lämmöllä muistelen, vaikkei ollutkaan jokapäiväistä. Paljon kaikkea hyvää elämän teille, joilla ei ollut huomioivaa ja lämmintä isää tai isää ollenkaan. <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka päivä?
Kuulostaa rasittavalta, ja mikä yllätys se tavallaan enää on päivittäisenä tapana.
Kyllä mä aloituksessa mainitsin, että ei joka päivä. Jos se olisi päivittäin, se ei olisi enää yllätys. Ap
Lähes joka päivä on melkein päivittäistä. Isäsi taisi kompensoida jotain. Päivittäinen lahjojen roudaaminen ei ole normaalia. Vähän kuin jotkut lapset saavat jouluna satoja lahjoja. Mitä lapsi osaa enää arvostaa?
En saanut lapsena paljon lahjoja, oltiin köyhiä. Muistan ikuisesti kun äitini yksi talvinen päivä tuli töistä ihana punainen pulkka mukanaan minulle.
Odotinkin, että joku ottaa esille sen, että osaako lapsi arvostaa. Mä osasin, samoin lapseni, yllätyksenhän ei tarvinnut olla mitään erityistä. Kyse on lapsen huomioimisesta pohjimmiltaan. Esimerkiksi parhaita leikkejäni oli pienenä konttorileikki, johon tarvitsin erilaisia lomakkeita. Niitä isä toi aika usein, joten mulla oli hieno leikkikonttori. Ilmaisia tai hyvin halpoja suurin osa yllätyksistä oli.
Hieno muisto tuo punainen pulkka, tavoitat varmaankin sen kautta tunteen, joka lapsella on, kun hän juoksee isiä tai äitiä vastaan.
Vanhempani olivat uraihmisiä, mutta isä oli kanssani paljon lapsena läsnä. Äiti taas oli kotona aika paljon omissa puuhissaan. Isän kanssa luimme yhdessä sängyllä vierekkäin tms. eli ei hän kanssani leikkinyt, vaan enemmän se oli sitä, että olin mukana hänen puuhissaan. Ap
Tuo olisi tosi kuormittavaa. Joka hiton päivä kuskata jollekin yllätyksiä. Ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päivittäin toistuva asia onkin varsinainen yllätys joka kerta.
Mä yllätän mieheni joka arkipäivä saapumalla töistä kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei toki joka päivä mutta silloin tällöin.
Anna parhaat vinkkisi yllätyksiin? Uusia ideoita, miehelle on vähän vaikea keksiä muuta kun aina niitä samoja. Ap
Mikä vika on niissä samoissa jos ne toiselle mieluisia? Eihän se ole enää kivaa jos niistä tule itselle rasite.
Ei mitään vikaa, mutta olisi kivaa löytää uusi kiva genre. Mun miehelle on melkein yhtä vaikea löytää yllätyksiä (ja lahjoja) kuin isällenikin, koska he eivät välitä esimerkiksi tomaatintaimesta tai lautasliinoista. Tai sitten mielikuvitukseni ei vain oikein riitä. Ap
Ja nyt meidän muiden pitäisi "ratkaista" tämä "ongelma" jonka olette itse luoneet? Pitäisiköhän teidä
Eihän tuo mikään ongelma ole enkä ole sellaista missään kirjoittanut. Aiheena oli onko muiden perheissä tällaista tapaa ja aika monilla on. Mutta nyt pitää hetkeksi mennä, palaan myöhemmin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä on motiivisi ylläpitää lapsuudesta opittua tapaa joka selvästikin on muodostunut sinulle "ongelmaksi"? Opitit isältäsi että rakkauden määritelmä on nuo pienet lahjat, yms? Kerjäät huomiota pyytämällä jotain kivaa?
Korvaa omia lapsuuden vaille jäämisiään? Ap on alitajuisesti jäänyt kiinni ajatukseen, että turvaa ja läheisyys syntyy pitämällä yllä jotain ihme lahjarumpaa?
Vierailija kirjoitti:
Isäni ei ole koskaan huomioinut minua mitenkään vaikka asuimme samassa talossa 16 vuotta. Ei koskaan edes halannut.
Jotkut vanhakantaiset isät haluavat pitää näkyvät tunnesuhteensa pelkästään vaimoonsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä puhuttiin tuliaisista, ei yllätyksistä, vaikka ap:n kuvausten perusteella kyse on samasta asiasta vanhemmilta lapsille tai lapsista vanhemmille tai puolisot toisilleen. Eri perheissä on oma kielensä ja tapansa ilmaista samaa asiaa.
Meillä äiti on aina ollut se, joka muisti meitä lapsia tuliaisilla ja niitä todellakin odotti. Etenkin ulkomaan reissujen tuliaiset olivat aina runsaita ja äiti huomio iänkin niin, että teininä sain kaikenlaista sen ikäiselle sopivaa vaatetta, korua ja maan nuorisojuttuja. Äitini osasi valita hyvin ja tykkäsin. Ja ihan arkinen tuliainen kauppareissulta oli meidän lasten himoitsemaa Kouvolan Lakua. Tuli etenkin se mieleen, koska siihen aikaan karkkipussi jaettiin kaikkien kesken.
Isä oli valikoivampi, mutta yllätti kyllä.
Mieheni ei osaa keksiä yllätyksiä/tuliaisia. Hän on aidosti kehno kaikessa sellaisessa ja pahoitellut asiaa, mutta osaan kyllä yllättää itseni niin halutessani. Tosin tykkään yllättää/tuoda tuliaisia hänelle ja teen sitä turhankin usein. Usein ne liittyvät juuri hetken tarpeisiin niin kuin mökkikäyttöön soveltuvat saapassukat (lompsuttaa aina kumisaappailla ) tai kirja (rakastaa lukea) tai jokin laadukas hoitovoide käsille tmv.
Varmaa vauva-palstaa: ap aloittaa kivan ja positiivisen keskustelun ja saa vastineeksi vihamielistä naljailua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ollut tuollaista lainkaan. Työssäkäynti oli normaalia arkea ja päivittäistä. Tuo yllätysten tuominen kuulostaa siltä kuin se olisi ollut harvinainen poikkeus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on motiivisi ylläpitää lapsuudesta opittua tapaa joka selvästikin on muodostunut sinulle "ongelmaksi"? Opitit isältäsi että rakkauden määritelmä on nuo pienet lahjat, yms? Kerjäät huomiota pyytämällä jotain kivaa?
Korvaa omia lapsuuden vaille jäämisiään? Ap on alitajuisesti jäänyt kiinni ajatukseen, että turvaa ja läheisyys syntyy pitämällä yllä jotain ihme lahjarumpaa?
Ap vahemmat eivät olleet psyykkisesti saatavilla, he olivat vain olemasa ja omatunto ostettiin puhtaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Varmaa vauva-palstaa: ap aloittaa kivan ja positiivisen keskustelun ja saa vastineeksi vihamielistä naljailua.
Tuo ei kuullosta kivalta vaan rasittavalta.
Jos porukat oli lomalla/työmatkalla ilman lapsia niin sitten sai aina tuliaisia. Samoin jos oli kipeä niin sai pienen lahjan, limsaa, akuakan taskukirjan tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei toki joka päivä mutta silloin tällöin.
Anna parhaat vinkkisi yllätyksiin? Uusia ideoita, miehelle on vähän vaikea keksiä muuta kun aina niitä samoja. Ap
Mikä vika on niissä samoissa jos ne toiselle mieluisia? Eihän se ole enää kivaa jos niistä tule itselle rasite.
Ei mitään vikaa, mutta olisi kivaa löytää uusi kiva genre. Mun miehelle on melkein yhtä vaikea löytää yllätyksiä (ja lahjoja) kuin isällenikin, koska he eivät välitä esimerkiksi tomaatintaimesta tai lautasliinoista. Tai sitten mielikuvitukseni ei vain oikein riitä. Ap
No sittenhän on varmaan aika luopua tavasta? Ei ole ollut tuollaista tapaa ikinä lapsuuden perheessä eikä nykyisessäkään. Toki joskus tuodaan kaupasta vaikka jotain yllätyshyvää, mitä ei joka päivä syödä. Tavaroita harvemmin, ellei joku ole saanut vaikka jonkun firman näytetuotteita tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaa vauva-palstaa: ap aloittaa kivan ja positiivisen keskustelun ja saa vastineeksi vihamielistä naljailua.
Tuo ei kuullosta kivalta vaan rasittavalta.
Just tätä tarkoitin. Ap kuvailee lämpimiä muistoja ja kivoja tekoja joita tekee omalle perheelleen, ja joku ankea vänisijä alkaa heti kitistä. Eihän kukaan ole pakottanut sua samaan.
Lähes joka päivä on melkein päivittäistä. Isäsi taisi kompensoida jotain. Päivittäinen lahjojen roudaaminen ei ole normaalia. Vähän kuin jotkut lapset saavat jouluna satoja lahjoja. Mitä lapsi osaa enää arvostaa?
En saanut lapsena paljon lahjoja, oltiin köyhiä. Muistan ikuisesti kun äitini yksi talvinen päivä tuli töistä ihana punainen pulkka mukanaan minulle.