Onko teidän perheissänne tällaista tapaa?

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ollut tällaista tapaa lapsuudessa, eikä nyt omienkaan lasten kanssa. Yllätyksiä töistä saapumisen jälkeen? Huh, ei todellakaan. 

Omassa lapsuudessa silloin tällöin, joitakin kertoja vuodessa saatiin yllätyksenä jotain esimerkiksi toivomaamme valmisruokaa (meillä ei syöty valmisruokia tai käyty ravintoloissa) tai jotain extra vaateostoja kun äiti kävi kirppiksellä. Jotain pihapelejä saattoi joinakin kesinä tulla isän ostamana. Jos vanhemmat kävi ulkomaan reissulla tai pitkällä työmatkalla esim. Yli viikko, niin toivat yleensä karkkia tai jotain pientä käyttötavaraa esim. Oman mukin/lautanen. Teininä sain hajuveden. 

Omien lasten kanssa: pitkiltä reissuilta  (n. Viikko) tai jos olemme molemmat vanhemmat samaan aikaan pois ostetaan jotain pientä tuliaista, joko tarvetta tai syötävää. Joskus yllätän, muutamia kertoja vuodessa tuomalla muuten vaan. Toki arjessa esim saatamme päättää tehdä herkullista arje

Sanot, ettei ollut, mutta mielestäni kuvaat aika lailla samaa mitä minäkin. Käytin vain tuota lapsen sanastoa, olisin voinut puhua myös tuliaisista. Ap

Vierailija kirjoitti:

Ei todellakaan ollut, eikä ole minun lapsilla ollut. En ymmärrä lähes päivittäin joku yllätys. Juoksit isää vastaan sait kynän ja se oli siinä, isä sai olla rauhassa loppu päivän... 

Onko oma ajatuksesi, että lapsista on riesaa? En koskaan kokenut olevani riesa, tosin olin kyllä luonteeltani aika rauhallinen ja varmaan helppokin lapsi. Lasten temperamentithan ovat hyvinkin erilaisia. Joka tapauksessa tulkintasi tilanteesta heijastelee sinun ajatuksiasi eikä sillä ole kertomani kanssa mitään tekemistä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Joo, pitsaperjantai. 

Perheen yhteiset rituaalit ovat myös tärkeitä. Pitsaperjantaita ei ole ollut käytössä eikä nyt tule mieleen muitakaan rituaaleja. Sellainen oli, että pidettiin lapsen ja miehen kanssa perheiltoja, joissa pelattiin ja suunniteltiin tulevaa, listattiin myös toiveita (lapsen lähinnä). Näitä varten oli iso vihko, johon asiat kirjattiin ja lapsi piti kirjaa. Mutta täytyy tunnustaa, että enemmän mies lapsen kanssa pelasi ja teki yhteisiä juttuja kuin minä. Eivät omatkaan vanhempani pelanneet koskaan enkä myöskään niin välitä peleistä toisin kuin mieheni. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei todellakaan ollut, eikä ole minun lapsilla ollut. En ymmärrä lähes päivittäin joku yllätys. Juoksit isää vastaan sait kynän ja se oli siinä, isä sai olla rauhassa loppu päivän... 

Tätä ap e oikeasti tajua. Koiriakin koulutetaan antamalla niille makupaloja. 

Ei oikeastaan kouluteta. Ei ainakaan kaikkia koiria. Koiran koulutus ei ainakaan ole kovin tehokasta, jos se makupaloihin perustuu eikä ihmistenkään, ellei sitten tarkoiteta jotain hyvin yksinkertaista ja pidetä nälässä, jolloin ei voi puhua koulutuksesta. Se ei vielä koirankaan kohdalla koulutusta ole, jos koira istuu nähdessään nakin. Ap

51. Ajatuksistaan voi kertoa kovin monella tavalla. Toista mitätöivään pyrkien tai vain kertoen sen mitä itsellään oli ja miten sen koki. Mitätöivä keskustelu ei mielestäni ole keskustelua lainkaan, se on vain oman pahan olon purkamista. 

Sitä paitsi on aika mustavalkoista typistää keskustelu vain siihen, että sen pitäisi olla vain sydämiä ja tsemppihaleja. Tietysti, jos muuta ei osaa kuin mitätöidä tai laittaa tsemppihaleja, niin sitten ne kai ovat ainoat vaihtoehdot. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoja, Cavaa? Paljon näistä yllätyksistä tulee hintaa kuussa? 

En ole laskenut. Mutta ostaisimme kyllä noita asioita muutenkin. Mieheni ei esimerkiksi ehdi käydä kirjastossa eikä ehdi lukea kirjoja niin nopeasti kuin mä, niin ostamme kaikki kirjat, jotka hän lukee. Hän lukee aina useampaa kirjaa kerrallaan fiiliksen mukaan, joten se kestää kauan, kun aikaa lukea on vain iltaisin ennen nukkumaanmenoa. Ap

Entä se teidän yhteinen aika?

Joskus pyydän tuomaan jäätelöä. Kysyy mitä, vastaan yllätä.

Vierailija kirjoitti:

No mun lapset juoksi vastaan vaan siitä ilosta että äiti tulee kotiin. 

Pikkasen rasittavalta kuullostaa tuo krooninen yllättyminen joka siis ei enää ole yllätys koska se on rutiini.

Mitäs jos mulla ei ole mitään? Lapsi pettyy kun tulen kotiin?

Mutta joo kukin tavallaan.

Tämä

53. Väärinymmärtämisen keskustelukulttuuri palvelee niitä tarpeita, joita väärinymmärtäjällä on. Mitätöinti, nihilismi, sarkasmi, vertailu... aika moni liittyy kateellisuuteen. On tarve paisutella jotain lausetta tai sanaa niin että se palvelisi nolaamisen tarkoitusta. Hetkellisesti siitä voi saada tyydytystä niin että kokee alentaneensa toisen osapuolen arvoa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei todellakaan ollut, eikä ole minun lapsilla ollut. En ymmärrä lähes päivittäin joku yllätys. Juoksit isää vastaan sait kynän ja se oli siinä, isä sai olla rauhassa loppu päivän... 

Tätä ap e oikeasti tajua. Koiriakin koulutetaan antamalla niille makupaloja. 

"vaan enemmän se oli sitä, että olin mukana hänen puuhissaan.  Ap"

Entä nyt kun sinulla on niitä omia lapsia? Miten sinä olet läsnä ja miten mies on läsnä tiedän arjessa? 

Ei ilmeisesti ehtinyt aloitusta kokonaan lukemaan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tuollaista tapaa. Onneksi. Hyvä kun joulusta ja synttäreistä selviän.

 

Yllätys lakkaa olemasta yllätys, ellei aina ylitä odotuksia. Siitä tulee lopulta pirun stressaavaa. Ainakin minulle.

Et sitten varmaan nauti lahjojen ostamisesta :)  Täytyy myöntää, että itsellenikin on työlästä löytää joulu- ja synttärilahjoja miehelleni ja isälleni. Yllätykset eli tuliaiset ovat paljon helpompia. Viimeksi vein isälleni erästä tosi hyvää mangomehua ja se meni maaliin, hän tykkäsi ja aikoo ostaa sitä jatkossa. Ap

Vierailija kirjoitti:

No mun lapset juoksi vastaan vaan siitä ilosta että äiti tulee kotiin. 

Pikkasen rasittavalta kuullostaa tuo krooninen yllättyminen joka siis ei enää ole yllätys koska se on rutiini.

Mitäs jos mulla ei ole mitään? Lapsi pettyy kun tulen kotiin?

Mutta joo kukin tavallaan.

En ole alkanut pelkäämään missään vaiheessa, että lapsi tai joku muu pettyisi, jos en tuokaan yllätystä. Eihän se yllätys olisi, jos joka kerta toisi kuten jo muutamaan kertaan olen kirjoittanut. Yllätys säilyy vain, jos ei tiedä milloin ja mitä tulee. Eikä tämä tietty kaikille sovi. Jos ajatuskin tuntuu rasittavalta, niin silloin luonnollisesti miettii parempia keinoja huomioida lapsia ja perheen muita aikuisia. Ap 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tuollaista tapaa. Onneksi. Hyvä kun joulusta ja synttäreistä selviän.

 

Yllätys lakkaa olemasta yllätys, ellei aina ylitä odotuksia. Siitä tulee lopulta pirun stressaavaa. Ainakin minulle.

Jatkan: luin ketjun kokonaan. Kyse ei siis olekaan päivittäisestä tavasta. Eli joo, kyllä minä tuota teen, että tuon yllätyksiä. Olemme lomalla mökillä ja kävin äsken yksin kaupassa. Pojalle toin uuden saunatuoksun, kun hän niistä tykkää.  Miehelle toin rosetonkan. Se on yllätys, koska minä en ole yleensä se, joka alkossa käy pyytämättä. Toin myös smash-burger-tarvikkeet ja sekin on tavallaan yllätys, koska ei ole minun ensisijainen ruoka. Mies tulee takuulla yllättymään niistä. 

Mutta ovatko nämä ns. Yllätyksiä? Minusta normaalia toisen ihmisen huomioonottamisia.

Ketjun perusteella eivät kuitenkaan ihan normaaleja kaikille, mutta osalle kyllä. Pientä, arkista toisen huomioimista tai yksi sellainen tapa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei toki joka päivä mutta silloin tällöin. 

Anna parhaat vinkkisi yllätyksiin? Uusia ideoita, miehelle on vähän vaikea keksiä muuta kun aina niitä samoja. Ap

juuri tässähän se yllätysten ongelma on. Mieti, kun pitää seuraavat 50 vuotta keksiä yllätyksiä.

 

Heh, aivan. Mutta kun on pitkään naimisissa, niin moni muukin asia alkaa tuntua kovin tutulta... Mies sanoo mulle usein, että tiedän tasan tarkkaan mitä sanot seuraaksi. Ja hän myös arvaa oikein :)   Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa rasittavalta. Minulla on täysi työ keksiä miehelleni syntymäpäivä-, isänpäivä- ja joululahja. En todellakaan jaksaisi näiden lisäksi keksiä viikoittain jotain yllätyksiä. Lisäksi en tykkää siitä että tavaraa hankitaan jatkuvasti lisää. Jos taas nämä yllätykset olisivat jotain syötävää niin vaaka räjähtäisi lopullisesti. 

No ei siinä nyt ihan hirveästi mielikuvitusta tarvitse. Voihan se yllätys olla vaikka marjatuokkonen tai kesäkukkia torilta.

Marjatuokkonen on muuten yksi kivoimpia yllätyksiä ja kesäkukat myös. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaa vauva-palstaa: ap aloittaa kivan ja positiivisen keskustelun ja saa vastineeksi vihamielistä naljailua.

Niin, tarkoitus oli olla kiva ketju, mutta osa suhtautuu suht hyökkäävästi. Kannattaisi varmaan miettiä miksi. Ap

Varmaan siksi, että jatkuva yllätysten keksiminen koko 80-vuotisen elämän aikana - tai 60-vuotisen elämän aikana, kun lapsuus rajataan pois - kuulostaa aivan sairaan raskaalta. Ihan kuin elämässäei olisi riittävästi pakollista tekemistä. Pitää syödä prosessoimatonta, käydä lenkillä, käydä salilla, rapsuttaa hampaansa, kuiria ihonsa, keittää vauvalle soseet, olla menestynyt, olla hoikka - ja vielä keksiä joka päivä kaikille yllätyksiäkin?

Eihän yllätykset ole pakollisia eikä kaikki nuokaan mitkä luettelit. Minusta tärkeintä elämässä on pitää hauskaa arjessa ja seikkailla, mutta myönnän, että nuorempana olin huomattavasti paljon tunnollisempi, perfektionistisempi ja tavoitteellisempi. Nykyään en millään viitsi ihan joka päivä käyttää sitä hammasväliharjaakaan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Meillä kotona oli aina tapana tuoda jotain "tuliaisia"  niille, jotka eivät olleet mukana kauppareissulla. Niinpä aikuisenakin vein vanhalle äidilleni aina kukkia ja kaffepullaa. Asun kaksin mieheni kanssa ja hänelle tuon  myös pullaa, sushia, focacciaa sun muuta herkkua, mitä emme kotona itse tee. Hän puolestaan tuo työmatkoiltaan sitten minulle tuliaisia, jotka usein ovat sellaisia, etten millään raaskisi itse hankkia (merkkiasusteita tai koruja). Lomamatkoilta tuodaan tuliaisia niin kotiin kuin anoppilaan.

Kuulostaa tutulta. Minusta on myös kiva ostaa tuliaisia matkoilta. Ap

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa että jotkut vanhemmat käyttävät rahaa lapsiinsa. Toivottavasti AP tajuaa kuinka onnellisessa asemassa hän on ollut. Meidän perheen rahat riittivät vain äijän tupakoihin, kaljoihin ja mersuun. Hedelmiä sai syödä vain yhden päivässä ja leivän päälle sai laittaa vain yhtä päällystettä. Ja sitte vielä meidän muutenkin pienistä viikkorahoista vähennettiin jos oltiin käytetty liikaa vessapaperia. Ja jos äitee näki meillä karkkia niin söi itse niistä osan.

Tajuan, että olen ollut hyväosainen lapsi. Kuulostaa hirveältä tuo vessapaperijuttu. Meillä oli kyllä myös niin, että leivän päälle sai laittaa vain yhtä päällystettä, mutta se oli enemmän siksi, ettei tulisi liikaa kovaa rasvaa, jos päällyste oli juustoa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoja, Cavaa? Paljon näistä yllätyksistä tulee hintaa kuussa? 

En ole laskenut. Mutta ostaisimme kyllä noita asioita muutenkin. Mieheni ei esimerkiksi ehdi käydä kirjastossa eikä ehdi lukea kirjoja niin nopeasti kuin mä, niin ostamme kaikki kirjat, jotka hän lukee. Hän lukee aina useampaa kirjaa kerrallaan fiiliksen mukaan, joten se kestää kauan, kun aikaa lukea on vain iltaisin ennen nukkumaanmenoa. Ap

Entä se teidän yhteinen aika?

Hyvä kun kysyit, sillä kyllä me varmaan järjestimme lapsellemme aika kiireisen ajan kuten omillakin vanhemmilla oli. Paljon töitä, myös reissutyötä. Ja olen jäänyt vanhemmiten kotirouvaksi, että meillä olisi mieheni kanssa enemmän yhteistä aikaa, vaikka muitakin syitä kyllä oli, mm. vanhempieni auttaminen. Ap

Vierailija kirjoitti:

Joskus pyydän tuomaan jäätelöä. Kysyy mitä, vastaan yllätä.

Konstit on monet, siis yllättää. Täytyypä ottaa käyttöön tämä. Ap