Onko teidän perheissänne tällaista tapaa?
Aikoinaan kun olin pieni, toi isäni mulle lähes joka päivä pienen yllätyksen tullessaan töistä. Se saattoi olla vaikka pieni luonnonkukka, kynä, penaali, kirja, tikkari , hedelmä tai sitten lomakkeita, joita sain itse täyttää. Juoksin kuulemma häntä aina vastaan innokkaana kysyen: Onko yllätyksiä :)
Tein omalle lapselleni saman, hänkin juoksi vastaan samalla tavalla. Olin neljä vuotta opiskelemassa toisella paikkakunnalla, silloin yllätykset olivat vähän isompia tai niitä oli enemmän. Nämä olivat kuulemma lapselle yhtä mieluisia muistoja kuin oman isäni yllätykset mulle.
Ja nyt, kun lapsi on jo aikuinen, jatkamme samaa mieheni kanssa. Kun menen kauppaan, pyydetään tuomaan yllätyksiä, eilen sain mieheltäni uutuus-cavaa yllätyksenä, saas nähdä mitä tänään tulee. Ihan joka kerta yllätystä ei tule, sekin kuuluu asiaan.
Onko muiden perheissä ollut tällaista tapaa? Vai onko tämä vain oman isäni keksintöä? Isälleni viedyt yllätykset ovat useimmiten kirjoja, hän kun ei oikein välitä muusta. Viimeksi vein kirjan Pietarin suomalaisista. Mutta ne ovat oikeastaan normaaleja tuliaisia eivätkä niinkään yllätyksiä.
Kommentit (112)
Vierailija kirjoitti:
Ei toki joka päivä mutta silloin tällöin.
Anna parhaat vinkkisi yllätyksiin? Uusia ideoita, miehelle on vähän vaikea keksiä muuta kun aina niitä samoja. Ap
Pyydetään tuomaa yllätyksiä? Me tuodaan pyytämättäkin jotain mistä tiedetään toisen illahtuvan.
Isä kuoli kun olin kolmen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei toki joka päivä mutta silloin tällöin.
Anna parhaat vinkkisi yllätyksiin? Uusia ideoita, miehelle on vähän vaikea keksiä muuta kun aina niitä samoja. Ap
Mikä vika on niissä samoissa jos ne toiselle mieluisia? Eihän se ole enää kivaa jos niistä tule itselle rasite.
Joka päivä?
Kuulostaa rasittavalta, ja mikä yllätys se tavallaan enää on päivittäisenä tapana.
Isäni ei ole koskaan huomioinut minua mitenkään vaikka asuimme samassa talossa 16 vuotta. Ei koskaan edes halannut.
Kirjoja, Cavaa? Paljon näistä yllätyksistä tulee hintaa kuussa?
Mikä yllätys on sellainen jota pyydetään ja on vakiintunut tapa?
Ei. Sori mutta kuulostaa rasittavalle pidemmän päälle. Isäni toi kyllä yllätyksiä kotiin kaupasta tai reissusta tullessaan mutta hyvin harvakseltaan vain.
Joskus yllätän lapset jollain pikkujutulla, mitä ovat pyytäneet/puhuneet mutta eivät sillä kertaa ole saaneet. Miehen yllätän lähinnä tuomalla jotain herkkua kahvin kanssa tai vähän paremmat iltapalatarvikkeet, oluen tms, mutta ei tietenkään ole joka päiväistä, johan siitä tulisi tylsää. Työmatkoilta tuodaan tuliaiset.
Vierailija kirjoitti:
Pyydetään tuomaa yllätyksiä? Me tuodaan pyytämättäkin jotain mistä tiedetään toisen illahtuvan.
Isä kuoli kun olin kolmen.
Joo, välillä meidän kahden kesken pyydämme tuomaan yllätyksiä, jos on sellainen fiilis. Mutta se ei olisi yllätys, jos sitä pitäisi jatkuvasti pyytää, joten huomiosi on aiheellinen.
Olen pahoillani, että menetit isäsi niin nuorena :( Ap
Kuulostaa rasittavalta. Minulla on täysi työ keksiä miehelleni syntymäpäivä-, isänpäivä- ja joululahja. En todellakaan jaksaisi näiden lisäksi keksiä viikoittain jotain yllätyksiä. Lisäksi en tykkää siitä että tavaraa hankitaan jatkuvasti lisää. Jos taas nämä yllätykset olisivat jotain syötävää niin vaaka räjähtäisi lopullisesti.
Jo lapsuudeen kodissa oli tapana huomoida muita ja sama parisuhteessani, mutta ne oli/on enemmän sellaisia arjen pieniä tekoja kuin materiaalia, herkkuja, jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei toki joka päivä mutta silloin tällöin.
Anna parhaat vinkkisi yllätyksiin? Uusia ideoita, miehelle on vähän vaikea keksiä muuta kun aina niitä samoja. Ap
Mikä vika on niissä samoissa jos ne toiselle mieluisia? Eihän se ole enää kivaa jos niistä tule itselle rasite.
Ei mitään vikaa, mutta olisi kivaa löytää uusi kiva genre. Mun miehelle on melkein yhtä vaikea löytää yllätyksiä (ja lahjoja) kuin isällenikin, koska he eivät välitä esimerkiksi tomaatintaimesta tai lautasliinoista. Tai sitten mielikuvitukseni ei vain oikein riitä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Joka päivä?
Kuulostaa rasittavalta, ja mikä yllätys se tavallaan enää on päivittäisenä tapana.
Kyllä mä aloituksessa mainitsin, että ei joka päivä. Jos se olisi päivittäin, se ei olisi enää yllätys. Ap
Vierailija kirjoitti:
Isäni ei ole koskaan huomioinut minua mitenkään vaikka asuimme samassa talossa 16 vuotta. Ei koskaan edes halannut.
Todella surullista :( Mutta ehkä joku isä lukee viestisi ja miettii, onko hän varmasti huomioinut lapsiaan riittävästi. Ap
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa rasittavalta. Minulla on täysi työ keksiä miehelleni syntymäpäivä-, isänpäivä- ja joululahja. En todellakaan jaksaisi näiden lisäksi keksiä viikoittain jotain yllätyksiä. Lisäksi en tykkää siitä että tavaraa hankitaan jatkuvasti lisää. Jos taas nämä yllätykset olisivat jotain syötävää niin vaaka räjähtäisi lopullisesti.
Me ollaan ratkaistu tämä lahja ongelma niin, että tehdään kerran vuodessa jotain kivaa yhdessä ja säästetään lahjarahat siihen.
Meilläkin se huomoinen on ihan niitä arjen pieniä tekoja.
Vierailija kirjoitti:
Kirjoja, Cavaa? Paljon näistä yllätyksistä tulee hintaa kuussa?
En ole laskenut. Mutta ostaisimme kyllä noita asioita muutenkin. Mieheni ei esimerkiksi ehdi käydä kirjastossa eikä ehdi lukea kirjoja niin nopeasti kuin mä, niin ostamme kaikki kirjat, jotka hän lukee. Hän lukee aina useampaa kirjaa kerrallaan fiiliksen mukaan, joten se kestää kauan, kun aikaa lukea on vain iltaisin ennen nukkumaanmenoa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei toki joka päivä mutta silloin tällöin.
Anna parhaat vinkkisi yllätyksiin? Uusia ideoita, miehelle on vähän vaikea keksiä muuta kun aina niitä samoja. Ap
Mikä vika on niissä samoissa jos ne toiselle mieluisia? Eihän se ole enää kivaa jos niistä tule itselle rasite.
Ei mitään vikaa, mutta olisi kivaa löytää uusi kiva genre. Mun miehelle on melkein yhtä vaikea löytää yllätyksiä (ja lahjoja) kuin isällenikin, koska he eivät välitä esimerkiksi tomaatintaimesta tai lautasliinoista. Tai sitten mielikuvitukseni ei vain oikein riitä. Ap
Ja nyt meidän muiden pitäisi "ratkaista" tämä "ongelma" jonka olette itse luoneet? Pitäisiköhän teidän luopua tuosta lapsellisesta tavasta ja kasvaa aikuiseksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei toki joka päivä mutta silloin tällöin.
Anna parhaat vinkkisi yllätyksiin? Uusia ideoita, miehelle on vähän vaikea keksiä muuta kun aina niitä samoja. Ap
Mikä vika on niissä samoissa jos ne toiselle mieluisia? Eihän se ole enää kivaa jos niistä tule itselle rasite.
Ei mitään vikaa, mutta olisi kivaa löytää uusi kiva genre. Mun miehelle on melkein yhtä vaikea löytää yllätyksiä (ja lahjoja) kuin isällenikin, koska he eivät välitä esimerkiksi tomaatintaimesta tai lautasliinoista. Tai sitten mielikuvitukseni ei vain oikein riitä. Ap
Eli tapa on rasite, eikä kivaa...
Ei toki joka päivä mutta silloin tällöin.