Kokonainen viikko rippileirillä osalle nuorista liian haastavaa

Vierailija kirjoitti:

Muistan että 80-luvulla yksi poika karkasi rippileiriltä kun oli niin koti-ikävä. 

uskomatonta.

Normaali 15 v on onnessaan kun saa olla yötä päivää samanikäisten kanssa.

15 v joka ei ole IKINÄ nukkunut kun kotonaan: jälkeenjäänyt, outo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outoa. Meidän 10-vuotias on sujuvasti jo viikon poissa kotoaan. 

No voisiko johtua ihan siitä, että ei ole ollut aikaisemmin sellaiseen mahdollisuutta?

Kyllä omia teinejä on jännittänyt rippileiri, sillä nuorimmainenkaan ei ollut ennen rippileiriä yhtään yötä ilman vanhempiaan. Ei kaikilla ole siihen mahdollisuutta.

i

Ei ole mahdollisuutta?!? Ei ketään, jonka luona yökyläillä edes? Ei sukulaisia, ei kavereita yhden yhtä rippikouluikään mennessä? 

Kummaa porukkaa olette. 

Eiköhän toi ole seurakunnallekin halvempi ratkaisu.

Riippuu ihan lapsesta. 

Meillä vanhempi lapsi liehuu jatkuvasti yökylässä kavereillaan (toki myös meillä vieraillaan vastavuoroisesti). Jalkapalloturnauksen aikaan on mielellään sen kolme päivää koulumajoituksessa, ja todennäköisesti haluaisi olla riparilla vaikka kolme viikkoa, kun se ensi kesänä on edessä. 

Nuorempi on arka ja herkkis; on jo nyt ilmoittanut ettei haluaisi mennä leirikouluun vaikka on ollut mukana varainkeruussa. Ja päiväriparin aikoo käydä ehdottomasti, mikäli käy rippikoulua ollenkaan. 

Sama kasvatus; eri luonteet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outoa. Meidän 10-vuotias on sujuvasti jo viikon poissa kotoaan. 

No voisiko johtua ihan siitä, että ei ole ollut aikaisemmin sellaiseen mahdollisuutta?

Kyllä omia teinejä on jännittänyt rippileiri, sillä nuorimmainenkaan ei ollut ennen rippileiriä yhtään yötä ilman vanhempiaan. Ei kaikilla ole siihen mahdollisuutta.

i

Ei ole mahdollisuutta?!? Ei ketään, jonka luona yökyläillä edes? Ei sukulaisia, ei kavereita yhden yhtä rippikouluikään mennessä? 

Kummaa porukkaa olette. 

Minä olen tuo kirjoittaja. Kyllä meillä isovanhemmat on, mutta toiset on niin lähellä, että siellä on käyty päiväseltään ja toiset taas niin kaukana, että siellä on käyty kerran pari vuodessa koko perhe. Ja kavereita lapsilla iso joukko. Ei ole kukaan kaveri kutsunut yöksi, eikä meillekään ole mielellään ketään kutsuttu. Kun lapsilla ei ole omia huoneita, ja aikuiset nukkuvat olohuoneessa, niin ei ole se yökyläily ihan ykkösjuttu. 

Meillä on lapsista osa jo aikuisia. Teille, jotka pidätte outona, että lapset eivät ole jo viikkoja pois kotoa alakouluikäisinä, voin kertoa, että tasapainoisia ja hyvin menestyviä aikuisia on ainakin meidän lapsista kasvanut, vaikka eivät olekaan olleet öitä lapsena siellä täällä.

Outoa että noita vielä järjestetään. Tai no oikeastaan vielä oudompaa on että noille on menijöitä. 

Meillä on sukulaiset niin kaukana, että siellä vieraillaan vain perheen kanssa. Mutta yökyläilyjä kavereiden kanssa on ollut puolin ja toisin. Ei haittaa vaikka asunnot on pieniä ja huoneet jaettuja sisarusten kanssa.

Meillä yksi lapsista on arka ja enemmän kiinni vanhemmissaan ja hänen kanssaan aloitettiin 1 yön partioleirillä ekaluokalla. Ei olisi ollut valmis mihinkään muuhun ja tuohonkin sai pitkään houkutella. Halusin kuitenkin että pääsee sen kynnyksen yli, että yö vieraassa paikassa irti äidistä onnistuu. Sen jälkeen oli sitten helpompi mennä useamman yön leirille ja 10-vuotiaana oli jo viikon leirillä ja kaikki sujui hienosti.

Kyllä minusta on aika outoa että 15-vuotias ei pysty olemaan erossa vanhemmistaan. Jos syynä on se ettei tykkää uskontojutuista tai että leirille ei ole tulossa kavereita, se on toki asia erikseen, mutta kyllä tuon ikäisen pitäisi pärjätä ilman äitiä.

Minäminäminä. Vanhemmat sukupolvet ovat muokanneet maailman todella pahaksi paikaksi osalle nuoria elää. Te/me olemma syypäitä nuorten pahoinvointiin, yhtenä hyvänä esimerkkinä aikuisten somessa tapahtuva pilkkaaminen ja kiusaaminen. Me olemme se mätä sukupolvi "boomereiden" kanssa. Surkea sukupolvi. Nyt lapset ja nuoret kärsivät siitä.

Minäkin koen että olisin viihtynyt aikanaan paremmin lyhyellä leirillä. Ei ollut kiva olla niin pitkään, silloin ei ollut kännyköitä, oltiin ihan eristyksissä muusta maailmasta. Ahdistava kokemus, vaikka kiva pappi ja muu henkilökunta.

Itse menin päiväkouluun. Vihasin tätä pakonomaista hihhulointia, niin en mennyt rippileirille. Teoriaa vaan opetettiin. Onneksi ei enää koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Me oltiin 2 viikkoa rippileirillä.

HAHAAA

No ei ollut mitään ongelmaa olla viikkoa rippileirillä, toki se uskonnollinen opetus siellä ei kiinnostanut pätkääkään, mutta pidän erittäin outona, ettei tuon ikäiset nuoret pysty olemaan viikkoa irti vanhemmista, vai nettiriippuvuusko syynä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outoa. Meidän 10-vuotias on sujuvasti jo viikon poissa kotoaan. 

Ei saisi olla. Nykyohjeiden mukaan lapsi pidetään pumpulissa vain omassa kotonaan. 

 

Minä en ajattele niin, mutta 95% tämän palstan äityleistä ajattelee.

No mihin ne teidän kymmenvuotiaat jo menee viikoiksi pois kotoa ilman vanhempiaan? Omat lapset oli jo teini-ikäisiä kun olivat ensimmäistä kertaa yötä ilman vanhempiaan. Oltiinhan me matkustettu, mutta ei tuon ikäiset keskenään missään matkustele, vanhemmat on mukana. Sukulaisia ei ole sellaisia, mihin lapset voisi yöksi tuupata hoidettavaksi. 

 

Mummolaan, sukulaisten luo/reissuun heidän kanssaan? Heppaleirille jne? Näin ainakin meillä esikoisen kohdalla joka menee

Urheiluleireille, lastenleireille. Seitsemänvuotiaasta vähintään yksi leiri kesässä kaikilla. 

Onhan tuo haastavaa kuunnella viikon verran totena esitettäviä mielikuvitusjuttuja.

Nykynuoriso haluaisi pikemminkin olla pirileirillä lähimetsässä muiden puliukkojen seassa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outoa. Meidän 10-vuotias on sujuvasti jo viikon poissa kotoaan. 

No voisiko johtua ihan siitä, että ei ole ollut aikaisemmin sellaiseen mahdollisuutta?

Kyllä omia teinejä on jännittänyt rippileiri, sillä nuorimmainenkaan ei ollut ennen rippileiriä yhtään yötä ilman vanhempiaan. Ei kaikilla ole siihen mahdollisuutta.

i

Ei ole mahdollisuutta?!? Ei ketään, jonka luona yökyläillä edes? Ei sukulaisia, ei kavereita yhden yhtä rippikouluikään mennessä? 

Kummaa porukkaa olette. 

Minä olen tuo kirjoittaja. Kyllä meillä isovanhemmat on, mutta toiset on niin lähellä, että siellä on käyty päiväseltään ja toiset taas niin kaukana, että siellä on käyty kerran pari vuodessa koko perhe. Ja k

Mulla mummo asui 50 metrin päässä, ja olin siellä silloin tällöin yötä ihan huvikseni. Lomillaan serkkuni matkustivat sinne ilman vanhempiaan, esim. 7-vuotiaana linja-autolla yksin. Lapset itse kysyivät mummolta, saako tulla. Vanhemmat eivät heidän välissään huseeranneet mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me oltiin 2 viikkoa rippileirillä.

 

En ikinä suostuisi tuollaiseen. Muutenkaan ei yhtään nappaa se hihhulointi.

Minua voisi napata se sisältö, mutta 2 viikkoa olisi liikaa ihan mihin tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me oltiin 2 viikkoa rippileirillä.

 

En ikinä suostuisi tuollaiseen. Muutenkaan ei yhtään nappaa se hihhulointi.

Ei kenenkään ole pakko käydä riparia missään muodossa.

Vierailija kirjoitti:

Itse menin päiväkouluun. Vihasin tätä pakonomaista hihhulointia, niin en mennyt rippileirille. Teoriaa vaan opetettiin. Onneksi ei enää koskaan.

Miksi sitten menit? Eihän se ole pakollista.

Minun aikanani oltiin kesäleirillä viikko jo 8 vuoden ikäisenä. No, kyllä muutama jouduttiin hakemaan kotiin koti-ikävän vuoksi, mutta suurin osa viihtyi hyvin. Ne itkijätkin oppivat olemaan muutamassa vuodessa.