Kokonainen viikko rippileirillä osalle nuorista liian haastavaa
https://www.aamulehti.fi/pirkanmaa/art-2000011272678.html
"Joillekin nuorille on nykyään liian haastavaa viettää kokonainen viikko rippileirillä, uudessa ympäristössä poissa kotoa.
Tämän vuoksi Ylöjärven seurakunnassa on parhaillaan käynnissä hybridi-rippikoulu, jossa ensimmäiset päivät maanantaista keskiviikkoon kokoonnutaan nuorisotilassa Ylöjärven keskustassa ja vain loput päivät torstaista sunnuntaihin ollaan leirillä."
Sääli kun maksumuurin takana.
Olispa munkin nuoruudessa 1990-luvulla ollut tuollaisia lyhytleirejä, muistan kuinka vaikea oli olla pois kotoa reilu viikko.
Kommentit (208)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta ymmärrän näitä nuoria.
Itse en kestä pappeja hetkeäkään. Minuuttikin on minuutti liikaa ja paipn näkeminenkin kuvottaa ja inhottaa.
Voi, voi kyllä sullakin on ongelmat. Itse olin muutaman vuoden seurakunnalla töissä. Olin vastuussa seurakunnan it-asioista, ja näissä puitteissa pappien kanssa olin tekemisissä lähes päivittäin. Tuli uusia työntekijöitä, piti opastaa asioissa, hankkia koneet, asentaa ne jne.
Ei minulla enää ole ongelmia pappien kanssa kun olen nykyisin sellaisessa asemassa, ettei minun tarvitse olla missään tekemisissä heidän kanssaan.
Näin on parasta, varmasti heidänkin mielestään. Minun ja pappis-säädyn välillä vallitsi ja vallitsee molemminpuolinen vastenmielisyys toisiaan kohtaan.
Minä vihasin heitä koska tiesin mitä he todellisuud
Eivät ne papit sinua vihaa. Korkeintaan säälivät.
Niin siis ylöjärveläiset nuoret ahdistuu näin vähästä.
Mä olin rippikoulussa, päiväripari. Kaveri tuli sitten aina vastaan mua pyörällä päivänpäätteeksi. Ei kiinnostanut leirielämä.
Kun minä olin rippileirillä, yksi tyttö joutui unettomuuden takia lähtemään kotiin jo parin yön jälkeen eikä palannut. Hän kuitenkin tuli konfirmaatioon, eli ilmeisesti suoritti loppu rippikoulun "etänä". Se rippileir siis sijaitsi alueella, jonne ei päässyt bussilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voivoi, silloin kun minä kävin se oli kivaa ja vähän jännää, ensimmäisen kerran pidempi aika poissa kotoa. Joillakin oli vielä vanhemmilta lupalappu että saavat käydä tupakalla leirin aikana. Se oli myös aikamoista.
Meillä tämä sama. Ysäri oli hienoa aikaa kasvaa.
En ole tippaakaan uskonnollinen, leiristä jäi tosi kivat muistot kaverien kanssa.
Nykyään ei tarvitse tehdä mitään, ei saa tehdä mitään ja kaikki ongelmat yritetään ennaltaehkäistä niin että lapsistamme kasvaa elämässä pärjäämättömiä reppanoita. Jos teini ei pysty olemaan viikkoa erossa vanhemmistaan niin jossain mättää. Ehkä siellä av-mamma noudatti jo lapsesta sääntöjä ettei lapsi saa mennä edes mummolaan kun vain äiti on ainoa oikea hoitaja.
Sairasta pakottaa lapsi uskonnolliselle aivopesuleirille, lähetä mieluummin vaikka ratsastusleirille tms. urheiluleirille.
Mä kävin rippileirin 2001. Jos saisin nyt valita uudelleen, menisin päivärippikouluun tai teemariparille (musiikki tai ratsastus).
Ongelmia tuotti, kun osalla huonekavereista oli vaikea ymmärtää, et hiljaisuus on oikeesti hiljaisuus ja jotkut haluaa silloin nukkua. Varsinkin yks tyyppi oli tosi dominoiva huoneessa ja yritti mennä omilla säännöillään. Lisäksi en jotenkin ryhmäytynyt hyvin muiden leiriläisten kanssa. Koulukiusaamistausta vaikutti varmaan myös.
Sen sijaan harrastusleireiltä lapsuudesta ja nuoruudesta jäi hyvät muistot ja oli samanhenkistä porukkaa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän maailma on auki nuorille, niin sitä enemmän he käpertyvät kotiin. Mikä helvetti tässä oikein mättää? Onko vanhemmat liian pehmeitä nykyään ja suojelevat kaikelta niin ettei nuorten itsetunto ja resilienssi pääse kehittymään?
Vai ollaanko niin riipuvaisia niistä digitaalisista laitteista ja huvituksista, ettei edes viikkoa voi olla ilman?
Sitä paisti rippikouluunhan ei ole pakko kenenkään mennä, jättäköön käymättä jos ei pysty kunnolal käymään.
Mitenkähän nämä hattivatit tulevat työelämässä pärjäämään kun ei saa äitiä työpaikalle mukaan?
Rippijuhlat on niin tuottoisa rahakone, että ei kannata jättää menemättä.
Ei se kotoa pois oleminen, vaan oleminen jossain leirikeskuksessa tuntemattoman sakin kans. Silkkaa sadismia. Hyi. Huonot muistot jäi. En ymmärrä sitä leirijuttua. Inhoan edelleen yhteismajoituksia. Rippikoulussa vuonna 1989.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoa. Meidän 10-vuotias on sujuvasti jo viikon poissa kotoaan.
Ei saisi olla. Nykyohjeiden mukaan lapsi pidetään pumpulissa vain omassa kotonaan.
Minä en ajattele niin, mutta 95% tämän palstan äityleistä ajattelee.
No mihin ne teidän kymmenvuotiaat jo menee viikoiksi pois kotoa ilman vanhempiaan? Omat lapset oli jo teini-ikäisiä kun olivat ensimmäistä kertaa yötä ilman vanhempiaan. Oltiinhan me matkustettu, mutta ei tuon ikäiset keskenään missään matkustele, vanhemmat on mukana. Sukulaisia ei ole sellaisia, mihin lapset voisi yöksi tuupata hoidettavaksi.
Mummolaan, sukulaisten luo/reissuun heidän kanssaan? Heppaleirille jne? Näin ainakin meillä esikoisen kohdalla joka menee tänä kesänä rippileirille.
Lyön vetoa että nämä oirehtijat on kaikki keskiluokan kakaroita.
ja sitten näistä kotona nysvääjistä tulee t-ranshenkilöitä ja vasemmiston äänestäjiä. sääliksi käy nykynuorisoa.
Nykyinen nuoriso on kasvatettu kieroon kun mitään ei ole vaadittu lapsena. Tuloksena on pelkkää ihmis jätettä josta tulee Kela Gold korttilaisia. Elämä on pilalla ennen kuin se on edes kunnolla alkanut.
Viikko rippileirillä on liikaa, koska sen annetaan olla liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Lyön vetoa että nämä oirehtijat on kaikki keskiluokan kakaroita.
Keskiluokan kakarat on olleet ratsastusleireillä ja naapuriperheen mukana kesämökillä. Köyhiä nuo on.
Jenkeissä lapset saattavat olla 8 viikon mittaisilla leireillä jo alakouluikäisinä. Ja ihan hyvä niin, joidenkin kotiolot ovat niin hirveät etteivät selviä hengissä aikuisiksi asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän maailma on auki nuorille, niin sitä enemmän he käpertyvät kotiin. Mikä helvetti tässä oikein mättää? Onko vanhemmat liian pehmeitä nykyään ja suojelevat kaikelta niin ettei nuorten itsetunto ja resilienssi pääse kehittymään?
Vai ollaanko niin riipuvaisia niistä digitaalisista laitteista ja huvituksista, ettei edes viikkoa voi olla ilman?
Sitä paisti rippikouluunhan ei ole pakko kenenkään mennä, jättäköön käymättä jos ei pysty kunnolal käymään.
Mitenkähän nämä hattivatit tulevat työelämässä pärjäämään kun ei saa äitiä työpaikalle mukaan?
Rippijuhlat on niin tuottoisa rahakone, että ei kannata jättää menemättä.
Rippikoulun voi suorittaa myös päivä rippikouluna. Ne "tuottoisat" rippijuhlat saa siis tosiaan järjestettyä ilmankin, että on pakotettu osallistumaan rippileirille.
Vierailija kirjoitti:
Jenkeissä lapset saattavat olla 8 viikon mittaisilla leireillä jo alakouluikäisinä. Ja ihan hyvä niin, joidenkin kotiolot ovat niin hirveät etteivät selviä hengissä aikuisiksi asti.
Ne pistetään laihdutusleirille koko kesäksi. Fat camp, you know 🐷
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lyön vetoa että nämä oirehtijat on kaikki keskiluokan kakaroita.
Keskiluokan kakarat on olleet ratsastusleireillä ja naapuriperheen mukana kesämökillä. Köyhiä nuo on.
Niillä ratsastusleireillä on vanhemmat mukana. Keskiluokan lapset on kermaperseitä, jotka on helikopteroitu pilalle. Nynnyjä. Jalkapallo-treeneihinkin lapset kuskataan erikseen Audeilla, kun eivät kykene tai uskalla matkustaa julkisilla.
Työväenluokassa ei ole rahaa eikä aikaa eikä halua helikopteroida lapsia. Siksi ne lapset kestävätkin enemmän. Joku päivä nämä lapset tajuavat että ne kermaperseet ei kestä mitään ja kyseenalaistavat miksi niillä sitten on enemmän rahaa ja mahdollisuuksia. Ja sitten voi tulla ikäviä välikohtauksia.
Minä kävin iltariparin, pääsin ripille ja vuoden päästä totesin ettei ole mun juttu. Erosin kirkosta.
Mun lapsi lähtee koulun kanssa leirikouluun. Se on minusta hyvä juttu. Rippikoulusta päättäköön itse.