Kokonainen viikko rippileirillä osalle nuorista liian haastavaa
https://www.aamulehti.fi/pirkanmaa/art-2000011272678.html
"Joillekin nuorille on nykyään liian haastavaa viettää kokonainen viikko rippileirillä, uudessa ympäristössä poissa kotoa.
Tämän vuoksi Ylöjärven seurakunnassa on parhaillaan käynnissä hybridi-rippikoulu, jossa ensimmäiset päivät maanantaista keskiviikkoon kokoonnutaan nuorisotilassa Ylöjärven keskustassa ja vain loput päivät torstaista sunnuntaihin ollaan leirillä."
Sääli kun maksumuurin takana.
Olispa munkin nuoruudessa 1990-luvulla ollut tuollaisia lyhytleirejä, muistan kuinka vaikea oli olla pois kotoa reilu viikko.
Kommentit (208)
Noiden tupakkalupien kysyminen on sitten laitonta.
Vierailija kirjoitti:
Minulle riitti vuonna 1974 neljä tuntia ja sitten lähdin kotiin. Ei ole kaduttanut yhtään.
Sama vuosi minä en lähtenyt kotiin ihan mukavaa oli.
Vierailija kirjoitti:
Noiden tupakkalupien kysyminen on sitten laitonta.
Meidän ripareilla noudatetaan savuttomuutta.
Olin aikanaan itse päiväriparilla. En voinut kuvitellakaan meneväni leirille (ei sen vuoksi, että en olisi voinut olla sitä aikaa kotoa pois, vaan olin koulukiusattu ja monet kiusaajat oli ko. leirillä), päiväriparikin oli yhtä kärsimystä. Olin sielläkin kiusattu ja yksin kaiken ajan. Lisäksi molempiin suuntiin piti kulkea pyörällä n.10km...(mikä nyt oli kokemuksen pienin ongelma).
Puolet kesälomasta meni pilalle tuon takia. Mihinkään en ole tuota rippikoulua koskaan tarvinnut. Nykyisin en kuulu edes kirkkoon.
Mitä enemmän maailma on auki nuorille, niin sitä enemmän he käpertyvät kotiin. Mikä helvetti tässä oikein mättää? Onko vanhemmat liian pehmeitä nykyään ja suojelevat kaikelta niin ettei nuorten itsetunto ja resilienssi pääse kehittymään?
Vai ollaanko niin riipuvaisia niistä digitaalisista laitteista ja huvituksista, ettei edes viikkoa voi olla ilman?
Sitä paisti rippikouluunhan ei ole pakko kenenkään mennä, jättäköön käymättä jos ei pysty kunnolal käymään.
Mitenkähän nämä hattivatit tulevat työelämässä pärjäämään kun ei saa äitiä työpaikalle mukaan?
Uskosta osaston YLE uutisten lukija toimittaja kyseli että miksi Jumala jumalat sallii pahat kuin gasan jne. Sodat. Kyllä sodat aiheuttaa ihmiset ihan itse kateudesta ja varastamisella. Huomaatte TV sarjoissa muut uskonnot lavastaa syyttömiä syylliseksi kuin murhia itsemurhaksi. Pahuuden takia on sotia.
Kehtaakin kysellä kristityillä mitään Jumalasta ja muslimien pahoista teoista hyi helvetti.
Oli joo ihana leiriviikko. Mua kiusattiin, piirrettiin mm. pilakuva jonain sikana jolle porukka nauraa räkätti. Rippileirin jälkeen laihdutin itseni tosi hoikaksi ja sitten valitettiinkin anorektisesta ulkonäöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta ymmärrän näitä nuoria.
Itse en kestä pappeja hetkeäkään. Minuuttikin on minuutti liikaa ja paipn näkeminenkin kuvottaa ja inhottaa.
Tuo on valitettavasti melko yleistä. Syynä on yleensä ns. punatauti, joka aiheuttaa sitä potevissa (vasukeissa) harhaisia ajatuksia mm. yhteiskuntajärjestelmää koskien, ja kaikkien perinteiden ja hyväksi koettujen tapojen halveksuntaa.
Ööö. siis papithan ovat nykyään punataudin riivaamia, en suinkaan minä joka olen punataudista täysin vapaa. Pappis-sääty on nykyisin lähes täysin punavihreä. Ei ole enää Elias Simojoen kaltaisia pappeja.
Elias Simojoki toimi talvisodassa sotilaspastorina. Hänen yksikkö taisteli jossain Laatokan järven rannalla. Yhden taistelun jälkeen kauas järven jäälle oli jäänyt haavoittunut hevonen, joka huusi tuskissaan. Sitä ei onnistuttu lopettamaan asemista (suojasta) ampuen. Simojoki sanoi että hän hiihtää tuonne ja lopettaa sen. Ei eläintä voi noin jättää, se on tähän ihan syytön. Hänen yksikön miehet aneli että älä mene sinne, r_ssät ampuu sut kuitenkin. Simojoki lähti hiihtämään avoimelle jäälle, hänen yksikön miehet tähtäsi vastapuolen asemiin jos sieltä aletaan ampua. Simojoki pääsi hevosen viereen, lopetti sen käsiaseella, ja kääntyi, lähti takaisin päin, r_ssien konekivääri avasi tulen ja Elias Simojoki kuoli.
1970-luvun alkupuolella kävin rippikoulussa iltaisin seurakuntatalolla. Eikö tuollaista helppoa vaihtoehtoa enää ole?
Vähän harmitti kyllä kun kaveri meni rippileirille ja siellä tytöt ja pojat saunoivat ja uivat yhdessä alasti. Plus papit ja diakonissat.
En lukenut koko ketjua, mutta itsekin kävin 1970-luvulla rippikoulun. Ei siis rippileiriä, vaikka sekin oli silloin vaihtoehto. Samoin omat lapseni kävivät rippikoulun. Ja me kaikki kolme siis hiihtolomaviikolla, niin ei mennyt kesäloma pilalle riparin takia.
Voi kamalaa. Itse muutin lukion takia toiselle paikkakunnalle 15-vuotiaana. Viikot tädin majoituksessa, viikonlopuksi kotiin. En muista, että olisi ollut millään tavalla vaikeaa. Sen sijaan oppi hoitamaan arjen hommat itsenäisesti. Opiskelemaan lähtö täysin tuntemattomalle paikkakunnalle kirjoitusten jälkeen ei ollut sekään enää mikään kynnys.
Vierailija kirjoitti:
Voisi sodassa olla ankeat ajat...
Nyt ei puhuta siitä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisi sodassa olla ankeat ajat...
Nyt ei puhuta siitä...
Siitä on aina syytä puhua. Se on tärkeä seikka. Jos ei meikäläiset olis 1939-49, 1941-45 pärjänny ja jaksanut (miehet ja naiset) niin nyt ei kukaan meistä olisi tässä puhumassa näistä ripari asioista, koska meidän iso- / iso-iso vanhemmat olisi roudattu siperiaan tai teloitettu välittömästi.
Vierailija kirjoitti:
Voi kamalaa. Itse muutin lukion takia toiselle paikkakunnalle 15-vuotiaana. Viikot tädin majoituksessa, viikonlopuksi kotiin. En muista, että olisi ollut millään tavalla vaikeaa. Sen sijaan oppi hoitamaan arjen hommat itsenäisesti. Opiskelemaan lähtö täysin tuntemattomalle paikkakunnalle kirjoitusten jälkeen ei ollut sekään enää mikään kynnys.
No tuota...opiskeleminen onkin satsaus omaan tulevaisuuteen. Mutta rippikoulu? Kysytäänkö ikinä yhtään missään, oletko päässyt ripille? Ja varsinkaan, olitko rippileirillä vai rippikoulussa? Yliopiston pääsykokeissa? Työhaastatteluissa? Suuri osa kirkkoon kuuluvista taitaa edelleenkin olla ihan vaan tapakristittyjä. Koko ripillepääsy on vain ja ainoastaan joku vanha perinne, jota nyt jostain syystä pitää noudattaa, jotta suvun vanhukset ei vedä hernettä nenäänsä. Mä aikoinaan maksoin mun pojalle 500 € siitä, että meni edes rippikouluun. Ei ollut millään tavalla kristitty ajatusmaailmaltaan. Ja miksi maksoin? Koska mulle se oli pieni hinta siitä, ettei synny taas yhtä uutta riitaa exän kanssa. Jos olisin vaatinut poikaa menemään rippileirille, ei olisi tainnut edes tonni riittää.
Vierailija kirjoitti:
Voisi sodassa olla ankeat ajat...
Eikö sodassa ole aina?
Vierailija kirjoitti:
Muistan että 80-luvulla yksi poika karkasi rippileiriltä kun oli niin koti-ikävä.
Sehän on vapaaehtoinen eikä mikään kärsittävä tuomio.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eihän ne siellä riparillakaan pelkästään keskenään ole. Onhan sielläkin aikuisia, pappi yms. nuoriso-ohjaajat huolehtimassa.
On se silti vieras ympäristö ja olet vieraiden ihmisten keskellä. Itse olin ensimmäisen kerran joskus 12-vuotiaana pois kotoa yötä kotoa, olin kaksi yötä kaverini mökillä. Itkin koti-ikävää siellä salaa kaiket yöt. En siis yhtään ihmettele,jos ensimmäinen mahdollisuus tulee vaikka rippileirille, ja kyseessä on koko viikko, etteikö koti-ikävä yllättäisi, minusta ihan luonnollista. Eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, etteikö pärjäisi myöhemmin elämässä.
Minusta 12-vuotias on kyllä todella vanha yöpymään ekaa kertaa pois kotoa, eli ei ihme että jännitti. Mulla on useampia tuttuja jotk
Kaikilla se ei ole valintakysymys. Yleensä tätä asiaa ihmettelevät ne, joiden lapset voidaan tuupata isovanhemmille jo vauvaiästä lähtien ja on kaikenlaista kummia, jotka ottavat mukaan ulkomaille.
No, kyllä se on useimmilla valintakysymys ainakin kouluikäisten kyseessä ollessa. Jos nyt ei ole ainuttakaan isovanhempaa, tätiä, setää tms jonka luona voisi joskus yöpyä, niin aina voi harjoitella yökyläilyä koulukavereitten kanssa. Kesäisin järjestetään erilaisia leirejä.
Ei ole kivaa jos sataa viikon ja on 12 astetta.
Jouduimme ottamaan pojan pois leiriltä kun oli kastellut sängyn joka yö ensimmäisinä päivinä. Annoimme kyllä vaippoja mukaan, mutta pojasta ne olivat noloja ja ei käyttänyt