Lue keskustelun säännöt.
Ahdistaako ajatus ettette kuoleman jälkeen elä IKINÄ
16.10.2026 |
Minua tuo ahdistaa valtavasti. Siis kun oikeasti ajattelee ikuisuutta. Miten päästä ahdistuksesta eroon?
Kommentit (56)
No ei oikeastaan kun tarkemmin ajattelee. Mitä ikuisuudesta, kun et tule sitä ikinä kokemaan. Ikinä et tule ymmärtämään olevasi kuollut. Kuolemasta ajatuksena ahdistuminen on kyllä ymmärrettävää, mutta täysin turhaa energianhaaskausta - kuolema tulee joka tapauksessa. Mua ahdistaa enemmän ajatus läheisen kuolemasta ja ajasta jonka joutuu elämään sitten ilman tätä - luultavasti se kyllä hävittää kaikki loputkin pelot kuolemasta ja pikemminkin saa toivomaan sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ahdista. Siellä "ei missään" on hyvä olla, ei murheita ei huolia. Kasvan sitten vaikka voikukkana.
Ei sinulla ole tuostakaan varmuutta. Ei mistään ole.
Parasta kuolemassa juuri on, ettei sen jälkeen enää ahdista mikään, koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ahdistaisi huomattavasti enemmän jos tämä absurdi farssi jatkuisi loputtomiin tässä muodossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on se skenaario, johon luotan. Täydellinen vapaus.
Minä pidän yllä positiivista ajatusta, että silloin päästään johonkin paikkaan, jossa on mukavampaa. Kaikki tämä on vain odotusta siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elänhän. Uskon, että seuraava elämäni tulee olemaan mahtava, koska tämä nykyinen on ihan perseestä.
Onko kuolema sitten samanlaista kun ennen syntymää, eli ei mitään? Tyhjyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enemmän ahdistaa ajatus ikuisesta elämästä. Mikä järkytys olisikaan syntyä uudestaan ja uudestaan tähän maailmaan.
Vierailija kirjoitti:
Onko kuolema sitten samanlaista kun ennen syntymää, eli ei mitään? Tyhjyyttä.
Kaiken järjen mukaan on. Se on todellakin ”ei mitään”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeastaan aika helpottava ajatus, toivottavasti mitään jälleensyntymää ei ole vaan hajotaan kaikki tähtipölyksi kuoleman jälkeen.
No siellähän sitä ollaan oltu paljon kauemmin jo ennen syntymäämme.
15. Siitä voit olal varma. Ainakaan kova tiede - science - ei muuta vaihtoehtoa meille, millekään eliölle itse asiassa, tarjoa.
Vierailija kirjoitti:
No siellähän sitä ollaan oltu paljon kauemmin jo ennen syntymäämme.
Miten niin kauemmin? Se olemattomuus päättyi syntymään, mutta kuoleman jälkeen se on ikuista.
Näin haudan partaalla hoippuvana, olenhan jo melkein 59, sanon että kuolemassa eniten surettaisi, etten saisi kirjani käsikirjoitusta kirjoitettua loppuun, enkä voisi enää herätä seitsemältä ruokkimaan kanojani, enkä enää kuulisi parhaan ystäväni ääntä puhelimessa, tai että takakyykkyni tangolla jäisi 90 kiloon. Että menetän kaikki nämä konkreettiset, hienot ja hikiset asiat, joista elämäni muodostuu.
Olen onnekas siinä, etten ole uskovainen, eikä minun tarvitse pelätä jumalten kostoa tai ikuista kidutusta, tai että joutuisin kummituksena vaeltelemaan ympäriinsä lakana päässä.
Lohduttavaa sen sijaan on se, että miljardit muut ovat minua ennen luopuneet noista asioista, ja ihan hyvin kai heillä menee.
Ahdisti ennen kun tulin elävään pelastavaan uskoon, uudestisynnyin ylhäältä. Ei tarvitse pelätä enää kun tietää että on Jeesuksen sovitustyön ansiosta saanut ikuisen elämän, Hänen luonaan.
Uskoa ei voi omin voimin, mutta Jumalan puoleen saa aina kääntyä. Jumala on se joka antaa elävää uskoa, lahjana ihmiselle.
Kannustan myös alkuun lukemaan Raamatusta Johanneksen evankeliumi. Siitä on hyvä aloittaa tutustumaan Jeesukseen.
Kaikkea Hyvää!
T. N 56v, uskossa maaliskuusta 2021.
Olen sinut ko. asian kanssa.