Lue keskustelun säännöt.
Kokonainen viikko rippileirillä osalle nuorista liian haastavaa
03.06.2025 |
https://www.aamulehti.fi/pirkanmaa/art-2000011272678.html
"Joillekin nuorille on nykyään liian haastavaa viettää kokonainen viikko rippileirillä, uudessa ympäristössä poissa kotoa.
Tämän vuoksi Ylöjärven seurakunnassa on parhaillaan käynnissä hybridi-rippikoulu, jossa ensimmäiset päivät maanantaista keskiviikkoon kokoonnutaan nuorisotilassa Ylöjärven keskustassa ja vain loput päivät torstaista sunnuntaihin ollaan leirillä."
Sääli kun maksumuurin takana.
Olispa munkin nuoruudessa 1990-luvulla ollut tuollaisia lyhytleirejä, muistan kuinka vaikea oli olla pois kotoa reilu viikko.
Kommentit (208)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me oltiin 2 viikkoa rippileirillä.
Pantiinko siellä?
Kaikki eivät ole samalla tasolla kanssasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisi sodassa olla ankeat ajat...
Ajattelitko että riparin käymällä ei sodassa olisi ankeat ajat?
Vierailija kirjoitti:
No eihän ne siellä riparillakaan pelkästään keskenään ole. Onhan sielläkin aikuisia, pappi yms. nuoriso-ohjaajat huolehtimassa.
On se silti vieras ympäristö ja olet vieraiden ihmisten keskellä. Itse olin ensimmäisen kerran joskus 12-vuotiaana pois kotoa yötä kotoa, olin kaksi yötä kaverini mökillä. Itkin koti-ikävää siellä salaa kaiket yöt. En siis yhtään ihmettele,jos ensimmäinen mahdollisuus tulee vaikka rippileirille, ja kyseessä on koko viikko, etteikö koti-ikävä yllättäisi, minusta ihan luonnollista. Eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, etteikö pärjäisi myöhemmin elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Minusta oli hauskaa viettää viikko rippirielillä. Puolessa viikossa ei olisi ehtinyt tutustua kenenkään. Ei ole mitään ideaa tuollaisessa lyhyessä leirissä. Lapset pitäisi saada pois nykyään mukavuusvyöhykkeeltä. Ala siinä olemaan mitään yhtä joukkuetta, jos vain muutaman päivän leiri. Olisin tykännyt kahden viikon leiristä, mistä muut täällä puhuvat.
Mullakin kesti 2vkoa leiri ja siinä kyllä alkoi olla jo liikaa vaikka kivaa olikin. Oma teini kävi päiväriparin.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi osasin itse välttää ko turhakkeen aikoinani. Juniori taas kävi yhden luennon edestä ja totesi ettei tarvitse elämäänsä mitään jesseshaibaa. Ja hankki kesätöitä ihan oma-aloitteisesti tienaten mukavasti fyffeä sen ajan kun muut leireilivät aivopesussa.
Suurin osa noin nuorista lapsista ei ole töissä koko kesää muutenkaan, joten ihan hyvin voi olla leirillä viikon pari. Ihan turha myös asettaa lapselle painetta, että pitäisi olla töissä koko ajan. Milloin sitä lomailee, jos ei lapsena?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kuulu kirkkoon mutta suosittelin lapselleni että kävisi joko riparin tai protuleirin. On hyvä, että tuossa iässä joutuu pohtimaan vähän syvällsempiä asioita ja on myös hyvä oppia puhumaan niistä ikäistensä seurassa. 15-vuotias tajuaa jo jotain moraalista ja arvoista - ja sattumoisin juuri 15-vuotias on jo oikeudenkin edessä vastuussa teoistaan.
Lapselleni oli kuitenkin kauhea haaste olla pois kotoa ja varsinkin ilman vanhempia. Ajatuskin leiristä oli kauhea. Kävi sitten rippikoulun, ja yllättäen saiksin sieltä paljon, vaikka ei sitten liittynyt kirkkoon.
En ollut liian huolissani siitä että nuori ei pystynyt lähtemään kotoa, arvasin että sen aika vaan tuli vähän myöhemmin, ja niink kävi. 19-vuotiaana lapsi muutti opiskelukämpään. Käy joskus kotona syömässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoa. Meidän 10-vuotias on sujuvasti jo viikon poissa kotoaan.
Ei saisi olla. Nykyohjeiden mukaan lapsi pidetään pumpulissa vain omassa kotonaan.
Minä en ajattele niin, mutta 95% tämän palstan äityleistä ajattelee.
No mihin ne teidän kymmenvuotiaat jo menee viikoiksi pois kotoa ilman vanhempiaan? Omat lapset oli jo teini-ikäisiä kun olivat ensimmäistä kertaa yötä ilman vanhempiaan. Oltiinhan me matkustettu, mutta ei tuon ikäiset keskenään missään matkustele, vanhemmat on mukana. Sukulaisia ei ole sellaisia, mihin lapset voisi yöksi tuupata hoidettavaksi.
Et oo esim leireistä kuullut ja harrastusmatkoista? Harrastusleireistä? Onko ainoa oletus poissaololle sukulaisissa olo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olin rippileirillä. Alkuviikko meni hyvin. Loppuviikko oli tuskaa. Enkä uskonut niihin raamattu juttuihin. N30
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoa. Meidän 10-vuotias on sujuvasti jo viikon poissa kotoaan.
Toivottavasti omasta halustaan, eikä vanhempien lomantarvekaipuu.
Tietysti omasta halusta. Mutta näihin asioihin kasvetaan. Jos tottui jo pienenä olemaan esim. isovanhemmilla yötä, on sinne kiva mennä vanhempanakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisi sodassa olla ankeat ajat...
No aika harva tuon ikäinen kuuluu armeijaan.
Niin, onhan se varmaan kauheaa ja traumatisoivaa kun ei saa olla 24/7 kännykällä ja pitää mennä tiettyyn aikaan nukkumaan ja herätäkin ennen puoltapäivää. Nämähän ne on suurimmalle osalle ongelma. Ja se että vanhemmat vielä siinä kauhistelee, sen sijaan että rohkaisivat lapsiaan, että kyllä sä pärjäät.
Jos ei pysty 15-vuotiaana olemaan viikkoa pois äidin helmoista, niin miten nää pystyy menemään koskaan inttiinkään tai opiskelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä kävin 80-luvulla päivänkoulun. 1 yö oltiin leirikeskuksessa. Aikuisena erosin kirkosta, omat lapset elämänkatsomustiedossa
Viikko poissa kotoa on liikaa.
Nyt oikeasti nauran ääneen. Johan minäkin (ja moni muu) oli 80-luvulla lapsena leireillä viikon kerrallaan. Ja ikää oli joku 8v. Nykyajan teinit sitten itkee äitiä iässä missä itse muutin omilleni asumaan. Ei jumalauta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eihän ne siellä riparillakaan pelkästään keskenään ole. Onhan sielläkin aikuisia, pappi yms. nuoriso-ohjaajat huolehtimassa.
On se silti vieras ympäristö ja olet vieraiden ihmisten keskellä. Itse olin ensimmäisen kerran joskus 12-vuotiaana pois kotoa yötä kotoa, olin kaksi yötä kaverini mökillä. Itkin koti-ikävää siellä salaa kaiket yöt. En siis yhtään ihmettele,jos ensimmäinen mahdollisuus tulee vaikka rippileirille, ja kyseessä on koko viikko, etteikö koti-ikävä yllättäisi, minusta ihan luonnollista. Eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, etteikö pärjäisi myöhemmin elämässä.
Tämän takia lapsille on ihan tervettä olla muidenkin ihmisten kuin omien vanhempiensa kanssa. Ihan pienestä asti.
Vierailija kirjoitti:
Viikko poissa kotoa on liikaa.
Nyt oikeasti nauran ääneen. Johan minäkin (ja moni muu) oli 80-luvulla lapsena leireillä viikon kerrallaan. Ja ikää oli joku 8v. Nykyajan teinit sitten itkee äitiä iässä missä itse muutin omilleni asumaan. Ei jumalauta.
Kyllä ihmetellä täytyy. Ja tässäkin yhteydessä (tottakai..) on moitittu koko rippikoulu instituutiota turhaksi jesseshaibaksi jne. mutta jos sillä yhden viikon leirikoulussa viettämisellä ja virsien veisuulla saadaan edes se aikaan, että osalla näistä pullamössö lapsukaisista hieman resilienssi ja kaikenlainen jaksaminen hieman petrautuu, niin se on kyllä täysin sen arvoista. Mielenterveysongelmaisia nuoria aikuisia on ihan tarpeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viikko poissa kotoa on liikaa.
Nyt oikeasti nauran ääneen. Johan minäkin (ja moni muu) oli 80-luvulla lapsena leireillä viikon kerrallaan. Ja ikää oli joku 8v. Nykyajan teinit sitten itkee äitiä iässä missä itse muutin omilleni asumaan. Ei jumalauta.
Öö mitä väliä, pidä huolta vaan omista asioistasi, nyt eletään tätä päivää.
No sitä väliä, että jos näistä lapsista kasvaa aikuisia jotka kokee sen, tämän, ja tuon normaaliin elämään liittyvän asian "haasteellisena" niin tämä koko maa menee konkkaan ja nurin jos porukalle pitää järjestää kriisiapua ja kädestä pitämistä esim. syystä että ulkona kävellessä oli liian kova vastatuuli tai sade kasteli vaatteet.
Noku ei pääse kännylle ja koneelle 24/7 ja pitää herätä ennen puolta päivää niin ahdistaahan se. Kotona ei opeteta mitään eikä ole mitään rajoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eihän ne siellä riparillakaan pelkästään keskenään ole. Onhan sielläkin aikuisia, pappi yms. nuoriso-ohjaajat huolehtimassa.
On se silti vieras ympäristö ja olet vieraiden ihmisten keskellä. Itse olin ensimmäisen kerran joskus 12-vuotiaana pois kotoa yötä kotoa, olin kaksi yötä kaverini mökillä. Itkin koti-ikävää siellä salaa kaiket yöt. En siis yhtään ihmettele,jos ensimmäinen mahdollisuus tulee vaikka rippileirille, ja kyseessä on koko viikko, etteikö koti-ikävä yllättäisi, minusta ihan luonnollista. Eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, etteikö pärjäisi myöhemmin elämässä.
Minusta 12-vuotias on kyllä todella vanha yöpymään ekaa kertaa pois kotoa, eli ei ihme että jännitti. Mulla on useampia tuttuja jotka myös aika isoina ekaa kertaa kokeilivat yöpymistä muualla, huonosti yleensä meni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voivoi, silloin kun minä kävin se oli kivaa ja vähän jännää, ensimmäisen kerran pidempi aika poissa kotoa. Joillakin oli vielä vanhemmilta lupalappu että saavat käydä tupakalla leirin aikana. Se oli myös aikamoista.
Meillä tämä sama. Ysäri oli hienoa aikaa kasvaa.
En ole tippaakaan uskonnollinen, leiristä jäi tosi kivat muistot kaverien kanssa.
Nykyään ei tarvitse tehdä mitään, ei saa tehdä mitään ja kaikki ongelmat yritetään ennaltaehkäistä niin että lapsistamme kasvaa elämässä pärjäämättömiä reppanoita. Jos teini ei pysty olemaan viikkoa erossa vanhemmistaan niin jossain mättää. Ehkä siellä av-mamma noudatti jo lapsesta sääntöjä ettei lapsi saa mennä edes mummolaan kun vain äiti on ainoa oikea hoitaja.
Tai sitten osa arvostaa oikeasti sitä hyvää unta. Kiva nukkua jollain halvalla lirulla vaahtomuovipatjalla selkä kipeänä.
No eihän ne siellä riparillakaan pelkästään keskenään ole. Onhan sielläkin aikuisia, pappi yms. nuoriso-ohjaajat huolehtimassa.