Lue keskustelun säännöt.
Sinä yli 50-vuotias lapseton nainen, kaduttaako tai harmittaako koskaan, ettet hankkinutkaan lasta/lapsia?
31.05.2025 |
Et halunnut lapsia tai ehkä olisit halunnutkin muttet saanut ja nyt olet yli 50-vuotias. Tuleeko koskaan sellaisia hetkiä, että olisi sittenkin pitänyt hankkia lapsi? Tai harmittaako/kaduttaako, että äitiys ja lapsiperhe-elämä jäi sinulta kokematta?
Kerro myös halutessasi, oletko parisuhteessa tai tapailetko miehiä vai elätkö yksin.
Kommentit (618)
Vierailija kirjoitti:
Yksi lapsi on hyvä ratkaisu, jos mahdollista. Olen matkustanut ym niin paljon kuin sielu sietää, mikään ei jäänyt kokematta lapsen takia - päin vastoin.
Miksi lapsen ja matkustelun pitäisi olla ainoat vaihtoehdot? Itse en ole kiinnostunut kummastakaan, mutta koen silti eläväni täysipainoista ja hyvää elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 48, parisuhteessa jo kohta 20v. Ei kaduta eikä harmita. Kuudessa kummilapsessa on ihan tarpeeksi :) Miehen kanssa elellään mukavasti kaksin, harrastetaan, vietetään aikaa ystävien kanssa. Lapsettomana pystyin hyvin auttamaan vanhan äitini hoidossa hänen viimeisinä elinvuosinaan. Oman vanhenemisen osalta on suht selvät sävelet ja suunnitelmat.
Vierailija kirjoitti:
Ei harmita. Elän yksin. Omaisuuteni testamenttaan eläinsuojeluun.
Eikö ketään, ainoatakaan ihmistä ole sinun elämässä jolle haluaisit testamentata? 😯
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä yllätä, että tällaiseen ketjuun tuli taas astetta yksinkertaisempia ihmisiä pahoittamaan mielensä siitä, kun osa ihan oikeasti elää onnellista ja tyytyväistä elämää ilman pershedelmiä.
Termisi kuvaa hyvin omaa ajatusmalliasi, olet kääntynyt itsesi lapsia vastaan. Toimiihan se toki tuokin. Jatka itsesi huijaamista.
Kerrotko vielä, miksi sinua ahdistaa lapsettomuus noin paljon? Hirveät defenssit päällä kieltämässä, että lapsettomuus voisi olla oikeasti joillekin toivottu ja hyvä asia.
Vierailija kirjoitti:
Tabu on myös se että myöntäisivät että kaduttaa. Sitähän ei voi tehdä.
Ikävä pilata voimaantumisesi, mutta sellaista ei voi myöntää, mitä ei tunne. Se nyt vain on niin, että kaikkia ei lapsettomuss kaduta, vaikka miten yrittäisit muuta itsellesi uskotella. Sinä et päätä näitä asioita.
Ja sinä päätät? No niin puhuit pussiin itsesi. Jatka toki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta, että saattaa kaduttaa sitten, kun kavereille alkaa tulla lapsenlapsia.
Lisäksi lapset usein hoitavat vanhempiensa asioita, jos vanhemmat ei enää kykene. Jopa palvelutaloissa on tärkeää, että on lapset katsomassa perään.
Juttelin pitkään yhden entisen hoitajan kanssa. Sanoi, että lapsettomat tulevat pakostakin huonommin hoidetuiksi, kun lapset ei pidä puolia. Ei kestänyt kauaa olla eaadollisella alalla. Siirtyi takaisin entiseen ammattiinsa.
Antoi myös neuvon, että oli luullut aiemmin (ennen hoitajakokemustaan) yksityisiä paremmaksi, mutta julkisissa on parempi hoito oikeasti.
Hän siis kouluttautui hoitajaksi ajatuksella, että tekee keikkaa viikonloppuisin ja entistä työtään muulloin. Iältään viiiskymppinen.
Tuo voi kyllä pitää paikkansa, että jotkut lapset taistelevat vanhemmalleen paremman hoid
Mun isoäidin sisko oli lapseton ja eli yli 9-kymppiseksi. Kävin enemmän katsomassa häntä kuin noi sinun mainitsemat vanhempiaan. Välimatkaa oli 200 km. Kun tää isotäti oli vielä alle 80v hän kävi myös mun luona joskus ja olin siis itse alle 30v. Hän oli kiva tyyppi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harmittaa niitä mutta he ovat itselleen vakuuttaneet ettei saa harmittaa koska vähän myöhästä on.
Eli eivät myönnä sitä. Muuten myöntäisivät että tuli tehtyä huono päätös ja sitähän ei voi tehdä.
Pitää pysyä sen päätöksen takana, sen takia nää vastaukset on tätä.
Ilmiselvää.
Itse kaduttaa ja myönnän sen.
Tämä voi nyt järkyttää sinua, mutta kerron silti: Kaikki eivät ole niin kuin sinä. Se, että sinua kaduttaa, ei tarkoita, että kaikkia kaduttaa. Luulisi jo 50+ iässä tajuavan näin yksinkertaisen asian.
Et edes ymmärtänyt tekstiä, jos olisit et sanoisi noin. Ne ketkä on valinneet sen eivät anna itsensä edes ajatella muuta ja ovat vaku
On armollista, ettei kadu ja joskus siihen tarvitaan hivenen itsepetostakin, koska muuten sattuisi liikaa henkisesti. Eroaahan moni hyvästä avioliitostakin huonomman takia, muttei kehtaa myöntää tehneensä väärän valinnan.
Ei vain voi liikaa takertua menneeseen, kun pitää kuitenkin elää nykyhetkeä ja rakentaa tulevaisuutta sen pohjalta, millaisia valintoja on tehnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
56 vuotiaana totean että oli elämäni paras päätös pysyä lapsettomana. Nyt on elämäni juuri sellaista kuin haluan.
Ihana kuulla, että olet tyytyväinen elämääsi. Minä luulen, että ne perheelliset, jotka ei voi uskoa, että lapseton voisi olla katumatta lapsettomuuttaan ja olla onnellinen ilman lapsia, oikeasti itse katuvat lasten hankkimista. On muuten niin omituinen kuvio tuo toisten ihmisten lapsettomuuden vatvominen.
T. Onnellinen perheen äiti
Voihan sitä joku NYT, tällä hetkellä siis , sanoa olevansa 'vapaaehtoisesti lapseton'(mutta joskus ,hiukan myöhemmin elämässä,saattaa halutakin 'vapaaehtoisesti hankkia' lapsen.)
Se ns. VELA ei sinänsä ole mikään 'lifelong-statement', vakaumus, tai 'julistus itsestä'.
(...kuten ei oikeastaan mikään mitä mieltä NYT on itsestä ja omasta ajattelustaan)
Ei voi tietää mitä elämässä esim. viiden vuoden päästä tapahtuu.
Jos ja kun vaikka rakastuu johonkin ihanaan mieheen, ja haluaakn lapsen.
Halut elämässä yleensä muuttuvat,mukautuvat, tai ihan kokonaan vaihtuvat. (tai sitten unohtuvat kokonaan) .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei harmita. Elän yksin. Omaisuuteni testamenttaan eläinsuojeluun.
Eikö ketään, ainoatakaan ihmistä ole sinun elämässä jolle haluaisit testamentata? 😯
Miksi pitäisi olla?
t. toinen lapseton, jolla kyllä on läheisiä, mutta ei mitään tarvetta testamentata omaisuutta heille
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tabu on myös se että myöntäisivät että kaduttaa. Sitähän ei voi tehdä.
Ikävä pilata voimaantumisesi, mutta sellaista ei voi myöntää, mitä ei tunne. Se nyt vain on niin, että kaikkia ei lapsettomuss kaduta, vaikka miten yrittäisit muuta itsellesi uskotella. Sinä et päätä näitä asioita.
Ja sinä päätät? No niin puhuit pussiin itsesi. Jatka toki.
Kyllä. Minä päätän omista tunteistani ja kokemuksistani. Jos minua ei kaduta, sitä asiaa ei muuta mikään pikkupennun ulina vauvapalstalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tabu on myös se että myöntäisivät että kaduttaa. Sitähän ei voi tehdä.
Ikävä pilata voimaantumisesi, mutta sellaista ei voi myöntää, mitä ei tunne. Se nyt vain on niin, että kaikkia ei lapsettomuss kaduta, vaikka miten yrittäisit muuta itsellesi uskotella. Sinä et päätä näitä asioita.
Ei lapsettomuus tietenkään kaikkia kaduta.
Mutta uskon myös, että on vaikeaa myöntää edes itselleen, saati julkisesti, jos kaduttaa. Koskee muitakin elämän valintoja ja on ihan peruspsykologiaa. Se on sinänsä oikein hyvä juttu, on helpompi elää eteenpäin, kun ei jää haikailemaan menneitä valintoja, joille ei mitään voi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä yllätä, että tällaiseen ketjuun tuli taas astetta yksinkertaisempia ihmisiä pahoittamaan mielensä siitä, kun osa ihan oikeasti elää onnellista ja tyytyväistä elämää ilman pershedelmiä.
Termisi kuvaa hyvin omaa ajatusmalliasi, olet kääntynyt itsesi lapsia vastaan. Toimiihan se toki tuokin. Jatka itsesi huijaamista.
Kerrotko vielä, miksi sinua ahdistaa lapsettomuus noin paljon? Hirveät defenssit päällä kieltämässä, että lapsettomuus voisi olla oikeasti joillekin toivottu ja hyvä asia.
Omat defenssit on siitä että noin mäkin aikaan luulin mutta mieli muuttui. Tein virheen ja väärän valinnan itse. Sitä et voi muuksi muuttaa kohdallani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä yllätä, että tällaiseen ketjuun tuli taas astetta yksinkertaisempia ihmisiä pahoittamaan mielensä siitä, kun osa ihan oikeasti elää onnellista ja tyytyväistä elämää ilman pershedelmiä.
Termisi kuvaa hyvin omaa ajatusmalliasi, olet kääntynyt itsesi lapsia vastaan. Toimiihan se toki tuokin. Jatka itsesi huijaamista.
Kerrotko vielä, miksi sinua ahdistaa lapsettomuus noin paljon? Hirveät defenssit päällä kieltämässä, että lapsettomuus voisi olla oikeasti joillekin toivottu ja hyvä asia.
Sehän on oikeastaan vain hyvä, että joku todella haastaa lapsettomuutta harkitsevia - koska päätös on todella iso ja peruuttamaton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä yllätä, että tällaiseen ketjuun tuli taas astetta yksinkertaisempia ihmisiä pahoittamaan mielensä siitä, kun osa ihan oikeasti elää onnellista ja tyytyväistä elämää ilman pershedelmiä.
Termisi kuvaa hyvin omaa ajatusmalliasi, olet kääntynyt itsesi lapsia vastaan. Toimiihan se toki tuokin. Jatka itsesi huijaamista.
Kerrotko vielä, miksi sinua ahdistaa lapsettomuus noin paljon? Hirveät defenssit päällä kieltämässä, että lapsettomuus voisi olla oikeasti joillekin toivottu ja hyvä asia.
Omat defenssit on siitä että noin mäkin aikaan luulin mutta mieli muuttui. Tein virheen ja väärän valinnan itse. Sitä et voi muuksi muuttaa kohdallani.
Ja nyt sitten kuvittelet, että kaikille käy samoin kuin sinulle eikä kukaan voi aidosti olla tyytyväinen lapsettomuuteensa?
Olen 36v ja mua tottakai harmittaa, mutta toisaalta tiedän, että jos olisin tehnyt lapsen kahden edellisen miesystävän kanssa, niin todennäköisesti kasvattaisin tällä hetkellä mielenterveyshäiriöistä kärsivää lasta ja olisin myös itse pahasti mthäiriöinen ja terveyshaitoista kärsivä aikuinen.
En usko, että terveys olisi aiemmin tai nytkään kestänyt lasten tekoa, saatikka oikeanlaista kumppania löytynyt ajoissa.
Ei kaikilla ole syy lapsettomuuteen se, ettei niitä halua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä yllätä, että tällaiseen ketjuun tuli taas astetta yksinkertaisempia ihmisiä pahoittamaan mielensä siitä, kun osa ihan oikeasti elää onnellista ja tyytyväistä elämää ilman pershedelmiä.
Termisi kuvaa hyvin omaa ajatusmalliasi, olet kääntynyt itsesi lapsia vastaan. Toimiihan se toki tuokin. Jatka itsesi huijaamista.
Kerrotko vielä, miksi sinua ahdistaa lapsettomuus noin paljon? Hirveät defenssit päällä kieltämässä, että lapsettomuus voisi olla oikeasti joillekin toivottu ja hyvä asia.
Sehän on oikeastaan vain hyvä, että joku todella haastaa lapsettomuutta harkitsevia - koska päätös on todella iso ja peruuttamaton.
Joo, mutta se on vain ja ainoastaan tyhmää tulla väittämään, että "kyllä sä kadut, mutta et vain myönnä itsellesi". Ei kukaan voi toisen ihmisen puolesta päättää, mitä hän tuntee.
Vierailija kirjoitti: Olen 36v ja mua tottakai harmittaa, mutta toisaalta tiedän, että jos olisin tehnyt lapsen kahden edellisen miesystävän kanssa, niin todennäköisesti kasvattaisin tällä hetkellä mielenterveyshäiriöistä kärsivää lasta ja olisin myös itse pahasti mthäiriöinen ja terveyshaitoista kärsivä aikuinen. En usko, että terveys olisi aiemmin tai nytkään kestänyt lasten tekoa, saatikka oikeanlaista kumppania löytynyt ajoissa. Ei kaikilla ole syy lapsettomuuteen se, ettei niitä halua.
Miksi et lukenut aloitusta? Siellähän tuotiin selkeästi esiin myös vaihtoehto, että lapsettomuus voi olla myös tahatonta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä yllätä, että tällaiseen ketjuun tuli taas astetta yksinkertaisempia ihmisiä pahoittamaan mielensä siitä, kun osa ihan oikeasti elää onnellista ja tyytyväistä elämää ilman pershedelmiä.
Termisi kuvaa hyvin omaa ajatusmalliasi, olet kääntynyt itsesi lapsia vastaan. Toimiihan se toki tuokin. Jatka itsesi huijaamista.
Kerrotko vielä, miksi sinua ahdistaa lapsettomuus noin paljon? Hirveät defenssit päällä kieltämässä, että lapsettomuus voisi olla oikeasti joillekin toivottu ja hyvä asia.
Omat defenssit on siitä että noin mäkin aikaan luulin mutta mieli muuttui. Tein virheen ja väärän valinnan itse. Sitä et voi muuksi muuttaa kohdallani.
En kuvittele mutta ihminen tyytyy erittäin helposti siihen mitä on. Ja onnellisuus on aivokemiaa.
Et taida juuri ymmärtää psykologiaa?
Termisi kuvaa hyvin omaa ajatusmalliasi, olet kääntynyt itsesi lapsia vastaan. Toimiihan se toki tuokin. Jatka itsesi huijaamista.