Sinä yli 50-vuotias lapseton nainen, kaduttaako tai harmittaako koskaan, ettet hankkinutkaan lasta/lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kuvittele mutta ihminen tyytyy erittäin helposti siihen mitä on. Ja onnellisuus on aivokemiaa.

Et taida juuri ymmärtää psykologiaa?

Ei siihen psykologiaa tarvita, että ymmärtää sinun ajatusharhasi. Riittää, että osaa lukea. Nyt voit sitten lopettaa tuon toisten puolesta puhumisen. Me aikuiset tiedämme ihan itse, mikä meitä kaduttaa ja mikä ei. Sitä ei sanele psykologia eikä mikään muukaan ulkopuolinen taho. 

Paitsi sinä kaikkitietävä jota ei kaduta mikään oma valinta.

(Koska olet liian heikko myöntämään sitä)

Sä olet vähän hölmö, jos kuvittelet, että kaikki ihmiset katuvat asioita. Miksi niin pitäisi tehdä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tabu on myös se että myöntäisivät että kaduttaa. Sitähän ei voi tehdä.

Ikävä pilata voimaantumisesi, mutta sellaista ei voi myöntää, mitä ei tunne. Se nyt vain on niin, että kaikkia ei lapsettomuss kaduta, vaikka miten yrittäisit muuta itsellesi uskotella. Sinä et päätä näitä asioita. 

Ei lapsettomuus tietenkään kaikkia kaduta.

Mutta uskon myös, että on vaikeaa myöntää edes itselleen, saati julkisesti, jos kaduttaa. Koskee muitakin elämän valintoja ja on ihan peruspsykologiaa. Se on sinänsä oikein hyvä juttu, on helpompi elää eteenpäin, kun ei jää haikailemaan menneitä valintoja, joille ei mitään voi.

Ei se nyt ihan noin ole. Ihminen on vaan olosuhteisiin sopeutuva otus. Siihen varmaan perustuu koko lajin selviäminen. Ei pidä jäädä tuleen makaamaan. 

Niin ja ei tuota monet varmastikaan ole tietoisesti valinneet. Elämä vaan meni niin. Näillä mennään, turha on jäädä vatvomaan. 

Vierailija kirjoitti:

En kuvittele mutta ihminen tyytyy erittäin helposti siihen mitä on. Ja onnellisuus on aivokemiaa.

Et taida juuri ymmärtää psykologiaa?

Hah! Lapsi ei tajua edes sitä, että onnellisuus syntyy nimenomaan siitä, että on tyytyväinen siihen mitä on. Kannattaa lukea vähän lisää sitä psykologiaa. Ihan perusjuttuja, että onnellisuus ei tule ulkopuolelta, kuten lapsista, omaisuudesta tms. vaan se sitä mainostamaasi aivokemiaa, jonka edellytys on se, että ihminen ei haikaile saavuttamattomia, vaan osaa nauttia siitä, mitä elämässä on. 

Niin eli silloin on onnellinen ilman lapsia tai onnellinen lasten kanssa.

Kumman valitset, siitä oli kyse?

Harvemmin vammaisten vanhemmatkaan lapsistaan luopuisi, se on hölmö perustelu jota täälä ollut.

Ihminen toki voi olla tyytyväinen valintoihinsa, tai sitten ei ole ja haikailee jotain mitä ei ole tai saanut.

Kukaan ei etukäteen sitä tiedä. Ei kukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kuvittele mutta ihminen tyytyy erittäin helposti siihen mitä on. Ja onnellisuus on aivokemiaa.

Et taida juuri ymmärtää psykologiaa?

Ei siihen psykologiaa tarvita, että ymmärtää sinun ajatusharhasi. Riittää, että osaa lukea. Nyt voit sitten lopettaa tuon toisten puolesta puhumisen. Me aikuiset tiedämme ihan itse, mikä meitä kaduttaa ja mikä ei. Sitä ei sanele psykologia eikä mikään muukaan ulkopuolinen taho. 

Paitsi sinä kaikkitietävä jota ei kaduta mikään oma valinta.

(Koska olet liian heikko myöntämään sitä)

Minä en ymmärrä että miksi sinulle olisi niin tärkeää kuulla että muutkin kokisivat katumusta omista valinnoistaan. Olen pahoillani puolestasi, jos sinä kadut. Ehkä se on kuitenkin yksi elämän oppitunti sinulle - oppia olla jossittelematta ja katumatta ja nauttia siitä mitä elämä tarjoaa. 

Minä en kadu lapsettomuutta. Minulla ei yksinkertaisesti koskaan syntynyt halua saada lapsia. Ei minulla ollut mitään periaatepäätöstäkään olla lapseton enkä vihaa lapsia. Mutta sitä kaipausta omaa lasta kohtaan ei vain koskaan tullut, ei synnytysikäisenä eikä myöhemminkään. En tiedä miten tätä edes voisi katua. Katua etten pakottanut itseäni synnyttämään lasta jota en halua? Todella omituinen ajatus.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kuvittele mutta ihminen tyytyy erittäin helposti siihen mitä on. Ja onnellisuus on aivokemiaa.

Et taida juuri ymmärtää psykologiaa?

Ei siihen psykologiaa tarvita, että ymmärtää sinun ajatusharhasi. Riittää, että osaa lukea. Nyt voit sitten lopettaa tuon toisten puolesta puhumisen. Me aikuiset tiedämme ihan itse, mikä meitä kaduttaa ja mikä ei. Sitä ei sanele psykologia eikä mikään muukaan ulkopuolinen taho. 

Paitsi sinä kaikkitietävä jota ei kaduta mikään oma valinta.

(Koska olet liian heikko myöntämään sitä)

Sä olet vähän hölmö, jos kuvittelet, että kaikki ihmiset katuvat asioita. Miksi niin pitäisi tehdä? 

Niin ja aika onnekkaita olette, jos kaikki asiat on aina olleet vapaasti valittavissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: Olen 36v ja mua tottakai harmittaa, mutta toisaalta tiedän, että jos olisin tehnyt lapsen kahden edellisen miesystävän kanssa, niin todennäköisesti kasvattaisin tällä hetkellä mielenterveyshäiriöistä kärsivää lasta ja olisin myös itse pahasti mthäiriöinen ja terveyshaitoista kärsivä aikuinen. En usko, että terveys olisi aiemmin tai nytkään kestänyt lasten tekoa, saatikka oikeanlaista kumppania löytynyt ajoissa. Ei kaikilla ole syy lapsettomuuteen se, ettei niitä halua.

Miksi et lukenut aloitusta? Siellähän tuotiin selkeästi esiin myös vaihtoehto, että lapsettomuus voi olla myös tahatonta. 

Vastasin aloittajan kysymykseen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kuvittele mutta ihminen tyytyy erittäin helposti siihen mitä on. Ja onnellisuus on aivokemiaa.

Et taida juuri ymmärtää psykologiaa?

Ei siihen psykologiaa tarvita, että ymmärtää sinun ajatusharhasi. Riittää, että osaa lukea. Nyt voit sitten lopettaa tuon toisten puolesta puhumisen. Me aikuiset tiedämme ihan itse, mikä meitä kaduttaa ja mikä ei. Sitä ei sanele psykologia eikä mikään muukaan ulkopuolinen taho. 

Paitsi sinä kaikkitietävä jota ei kaduta mikään oma valinta.

(Koska olet liian heikko myöntämään sitä)

Sä olet vähän hölmö, jos kuvittelet, että kaikki ihmiset katuvat asioita. Miksi niin pitäisi tehdä? 

Niin ja aika onnekkaita olette, jos kaikki asiat on

Nyt puhuttiin katumisesta, ei valinnoista. Se vasta pöljää olisi, jos katuisi asioita, joita ei ole itse voinut valita. Esim. "Kadun sitä, että rattijuoppo ajoi päälleni, kun olin 8-vuotiaana menossa kouluun" Kuulostaako järkevältä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä yllätä, että tällaiseen ketjuun tuli taas astetta yksinkertaisempia ihmisiä pahoittamaan mielensä siitä, kun osa ihan oikeasti elää onnellista ja tyytyväistä elämää ilman pershedelmiä. 

Termisi kuvaa hyvin omaa ajatusmalliasi, olet kääntynyt itsesi lapsia vastaan. Toimiihan se toki tuokin. Jatka itsesi huijaamista.

Kerrotko vielä, miksi sinua ahdistaa lapsettomuus noin paljon? Hirveät defenssit päällä kieltämässä, että lapsettomuus voisi olla oikeasti joillekin toivottu ja hyvä asia. 

 

Sehän on oikeastaan vain hyvä, että joku todella haastaa lapsettomuutta harkitsevia - koska päätös on todella iso ja peruuttamaton.

Minusta päätös hankkia lapsia on vielä isompi ja todellakin peruuttamaton. Siinä on kyse toisesta ihmisestä ja hänen elämästään. Jos ei ole ihan varma, haluaako lapsia, on siinä tilanteessa parempi jäädä ilman, vaikka lapsettomuus ehkä joskus alkaisikin kaduttaa kuin mahdollisesti katua lapsen hankkimista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kuvittele mutta ihminen tyytyy erittäin helposti siihen mitä on. Ja onnellisuus on aivokemiaa.

Et taida juuri ymmärtää psykologiaa?

Ei siihen psykologiaa tarvita, että ymmärtää sinun ajatusharhasi. Riittää, että osaa lukea. Nyt voit sitten lopettaa tuon toisten puolesta puhumisen. Me aikuiset tiedämme ihan itse, mikä meitä kaduttaa ja mikä ei. Sitä ei sanele psykologia eikä mikään muukaan ulkopuolinen taho. 

Paitsi sinä kaikkitietävä jota ei kaduta mikään oma valinta.

(Koska olet liian heikko myöntämään sitä)

Minä en ymmärrä että miksi sinulle olisi niin tärkeää kuulla että muutkin kokisivat katumusta omista valinnoistaan. Olen pahoillani puolestasi, jos sinä kadut. Ehkä se on kuitenkin yksi elämän oppitunti sinulle - oppia olla jossit

Et ole eri, tuolla et huijaa ketään. 

Sinusta puuttuu luonnollinen aisti.

Olen pahoillani siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kuvittele mutta ihminen tyytyy erittäin helposti siihen mitä on. Ja onnellisuus on aivokemiaa.

Et taida juuri ymmärtää psykologiaa?

Ei siihen psykologiaa tarvita, että ymmärtää sinun ajatusharhasi. Riittää, että osaa lukea. Nyt voit sitten lopettaa tuon toisten puolesta puhumisen. Me aikuiset tiedämme ihan itse, mikä meitä kaduttaa ja mikä ei. Sitä ei sanele psykologia eikä mikään muukaan ulkopuolinen taho. 

Paitsi sinä kaikkitietävä jota ei kaduta mikään oma valinta.

(Koska olet liian heikko myöntämään sitä)

Sä olet vähän hölmö, jos kuvittelet, että kaikki ihmiset katuvat asioita. Miksi niin pitäisi tehdä? 

Niin ja aika onnekkaita olette, jos kaikki asiat on

Ihminen ei voi katua asioita, joita hän ei ole itse valinnut. Katua voi vain sellaisia asioita, joihin on voinut itse jotenkin vaikuttaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kuvittele mutta ihminen tyytyy erittäin helposti siihen mitä on. Ja onnellisuus on aivokemiaa.

Et taida juuri ymmärtää psykologiaa?

Ei siihen psykologiaa tarvita, että ymmärtää sinun ajatusharhasi. Riittää, että osaa lukea. Nyt voit sitten lopettaa tuon toisten puolesta puhumisen. Me aikuiset tiedämme ihan itse, mikä meitä kaduttaa ja mikä ei. Sitä ei sanele psykologia eikä mikään muukaan ulkopuolinen taho. 

Paitsi sinä kaikkitietävä jota ei kaduta mikään oma valinta.

(Koska olet liian heikko myöntämään sitä)

Sä olet vähän hölmö, jos kuvittelet, että kaikki ihmiset katuvat asioita. Miksi niin pitäisi tehdä? 

 

Eli voi katua valintaa olla tekemättä lapsia.

Mä en erityisemmin halunnut lapsia. Vastuu ja vapauden menetys pelottivat. Mutta onneksi kuitenkin yksi tuli neljänkympin korvilla, vähän suunnittelematta, ja teki elämästäni paljon syvempää ja rakkaudentäyteistä.

Voisin kuvitella, että lähipiirin perheellisten seurassa olisin alkanut kokea yksinäisyyttä ja jonkun palasen puuttuvan. Valtavan tärkeää on jo se rakkaus jota saa kokea omaa lasta kohtaan ja jota lapselta saa, jopa murrosiän kuohuessa. Parisuhteet ja ystävyydetkin valitettavasti tulee ja menee, mutta vanhemmuus on pysyvää. Hyvällä tavalla. 

Elämän murheet eivät vaan hetkauta enää samalla tavalla, kun elämässä on se yksi kiintopiste. En elä elämääni lapsen kautta, mutta saan hänestä niin paljon merkitystä. Tästä valinnastani olen kiitollinen joka päivä. 

Myös semmoinen käytännön huomio, että yksi lapsi riittää tuomaan vanhemmuuden ilon, mutta yhden kanssa myös vapautta saa helpommin (helpompi matkustaa, harrastaa, pyörittää arkea, yhden saa helpommin yökylään).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuohon lastenhankinta-kysymykseen kannattaisi oikeastaan suhtautua vain sellaisella  'molempi parempi asenteella.

Eli jos haluaa (ja onnistuu saamaankin) niin iloita sitten täysillä siitä.

Jos taas ei haluakaan, niin olla tyytyväinen sitten siiihen tilanteeseen (eikä halutakaan muuta)

Jos taas haluaa muttei saa ,niin sitten adoptio on paras ratkaisu.

terv.nimim. 'Kahden adoptiolapsen äiti ja nyt onnellinen mummo'.

(...eikä siis vain pelkkä  'joku vanha nainen ')

Harmi vaan, että se adoptio ei ole mikään automaatio. Sinun jos kenen luulisi sen tietävän. 

 

Niin, mutta emmehän me nyt keskustelekaan siitä mitä kaikkea siihen liittyy ja miten (jopa tuskallisen pitkä sen prosessi voi olla)

Siihen ja sen kysymyksiin on kyllä  muita ketjuja. Jos kiinnostaa niin hae niitä.

Miksi lapsettomuus koetaan vain naisten ongelmaksi? Millainen on lapseton mies?

Eli voi katua valintaa olla tekemättä lapsia.

Tietenkin. Ei kukaan ole muuta väittänytkään. Kyse oli vain siitä, että kukaan täällä vauvapalstalla ei voi tulla kertomaan muille, että katumusta on tai ei ole. Se on jokaisen oma asia. 

Vierailija kirjoitti:

Mä en erityisemmin halunnut lapsia. Vastuu ja vapauden menetys pelottivat. Mutta onneksi kuitenkin yksi tuli neljänkympin korvilla, vähän suunnittelematta, ja teki elämästäni paljon syvempää ja rakkaudentäyteistä.

Voisin kuvitella, että lähipiirin perheellisten seurassa olisin alkanut kokea yksinäisyyttä ja jonkun palasen puuttuvan. Valtavan tärkeää on jo se rakkaus jota saa kokea omaa lasta kohtaan ja jota lapselta saa, jopa murrosiän kuohuessa. Parisuhteet ja ystävyydetkin valitettavasti tulee ja menee, mutta vanhemmuus on pysyvää. Hyvällä tavalla. 

Elämän murheet eivät vaan hetkauta enää samalla tavalla, kun elämässä on se yksi kiintopiste. En elä elämääni lapsen kautta, mutta saan hänestä niin paljon merkitystä. Tästä valinnastani olen kiitollinen joka päivä. 

Myös semmoinen käytännön huomio, että yksi lapsi riittää tuomaan vanhemmuuden ilon, mutta yhden kanssa myös vapautta saa helpommin

Yhden kanssa toki on ne kaikki munat yhdessä korissa ja aina se elämä ei mene kuten on ajatellut ja yhden varassa se  voi olla vielä pahempi.

Ja jos lapsella on sisaruksia, jopa se on erittäin suuri helpotus ja oikeus, sitäkään en lapselta veisi tieten tahtoen. Sekin on valinta tekeekö yhden vai useamman.

Lapsettomat taas paniikissa selittelemässä ja valehtelemassa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapsettomuus koetaan vain naisten ongelmaksi? Millainen on lapseton mies?

Ei sitä koeta minkään sukupuolen ongelmaksi, jos lapsia ei haluta. Jos taas lapsia halutaan, mutta ei syystä tai toisesta saada, ongelma on ihan samanlainen sukupuoleen katsomatta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä yllätä, että tällaiseen ketjuun tuli taas astetta yksinkertaisempia ihmisiä pahoittamaan mielensä siitä, kun osa ihan oikeasti elää onnellista ja tyytyväistä elämää ilman pershedelmiä. 

Termisi kuvaa hyvin omaa ajatusmalliasi, olet kääntynyt itsesi lapsia vastaan. Toimiihan se toki tuokin. Jatka itsesi huijaamista.

Kerrotko vielä, miksi sinua ahdistaa lapsettomuus noin paljon? Hirveät defenssit päällä kieltämässä, että lapsettomuus voisi olla oikeasti joillekin toivottu ja hyvä asia. 

 

Sehän on oikeastaan vain hyvä, että joku todella haastaa lapsettomuutta harkitsevia - koska päätös on todella iso ja peruuttamaton.

Minusta päätös hankkia lapsia on vielä isompi ja todellakin peruuttamaton. Siinä on kyse toisesta ihmisestä ja hänen elämästään. Jos ei ole ihan varma, haluaako lapsia, on siinä tilanteessa parempi jäädä ilman, vaikka lapsettomuus ehkä joskus alkaisikin kaduttaa kuin mahdollisesti katua lapsen hankkimista.

Samaa mieltä. Lapsettomana on vastuussa valinnastaan vain itselleen. Lasten hankkimisen valinta (jos se nyt on valinta) on paljon suurempi ja vaikuttaa paljon laajemmin. Sitä todella kannattaa harkita, ja varsinkin mahdollisimman huono syy tehdä lapsia on "ettei sitten kaduta". Tuo on oikeasti ihan hirveä syy sekä itseä että toista ihmistä kohtaan.

Lisään vielä, että jos sattuukin katumaan, katumus on kuitenkin vain tunne. Elämässä on paljon asioita jotka eivät mene kuten toivoisi, joissa olisi saattanut olla parempi valita toisin, tai joita jopa katuu. Minäkin kadun ensimmäistä suhdettani sekä alaa jota opiskelin. Kadun myös monia sanomiani sanoja ja vaikkapa sitä etten aloittanut kuntoilua aikaisemmin. Mutta loppujen lopuksi, ei se ole niin vakavaa. Tekemiensä asioiden kanssa pitää oppia vain elämään, ja tiedostaa ettei voi tietää miten asiat olisivat menneet missäkin skenaariossa joten jossittelu ja harmittelu on turhaa.

Olen työpaikassa jossa asiakkaitani ovat tt-tukea saavat lapsiperheet. Kyllä moni katuu lapsiaan. Se vain on yhteiskunnassamme tabu.