Sinä yli 50-vuotias lapseton nainen, kaduttaako tai harmittaako koskaan, ettet hankkinutkaan lasta/lapsia?
Et halunnut lapsia tai ehkä olisit halunnutkin muttet saanut ja nyt olet yli 50-vuotias. Tuleeko koskaan sellaisia hetkiä, että olisi sittenkin pitänyt hankkia lapsi? Tai harmittaako/kaduttaako, että äitiys ja lapsiperhe-elämä jäi sinulta kokematta?
Kerro myös halutessasi, oletko parisuhteessa tai tapailetko miehiä vai elätkö yksin.
Kommentit (618)
Ei kaduta. Miehen kanssa naimisissa 22 vuotta ja edelleen rakkautta riittää. Elämässä on niin paljon muutakin!
Olen 45-vuotias ja se aika on meni jo eikä kaduta yhtään. Ja ihaninta on, ettei kukaan enää kysele että onko niitä vauvoja tulossa. Olen vapaa.
En halunnut koskaan enkä onneksi saanut. Ei ole koskaan kaduttanut, oli minulle niin itsestään selvä asia. Ei tarvinnut koskaan edes miettiä.
Olen naimisissa miehen kanssa, hänellä on kolmekymppiset lapset ja heillä jo omia lapsia. Mies ja lapset tulivat elämääni 20 vuotta sitten. Myös sisaruksillani on lapsia, jotka ovat minulle tärkeitä.
Hoidan mieluusti näitä läheisiä lapsia, mutta rajallisen ajan. Ihanaa on kun lähtevät kotiinsa. En olisi kestänyt lapsiperhe-elämää alle 10-vuotiaiden kanssa. Teinien kanssa jotenkin oli selvittävä, mutta helpottihan se kun mies oli vastuussa ja minä perheen toinen aikuinen.
Vierailija kirjoitti:
Mites itse ap, harmittaako?
Sen takia se tuli tänne kyselemään. Muiden mielipiteet ratkaisevat oman mieleipiteen muodostomisessa.
Vierailija kirjoitti:
Mites itse ap, harmittaako?
Olen vielä sen ikäinen, että voisin saada lapsia, mutta kallistumassa siihen, etten niitä hanki. Mietityttää vain, tulenko katumaan sitä 15 - 20 vuoden päästä. Sen takia teinkin aloituksen, kun haluaisin kuulla muiden kokemuksista. Vapaaehtoinen lapsettomuus on aika suosittua nykyään, mutta en usko sen olevan pelkästään positiivinen kokemus kaikille sen valinneille. AP
En kadu. Tiesin jo alle 30-vuotiaana, etten halua omia lapsia. Yksi isäehdokas olisi ollut tarjolla, mutta yksinhuoltajaksi olisin jäänyt.
Miksi mieli muuttuisi äkkiä?
Lapsia on ihan tarpeeksi ilman minuakin.
Ei kaduta yhtään. Eron jälkeen asun nyt yksin. En halua enää parisuhteeseen.
Lapset on kivoja, kun ne ei ole omia. Tulen lasten kanssa hyvin toimeen, hoidan naapureiden ja sukulaisten lapsia tarpeen mukaan. Tykkään myös eläimistä, mutta en halua omia eläimiäkään, minulle riittä se että saan työssäni hoitaa eläimiä ja välillä hoidan kavereiden lemmikkejä. Viihdyn yksin, en kaipaa edes puolisoa elämääni. Olisin varmasti onneton parisuhteessa ja perheellisenä.
Asia on monisyinen. En kadu, koska realistisesti tiedän, että en halunnut parisuhdetta ollessani synnytysikäinen. Yksin elävänä ulkomainen adoptio olisi ehkä juuri ja juuri saattanut olla mahdollinen, mutta en ottanut sitäkään mahdollisuutta tosissani oikeassa iässä. Näen, että lapsettomuus on aukko elämässäni, ja että olisi ollut hyvä saada lapsi jollain menetelmällä, kun sen aika oli. En kuitenkaan sure tai suuresti mieti asiaa - se on kuitenkin seuraus juuri minunlaisestani elämästä minulle.
Ei kaduta. Olen aina tiennyt etten halua lapsia. Onneksi löytyi samanmielinen puoliso. Ihanaa kun voidaan tulla ja mennä niin kuin lystää, koirakin tuntuu välillä liian sitovalta. Onneksi sille on hyvä hoitopaikka.
Vierailija kirjoitti:
Olen 45-vuotias ja se aika on meni jo eikä kaduta yhtään. Ja ihaninta on, ettei kukaan enää kysele että onko niitä vauvoja tulossa. Olen vapaa.
Laura Malmivaara tuli raskaaksi luonnollisesti 48-vuotiaana.
Ei harmita eikä kaduta. Olen naimisissa.
Ei sellaista voi katua, johon ei voi itse vaikuttaa.
Ei. En omaa hoitoviettiä, eikä omaa miehenikään.
No ei kaduta, päinvastoin. Näin kaupassa pienikoisen muorin valtavan vajaakuntoisen pojan kanssa, äiti maksoi pojan herkut ja energiajuomat. Näitä äitiä syyttäviä ongelmaisia on enemmäkin, miehiä ja yli-ikäisiä pissiksiä jotka soittaa äidille jatkuvasti.
En sano että minun lapsestani olisi tullut hankala, mutta jälkeenpäin kun mietin nuoruuden suhteitani, olin todella tossu ja siedin liikaa eli miehet oli narsisteja ja kiusaajia joten lapsestakin olisi voinut tulla hankala suurella todennäköisyydellä.
Ei harmita. Elän yksin. Omaisuuteni testamenttaan eläinsuojeluun.