Lue keskustelun säännöt.
Sinä yli 50-vuotias lapseton nainen, kaduttaako tai harmittaako koskaan, ettet hankkinutkaan lasta/lapsia?
31.05.2025 |
Et halunnut lapsia tai ehkä olisit halunnutkin muttet saanut ja nyt olet yli 50-vuotias. Tuleeko koskaan sellaisia hetkiä, että olisi sittenkin pitänyt hankkia lapsi? Tai harmittaako/kaduttaako, että äitiys ja lapsiperhe-elämä jäi sinulta kokematta?
Kerro myös halutessasi, oletko parisuhteessa tai tapailetko miehiä vai elätkö yksin.
Kommentit (618)
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap tätä kysyt vain naisilta? Oma mieheni ei halunnut lapsia, että ihanko yksinäni teen näitä lapsia ilman toisen suostumusta? Olet todella ilkeä ja kaikki naiset eivät edes halua lapsia lainkaan saati sitten miehet ja se on heidän valintansa ja myös pariskunnan yhteinen päätös. Toisten syyllistäminen ei ole koskaan ketään auttanut. Ei kannata leikkiä Jumalaa, koska sinä ap et sitä ole.
Ap kysyi ihan asiallisen kysymyksen. Ilman ilkeyttä tai kenenkään syyllistämistä (toisin kuin sinä). Ap ei myöskään leiki Jumalaa. Mieti edes vähän tekstiäsi, ennenkuin painat lähetä-nappia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elätkö elämääsi aina sen mukaan että mitä jos salama nyt osuu päähän. En mene ulos?
Onko tyhmempää kommenttia olemassa...
Lähinnä mietin, että kukaan ei ole katsomassa perääni vanhuksena eli toivittavasti en joudu hoitolaitokseen. Välillä siis ohuesti kaduttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei valitse lapsettomuutta vapaaehtoisesti.
Kyllä valitsee. Tiesin jo pikkutyttönä, etten halua lapsia ja se päätös on pitänyt painostuksesta huolimatta.
N46
Se joka noin sanoo katuu luultavasti omia lapsiaan.
Kuten jossain toisessa ketjussa mainittiin että ei välttämättä tarvitse naiskennella lisääntymistarkoituksessa, voi naida vaan ihan huvittelumielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
43-46-vuotiaana tein muutaman pitkän reppureissumatkan Fidzille ja Uuteen-Seelantiin asti, kun sattui työttömyys eteen. Ei olisi helposti onnistunut lapselliselle. Elämä on valintoja, ja olen tyytyväinen omiini velana.
43-46-vuotiaalla lapset on yleensä aikuisia. Ja kivempi se on perheen kanssa matkustaa kuin yksin.
Tuon ikäisellä lapset ovat noin 10-vuotiaita. Ja kaikki tietävät miten per seestä lasten kanssa on matkustaa.
Suurimmalla osalla ovat kylläkin aikuisia tai ainakin lähellä sitä.
Miksi AINA naisilta udellaan asiaa, miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi AINA naisilta udellaan asiaa, miksi?
Koska miehet näyttää sikiävän vielä kahdeksankymppisinäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
43-46-vuotiaana tein muutaman pitkän reppureissumatkan Fidzille ja Uuteen-Seelantiin asti, kun sattui työttömyys eteen. Ei olisi helposti onnistunut lapselliselle. Elämä on valintoja, ja olen tyytyväinen omiini velana.
43-46-vuotiaalla lapset on yleensä aikuisia. Ja kivempi se on perheen kanssa matkustaa kuin yksin.
Tuon ikäisellä lapset ovat noin 10-vuotiaita. Ja kaikki tietävät miten per seestä lasten kanssa on matkustaa.
Suurimmalla osalla ovat kylläkin aikuisia tai ainakin lähellä sitä.
Oli varmaan kun sinä lapsesi teit. Nykyään suomalaisen synnyttäjän keski-ikä on 31,8 vuotta. Laske siitä, jos matikkapää kestää, kuinka vanha lapsi on, kun äiti on 43-46 vuotta.
Ei siis lähelläkään aikuisia lapsia ole suurimmalla osalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo. Sperman laatu on sitten asia erikseen.
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä mietin, että kukaan ei ole katsomassa perääni vanhuksena eli toivittavasti en joudu hoitolaitokseen. Välillä siis ohuesti kaduttaa.
Onneksi jätit kuitenkin lapset tekemättä, jos ainut syy niiden tekemiseen olisi sinä ja sinun vanhuutesi turvaaminen. Mutta yllättävän monella kyllä syyt tehdä lapset ovat jotain omien traumojen paikkaamista, kuten läheisriippuvuus, eli halutaan se lapsi, että on joku, joka ei varmasti jätä. Ja sitten katkeroidutaan, kun se lapsi haluaakin elää normaalia aikuisen elämää aikanaan ja aletaan uhriutumaan, mitä kaikkea olen eteesi uhrannut.
Minä olen lapsettomana turvannut vanhuuteni ihan itse, on pankin kanssa tehty suunnitelma, jota päivitetään vuosittain. Eli on tiedossa, että hoitolaitoksessa raha puhuu ja kovempaa kuin mikään jälkikasvu. Siksi olen tehnyt rahoitussuunnitelman mahdolliseen hoitolaitosjakson varalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä mietin, että kukaan ei ole katsomassa perääni vanhuksena eli toivittavasti en joudu hoitolaitokseen. Välillä siis ohuesti kaduttaa.
Onneksi jätit kuitenkin lapset tekemättä, jos ainut syy niiden tekemiseen olisi sinä ja sinun vanhuutesi turvaaminen. Mutta yllättävän monella kyllä syyt tehdä lapset ovat jotain omien traumojen paikkaamista, kuten läheisriippuvuus, eli halutaan se lapsi, että on joku, joka ei varmasti jätä. Ja sitten katkeroidutaan, kun se lapsi haluaakin elää normaalia aikuisen elämää aikanaan ja aletaan uhriutumaan, mitä kaikkea olen eteesi uhrannut.
Minä olen lapsettomana turvannut vanhuuteni ihan itse, on pankin kanssa tehty suunnitelma, jota päivitetään vuosittain. Eli on tiedossa, että hoitolaitoksessa raha puhuu ja kovempaa kuin mikään jälkikasvu. Siksi olen tehnyt rahoitussuunnitelman mahdolliseen hoitolaitosjakson varalta.
No voin kertoa, että ei siellä mikään raha puhu. Kyllä kannattaa olla joku omainen perään katsomassa. T. Töissä sairaanhoitajana yksityisellä
Ap kuulostaa ahdasmielisetä ihmiseltä. Miksi kysyt vain naisilta asiaa? Mitä minä palstaa olen lukenut niin taitaa yleisempää olla se lasten katuminen kun niin koville joillakin ottaa tuntemattoman ihmisen lapsettomuus..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei harmita. Eikä minulla ollut mitään terveydellistä syytä olla hankkimatta lapsia. Ajatus omasta lapsesta ei vaan juuri koskaan käynyt mielessä, vaikka ne perinteiset puitteetkin oli kunnossa. Eli ei yksinkertaisesti kiinnostanut, eikä kiinnosta vieläkään.
Vierailija kirjoitti:
Huvittavaa hokeminen yksinäisestä vanhuudesta. Miksi se sitä olisi. On mies ja iso kaveripiiri ja sukulaiset. Ihan samaa elämää olen elänyt kuin nuorempanakin. Ei se vanhuus mitään muuta. Yksinäisempää on kai ihmisillä, jotka on tottuneet siihen, että perhe on ympärillä ja sitten yht äkkiä ei enää olekaan.
Aivan! Ja tämän vuoksi puhe, että tiedän kyllä, mitä lapsettomuus on, kun olen ollut lapseton niin ja niin kauan on bullshittiä. Et tiedä, koska et ole elänyt sitä elämää vuosikymmenestä toiseen, koko elämäsi, vaan ainoastaan tietyn ajan elämästäsi ja tietyssä ajankohdassa, eli siis maailmakin on muuttunut siitä, kun sinä lapseton olit.
Otetaan esimerkiksi niinkin yksinkertainen asia kuin netti: kyllä mun elämää on todella paljon helpottanut jo nyt se, että voin tilata palveluita netistä. Miksi näin ei olisi, kun olen 10-20 v vanhempi? Jos en enää voi kuntoni vuoksi niin useasti tavata ystäviä ja sukulaisia, on kuitenkin facetimet ja zoomit, wa:t ja chatit.
Mitä tulee taloudellisiin käytännön asioihin, eikö jokainen vastuullinen aikuinen suunnittele jotain vanhuuden varalle, ei kai oikeasti kukaan ajattele, että hui hai, lapset hoitaa sitten aikoinaan minun asiani? Ja jos, se siitä vanhemmuuden gloriasta.
Luulenkin, että juuri siitä johtuu se syvä halu ajatella, että ei kukaan valitse lapsettomuutta tietoisesti. Kuvitellaan, että lapsettoman elämä on samanlaista kuin oma oli ennen lapsia tai siinä vaiheessa, kun itse teki päätöksen haluta lasta. Ei osata kuvitella sitä, mitä se on, kun ihminen ihan tietoisesti suunnittelee KOKO elämänsä tietoisena siitä, että siihen ei tule kuulumaan omat lapset.
En kadu. Minulle oli jo nuorena selvää että en halua lapsia ja asia vain vahvistui mitä vanhemmaksi tulin. Olen kyllä ollut lapsenvahtina ystävän lapsille ja pidän kyllä lapsista. En tapaile miehiä, mutta olen naisen kanssa parisuhteessa (olen bi), jolla on lapsia edellisestä liitosta, mutta he ovat jo aikuisia.
No voin kertoa, että ei siellä mikään raha puhu. Kyllä kannattaa olla joku omainen perään katsomassa. T. Töissä sairaanhoitajana yksityisellä.
Onko sinusta siis tuo hyvä syy tehdä lapsia? Turvaamaan omaa vanhuutta, vaikka muutoin ihminen ei ole vanhemmuudesta ollut kiinnostunut?
Ja kun asioita tunnet, kuinkas ison prosentin omaiset siellä ovat perään katsomassa siten, että siitä oikeasti on vanhukselle jotain hyötyä?
Mutta joo sen myönnän, että olen katsellut hoitokoteja ulkomailta. Hämmentävästi ne eivät suhteessa ole edes niin paljon kalliimpia.
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä mietin, että kukaan ei ole katsomassa perääni vanhuksena eli toivittavasti en joudu hoitolaitokseen. Välillä siis ohuesti kaduttaa.
Haluaisitko mädäntyä lastesi nurkissa heidän passattavanaan ja hoidettavanaan vanhnana, vai?
Vierailija kirjoitti:
Ap kuulostaa ahdasmielisetä ihmiseltä. Miksi kysyt vain naisilta asiaa? Mitä minä palstaa olen lukenut niin taitaa yleisempää olla se lasten katuminen kun niin koville joillakin ottaa tuntemattoman ihmisen lapsettomuus..
No miehet voivat siittää lapsia vielä vanhempanakin. Mieli voi muuttua yli 50-vuotiaana.
Huvittavaa hokeminen yksinäisestä vanhuudesta. Miksi se sitä olisi. On mies ja iso kaveripiiri ja sukulaiset. Ihan samaa elämää olen elänyt kuin nuorempanakin. Ei se vanhuus mitään muuta. Yksinäisempää on kai ihmisillä, jotka on tottuneet siihen, että perhe on ympärillä ja sitten yht äkkiä ei enää olekaan.