Yksikään suhde ei onnistu eron jälkeen

"Ostin hänet ulos talostani ongelmitta, hänen toiveestaan."

Niinpä. Ei ollut meidän talo. Paljastavaa tekstiä näin tekstianalyytikolle. Joo, ei herätä mitään mielenkiintoa minussa ap miehenä. Olen siis akateeminen ja kultturelli ja hengellisissä kuvioissakin mukana. Voin kertoa, että kaltaiselleni naiselle on melkein mahdoton löytää sopivaa miestä, joten iloitsen hyvistä ystävistä, keskusteluista ja kirjoista. Ja taiteesta & tieteestä.



Jo tuo ap:n ikäodotus kumppanista on pielessä, muusta puhumattakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla on samaa kokemusta, mutta niin että kyseessä on miehet. Avioerosta 10v, naimisissa oltiin 10. Olen nyt 44 v nainen, lapset teinejä enkä lisää halua. Tässä "sinkkuaikana" ollut pari syvempää parisuhdetta jotka molemmat päättyivät (toinen juuri tällä hetkellä itse asiassa päättymäisillään) siihen, että mies ei pystykään puhumaan tulevaisuudesta, tai tunnetasolla sitoutumaan. Molemmat suhteet noin parin vuoden mittaisia.

Miehillä passaa tämmöinen tapailu seksillä, mutta se että alettais puhumaan vakavista jutuista on ehdoton ei - ei.

En tiedä mitä tehdä, mutta rehellisesti sanottuna alkaa jonkin sortin kauhu iskemään jo siitä ajasta kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa ja minä olen kai aivan yksin - edelleen.. Kun olisi sitä arkea niin kiva rakkaan kanssa jakaa. :(

Voihan se olla, ettei yhteenmuutto innosta niin pitkään kun on kotona asuvia lapsia kuvioissa. Onhan se kuitenkin ihan erilaiseen tilanteeseen sitoutumista, kuin että kaksi aikuista muuttaa yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Aika uuvuttavaa deittailla joku toivelista valmiina takataskussa. Eikö ole vaan mielenkiintoista tutustua erilaisiin ihmisiin ja olla kiinnostunut heidän elämästään? 

Eiköhän meillä kaikille ole toivelista takataskussa, meillä sinkuilla jotka parisuhdetta elämäänsä toivovat. Ei se poissulje sitä, etteikö olisi kiva tutustua erilaisiin ihmisiin. Kyllä sitä pitää itsensä tuntea ja omat rajansa - ja niiden mukaan elämäänsä elää. Jos haluaa asiat x y ja z, sitten haluaa, ja se on ihan ok.

Vierailija kirjoitti:

Ap jatkaa...tuleepa yllätyksenä, että noinkin moni ajattelee, ettei yhteen muuttaisikaan?

Toivon siis yhdessäoloa tiiviisti ydinperheenä. Yhteisen hirsitalon rakentamista, pihan laittoa, kotona oleilua. Ehkä koiria/kissoja. Harrastan jkv kulttuuria, mutta mieluiten vietän aikaa kotona.

Yhteinen omaisuus on hiukan riskialtis juttu. Voi jäädä lapsille eri perillisille aika sotkut, kun jompikumpi kuolee. Entä olisivatko minun aikuiset lapseni ja mahdolliset lapsenlapset tervetulleita kylään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap jatkaa...tuleepa yllätyksenä, että noinkin moni ajattelee, ettei yhteen muuttaisikaan?

Toivon siis yhdessäoloa tiiviisti ydinperheenä. Yhteisen hirsitalon rakentamista, pihan laittoa, kotona oleilua. Ehkä koiria/kissoja. Harrastan jkv kulttuuria, mutta mieluiten vietän aikaa kotona.

Yhteinen omaisuus on hiukan riskialtis juttu. Voi jäädä lapsille eri perillisille aika sotkut, kun jompikumpi kuolee. Entä olisivatko minun aikuiset lapseni ja mahdolliset lapsenlapset tervetulleita kylään. 

Siis ihan kauheeta jos ihmiset tämänlaisia asioita miettivät, murehtivat ja analysoivat ennen kuin suhteeseen ryhtyvät tai rakastuvat. Tämä kuuluu samaan kategoriaan kuin se, että suomalaiset eivät halua maalata kotinsa seiniä punaiseksi (vaikka rakastavat punaista) vain siksi, että sit vois olla vaikea saada kotia kaupaksi jos sen joskus haluaa myydä.

Eli ei eletä elämää oman onnen mukaan, vaan murehditaan jo tulevia murheita.

Sairasta.

Siis hetkinen...Avioliitto kestänyt 22 vuotta. Erosta noin viis (5) vuotta ja ex-vaimo liki 15 v nuorempi. Ap 55 v - 27 v = 28 v. Siis oliko vaimo ala-ikäinen naimisiin mennessä? 

Ymmärrän hyvin. On lapset kasvaneet ja heidän isänsä heittäytyi vuosia ennen eroa lapseksi, passattavaksi kiukuttelijaksi, joka vaati vapauksia ilman vastuita. Niin kylliksi silloin keski-ikäisestä miehestä sain, että ikinä en enää aio orjaksi ansaan jäädä.

Kelpaisi mulle hellyys, seksi ja läheisyys kyllä, mutta ei sama koti enää ikinä. Toiselle en enää piiaksi ryhdy.

Ota AP joku 30 v vauvakuumeinen ja lahjoita hänelle äidiksitulon onni ja saat täysylläpidon sekä vanhuuden kotihoidon samassa paketissa.

Vierailija kirjoitti:

Yhteen muutetaan yleensä, kun halutaan perustaa perhe. Vanhemmilla ihmisillä ei ole enää tällaista viettiä. Moni on huomannut, että elämä on mukavampaa, kun on oma koti. 

Yhdessä asuminen vaatii loputtomasti kompromisseja. Nuorempana tällaiseen vielä taipuu, mutta vanhempi ihminen kaipaa enemmän rauhaa, ettei väsy. 

Kuulostat masentuneelta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap jatkaa...tuleepa yllätyksenä, että noinkin moni ajattelee, ettei yhteen muuttaisikaan?

Toivon siis yhdessäoloa tiiviisti ydinperheenä. Yhteisen hirsitalon rakentamista, pihan laittoa, kotona oleilua. Ehkä koiria/kissoja. Harrastan jkv kulttuuria, mutta mieluiten vietän aikaa kotona.

Yhteinen omaisuus on hiukan riskialtis juttu. Voi jäädä lapsille eri perillisille aika sotkut, kun jompikumpi kuolee. Entä olisivatko minun aikuiset lapseni ja mahdolliset lapsenlapset tervetulleita kylään. 

Siis ihan kauheeta jos ihmiset tämänlaisia asioita miettivät, murehtivat ja analysoivat ennen kuin suhteeseen ryhtyvät tai rakastuvat. Tämä kuuluu samaan kategoriaan kuin se, että suomalaiset eivät halua maalata kotinsa seiniä punaiseksi (vaikka rakastavat punaista) vain siksi, että sit vois olla vaikea saada

Tervettä ja realistista. Kun on kokemusta mitä on erota miehestä niin ei sitä hullukaan halua uudestaan kokea. Pysykööt vaan siellä omalla tontillaan ja tavataan vaikka julkisilla paikoilla. Jos ei tämä onnistu niin tuskin osaa olla ihmisiksi suhteessakaan.

Vierailija kirjoitti:

Miksi sä enää tuon ikäisenä haluat muuttaa yhteen naisystävän kanssa?

Moni mies kaipaa kotitöiden ja ruoan tekijää, huolehtijaa.

Vierailija kirjoitti:

Siis hetkinen...Avioliitto kestänyt 22 vuotta. Erosta noin viis (5) vuotta ja ex-vaimo liki 15 v nuorempi. Ap 55 v - 27 v = 28 v. Siis oliko vaimo ala-ikäinen naimisiin mennessä? 

Ap:

Hän oli parikymppinen, nuo vuodet voi heittä "noin", mutta oli parikymppinen, ei ollut ihan 15 vuotta ikäero mutta enemmän kuin 10

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteen muutetaan yleensä, kun halutaan perustaa perhe. Vanhemmilla ihmisillä ei ole enää tällaista viettiä. Moni on huomannut, että elämä on mukavampaa, kun on oma koti. 

Yhdessä asuminen vaatii loputtomasti kompromisseja. Nuorempana tällaiseen vielä taipuu, mutta vanhempi ihminen kaipaa enemmän rauhaa, ettei väsy. 

Kuulostat masentuneelta.

Täällä taas joku gaslightaaja vauhdissa jakelemassa diagnooseja kun ei suostu uskomaan todellisuutta, etteivät naiset halua olla miesten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän hyvin. On lapset kasvaneet ja heidän isänsä heittäytyi vuosia ennen eroa lapseksi, passattavaksi kiukuttelijaksi, joka vaati vapauksia ilman vastuita. Niin kylliksi silloin keski-ikäisestä miehestä sain, että ikinä en enää aio orjaksi ansaan jäädä.

Kelpaisi mulle hellyys, seksi ja läheisyys kyllä, mutta ei sama koti enää ikinä. Toiselle en enää piiaksi ryhdy.

Ota AP joku 30 v vauvakuumeinen ja lahjoita hänelle äidiksitulon onni ja saat täysylläpidon sekä vanhuuden kotihoidon samassa paketissa.

 

 

Kiva kun heitätte meitä susille. Toivottavasti saat noidannuolen ja lapsesi joutuu onnettomuuteen, harppu.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän hyvin. On lapset kasvaneet ja heidän isänsä heittäytyi vuosia ennen eroa lapseksi, passattavaksi kiukuttelijaksi, joka vaati vapauksia ilman vastuita. Niin kylliksi silloin keski-ikäisestä miehestä sain, että ikinä en enää aio orjaksi ansaan jäädä.

Kelpaisi mulle hellyys, seksi ja läheisyys kyllä, mutta ei sama koti enää ikinä. Toiselle en enää piiaksi ryhdy.

Ota AP joku 30 v vauvakuumeinen ja lahjoita hänelle äidiksitulon onni ja saat täysylläpidon sekä vanhuuden kotihoidon samassa paketissa.

 

 

No tuskinpa vaan 25v ikäerosuhde kestäisi elämän loppuun asti..!

Vierailija kirjoitti:

Ap lisää...

Sen verran paljastan, että teen itsenäistä työtä yliopistolla ja lisäksi konsulttina eli jonkinlainen monipaikkaisuus on työss pakollista. Asun kahdella eri paikkakunnalla. Kumppani ei varmasti voi liikkua koko ajan, paitsi jos etätyö mahdollistaa.

Tapailujen joukossa on matalapalkka-aloilla toimivia naisia. En ole materialisti sanan perimmäisessä tarkoituksessa, mutta elämäntyyleissä voi olla valtava ero. Itselleni oopperaliput ovat arkea, jollekin toiselle ihan vstenmielinen ajatus.Vakavassa suhteessa toivon samankaltaisuutta eli jokin akateeminen, itsenäistä työtä tekevä nainen olisi ihanne. Keskusteluja teekupin ääressä myös akateemisista aiheista olisi toiveena. Olen avoimin mielin halunnut tutustua, mutta nopeasti sitä tulee käsitys, ollaanko lainkaan samalla aaltopituudella. Pari sopivaa on löytynyt pidempään suhteeseen, mutta molemmat jättivät minut.

Minä periaatteessa uskon, he sinä AP, että pystyisit löytämään tällaisen kumppanin. Mielessäni hahmottuu mielikuva tällaisesta henkilöstä, jota sinä etsit. Tällaisia naisia ON, olet siitä aivan oikealla vainulla. Itse asiassa minussakin olisi näitä ominaisuuksia, joita etsit. 

Arvostan sinussa sitä, että olet määritellyt mitä haet. Etkä selkeästikään halua, etkä pysty tyytymään vähempään. Olet yrittänyt, ja erehtynyt. Hyvästä, laadukkaasta liitosta eroavilla on tämä haaste, joka myös sinulla. Saman tason kumppanuutta ei hevillä löydä. Tarjolla oleva joukko ihmisiä on niin epätasalaatuista (anteeksi, puhun suoraan 7 vuoden etsinnän kokemuksella).

Nyt se vastaukseni sinulle. Arvelen, suurin haasteesi on tässä: naistyyppi jota haet, kulturellit, tasapainoiset, akateemiset, erityisesti lapsettomat (?) naiset + 50 v eivät todellakaan pyöri etsimässä miestä, joka haluaisi muuttaa heidän tarkalleen rakennetun, kiinni fiksatun elämänsä.

Heillä on työnsä, heillä on harrastuksensa, heillä on säännölliset aikataulunsa, tietyt ystävyyssuhteet, omistusasuntonsa, joka on huolella valittu ja rationaalisesti heille paras. Miten joku heistä haluaisi heittäytyä sinun kanssasi johonkin täyteen epävarmuuteen, muuttamaan kaikki elämänsä yksityiskohdat sinun vuoksesi?

TÄSSÄ on se sinun ongelmasi ja osapuolten haaste sinun tyyppistäsi elämää elävillä sinkkumiehillä ja vastaavilla sinkkunaisilla. Elämät vaan ovat jo liian kiinni fiksattuja, jotta mitään uutta voisi syntyä.

He, ketä sinä löydät, ovat näitä etsijöitä ja eksyksissä olevia ihmisiä, joita Tinder on täynnä.

Oli pitkä viesti, mutta tiivistetysti: sinulla ja mahdollisella kumppanillasi on kohtaanto-ongelma.

Nyt pari sanaa vielä itsestäni. Minäkin etsin, jopa sen 7 vuotta. Sitten löysin, pistin koko entisen elämäni uusiksi. Ehkä tässä on se taikasana: jomman kumman on oltava valmis isoihin muutoksiin. Otin suuren hypyn tuntemattomaan tärkeältä tuntuvan ihmisen perässä, vaikka menetin samalla todella paljon entisen elämäni tukipilareista.

Muutin tapaamani miehen perässä 800 km päähän kotiseudultani. Ostimme uuden talon. Olen yrittäjä ja firmani pyörii etänäkin, siksi tämä onnistui. Nyt yhdessä neljättä vuotta. Näinkin voi käydä.

AP, voit onnistua. Huolimatta lähes epätoivoisen hankalasta alkuasetelmastasi myös ihmeitä voi tapahtua. Älä luovu odottamasta, yritä jaksaa etsiä.

AP vielä:

Lisää lapsia, poissuljettu vaihtoehto. Tämän pohdinnana kävin eron jälkeen perusteellisesti, koska perheenlisäystä toivovia tuli tapailtua. Olin jo alunalkaen kielteisellä kannalla, mutta ehdoton kanta muodostui pian. Ei enää lapsia.

Vaikea sulattaa mahdollisen uuden puolisonkaan lapsia/lapsenlapsia. Ei vain tunnu siltä, että jaksaisin. 

Minulla oli lapsettomaan lähes ikäiseeni naiseen paras suhde eron jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Käsittelitkö erosi aikanaan? Miksi suhteenne päättyi? Mikä oli sinun osuutesi siinä, että vaimo halusi erota? Sanoit eron tulleen yllätyksenä, mutta se kertoo yleensä siitä, että olet sulkenut silmäsi ongelmilta. Hyvin usea eronnut törmää aina uudestaan niihin samoihin ongelmiin, jotka päättivät aiemman suhteen. Tämä saattaa paistaa läpi vuorovaikutuksessasi. Tai sitten uusi ihminen huomaa, että etsit vain entisen vaimosi korviketta, et uutta kokonaista ihmistä. Käsittele erosi loppuun, ennen kuin yrität uutta suhdetta.

Toinen pohdinnan paikka on se, mitä itse olet valmis uudessa suhteessa antamaan. Älä siis vain listaa asioita, joita toivot naiselta, vaan mieti, miksi sinä olisit hyvä kumppani. Mitä annettavaa sinulla on, miksi joku haluaisi valita juuri sinut?

Tämä, tämä ja tämä.

Edellisessä, lyhyeksi jääneessä suhteessa mies haukkui exäänsä jo meidän ensitreffeillä :D teki sen vain niin, että ymmärsin tämän vasta myöhemmin.

Tyylillä kahvia juodessa "juon kahvini mustana, en todellakaan laittaisi kermaa kuten JOTKUT tekee" (=myöhemmin selviää exänsä juoneen kahvin aina kermalla).

Myöhemmin alkoi sitten jauhaa exästään ihan urakalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteen muutetaan yleensä, kun halutaan perustaa perhe. Vanhemmilla ihmisillä ei ole enää tällaista viettiä. Moni on huomannut, että elämä on mukavampaa, kun on oma koti. 

Yhdessä asuminen vaatii loputtomasti kompromisseja. Nuorempana tällaiseen vielä taipuu, mutta vanhempi ihminen kaipaa enemmän rauhaa, ettei väsy. 

Kuulostat masentuneelta.

Täällä taas joku gaslightaaja vauhdissa jakelemassa diagnooseja kun ei suostu uskomaan todellisuutta, etteivät naiset halua olla miesten kanssa.

Sinä et halua. Moni muu meistä haluaa kyllä. Peräti asua yhdessä. 

"Tervettä ja realistista. Kun on kokemusta mitä on erota miehestä niin ei sitä hullukaan halua uud..."

Olen minäkin eronnut, avioeronnut ja avosuhteista eronnut. Silti toivon tulevaisuudessa löytäväni kumppanin jonka kanssa asua yhdessä. 

t. ed jolle kommentoit

Vierailija kirjoitti:

Ap jatkaa..

 

Kiitos, oikeasti hyviä kommentteja! Ex-vaimo ja kaikki pitkät suhteet - itsekkääksihän ovat minua haukkuneet kaikki. Minun urani ehdoillahan sitä elämää onkin eletty. Totta tämä.

Ei toki tarvitse taloa ostaa lyhyen tuntemisen perusteella, mutta oman kokemuksen mukaan 2 kk näyttää suunnan. Joko tapailu päättyy tai se jatkuu. Kun se jatkuu, on rakkautta ilmassa. Suhde ei ole seuraus välttämättä mutta seurustelulle suuri todennäköisyys.

 

Hienoa, että voit ottaa vastaan tuon arvion, että olet itsekäs. Aiotko yrittää kehittyä vähemmän itsekkääksi vai jatkatko samaan malliin?