Yksikään suhde ei onnistu eron jälkeen

Kun heitin parisuhteen menemään oli minulla vauva. Kuuden vuoden yh ajan jälkeen löysin miehen, jonka kans 20 vuotta yhdessäoloa ja olemme naimisissa, yksi yhteinen lapsi on. Ollaan hiukan vanhempia kuin sinä ap.

Vierailija kirjoitti:

Ap vaimosi oli elämäsi suurin rakkaus.5-9 kk panosuhteet eivät ole rakkauksia.Tarviiiko sitä hommaa nimittää rakkaudeksi? Seksi tuntuu hyvältä. 

Mun viimeinen eksä oli juuri tuollainen vajaan vuoden panosuhde, joka huijasi minut aivan perinpohjaisesti nimenomaan nimittämällä sitä sinnikkäästi rakkaudeksi. Se ei ollut rakkautta nähnytkään, minkä tajusin vasta sitten, kun kun hän yhtäkkiä jätti minut. Pliis älkää huijatko panojanne puhumalla mistään rakkaudesta silloin, kun sitä ei ole. 

Miksi ns.toisella kierroksella pitää muuttaa yhteen? 

En ole itse kokenut jääväni mistään paitsi. Molemmilla omaa tilaa, harrastuksia ja se yhteinen aika on aina merkityksellistä.

Viisikymppisenä alkaa olla jo aika lottovoitto löytää elämänkumppani. Ei sillä niin kauheasti ole väliä, missä osoitteissa ollaan, kunhan olisi rakkaus ja luottamus.

Olet ikäloppu !!!!!!

Se ettet hyväksy naisen lapsia vaikka nämä olisivat aikuisia (vaikka omat lapsesi ovat kiinteästi osa elämääsi) on ehdoton red flag, se on todella outoa ja jopa häiriintynyttä niin että uskon tämän kuitenkin olevan trolli. Lasten vieroksuminen taatusti herättää kommentoimaan, minutkin.

Olen 49-vuotias ja jos nyt eroaisin, niin en todellakaan ajattele edes enää asuvani miehen kanssa. Olen ajatellut, että voisin olla kokonaan yksin loppuelämäni. Ajatus uudesta suhteesta ja miehestä on rasittava. Mutta jos mies vielä tupsahtaisi siinä tilanteessa elämään, niin haluaisin elää erillistä elämää. Omaa aikaa omassa kodissa, välillä yhdessä, mutta ei joka päivä ja koko ajan. 

Luulen ap, että monella naisella on tämä sama ajatus. Ei vaan jaksa enää tiivistä yhteiselämää. Ainakaan heti ennen kuin on varma. Mihin sitä paitsi tämmöisillä 50+ ikäisillä olisi kiire? Perustamaan perhettä? 

Trolliin viittaa sekin, että ap osaa kertoa palstalla esillä olleita ulkonäköihanteita isoa nenää myöten. Vai että oikein juutalainen nenä :D

Ihan taidokkaasti tarinoitu tällä kertaa. 25 sivua hyviä neuvoja ja väliin aina jokunen stoorin uusi käänne. Joku onneton jo kinusi trollilta yhteystietojakin...

Minä ymmärrän kyllä yhteenmuuton. En osaisi olla suhteessa, jossa asuttaisiin erillään. Muitakin tapoja toki on, mutta ei erillään ssuminen sina ole se paras vaihtoehto. Kuulostat mukavalta ja normaalilta mieheltä, toivottavasti tapaat jonkun ihanan.

Vierailija kirjoitti:

Olen 49-vuotias ja jos nyt eroaisin, niin en todellakaan ajattele edes enää asuvani miehen kanssa. Olen ajatellut, että voisin olla kokonaan yksin loppuelämäni. Ajatus uudesta suhteesta ja miehestä on rasittava. Mutta jos mies vielä tupsahtaisi siinä tilanteessa elämään, niin haluaisin elää erillistä elämää. Omaa aikaa omassa kodissa, välillä yhdessä, mutta ei joka päivä ja koko ajan. 

Luulen ap, että monella naisella on tämä sama ajatus. Ei vaan jaksa enää tiivistä yhteiselämää. Ainakaan heti ennen kuin on varma. Mihin sitä paitsi tämmöisillä 50+ ikäisillä olisi kiire? Perustamaan perhettä? 

Samanlaista etsin itse. Pari lupaavaa alkua ollut, mutta kummassakin tapauksessa nainen ollut niin kiireinen, että tapaamisia oli vain 1-2 kuukaudessa. Ihan niin väljää parisuhdetta en sentään halua, kaverisuhteet ovat asia erikseen.

M52

Haluaisitko itse laastariksi, ap?

Surkea trollinaikkosen aloitus ilmoitettu.