Yksikään suhde ei onnistu eron jälkeen

241:

Kerrot, että sinulla on huijattu olo, kun puolen vuoden tapailun aikana naisella oli sinulle vähemmän aikaa kuin mitä sinulla oli haluja nähdä. Jos nainen oli rehellinen ajankäytöstään ja prioriteeteistään, miten hän sinua muka huijasi?

Ei ihmisen tapailu ole lupaus avioliitosta. Jokaisella on omat tarpeet ja prioriteetit, eikä kukaan ole velvollinen täyttämään vain toisen tarpeita. 

Vierailija kirjoitti:

Ex-yksinhuoltajana tunnustan, että aikuinen lapseni (asuu omillaan, on opiskelija) on elämäni tärkein henkilö. Olen tehnyt kasvatustyön yksin, ex-miehen osallistuminen oli elatusmaksu. Siksipä olen vapaaehtoisesti sinkku, kun miehille (ml.ap) ei kelpaa muu kuin naisen elämän ehdoton ykkössija. Minulla on perhe ja ystäviä, kaikki rakkaita eikä kukaan ole mustasukkainen /vaatimassa sitä, että asetan heidät lapseni edelle. Nuoreni kaipaa tukea eikä se ole rakkailtani pois - paitsi kumppanilta ilmeisesti olisi. En ymmärrä, eikö jokaiselle omat lapset ole tärkeintä? Olen nuoreni ainoa vanhempi, olisi tosi sydämetöntä jos mies vaatisi etten saisi olla hänen tukenaan. Miesten itsekkyys ällistyttää joka päivä, vaikka kaiken olen nähnyt ja kokenut. N48

Kyllä mun ystäväpiirissä kaikille, myös miehille, lapset ovat todella tärkeitä. Onhan tuolle ap:llekin omat lapset, muttei toisten lapset. Itse olen ollut avoliitossa miehen kanssa, jolla ei ollut lapsia ja minulla kaksi lasta. Hyvin meni kaikki eikä mitään ristiriitoja ollut. Kannattaa pysyä kaukana ihmisistä/miehistä, jotka ovat itsekkäitä. Pitäkööt kapean maailmankuvansa.

Vierailija kirjoitti:

Ristiriitainen, välttelevä kiintymyssuhdemalli ilmenee yleensä noin, mitä 241 kuvaa. Juontaa juurensa lapsuudesta.

https://yhteishyva.fi/elama/eraan-teorian-mukaan-tallainen-kumppani-on-…

Kiintymyssuhde ei edelleenkään kosketa aikuisten panosuhteita vaan emon ja poikasen. Aiheutatte itse ongelmanne kun yritätte kohdella siittäjää kuin poikasta ja soveltaa tähän samoja oppeja. Ja poikasen kanssa noita ei tarvitse edes opetella, vaan luonto hoitaa asian, kiintymys on olemassa jo sikiövaiheesta asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Pitkä liitto epäsosiaalisen ja mustasukkaisen naisen kanssa kutisti ystävä- ja tuttavapiirini melko pieneksi, joten lähipiirissä ei vain ole potentiaalisia naisia."

Oletko käynyt eroseminaarin/terapian tuommoisen suhteen jälkeen? Siinä on syytä tutkistella sitä omaa osuutta suhteessa ennen kuin alkaa hamuta uutta suhdetta.

Ihmiset ovat erilaisia. Se, mikä ei toimi yhden kanssa, voi hyvinkin toimia toisen kanssa. Eroseminaarit ja terapiat ovat ihan ok, jos sellaista kaipaa. Jos taas kolmen vuoden terapian jälkeen on enemmän rikki kuin aloittaessa, niin se on money spent not so well...

Onhan siinä pohtimista, miksi on ollut sellaisessa suhteessa ja mitä kaikkea se on aiheuttanut/mihin vaikuttanut. Mietit siis talouden näkökulmasta; suosittelen tunteiden ekonomiaa. Sitä paitsi kirkon perheneuvonnasta saa maksutonta terapiaa ihan ammattilaisilta. Defensiiviseltä vaikuttaa tuollainen asenne.

Vierailija kirjoitti:

Ex-yksinhuoltajana tunnustan, että aikuinen lapseni (asuu omillaan, on opiskelija) on elämäni tärkein henkilö. Olen tehnyt kasvatustyön yksin, ex-miehen osallistuminen oli elatusmaksu. Siksipä olen vapaaehtoisesti sinkku, kun miehille (ml.ap) ei kelpaa muu kuin naisen elämän ehdoton ykkössija. Minulla on perhe ja ystäviä, kaikki rakkaita eikä kukaan ole mustasukkainen /vaatimassa sitä, että asetan heidät lapseni edelle. Nuoreni kaipaa tukea eikä se ole rakkailtani pois - paitsi kumppanilta ilmeisesti olisi. En ymmärrä, eikö jokaiselle omat lapset ole tärkeintä? Olen nuoreni ainoa vanhempi, olisi tosi sydämetöntä jos mies vaatisi etten saisi olla hänen tukenaan. Miesten itsekkyys ällistyttää joka päivä, vaikka kaiken olen nähnyt ja kokenut. N48

Ei tarvitse olla ykkössijalla. Mutta jos ei ole edes Top-5:ssä naisen ajankäytöllä mitattuna, ja jos kommunikaatio lähes kokonaan miehen tekemien aloitteiden varassa, niin se on mielestäni aika itsekästä naisen puolelta. Onko kerran viikossa tapaaminen vaikka kävelylenkin ja saunanm(miehen luona), elokuvan tai ravintolaillallisen merkeissä liikaa vaadittu, jos 17v joutuu sillä aikaa olemaan kotona yksin ilman äitiään? Miehenä ilmoitin, että minulle käy yhdessäolo koska takansa jos en ole töissä tai kiinni muualla.

Vierailija kirjoitti:

241:

Kerrot, että sinulla on huijattu olo, kun puolen vuoden tapailun aikana naisella oli sinulle vähemmän aikaa kuin mitä sinulla oli haluja nähdä. Jos nainen oli rehellinen ajankäytöstään ja prioriteeteistään, miten hän sinua muka huijasi?

 

Ei ihmisen tapailu ole lupaus avioliitosta. Jokaisella on omat tarpeet ja prioriteetit, eikä kukaan ole velvollinen täyttämään vain toisen tarpeita. 

Huijattu olo tulee, jos tapailun jälkeen on sovittu parisuhteesta, mutta jos toinen ei kuitenkaan ole valmis käyttämään siihen aikaa edes joka viikko. Jollekin parisuhde voi olla pikaviestejä, minulle se on yhdessäoloa,  yhteistä aikaa ja tekemistä, läheisyyttä ja rakkautta.

"...jos kommunikaatio lähes kokonaan miehen tekemien aloitteiden varassa, niin se on mielestäni aika itsekästä naisen puolelta." 

Minä tulkitsisin tuommoisen niin, ettei toista juurikaan kiinnosta ja ottaisin sen puheeksi. Ja lopettaisin epätyydyttävän suhteen, jos toinen ei ole aloitteellinen.

Aloitat: "hieno liitto".

Oletkohan aidosti jättänyt eksäsi ja vanhojen aikojen ihannoinin taaksesi?

Kysy tämä kysymys itseltäsi useamman kerran.

Ota opiksesi mitä eri taustoilla ja ikäryhmillä naiset täällä sinua neuvoo. He vastaa sitä mitä treffipalstoilla naiset vastaisi ja minkä kuvan perusteella sinulle vastaavat. 

Reflektoi itseäsi näiden neuvojen mukaan mikä sinussa on pielessä ja tee työtä itsesi suhteen, jos meinaat löytää naisen ja pysyä suhteessa.

Itselleni itsekkyytesi, vaatimukset naiselle sekä henkisyytesi olisivat piirteitä, jotka estäisivät edes suhteen harkitsemista.

Vierailija kirjoitti:

Ota opiksesi mitä eri taustoilla ja ikäryhmillä naiset täällä sinua neuvoo. He vastaa sitä mitä treffipalstoilla naiset vastaisi ja minkä kuvan perusteella sinulle vastaavat. 

Reflektoi itseäsi näiden neuvojen mukaan mikä sinussa on pielessä ja tee työtä itsesi suhteen, jos meinaat löytää naisen ja pysyä suhteessa.

Itselleni itsekkyytesi, vaatimukset naiselle sekä henkisyytesi olisivat piirteitä, jotka estäisivät edes suhteen harkitsemista.

Ja unohtui tuo eksäsi ihannointi. Päästä jo irti.

Olen myös eron jälkeen ollut suhteessa etäisen ja välttelevän naisen kanssa. Eniten loukkasi se, että kertoi monesti rakastavansa kun olimme rakastelleet, mutta ei koskaan muuten. Ja oli kuin olisin ollut salarakas naimisissa olevalle naiselle. Tai seksilelu, joka kaivettiin piilosta kun lapset lähtivät isälleen. Yksikään naisen elämään ennen minua kuulunut ihminen ei koskaan tavannut minua. Oli sentään kertonut, että joku mies on mukana kuvioissa.

Vierailija kirjoitti:

Aloitat: "hieno liitto".

Oletkohan aidosti jättänyt eksäsi ja vanhojen aikojen ihannoinin taaksesi?

Kysy tämä kysymys itseltäsi useamman kerran.

 

Samaa mieltä. 

Koko kysymyksen asettelusi ja ajatukset lähtee suhteessa aiempaan suhteeseen, "eron jälkeen".

Miksi mielesi edes työskentelee tuossa teemassa.

Miksi syy/selitykset nykyhetken löytyy linkittyneenä aiempaan suhteeseen.  Miksi edes mainitset suhdetta.

Uskon että syy löytyy tästä.

Vertaat huomaamattasi. Odotuksesi ovat jotain samankaltaista jota sinulla oli. O L I. Irrota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ex-yksinhuoltajana tunnustan, että aikuinen lapseni (asuu omillaan, on opiskelija) on elämäni tärkein henkilö. Olen tehnyt kasvatustyön yksin, ex-miehen osallistuminen oli elatusmaksu. Siksipä olen vapaaehtoisesti sinkku, kun miehille (ml.ap) ei kelpaa muu kuin naisen elämän ehdoton ykkössija. Minulla on perhe ja ystäviä, kaikki rakkaita eikä kukaan ole mustasukkainen /vaatimassa sitä, että asetan heidät lapseni edelle. Nuoreni kaipaa tukea eikä se ole rakkailtani pois - paitsi kumppanilta ilmeisesti olisi. En ymmärrä, eikö jokaiselle omat lapset ole tärkeintä? Olen nuoreni ainoa vanhempi, olisi tosi sydämetöntä jos mies vaatisi etten saisi olla hänen tukenaan. Miesten itsekkyys ällistyttää joka päivä, vaikka kaiken olen nähnyt ja kokenut. N48

Ei tarvitse olla ykkössijalla. Mutta jos ei ole edes Top-5:ssä naisen ajankäytöllä mitattuna, ja jos kommunikaatio lähes kokonaa

Jos ei ole aikaa seurustella, niin se pitää ilmoittaa toiselle eikä roikottaa löysässä hirressä. Itse valitsin olla sinkku, sillä seurusteluun ei ollut voimavaroja/aikaa (jokainen kaipaa kumppanuutta, mutta yksinhuoltajana kaiken sovittaminen yhteen tuntui itsestäni mahdottomalta enkä halunnut toiveita (vaatimuksia) yhtään enempää kuin elämässäni sillä hetkellä oli). Ehkäpä joku päivä aktivoidun seurustelun saralla, kun olen palautunut kasvatustyöstä. N48

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ristiriitainen, välttelevä kiintymyssuhdemalli ilmenee yleensä noin, mitä 241 kuvaa. Juontaa juurensa lapsuudesta.

https://yhteishyva.fi/elama/eraan-teorian-mukaan-tallainen-kumppani-on-…

Kiintymyssuhde ei edelleenkään kosketa aikuisten panosuhteita vaan emon ja poikasen. Aiheutatte itse ongelmanne kun yritätte kohdella siittäjää kuin poikasta ja soveltaa tähän samoja oppeja. Ja poikasen kanssa noita ei tarvitse edes opetella, vaan luonto hoitaa asian, kiintymys on olemassa jo sikiövaiheesta asti.

Hassua, miten kuitenkin terapeuttien ja psykiatrien mielestä (lapsuuden) kiintymyssuhdemalli aktivoituu parisuhteessa, ja nimenomaan sen kriiseissä. Ylipäätään ihmisen kohdatessa kriisin tai stressiä. Nyt joku randomjäbä vauvalla kertoo, miten kaikki alan ihmiset on väärässä 😂😂😂😂😂😂

Epäilen että tämä on provo (ristiriidat kertomuksessa: mm iät ja se, että ap välillä on kotihiiri ja yhtäkkiä käykin oopperassa ja etsii kulturellia naista) mutta koska vastaavia ongelmia on muillakin eronneilla, niin vastaan silti.

Ei viisikymppisen kannata enää pitää suhteen ehtona kirkkohäitä, kun ei selkeästi muuten ole yhtään uskonnollinen. Ap on kertonut tapailleensa useita naisia avioeron jälkeen, ja ei näytä siltä että hänellä olisi vakaumuksellista syytä toivoa papin aamenta. Tämä toive on siis nice-to-have, mutta ei välttämätöntä siihen elämäntyyliin mikä aplla on.

Tuo hirsitalo/mökkiasia on myös toive jonka ei kannata antaa rajata kumppaninhakua. Jos sinulla on varaa tehdä se itse, tee se itse. Harva ihminen haluaa alkaa rahoittaa toisen unelmaa sellaisenaan ja et vaikuta joustavalta. Muutenkin se, että unohdat haaveen yhdessäasumisesta jatkuvasti helpottaisi parin hakua. Kun molemmilla on oma koti, ei tule ei toivottuja vieraita. Vaikka nainen olisi lapseton, hänellä voi olla sukulaisia ja ystäviä jotka kyläilevät ja jälleen kerran, vaikuttaa ettet siedä naisella omaa elämää. Jos siis asuisitte erillään mutta vietätte aikaa kun se sopii, voi sinulla käydä omat lapset ja naisella olla oma elämä.

Mielestäni ei tarvitse olla samanlaisia harrastuksia ja haaveita, vaan riittää, kun yhdessäkin riittää tekemistä.

Mielestäni odotuksesi ovat epärealistisia ja pohdin, onko tässä taustalla joku ikäkriisi tai käsittelemättä jäänyt ero. Ei viisikymppinen eronnut mies voi enää saada "ydinperhettä" josta puhuit aiemmin.

Tarkoitus ei ole sanoa ettei saisi olla toiveita tai jopa ehtoja suhteelle, mutta apn toiveet määrittää niin monta naisen elämänaluetta, että en usko noin usean kriteerin täyttyvän. Kriteerien kannattaa olla aidosti järkeviä, esim miksi toivoa toisen ostavan kanssasi asunnon, jos sinulla on tietyt haaveet ja rahaa toteuttaa ne? Tai miksi toivoa kirkkohäitä, jos ei kerran ole vakaumuksellinen?

Vaihtoehto on toki jäädä yksin, jos se sopii aplle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitat: "hieno liitto".

Oletkohan aidosti jättänyt eksäsi ja vanhojen aikojen ihannoinin taaksesi?

Kysy tämä kysymys itseltäsi useamman kerran.

 

Samaa mieltä. 

Koko kysymyksen asettelusi ja ajatukset lähtee suhteessa aiempaan suhteeseen, "eron jälkeen".

Miksi mielesi edes työskentelee tuossa teemassa.

Miksi syy/selitykset nykyhetken löytyy linkittyneenä aiempaan suhteeseen.  Miksi edes mainitset suhdetta.

Uskon että syy löytyy tästä.

Vertaat huomaamattasi. Odotuksesi ovat jotain samankaltaista jota sinulla oli. O L I. Irrota.

Tämä.

Sinänsä minusta yleinen ja tavallinen tilanne. Lisäksi minusta on viisasta "vääristellä" jotain tarinan kohtaa kirjoittaessaan elämänsä nettiin. Alkukusymyksen pointti lienee kuitenkin riittävästi näkyvillä.

Yleistys: minusta naiset pääsee paremmin yli eksistään. Miksi moni hyvä mies kultaa entisen elämän muistoja? Ei kannata.

Syy ehkä vaikeus kohdata omat virheet. Ja myöntää että niitä oli, todennäköisesti vuosikausia. Myöntää et suhde ei ollut kultainen kun päättyi kuitenkin. Silloin syitä on yleensä kasa.

Vierailija kirjoitti:

Epäilen että tämä on provo (ristiriidat kertomuksessa: mm iät ja se, että ap välillä on kotihiiri ja yhtäkkiä käykin oopperassa ja etsii kulturellia naista) mutta koska vastaavia ongelmia on muillakin eronneilla, niin vastaan silti.

Ei viisikymppisen kannata enää pitää suhteen ehtona kirkkohäitä, kun ei selkeästi muuten ole yhtään uskonnollinen. Ap on kertonut tapailleensa useita naisia avioeron jälkeen, ja ei näytä siltä että hänellä olisi vakaumuksellista syytä toivoa papin aamenta. Tämä toive on siis nice-to-have, mutta ei välttämätöntä siihen elämäntyyliin mikä aplla on.

 

Tuo hirsitalo/mökkiasia on myös toive jonka ei kannata antaa rajata kumppaninhakua. Jos sinulla on varaa tehdä se itse, tee se itse. Harva ihminen haluaa alkaa rahoittaa toisen unelmaa sellaisenaan ja et vaikuta joustavalta. Muutenkin se, että unohdat haaveen yhdessäasumisesta jatkuvasti helpottaisi parin hakua. Kun molemmilla on oma

Lisään vastapainoksi tuohon viestiin jossa kerroin mitkä apn odotukset kuulostaa hänen elämäntyyliin epärealistiselta, että mitkä sitten on ihan ok ehtoja.

On ok, ettei halua elättää toista tai toisen perhettä. Tässä auttaa paljon tuo erillään asuminen ja se, että jos kummallakaan on omia kalliita harrastuksia jota toisella ei ole, ei edellytä niihin osallistumista.

Se on myös ok ettei halua lisää omia lapsia tai ei halua että toisella asuu lapset vielä kotona.

On ok että toivoo toisen olevan samaa uskontoa, mikäli se on tärkeä asia.

On ok toivoa kumppania, joka viehättää. Tosin ei voi edellyttää että joku muuttuisi, eli kannattaa etsiä sellainen jonka kanssa on sitä kuuluisaa kemiaa. Tässä ei kuitenkaan kannata keksiä jotain tiettyjä ulkoisia toiveita, vaan oikeasti se riittää kun tuntee vetoa ja on se tietty pilke silmäkulmassa. Vaikkei itse tykkää jostain asiasta, esim tatuoinneista, ei sen kannata olla este jos juuri se ihminen viehättää muuten. Meillä kaikilla on elämää takana ja täydellistä kumppania ei ole kun kuka meistä olisi itsekään täydellinen. Mutta se on ymmärrettävää, että jos joku ihminen ei aiheuta sykähdyksiä, ei siitä oikein tule mitään ellei sitten molemmat etsi platonista suhdetta.

Sekin on ok, että etsii ihmistä jonka kanssa on jotenkin samalla aaltopituudella. Tämä ei kuitenkaan edellytä esim akateemisuutta, vaan jotkut ihmiset ovat hyvinkin sivistyneitä esim harrastuksen tai taustansa kautta. Eli ei kannata miettiä tutkintorajoitetta, vaan katsoa kenen kanssa keskustelu sujuu.

Monet apn toiveista on siis täysin ok, mutta pitää hellittää ajatuksesta, että toinen saumattomasti sopii apn elämään kun ei apkaan ole valmis itse yhtään joustamaan.

Vierailija kirjoitti:

Epäilen että tämä on provo (ristiriidat kertomuksessa: mm iät ja se, että ap välillä on kotihiiri ja yhtäkkiä käykin oopperassa ja etsii kulturellia naista) mutta koska vastaavia ongelmia on muillakin eronneilla, niin vastaan silti.

Ei viisikymppisen kannata enää pitää suhteen ehtona kirkkohäitä, kun ei selkeästi muuten ole yhtään uskonnollinen. Ap on kertonut tapailleensa useita naisia avioeron jälkeen, ja ei näytä siltä että hänellä olisi vakaumuksellista syytä toivoa papin aamenta. Tämä toive on siis nice-to-have, mutta ei välttämätöntä siihen elämäntyyliin mikä aplla on.

 

Tuo hirsitalo/mökkiasia on myös toive jonka ei kannata antaa rajata kumppaninhakua. Jos sinulla on varaa tehdä se itse, tee se itse. Harva ihminen haluaa alkaa rahoittaa toisen unelmaa sellaisenaan ja et vaikuta joustavalta. Muutenkin se, että unohdat haaveen yhdessäasumisesta jatkuvasti helpottaisi parin hakua. Kun molemmilla on oma

Tässä oli viisasta pohdintaa. Vaikka ap olisi provo, moni voisi pysähtyä miettimään, mitkä omat jumittuneet ajatukset ehkä on esteenä sille, että pääsee elämässä seuraavaan vaiheeseen. Kyllä seuraava parisuhde tarvitsee, että edellistä on käsitelty ja siitä on opittu. Ja on tehty inventaariota omassa sielunmaailmassa, mitkä on luovuttamattomia asioita, ja mitkä nice-to-have. Tai mitä ei ole edes kyseenalaistanut. Esimerkiksi että rakkaus ja sitoutunut parisuhde ei välttämättä edellytä avioliittoa, yhdessä asumista, tai asunnon yhdessä omistamista.

Vierailija kirjoitti:

261, tuollainenhan kuulostaisi enemmän kuin hyvältä. Minä en suhteemme aikana päässyt koskaan edes tapaamaan naisen lapsia, kavereita tai ketään muutakaan hänen elinpiiristään. Äitinsä kysyi joskus puolen vuoden jälkeen, että koska tuo minut näytille, mutta sitä ei tapahtunut. Eli lapsivapailla viikoilla tavattiin, jos tavattiin. aina ei tavattu, koska rästityöt, kotihommat, harrastukset, kaverit ja oma aika. Yritin myös ehdottaa, että mennään vaikka yhdessä porukalla syömään, mutta se ei kelvannut.

M52

Tässä on kiteytettynä syy, miksi eroäitinä koen helpommaksi olla nyt vaan yksin. 

Aikatauluista tulisi melkoista setvimistä, jotta ehtisi riittävästi näkemään. Joko luopuisin harrastuksistani ja yksinoloajasta, tai sitten olisi tosi nopeasti esiteltävä "kaikille". Missä taas on oma riskinsä, jos todetaankin muutaman kuukauden päästä ettei homma toimikaan.

Vierailija kirjoitti:

Ota opiksesi mitä eri taustoilla ja ikäryhmillä naiset täällä sinua neuvoo. He vastaa sitä mitä treffipalstoilla naiset vastaisi ja minkä kuvan perusteella sinulle vastaavat. 

Reflektoi itseäsi näiden neuvojen mukaan mikä sinussa on pielessä ja tee työtä itsesi suhteen, jos meinaat löytää naisen ja pysyä suhteessa.

Itselleni itsekkyytesi, vaatimukset naiselle sekä henkisyytesi olisivat piirteitä, jotka estäisivät edes suhteen harkitsemista.

Itselleni olisi uskonnollisuus ja itsetärkeys, sekä että hänellä itsellä on kolme lasta, mutta että hän ei olisi juuri kiinnostunut tietämään mitään minun lapsista.

Hirsitalo ei olisi ongelma, tykkään ja osaan rakennella. Mutta jonkun kanssa, joka ei ole näin itsekeskeinen ja sovinistinen.