Yksikään suhde ei onnistu eron jälkeen

Vierailija kirjoitti:

Vasta vuosi sitten erottu, joten en ole vielä mikään varsinainen kokemusasiantuntija. Pari 5-kymppistä tapailunaista on ollut. Kummallakin oli vielä kotona asuvia teinejä ja kumpikin juttu kaatui naisen jatkuvaan suorittamiseen ja kiireeseen. En halua muuttaa nopeasti yhteen, enkä olla yhdessä 24/7, mutta jos minulle suodaan yksi tapaaminen viikossa tai kahdessa, niin ei sellainenkaan mikään parisuhde ole.

Notes to myself:

1) Unohda monta vuotta sinkkuna olleet. Eivät he enää halua tinkiä "omasta ajastaan".

2) Unohda yksinhuoltajat. Lapset ovat aina naiselle tärkeimpiä, vaikka olisivat jo aikuisia ja olleet vuosia poissa kotoa. Mies on heille kuin arkipyhä, juttu joka on ihan ok kerran kuukaudessa annosteltuna.

3) Unohda ne, joille työ on lasten jälkeen elämän tärkein juttu ja suorittamisen määrä määrää ihmisarvosi.

Eli tavallaan pelkään, että ketjun otsikko saattaa olla totta. Toivottavasti löytyy na

Olen 40+ vuoroviikkovanhempi, ja itse taas olen todennut seuraavaa. Vakava suhde vaatii joko sen, että asutaan lapsivapaat viikon yhdessä tai sen, että vietetään yhdessä aikaa lastenkin kanssa. Siis minimissään toinen, mieluiten toki molemmat.

Minullakin on kokonainen vapaailta joskus kerran viikossa, ihan aina ei sitäkään. Kumppania voin kyllä tavata paljon useamminkin, mutta silloin pitää tapaamisiin pystyä hyödyntämään myös lapsiviikkoja ja esimerkiksi iltavuoron jälkeisiä öitä. En tiedä oliko teillä niin, että nainen suostui tapaamaan vain silloin kun oli koko ilta vapaana sekä lapsista että kaikesta muusta? Vai oliko ongelma se, että sinulle ei kelvannut/riittänyt, jos arkiyhdessäolo oli esim ulkoilua lasten kanssa tai harrastusillan jälkeen kainaloon käpertymistä?

Sitähän se ydinperheen parisuhdearkikin on, että kahdenkeskinen aika on pieni hetki lasten nukahdettua ja kokonaisia romanttisia iltoja on joskus ja jouluna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Etsinnässä joku kaltaisesi, ikää muutama vuosi enemmän. Pitkän suhteen jälkeen en halua kiirehtiä yhteen muuttamista, vaan ensin pitää katsoa riittävän pitkään että toimiiko homma. Silti olen valmis viettämään aikaa yhdessä vaikka päivittäin ja viikonloput saman katon alla. Tämä tietysti edellyttää käytännössä, että kumpikin asuu pk-seudulla. Tähän mennessä olen löytänyt vain yksinhuoltajia, jotka haluavat pitää uuden kumppaninsa erossa "omasta elämästään" ja lapsistaan. Profiili löytyy Tinderistä (i

Minkä näköinen olet, kuka tunnettu hlö muistuttaa sinua. 

Varmaankin Tom Cruise. Tai Simo Salminen.

Ei vaineskaan, ei voi paljastaa, TMI.

TMI, toiminimi? Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No miksi jätit sen lapsesi äidin. Ajattelitko, että sinulle on joku takuusuhde olemassa. Etkö varautunut siihen, että olet sitten loppuelämäsi yksin jos jätät AVIOVAIMOSI jonka pitäisi vasta kuolema sinusta erottaa. 

Halusit sinkuksi, olet nyt sinkku. Enjooooy.

Sain ap:n viestistä käsityksen, että vaimo oli se, joka jätti.

Sitten se ei auta tehdä kuin raamatulliset ja pysyä asumuserossa ja rukoilla ahkerasti että vaimo tulee takaisin. Eikun hetkinen, ap okin käynyt uittamassa pipuliaan jo vaikka kuinka monessa naisessa, eli tehnyt aviorikoksen. Voi voi, sitten on varmaan asumuseroa elämän loppuun asti.

Miten voi eronneena tehdä aviorikoksen?

Erosin ja sen jälkeen alkanut suhde on kestänyt 38 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Lainaus ei toimi, mutta vastaukseni tässä viestiin  246.

Minulla on kaksi lasta, jotka ovat jo kotoa muuttaneet ja elävät omaa opiskelijaelämäänsä toisella puolella maata.  Näemme muutaman kerran vuodessa. Jäljelle jää uskoakseni kuitenkin paljon naisia, jotka eivät ole fundamentalisteja oman tyylinsä kanssa. Esimerķkini oli kärjistetty, myönnetään. 

Pitkä liitto epäsosiaalisen ja mustasukkaisen naisen kanssa kutisti ystävä- ja tuttavapiirini melko pieneksi, joten lähipiirissä ei vain ole potentiaalisia naisia. Jotain siskon kaveria minulle on yritetty tyrkyttää, mutta pitäähän olla jotain aitoa kiinostustakin hommaan, se ei riitä että kumpikin on vapaa.

T. 241 / M52

Tuollainen suhde pitää rakentaa nollasta. Miehet vihaavat "työtä" suhteiden eteen, halutaan aina jonkun valmiiksi kasvattama ja täyteen pumppaama nainen, jonka voi ns. poimia kypsänä, kiihottavana ja kiinnostavana.

Mutta joku kasvattaa ne naiset, tekee heistä kiinnostavia, rakastaa heidät hehkeiksi ja seksikkäiksi. Te olette sinkkuja siksi, ettette osaa tätä tehdä, vaan yritätte omenavarkaiden tapaan saada vaan ne työn hedelmät. Tituleeraatte tätä "kiinnostukseksi", ihastukseksi, haluksi, jopa rakkaudeksi. Ja siksi jäätte ilman.

Siinäpä teille miettimistä.

246/256, Näin minäkin oletin. Mutta jos nainen on sekä äiti että paras kaveri teineilleen ja kotoa jo muuttanut uraa luova ja parisuhteessa elävä juttelee tuntikausia viikossa puhelimessa äitinsä kanssa, niin onhan se aika lailla valtavirrasta poikkeavaa toimintaa. Tai ainakin minun kuplassani näin on.

Ehkä itsenäistyminen on viivästynyt, tai sitten tunnetaan syyllisyyttä menneestä paikataan "huonoa äitiyttä" kuopuksen kanssa. Tai otetaan kaikki irti ajasta, jolloin teinit vielä asuvat äitinsä kanssa. Asiasta keskustelu johti aina siihen että nainen suuttui ja kuittasi, että lapset ovat hänelle kaikmein tärkeintä. Totta kai ovat, mutta jokin osa arkea ja elämää minullekin on oltava, jotta voidaan puhua parisuhteesta, eikä pelkästä kaverisuhteesta tyyliin FWB.

T. 241

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap lisää...

Sen verran paljastan, että teen itsenäistä työtä yliopistolla ja lisäksi konsulttina eli jonkinlainen monipaikkaisuus on työss pakollista. Asun kahdella eri paikkakunnalla. Kumppani ei varmasti voi liikkua koko ajan, paitsi jos etätyö mahdollistaa.

Tapailujen joukossa on matalapalkka-aloilla toimivia naisia. En ole materialisti sanan perimmäisessä tarkoituksessa, mutta elämäntyyleissä voi olla valtava ero. Itselleni oopperaliput ovat arkea, jollekin toiselle ihan vstenmielinen ajatus.Vakavassa suhteessa toivon samankaltaisuutta eli jokin akateeminen, itsenäistä työtä tekevä nainen olisi ihanne. Keskusteluja teekupin ääressä myös akateemisista aiheista olisi toiveena. Olen avoimin mielin halunnut tutustua, mutta nopeasti sitä tulee käsitys, ollaanko lainkaan samalla aaltopituudella. Pari sopivaa on löytynyt pidempään suhteeseen, mutta molemmat jättivät minut.

Tämä on nyt se viesti 115, jonka kirjoittaja kovasti olisi kiinnostunut ap:n kanssa privana viestittelemään. Mutta eikö tämän viestin kirjoittaja kerro olevansa varattu? Vai onko tämä "muutin 800km" -juttu päättynyt, mutta kirjoittaja jätti sen sanomatta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No miksi jätit sen lapsesi äidin. Ajattelitko, että sinulle on joku takuusuhde olemassa. Etkö varautunut siihen, että olet sitten loppuelämäsi yksin jos jätät AVIOVAIMOSI jonka pitäisi vasta kuolema sinusta erottaa. 

Halusit sinkuksi, olet nyt sinkku. Enjooooy.

Sain ap:n viestistä käsityksen, että vaimo oli se, joka jätti.

Sitten se ei auta tehdä kuin raamatulliset ja pysyä asumuserossa ja rukoilla ahkerasti että vaimo tulee takaisin. Eikun hetkinen, ap okin käynyt uittamassa pipuliaan jo vaikka kuinka monessa naisessa, eli tehnyt aviorikoksen. Voi voi, sitten on varmaan asumuseroa elämän loppuun asti.

Miten voi eronneena tehdä aviorikoksen?

Jumalan silmissä ei eroa ole. Kahdesti nainut eli naimisiin mennyt on avionrikkoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap lisää...

Sen verran paljastan, että teen itsenäistä työtä yliopistolla ja lisäksi konsulttina eli jonkinlainen monipaikkaisuus on työss pakollista. Asun kahdella eri paikkakunnalla. Kumppani ei varmasti voi liikkua koko ajan, paitsi jos etätyö mahdollistaa.

Tapailujen joukossa on matalapalkka-aloilla toimivia naisia. En ole materialisti sanan perimmäisessä tarkoituksessa, mutta elämäntyyleissä voi olla valtava ero. Itselleni oopperaliput ovat arkea, jollekin toiselle ihan vstenmielinen ajatus.Vakavassa suhteessa toivon samankaltaisuutta eli jokin akateeminen, itsenäistä työtä tekevä nainen olisi ihanne. Keskusteluja teekupin ääressä myös akateemisista aiheista olisi toiveena. Olen avoimin mielin halunnut tutustua, mutta nopeasti sitä tulee käsitys, ollaanko lainkaan samalla aaltopituudella. Pari sopivaa on löytynyt pidempään suh

Nuo ovat molemmat miehiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Etsinnässä joku kaltaisesi, ikää muutama vuosi enemmän. Pitkän suhteen jälkeen en halua kiirehtiä yhteen muuttamista, vaan ensin pitää katsoa riittävän pitkään että toimiiko homma. Silti olen valmis viettämään aikaa yhdessä vaikka päivittäin ja viikonloput saman katon alla. Tämä tietysti edellyttää käytännössä, että kumpikin asuu pk-seudulla. Tähän mennessä olen löytänyt vain yksinhuoltajia, jotka haluavat pitää uuden kumppaninsa erossa "omasta elämästään" ja lapsistaan. Profiili löytyy Tinderistä (i

Minkä näköinen olet, kuka tunnettu hlö muistuttaa sinua. 

Varmaankin Tom Cruise. Tai Simo Salminen.

Ei vaineskaan, ei voi paljastaa, TMI.

TMI, toiminimi? Eri

Timo T. A. Mikkonen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No miksi jätit sen lapsesi äidin. Ajattelitko, että sinulle on joku takuusuhde olemassa. Etkö varautunut siihen, että olet sitten loppuelämäsi yksin jos jätät AVIOVAIMOSI jonka pitäisi vasta kuolema sinusta erottaa. 

Halusit sinkuksi, olet nyt sinkku. Enjooooy.

Sain ap:n viestistä käsityksen, että vaimo oli se, joka jätti.

Sitten se ei auta tehdä kuin raamatulliset ja pysyä asumuserossa ja rukoilla ahkerasti että vaimo tulee takaisin. Eikun hetkinen, ap okin käynyt uittamassa pipuliaan jo vaikka kuinka monessa naisessa, eli tehnyt aviorikoksen. Voi voi, sitten on varmaan asumuseroa elämän loppuun asti.

Miten voi eronneena tehdä aviorikoksen?

Jum

Minä en näistäå sinun hörhöfantasioistasi nyt välitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vasta vuosi sitten erottu, joten en ole vielä mikään varsinainen kokemusasiantuntija. Pari 5-kymppistä tapailunaista on ollut. Kummallakin oli vielä kotona asuvia teinejä ja kumpikin juttu kaatui naisen jatkuvaan suorittamiseen ja kiireeseen. En halua muuttaa nopeasti yhteen, enkä olla yhdessä 24/7, mutta jos minulle suodaan yksi tapaaminen viikossa tai kahdessa, niin ei sellainenkaan mikään parisuhde ole.

Notes to myself:

1) Unohda monta vuotta sinkkuna olleet. Eivät he enää halua tinkiä "omasta ajastaan".

2) Unohda yksinhuoltajat. Lapset ovat aina naiselle tärkeimpiä, vaikka olisivat jo aikuisia ja olleet vuosia poissa kotoa. Mies on heille kuin arkipyhä, juttu joka on ihan ok kerran kuukaudessa annosteltuna.

3) Unohda ne, joille työ on lasten jälkeen elämän tärkein juttu ja suorittamisen määrä määrää ihmisarvosi.

Eli tavallaan pelkään, että ketjun

Ei ole oikein repiä lasten perhettä rikki ja pakottaa heitä todistamaan vanhempiensa uusia panosuhteita. Se on lasten hyväksikäyttöä. Kukaan lapsi ei ansaitse sellaista kohtaloa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No miksi jätit sen lapsesi äidin. Ajattelitko, että sinulle on joku takuusuhde olemassa. Etkö varautunut siihen, että olet sitten loppuelämäsi yksin jos jätät AVIOVAIMOSI jonka pitäisi vasta kuolema sinusta erottaa. 

Halusit sinkuksi, olet nyt sinkku. Enjooooy.

Sain ap:n viestistä käsityksen, että vaimo oli se, joka jätti.

Sitten se ei auta tehdä kuin raamatulliset ja pysyä asumuserossa ja rukoilla ahkerasti että vaimo tulee takaisin. Eikun hetkinen, ap okin käynyt uittamassa pipuliaan jo vaikka kuinka monessa naisessa, eli tehnyt aviorikoksen. Voi voi, sitten on varmaan asumuseroa elämän loppuun asti.

Miten voi eronnee

No älä sitten kysy tai vastaa? Ja siitä huolimatta uskotko vai et, se on totuus ja vaikuttaa myös sinun elämääsi.

"Timo T. A. Mikkonen"

Ok :D

Kevin Costner

Clint Eastwood

En minä äitiä kaipaa, minulla on kyllä äitikin. Mutta yhteistä aikaa, lämpöä, läheisyyttä ja rakkautta kylläkin. Ehkä se on liikaa pyydetty viisikymppiseltä naiselta, jonka maailma on eron jälkeen vuosia pyörinyt vain omien lasten, oman työn ja oman ajan ympärillä.

M52

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap lisää...

Sen verran paljastan, että teen itsenäistä työtä yliopistolla ja lisäksi konsulttina eli jonkinlainen monipaikkaisuus on työss pakollista. Asun kahdella eri paikkakunnalla. Kumppani ei varmasti voi liikkua koko ajan, paitsi jos etätyö mahdollistaa.

Tapailujen joukossa on matalapalkka-aloilla toimivia naisia. En ole materialisti sanan perimmäisessä tarkoituksessa, mutta elämäntyyleissä voi olla valtava ero. Itselleni oopperaliput ovat arkea, jollekin toiselle ihan vstenmielinen ajatus.Vakavassa suhteessa toivon samankaltaisuutta eli jokin akateeminen, itsenäistä työtä tekevä nainen olisi ihanne. Keskusteluja teekupin ääressä myös akateemisista aiheista olisi toiveena. Olen avoimin mielin halunnut tutustua, mutta nopeasti sitä tulee käsitys, ollaanko lainkaan samalla aaltopituudella. Pari sopivaa on löytynyt pidempään suh

Argh! Lainaus ei toimi. Lainatessa näkyy ap:n kommentti, johon 115 kommentoi paljon hyvää, kertoi myös omasta suhteestaan. Joten miksi sellainen haluaa privaviestitellä?

261. Viestissäsi kiteytyy se, miksi 10 vuotta nuorempi nainen ei  välttämättä ole hyvä idea miehelle, jonka lapset ovat jo aikuisia. Vieraiden lasten kanssa ei enää haluta viettää lapsiperhe-elämää, en itsekään haluaisi, jos olisin sinkku. Ja nainen olen. 

Jos miehiä on tässä moitittu siitä, ettei osata asettua naisen asemaan, niin eivät varmaan naisetkaan osaa. Parisuhteissa sellainen taito on kuitenkin olennainen, ainakin omien kriteereiden mukaan.

Vierailija kirjoitti:

"Timo T. A. Mikkonen"

Ok :D

Sitähän noi salaperäiset kirjaimet viestii 😄

Vierailija kirjoitti:

246/256, Näin minäkin oletin. Mutta jos nainen on sekä äiti että paras kaveri teineilleen ja kotoa jo muuttanut uraa luova ja parisuhteessa elävä juttelee tuntikausia viikossa puhelimessa äitinsä kanssa, niin onhan se aika lailla valtavirrasta poikkeavaa toimintaa. Tai ainakin minun kuplassani näin on.

Ehkä itsenäistyminen on viivästynyt, tai sitten tunnetaan syyllisyyttä menneestä paikataan "huonoa äitiyttä" kuopuksen kanssa. Tai otetaan kaikki irti ajasta, jolloin teinit vielä asuvat äitinsä kanssa. Asiasta keskustelu johti aina siihen että nainen suuttui ja kuittasi, että lapset ovat hänelle kaikmein tärkeintä. Totta kai ovat, mutta jokin osa arkea ja elämää minullekin on oltava, jotta voidaan puhua parisuhteesta, eikä pelkästä kaverisuhteesta tyyliin FWB.

T. 241

Elämme samassa kuplassa. Minulla on vain yksi ystävä, joka on kiinni lapsessaan epäterveellä tavalla, mikä johtuu siitä, että lapsella on erilaisia ongelmia. Lapsista pitää myös osata päästää irti. Oma lapsi elää omaa elämäänsä vahvasti, ei hän ole tulemassa kylään kerran viikossa eikä ole ollut edes yötä vuosiin. Kuitenkin meillä on erinomaiset välit.