Yksikään suhde ei onnistu eron jälkeen

313, aika on usein miten järjestelykysymys. Voi valita katsella.yksin sohvalla saippuaoopperaa tai tehdä jotain muuta kumppanin kanssa. Sometuskin vie monelta paljon aikaa joltain hyödyllisemmältä. Pyykinpesua ja kotihommiakin olen kuullut excusena, mutta paljonko niihin nyt todellisuudessa mened aikaa 75 neliön.asunnossa?

Kikonaan eri asia on, jos ei halua eikä tunne mielenkiintoa toista kohtaan. Silloin pitää olla suora ja rehellinen ja kertoa, miten asia on. Eikä pitää toista löysässä hirressä ja herättää turhia toiveita parisuhteen osalta.

Sinkkunnuin itse ollessani 46-vuotias kahden teinin äiti. En ollut ollenkaan varma haluaisinko enää minkäänlaista parisuhdetta, mutta sen tiesin että jos haluaisin, mulla olisi vain yksi kriteeri. Halusin rakastua, molemminpuolisesti. Itse en uskonut sellaiseen että mulla olisi joku shoppailulista jonka kanssa lähtisin ostamaan uutta puolisoa. 

Moni kommentti saa mut miettimään että joskus monen muunkin kannattaisi heittää se shoppailulista menemään ja alkaa kohdata ihmisiä aidosti ja avoimin mielin. 

Itse kohtasin rakkauden.

Vierailija kirjoitti:

Oman kokemukseni mukaan akateemiset, uskovaiset 50+ miehet ovat yksi karseimmista ihmisryhmistä. Heissä yhdistyy ulkokultaisuus, muka-hyveellisyys, itsekkyys ja jumalan armosta saatu Aina Oikeassa Oleminen 🙂

 

(Hymiö valittu tarkoituksella). 

Erittäin totta. Hyvin tekopyhiä uskonnollisia, mutta maskin pudotessa naista esineellistäviä, rivoja ja narsistisia pappoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitat: "hieno liitto".

Oletkohan aidosti jättänyt eksäsi ja vanhojen aikojen ihannoinin taaksesi?

Kysy tämä kysymys itseltäsi useamman kerran.

 

Samaa mieltä. 

Koko kysymyksen asettelusi ja ajatukset lähtee suhteessa aiempaan suhteeseen, "eron jälkeen".

Miksi mielesi edes työskentelee tuossa teemassa.

Miksi syy/selitykset nykyhetken löytyy linkittyneenä aiempaan suhteeseen.  Miksi edes mainitset suhdetta.

Uskon että syy löytyy tästä.

Vertaat huomaamattasi. Odotuksesi ovat jotain samankaltaista jota sinulla oli. O L I. Irrota.

 

Tämä.

Sinänsä minusta yleinen ja tavallinen tilanne. Lisäksi minusta on viisasta "vääristellä" jotain tarinan kohtaa kirjoittaessaan elämänsä nettiin. Alkukusym

Mutta täytyy ymmärtää ja tunnistaa, että syitä ei ole koskaan vain toisessa  osapuolessa. Niin kivaa ja helppoa kuin onkin selittää asiat itselleen parhain päin.

Nämä kiltiksi esittäytyvät miehet ovat juuri niitä narsistisimpia äijiä.

Valtava määrä neuvoja ja ajatuksia, mutta ap nyt vain tahtoo sen naisen, joka haluaa rakentaa hirsitalon ja joka tekee kaikessa niin kuin hän haluaa. Sopeutuvainen ja nöyrä nainen kuten ex aikansa oli, kunnes sai tarpeekseen. 

Aika usein täällä aloituksen tehneet ihmiset eivät halua neuvoja, vaan he haluavat vain validointia omalle näkemykselleen. Ap:kin ainoa kysymys aloituksessa on "kokemuksia?" Eli hän etsii ihmisiä, jotka ovat kokeneet samaa ja tietää ongelmalliset piirteensä. Hän on mikä on ja sillä sipuli, arvostaa itseään sellaisena kuin on eikä halua muuttua.

318 Tämä. Mutta on muistettava, että asioita voi käsitellä myös omassa päässään, ilman että paikalla on joku ammatinharjoittaja, joka tekee hommaa puhtaasti rahasta. 

Olen käynyt terapeutilla 20 x 1 h. En saanut siitä mitään, mitä en olisi itsenäisesti pohtien tai hyvien ystävien kanssa käydyistä keskusteluista saanut. Paljon enemmän olen oivaltanut vaikka lukemalla läpi Eevi Vuoriston kirjat.

Vierailija kirjoitti:

Sinkkunnuin itse ollessani 46-vuotias kahden teinin äiti. En ollut ollenkaan varma haluaisinko enää minkäänlaista parisuhdetta, mutta sen tiesin että jos haluaisin, mulla olisi vain yksi kriteeri. Halusin rakastua, molemminpuolisesti. Itse en uskonut sellaiseen että mulla olisi joku shoppailulista jonka kanssa lähtisin ostamaan uutta puolisoa. 

Moni kommentti saa mut miettimään että joskus monen muunkin kannattaisi heittää se shoppailulista menemään ja alkaa kohdata ihmisiä aidosti ja avoimin mielin. 

Itse kohtasin rakkauden.

Joulupukin toivelistat nyt vaan ovat arkipäivää monessa asiassa. Todellisuus on sitten kompromissi, johon ollaan valmiita listoista huolimatta. On minullakin Tinderissä lista, mutta se ei ole mitenkään ehdoton, vaan wishlist. Kuitenkin jos yksikään kohta ei natsaa, niin pitäisi olla lukijallekin selvää ettei tätä korttia kannata katsoa.

Täissä tekrytoin vuodessa tiimiini useita ihmisiä ja työpaikkailmoiksen wishlist on pitkä. Viimeksi avoinna olleeseen paikkaan tuli 150 hakemusta akateemisilta ihmisiltä, eikä yksikään täyttänyt listan kaikkia toiveita. Paras taisi olla 6/10 ja valituksi tuli henkilö, jolla oli 3/10, mutta muuten oli paras tyyppi ja osaaminen sekä kokemus eniten relevanttia.

"Life is a box of chocolate candies. You never know in advance what you gonna get."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinkkunnuin itse ollessani 46-vuotias kahden teinin äiti. En ollut ollenkaan varma haluaisinko enää minkäänlaista parisuhdetta, mutta sen tiesin että jos haluaisin, mulla olisi vain yksi kriteeri. Halusin rakastua, molemminpuolisesti. Itse en uskonut sellaiseen että mulla olisi joku shoppailulista jonka kanssa lähtisin ostamaan uutta puolisoa. 

Moni kommentti saa mut miettimään että joskus monen muunkin kannattaisi heittää se shoppailulista menemään ja alkaa kohdata ihmisiä aidosti ja avoimin mielin. 

Itse kohtasin rakkauden.

Joulupukin toivelistat nyt vaan ovat arkipäivää monessa asiassa. Todellisuus on sitten kompromissi, johon ollaan valmiita listoista huolimatta. On minullakin Tinderissä lista, mutta se ei ole mitenkään ehdoton, vaan wishlist. Kuitenkin jos yksikään kohta ei natsaa, niin pitäisi olla lukijallekin selvää ettei tätä korttia kannat

Jep, kommenttisi alleviivaa vain sitä kuinka erilaisista lähtökohdista kumppania etsitään. Sinä oikeasti vertaat sitä rekrytointiin. Ei ihme että monilla onkin sellainen olo että treffailu on kuin työhaastattelussa kävisi. 

En ikinä olisi tykännyt Tinderissä sellaisesta profiilista jossa on listattu minkäänlaisia toivomuksia saati vaatimuksia kumppanilta, en edes silloin kun itse olisinkin täyttänyt sen kaikki kohdat. Mä vaan olisin tiennyt jo ihan siitä että siellä on se lista että emme sovi yhteen. 

Vierailija kirjoitti:

Valtava määrä neuvoja ja ajatuksia, mutta ap nyt vain tahtoo sen naisen, joka haluaa rakentaa hirsitalon ja joka tekee kaikessa niin kuin hän haluaa. Sopeutuvainen ja nöyrä nainen kuten ex aikansa oli, kunnes sai tarpeekseen. 

Aika usein täällä aloituksen tehneet ihmiset eivät halua neuvoja, vaan he haluavat vain validointia omalle näkemykselleen. Ap:kin ainoa kysymys aloituksessa on "kokemuksia?" Eli hän etsii ihmisiä, jotka ovat kokeneet samaa ja tietää ongelmalliset piirteensä. Hän on mikä on ja sillä sipuli, arvostaa itseään sellaisena kuin on eikä halua muuttua.

Totta kai halutaan validointia, koska se auttaa hahmottamaan esim.että ovatko omat näkemykset valtavirtaa, vai olenko yksinäinen uniikki lumihiutale, Don Quixote, jonka ajatusmaailma sotii koko muuta maailmaa vastaan. Vai ovatko muutkin sitä mieltä, että se exä oli todellakin varsin sekaisin.

Vierailija kirjoitti:

318 Tämä. Mutta on muistettava, että asioita voi käsitellä myös omassa päässään, ilman että paikalla on joku ammatinharjoittaja, joka tekee hommaa puhtaasti rahasta. 

Olen käynyt terapeutilla 20 x 1 h. En saanut siitä mitään, mitä en olisi itsenäisesti pohtien tai hyvien ystävien kanssa käydyistä keskusteluista saanut. Paljon enemmän olen oivaltanut vaikka lukemalla läpi Eevi Vuoriston kirjat.

Kuka tahansa saa nimittää itseään terapeutiksi. Itse olen ammatti-ihminen pitkällä ja monipuolisella alan koulutuksella ja kokemuksella (noin 30 vuotta). Olen myös työnohjaaja, ammatti-ihmisellä on sellainenkin työn turvana.

Harmillisesti jopa media pitää esillä "parisuhdeterapeutteja" joilla ei oikeasti ole koulutusta ammattiin. Lähes viikoittain saa lehdestä lukea neuvoja ja ajatuksia, jotka eivät pidä lainkaan paikkaansa ja osa on jopa vahingollisia.

Vierailija kirjoitti:

313, aika on usein miten järjestelykysymys. Voi valita katsella.yksin sohvalla saippuaoopperaa tai tehdä jotain muuta kumppanin kanssa. Sometuskin vie monelta paljon aikaa joltain hyödyllisemmältä. Pyykinpesua ja kotihommiakin olen kuullut excusena, mutta paljonko niihin nyt todellisuudessa mened aikaa 75 neliön.asunnossa?

Kikonaan eri asia on, jos ei halua eikä tunne mielenkiintoa toista kohtaan. Silloin pitää olla suora ja rehellinen ja kertoa, miten asia on. Eikä pitää toista löysässä hirressä ja herättää turhia toiveita parisuhteen osalta.

Naiset usein nipistävät omasta ajastaan/palautumisesta. Ajan myötä iskee uupumus ja ajaudutaan siihen, että ei riitä voimavarat. Tunteita voi siis olla toista kohtaan, mutta ei voimavaroja järjestää elämää siten että kaikki olisivat tyytyväisiä. Naisen syyllistämisen sijaan kannustan rehelliseen keskusteluun sekä MYÖTÄTUNTOON kumppania ja hänen jaksamistaan kohtaan, varsinkin jos kyseessä on yh ja itsellä ei työn lisäksi ole muita mainittavia velvollisuuksia. Jokainen itse tietää oman jaksamisen tasonsa, ei seurustelukumppani. N48

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

318 Tämä. Mutta on muistettava, että asioita voi käsitellä myös omassa päässään, ilman että paikalla on joku ammatinharjoittaja, joka tekee hommaa puhtaasti rahasta. 

Olen käynyt terapeutilla 20 x 1 h. En saanut siitä mitään, mitä en olisi itsenäisesti pohtien tai hyvien ystävien kanssa käydyistä keskusteluista saanut. Paljon enemmän olen oivaltanut vaikka lukemalla läpi Eevi Vuoriston kirjat.

Kuka tahansa saa nimittää itseään terapeutiksi. Itse olen ammatti-ihminen pitkällä ja monipuolisella alan koulutuksella ja kokemuksella (noin 30 vuotta). Olen myös työnohjaaja, ammatti-ihmisellä on sellainenkin työn turvana.

Harmillisesti jopa media pitää esillä "parisuhdeterapeutteja" joilla ei oikeasti ole koulutusta ammattiin. Lähes viikoittain saa lehdestä lukea neuvoja ja ajatuksia, jotka eivät pidä lainkaan paikkaansa ja osa on jopa vahingollisia.

Niinpä. Tuokin Eevi Vuoristo on koulutukseltaan vain lähihoitaja ja joitain kursseja käynyt ja lyhytterapeutti. 

Osa ihmisten, eritoten naisten, voimavaroista kuluu myös ihan turhaan työhön, suorittamiseen ja vaikka nyt sitten lähes aikuisten lasten pyykkien pesemiseen ja kaikenlaiseen paapomiseen,vaikka lapset olisivat ihan normaaleita. Lisäksi vatvotaan ja työstetäön koko ajan jotain asioita, joille nyt vaan ei itse voi kuitenkaan tehdä mitäö.

Selviytymiskeinot ovat jokaisella omanlaisensa. Toiset pakenevat ajatuksia suorittamiseen, pakonomaiseen liikuntaan, pakenevat ihmiskontakteja vuorille tms. Toiset myös vaan ovat henkisesti vahvempia ja omaavat paremman resilienssin kestää elämää ja sen ylä- ja alamäkiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

318 Tämä. Mutta on muistettava, että asioita voi käsitellä myös omassa päässään, ilman että paikalla on joku ammatinharjoittaja, joka tekee hommaa puhtaasti rahasta. 

Olen käynyt terapeutilla 20 x 1 h. En saanut siitä mitään, mitä en olisi itsenäisesti pohtien tai hyvien ystävien kanssa käydyistä keskusteluista saanut. Paljon enemmän olen oivaltanut vaikka lukemalla läpi Eevi Vuoriston kirjat.

Kuka tahansa saa nimittää itseään terapeutiksi. Itse olen ammatti-ihminen pitkällä ja monipuolisella alan koulutuksella ja kokemuksella (noin 30 vuotta). Olen myös työnohjaaja, ammatti-ihmisellä on sellainenkin työn turvana.

Harmillisesti jopa media pitää esillä "parisuhdeterapeutteja" joilla ei oikeasti ole koulutusta ammattiin. Lähes viikoittain saa lehdestä lukea neuvoja ja ajatuksia, jotka eivät pidä

Vaikka olisi vain lähihoitaja, ei se yksi tee ihmisestä sen huonompaa ammattilaista. Ei kaikilla psykologeillakaan nouse hissi ihan ylimpiin kerroksiin. Ja taisi tässä taannoin yksi psykiatri nalkata vaimonsa Ullanlinnassa sen jälkeen, kun autolla ajo Kolera-altaaseen ei tuottanut toivottua lopputulosta.

"Vaikka olisi vain lähihoitaja, ei se yksi tee ihmisestä sen huonompaa ammattilaista. Ei kaikilla psykologeillakaan nouse hissi ihan ylimpiin kerroksiin. Ja taisi tässä taannoin yksi psykiatri nalkata vaimonsa Ullanlinnassa sen jälkeen, kun autolla ajo Kolera-altaaseen ei tuottanut toivottua lopputulosta."

No totta ihmeessä koulutuksella, työkokemuksella työnohjauksella on merkitystä ammattitaitoon. Tuo Ullanlinnan psykiatri ei ollut terapeutti vaan psykiatrian erikoislääkäri.

Vierailija kirjoitti:

Osa ihmisten, eritoten naisten, voimavaroista kuluu myös ihan turhaan työhön, suorittamiseen ja vaikka nyt sitten lähes aikuisten lasten pyykkien pesemiseen ja kaikenlaiseen paapomiseen,vaikka lapset olisivat ihan normaaleita. Lisäksi vatvotaan ja työstetäön koko ajan jotain asioita, joille nyt vaan ei itse voi kuitenkaan tehdä mitäö.

Selviytymiskeinot ovat jokaisella omanlaisensa. Toiset pakenevat ajatuksia suorittamiseen, pakonomaiseen liikuntaan, pakenevat ihmiskontakteja vuorille tms. Toiset myös vaan ovat henkisesti vahvempia ja omaavat paremman resilienssin kestää elämää ja sen ylä- ja alamäkiä.

Opettele oikeinkirjoitusta noin aluksi. Itselläni oli kuolemansairas lapsi, joka sitten lopulta menehtyi. Isä ei välittänyt lapsesta mitään, päinvastoin. Että toiset joutuvat kovemmalle elämässä, kun toiset aiheuttavat ongelmia ja laistavat vastuuta. Kyllä naiset hakevat apua helpommin kuin miehet. Monesti naiset joutuvat tekemään sitä tunnetyötä siinä suhteessakin. 

Tiedätkö edes mistä resilienssi syntyy? Niinpä.

Vierailija kirjoitti:

Nämä kiltiksi esittäytyvät miehet ovat juuri niitä narsistisimpia äijiä.

Narsistikortin vetäminem hihasta on aina takuuvarma keino, kun ei enää muuhun pysty keskusteluissa. Tai jos ei tykkää jostain ihmisestä. Annan 6/5 pistettä.

Vierailija kirjoitti:

Sinkkunnuin itse ollessani 46-vuotias kahden teinin äiti. En ollut ollenkaan varma haluaisinko enää minkäänlaista parisuhdetta, mutta sen tiesin että jos haluaisin, mulla olisi vain yksi kriteeri. Halusin rakastua, molemminpuolisesti. Itse en uskonut sellaiseen että mulla olisi joku shoppailulista jonka kanssa lähtisin ostamaan uutta puolisoa. 

Moni kommentti saa mut miettimään että joskus monen muunkin kannattaisi heittää se shoppailulista menemään ja alkaa kohdata ihmisiä aidosti ja avoimin mielin. 

Itse kohtasin rakkauden.

Osalla katsos kun on huono kokemus tuollaisesta parinvalintametodista. On ehkä taustalla kipeä riitainen ero nuoruuden rakkaudesta, jonka kanssa tunteet roihusi ja kemia toimi ja lopulta kuitenkin haluttiin ihan eri asioita. Monesti ihmiset haluavat välttää aiempien parisuhteiden kohtaloksi koituneita virheitä. Jollekin se vikatikki oli ottaa paperilla täydellinen mutta tunnepuolella vain mukiinmenevä kumppani, jonka kanssa erottiin sitten kymmenen vuoden päästä väljähtyneestä kämppisliitosta, ja jollekin toiselle se virhe josta on opittu oli sitten suuren rakkauden sokea seuraaminen muita speksejä sen kummemmin miettimättä.

Vierailija kirjoitti:

"Vaikka olisi vain lähihoitaja, ei se yksi tee ihmisestä sen huonompaa ammattilaista. Ei kaikilla psykologeillakaan nouse hissi ihan ylimpiin kerroksiin. Ja taisi tässä taannoin yksi psykiatri nalkata vaimonsa Ullanlinnassa sen jälkeen, kun autolla ajo Kolera-altaaseen ei tuottanut toivottua lopputulosta."

No totta ihmeessä koulutuksella, työkokemuksella työnohjauksella on merkitystä ammattitaitoon. Tuo Ullanlinnan psykiatri ei ollut terapeutti vaan psykiatrian erikoislääkäri.

Ilman muuta itseoppinut ja itsensä terapeutiksi nimittänyt on pätevämpi kuin psykiatrian erikoislääkäri. Mutta ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti pesee kaikki muut.