Yksikään suhde ei onnistu eron jälkeen

Vierailija kirjoitti:

Vasta vuosi sitten erottu, joten en ole vielä mikään varsinainen kokemusasiantuntija. Pari 5-kymppistä tapailunaista on ollut. Kummallakin oli vielä kotona asuvia teinejä ja kumpikin juttu kaatui naisen jatkuvaan suorittamiseen ja kiireeseen. En halua muuttaa nopeasti yhteen, enkä olla yhdessä 24/7, mutta jos minulle suodaan yksi tapaaminen viikossa tai kahdessa, niin ei sellainenkaan mikään parisuhde ole.

Notes to myself:

1) Unohda monta vuotta sinkkuna olleet. Eivät he enää halua tinkiä "omasta ajastaan".

2) Unohda yksinhuoltajat. Lapset ovat aina naiselle tärkeimpiä, vaikka olisivat jo aikuisia ja olleet vuosia poissa kotoa. Mies on heille kuin arkipyhä, juttu joka on ihan ok kerran kuukaudessa annosteltuna.

3) Unohda ne, joille työ on lasten jälkeen elämän tärkein juttu ja suorittamisen määrä määrää ihmisarvosi.

Eli tavallaan pelkään, että ketjun otsikko saattaa olla totta. Toivottavasti löytyy na

Asetat tässä aika tiukat rajat.

Naisella ei saisi olla lapsia, jotta eivät mene sinun edelle. Eli lapseton aikuinen nainen. Mutta hänellä ei saisi olla mainittavaa työtäkään, ettei sekään menisi sinun edelle. Miksi luulet, että hän on lapseton, ellei ole sitten panostanut kiinnostavaan työhön tai uraan. Ehkä hän on sitten täyttänyt vapaa-ajan harrastuksilla ja ystävillä - oletko seurallinen ja joustava, ystävystyt hänen ystävien kanssa, menet ilolla ja seikkailunhaluisena mukaan harrastamaan hänen kanssa? Ei kuulosta, että olisit valmis joustamaan omista tavoistasi kuitenkaan.

Hän ei kuitenkaan saisi olla ollut myöskään kauan sinkkuna - eli viisikymppinen vastaeronnut, lapseton nainen, jonka elämä on pyörinyt parisuhteessa ja vaikka mökkeilyssä, tai miehen harrastuksen ehdoilla. Jonka elämään voit mennä täyttämään sen edellisen miehen paikan. Toivottavasti sinulla on talo ja mökki tai vaikka vene, joissa riittää yhteistä puuhaa. Hän varmaan voisi olla vaikka terveydenhoitoalalla, ei kuitenkaan lääkäri. Kolmivuorotyö ei varmaan käy, kun silloin ei näe joka päivä.

261, tuollainenhan kuulostaisi enemmän kuin hyvältä. Minä en suhteemme aikana päässyt koskaan edes tapaamaan naisen lapsia, kavereita tai ketään muutakaan hänen elinpiiristään. Äitinsä kysyi joskus puolen vuoden jälkeen, että koska tuo minut näytille, mutta sitä ei tapahtunut. Eli lapsivapailla viikoilla tavattiin, jos tavattiin. aina ei tavattu, koska rästityöt, kotihommat, harrastukset, kaverit ja oma aika. Yritin myös ehdottaa, että mennään vaikka yhdessä porukalla syömään, mutta se ei kelvannut.

M52

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Etsinnässä joku kaltaisesi, ikää muutama vuosi enemmän. Pitkän suhteen jälkeen en halua kiirehtiä yhteen muuttamista, vaan ensin pitää katsoa riittävän pitkään että toimiiko homma. Silti olen valmis viettämään aikaa yhdessä vaikka päivittäin ja viikonloput saman katon alla. Tämä tietysti edellyttää käytännössä, että kumpikin asuu pk-seudulla. Tähän mennessä olen löytänyt vain yksinhuoltajia, jotka haluavat pitää uuden kumppaninsa erossa "omasta elämästään" ja lapsistaan. Profiili löytyy Tinderistä (i

Minkä näköinen olet, kuka tunnettu hlö muistuttaa sinua. 

Varmaankin Tom Cruise. Tai Simo Salminen.

Ei vaineskaan, ei voi paljastaa, TMI.

TMI, toiminimi? Eri

Nuorten mukaan Too Much Information.

283. Ok, ekalla googlauksella ei tullut tuollaista merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

246/256, Näin minäkin oletin. Mutta jos nainen on sekä äiti että paras kaveri teineilleen ja kotoa jo muuttanut uraa luova ja parisuhteessa elävä juttelee tuntikausia viikossa puhelimessa äitinsä kanssa, niin onhan se aika lailla valtavirrasta poikkeavaa toimintaa. Tai ainakin minun kuplassani näin on.

Ehkä itsenäistyminen on viivästynyt, tai sitten tunnetaan syyllisyyttä menneestä paikataan "huonoa äitiyttä" kuopuksen kanssa. Tai otetaan kaikki irti ajasta, jolloin teinit vielä asuvat äitinsä kanssa. Asiasta keskustelu johti aina siihen että nainen suuttui ja kuittasi, että lapset ovat hänelle kaikmein tärkeintä. Totta kai ovat, mutta jokin osa arkea ja elämää minullekin on oltava, jotta voidaan puhua parisuhteesta, eikä pelkästä kaverisuhteesta tyyliin FWB.

T. 241

 

Irvaillut ihan ääneen ja tarkoituksella, kun suhde ei etene, et "se on kämppäkaveri, mulla ei ole miestä". Loukkaavaa joo tiedän. Ja on  tarkoituksellista. Ja syystä.

Vierailija kirjoitti:

261. Viestissäsi kiteytyy se, miksi 10 vuotta nuorempi nainen ei  välttämättä ole hyvä idea miehelle, jonka lapset ovat jo aikuisia. Vieraiden lasten kanssa ei enää haluta viettää lapsiperhe-elämää, en itsekään haluaisi, jos olisin sinkku. Ja nainen olen. 

Jos miehiä on tässä moitittu siitä, ettei osata asettua naisen asemaan, niin eivät varmaan naisetkaan osaa. Parisuhteissa sellainen taito on kuitenkin olennainen, ainakin omien kriteereiden mukaan.

Kuka on puhunut 10v nuoremmasta? Tai voihan ollakin 42-vuotias, jos lapset on tehty varhain ja lapsiluku on täynnä. Asui minun naapurissanikin taannoin nainen, josta tuli mummo 38-vuotiaana.

M52

Vierailija kirjoitti:

Vasta vuosi sitten erottu, joten en ole vielä mikään varsinainen kokemusasiantuntija. Pari 5-kymppistä tapailunaista on ollut. Kummallakin oli vielä kotona asuvia teinejä ja kumpikin juttu kaatui naisen jatkuvaan suorittamiseen ja kiireeseen. En halua muuttaa nopeasti yhteen, enkä olla yhdessä 24/7, mutta jos minulle suodaan yksi tapaaminen viikossa tai kahdessa, niin ei sellainenkaan mikään parisuhde ole.

Notes to myself:

1) Unohda monta vuotta sinkkuna olleet. Eivät he enää halua tinkiä "omasta ajastaan".

2) Unohda yksinhuoltajat. Lapset ovat aina naiselle tärkeimpiä, vaikka olisivat jo aikuisia ja olleet vuosia poissa kotoa. Mies on heille kuin arkipyhä, juttu joka on ihan ok kerran kuukaudessa annosteltuna.

3) Unohda ne, joille työ on lasten jälkeen elämän tärkein juttu ja suorittamisen määrä määrää ihmisarvosi.

Eli tavallaan pelkään, että ketjun otsikko saattaa olla totta. Toivottavasti löytyy na

Mulla särähtää tämmöinen listojen teko heti korvaan. Nää listat on sieltä 2-kymppisten maailmasta. Jos karsit tämmöisen määrän potentiaalisia kumppaneita pois jo alkuvaiheessa, jää jäljelle aivan marginaalinen määrä vaihtoehtoja, joista pitäisi löytää se joka aidosti kolahtaa. Puhumattakaan siitä, miten vähän jää tilaa ihmisten aidolle kohtaamiselle. Mitäs sitten jos rakastutkin siihen yksinhuoltajaan tai ikisinkkuun?

Salaisuuksia, tuulen huuhtoma perse, status romahtanut 20 vuotta sitten,  vaikka puhuu ihan muuta ja pukeutuu silloisen statuksen mukaisesti, ulkokultainen ja epärehellisyyteen vahvasti taipuvainen rontti, viisastelee, ojentaa,  on määräilevä ja häikäilemätön. Odottaa eläköitymistä, mihin aikaa lähes 10 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

261. Viestissäsi kiteytyy se, miksi 10 vuotta nuorempi nainen ei  välttämättä ole hyvä idea miehelle, jonka lapset ovat jo aikuisia. Vieraiden lasten kanssa ei enää haluta viettää lapsiperhe-elämää, en itsekään haluaisi, jos olisin sinkku. Ja nainen olen. 

Jos miehiä on tässä moitittu siitä, ettei osata asettua naisen asemaan, niin eivät varmaan naisetkaan osaa. Parisuhteissa sellainen taito on kuitenkin olennainen, ainakin omien kriteereiden mukaan.

Kuka on puhunut 10v nuoremmasta? Tai voihan ollakin 42-vuotias, jos lapset on tehty varhain ja lapsiluku on täynnä. Asui minun naapurissanikin taannoin nainen, josta tuli mummo 38-vuotiaana.

M52

Viestini oli kohdistettu naiselle, joka oli ap:ta noin 10 vuotta nuorempi ja lapset vielä pieniä. Sellaisia on nykyisin enemmän, kun lapset tehdään vanhempina. Omassa tuttavapiirissä 45v. naisilla on aikuisia tai lähes aikuisia lapsia kuten itsellänikin oli. Jos taas on mummo 38-vuotiaana, on tullut äidiksi lapsena ja oma lapsikin on tullut lapsena äidiksi - tuollaista tapahtuu lähinnä moniongelmaisissa perheissä.

Ajattelin kommentoida kyseisen naisen ajattelutapaa eli hän (kuten ap:kin) ajatteli miestä lähinnä oman palapelinsä osana.

281/287 eiväthän nuo mitään vaatimuksia ole, kunhan vaan hieman katkeroituneena heitän läppää, kun tuntuu että minua käytettiin hyväksi yli puoli vuotta ja olin aivan liian kärsivällinen, epäitsekäs ja sinisilmäinen.

Totta kai lapset menevät jokaisen vanhemman kohdalla kaiken muun yli, jos tulee joko-tai tyyppinen valinta. Minun valintani olisi kuitenkin sekä-että. Eli lähes aikuiset lapset ja uusi parisuhde eivät ole toisiaan poissulkevia asioita. Mutta jos priorisoi asiat siten, että kumppani ei mahdu edes kymmenen kärkeen, niin se ei ole minulle OK. Kaverini taas totesi, että unelmatilanne, seksiä kerran kahdessa viikossa ja muuten olet vapaa kuin taivaan lintu. On meitä miehiäkin erilaisia.

Vierailija kirjoitti:

281/287 eiväthän nuo mitään vaatimuksia ole, kunhan vaan hieman katkeroituneena heitän läppää, kun tuntuu että minua käytettiin hyväksi yli puoli vuotta ja olin aivan liian kärsivällinen, epäitsekäs ja sinisilmäinen.

Totta kai lapset menevät jokaisen vanhemman kohdalla kaiken muun yli, jos tulee joko-tai tyyppinen valinta. Minun valintani olisi kuitenkin sekä-että. Eli lähes aikuiset lapset ja uusi parisuhde eivät ole toisiaan poissulkevia asioita. Mutta jos priorisoi asiat siten, että kumppani ei mahdu edes kymmenen kärkeen, niin se ei ole minulle OK. Kaverini taas totesi, että unelmatilanne, seksiä kerran kahdessa viikossa ja muuten olet vapaa kuin taivaan lintu. On meitä miehiäkin erilaisia.

Oikealle ihmiselle löytyy kyllä aina aikaa. Ei ehkä niin paljon kuin toive olisi, mutta löytyy kuitenkin. 

Sinä et vain ollut hänelle tarpeeksi kiinnostava. En menisi katkeroitumaan tällaisesta, vaan jatkaisin elämääni ja panostaisin itsetutkisteluun ja tunnetyöhön, jotta tuleva parisuhde olisi terveellä pohjalla. Meissä jokaisessa on korjattavaa, joten tätäkään viestiä ei kannata lukea katkeruuden lasien läpi. 

(Moni mies tuntuu olevan eron jälkeenkin hyvin haluton tunnistamaan omaa osuuttaan erossa, ja kieltää kaiken itseensä kohdistuneen kritiikin hölynpölynä tai haukkumisena. Ap:kin kirjoitti, että vaimo itsenäistyi ja lähti. Itsenäistyi mistä? Ap:n hirmuvallasta, eli joustamattomuudesta, itsekkyydestä, kapeakatseisuudesta?) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

246/256, Näin minäkin oletin. Mutta jos nainen on sekä äiti että paras kaveri teineilleen ja kotoa jo muuttanut uraa luova ja parisuhteessa elävä juttelee tuntikausia viikossa puhelimessa äitinsä kanssa, niin onhan se aika lailla valtavirrasta poikkeavaa toimintaa. Tai ainakin minun kuplassani näin on.

Ehkä itsenäistyminen on viivästynyt, tai sitten tunnetaan syyllisyyttä menneestä paikataan "huonoa äitiyttä" kuopuksen kanssa. Tai otetaan kaikki irti ajasta, jolloin teinit vielä asuvat äitinsä kanssa. Asiasta keskustelu johti aina siihen että nainen suuttui ja kuittasi, että lapset ovat hänelle kaikmein tärkeintä. Totta kai ovat, mutta jokin osa arkea ja elämää minullekin on oltava, jotta voidaan puhua parisuhteesta, eikä pelkästä kaverisuhteesta tyyliin FWB.

T. 241

 

Exällä oli erikoinen etäisen viileä suhde 24-vuotiaaseen, et laittoivat txtviestin tyyliin kolme kertaa vuodessa, tapasivat kerran vuodessa. Exä ei ollut koskaan jakanut arkea lapsensa kanssa. Raha (ihan tuntuva) oli ollut kuukausittainen osallistumisensa.

Itsellä täysin erilainen suhde nyt aikuiseen hyvin menestyvään 25 v tyttäreeni.

Rakkausparisuhde näivettyi siinä. Älkää edes yrittäkö uusperhekuviota. Pilalle menee.

Saman katon alle vain ja ainoastaan kaksi aikuista, kun sopiva aika molemmille.

Ristiriitainen, välttelevä kiintymyssuhdemalli ilmenee yleensä noin, mitä 241 kuvaa. Juontaa juurensa lapsuudesta.

https://yhteishyva.fi/elama/eraan-teorian-mukaan-tallainen-kumppani-on-…

Oman kokemukseni mukaan akateemiset, uskovaiset 50+ miehet ovat yksi karseimmista ihmisryhmistä. Heissä yhdistyy ulkokultaisuus, muka-hyveellisyys, itsekkyys ja jumalan armosta saatu Aina Oikeassa Oleminen 🙂

(Hymiö valittu tarkoituksella). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

281/287 eiväthän nuo mitään vaatimuksia ole, kunhan vaan hieman katkeroituneena heitän läppää, kun tuntuu että minua käytettiin hyväksi yli puoli vuotta ja olin aivan liian kärsivällinen, epäitsekäs ja sinisilmäinen.

Totta kai lapset menevät jokaisen vanhemman kohdalla kaiken muun yli, jos tulee joko-tai tyyppinen valinta. Minun valintani olisi kuitenkin sekä-että. Eli lähes aikuiset lapset ja uusi parisuhde eivät ole toisiaan poissulkevia asioita. Mutta jos priorisoi asiat siten, että kumppani ei mahdu edes kymmenen kärkeen, niin se ei ole minulle OK. Kaverini taas totesi, että unelmatilanne, seksiä kerran kahdessa viikossa ja muuten olet vapaa kuin taivaan lintu. On meitä miehiäkin erilaisia.

 

Oikealle ihmiselle löytyy kyllä aina aikaa. Ei ehkä niin paljon kuin toive olisi, mutta löytyy kuitenkin. 

Sinä et vain ollut hänelle tarpeek

En ole eri mieltä. Vikoja ja puutteit meistä löytyy ihan kaikista. Mutta onko se reilua, suoraselkäistä ja rehellistä naiselta aloittaa parisuhde ja jäädä roikkumaan siihen yli puoleksi vuodeksi, vaikka tietää, ettei toinen ole tarpeeksi kiinnostava ja ettei homma tule kantamaan?

241

"Pitkä liitto epäsosiaalisen ja mustasukkaisen naisen kanssa kutisti ystävä- ja tuttavapiirini melko pieneksi, joten lähipiirissä ei vain ole potentiaalisia naisia."

Oletko käynyt eroseminaarin/terapian tuommoisen suhteen jälkeen? Siinä on syytä tutkistella sitä omaa osuutta suhteessa ennen kuin alkaa hamuta uutta suhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Oman kokemukseni mukaan akateemiset, uskovaiset 50+ miehet ovat yksi karseimmista ihmisryhmistä. Heissä yhdistyy ulkokultaisuus, muka-hyveellisyys, itsekkyys ja jumalan armosta saatu Aina Oikeassa Oleminen 🙂

 

(Hymiö valittu tarkoituksella). 

Minä en tunne ainuttakaan tuollaista miestä. Itse olen ei-akateeminen, tapakristitty 50+ mies, joka on liiankin kiltti ja epäitsekäs.

Vierailija kirjoitti:

"Pitkä liitto epäsosiaalisen ja mustasukkaisen naisen kanssa kutisti ystävä- ja tuttavapiirini melko pieneksi, joten lähipiirissä ei vain ole potentiaalisia naisia."

Oletko käynyt eroseminaarin/terapian tuommoisen suhteen jälkeen? Siinä on syytä tutkistella sitä omaa osuutta suhteessa ennen kuin alkaa hamuta uutta suhdetta.

Ihmiset ovat erilaisia. Se, mikä ei toimi yhden kanssa, voi hyvinkin toimia toisen kanssa. Eroseminaarit ja terapiat ovat ihan ok, jos sellaista kaipaa. Jos taas kolmen vuoden terapian jälkeen on enemmän rikki kuin aloittaessa, niin se on money spent not so well...

Ex-yksinhuoltajana tunnustan, että aikuinen lapseni (asuu omillaan, on opiskelija) on elämäni tärkein henkilö. Olen tehnyt kasvatustyön yksin, ex-miehen osallistuminen oli elatusmaksu. Siksipä olen vapaaehtoisesti sinkku, kun miehille (ml.ap) ei kelpaa muu kuin naisen elämän ehdoton ykkössija. Minulla on perhe ja ystäviä, kaikki rakkaita eikä kukaan ole mustasukkainen /vaatimassa sitä, että asetan heidät lapseni edelle. Nuoreni kaipaa tukea eikä se ole rakkailtani pois - paitsi kumppanilta ilmeisesti olisi. En ymmärrä, eikö jokaiselle omat lapset ole tärkeintä? Olen nuoreni ainoa vanhempi, olisi tosi sydämetöntä jos mies vaatisi etten saisi olla hänen tukenaan. Miesten itsekkyys ällistyttää joka päivä, vaikka kaiken olen nähnyt ja kokenut. N48

Matematiikka ei nyt täsmää. AP on omien sanojensa mukaan 55-vuotias, ja eronnut 5 vuotta sitten, eli 50-vuotiaana, 22-vuotisesta avioliitosta. Eli AP on ollut naimisiin mennessään 28. Kuitenkin vaimo oli "lähes 15 vuotta nuorempi", eli olisi ollut n. 13-vuotias naimisiin mennessään??