Miehen suku joka ignooraa minut, osallistuisitteko heidän perhejuhliin?
Hei,
Elikä miehen perhe, sisarukset ovat jo pitkään ignooranneet minua jollain tapaa. Sisko esim pyysi häntä lapsen kummiksi, mutta ei minua. Perustavat myös keskusteluryhmiä, jonne toisen veljen puoliso kyllä pyydetään mukaan, mutta ei minua. Esim saatetaan kutsua johonkin perhejuhlaan tuolla tapaa. Osallistuisitteko? Tavallaan tekisi mieli kiusallaan tulla, mutta toisaalta ei kyllä haittaa olla poiskaan. Sen verran ikäviä ihmisiä ovat. Ajatuksia?
Kommentit (159)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kyllä ikävältä. Onko aina ollut tilanne tällainen vi onko jostain syystä muuttunut?
Aina ollut vähän tuollaista, mutta joitakin vuosia sitten tilanne paheni, kun tuli iso ristiriitatilanne jossa he toimivat kaikella tapaa väärin, mutta eivät koskaan myöntäneet mitään tai pyytäneet anteeksi, vaan yrittivät kääntää kaiken meidän syyksi. Tämän jälkeen mies otti etäisyyttä perheeseensä, ymmärsi monia asioita jotka eivät ole ok siellä perheessä ja tämän jälkeen minua on kohdeltu tällä tavalla, etenkin miehen yhden sisaruksen puolesta. On ollut ihan avointakin halveksuntaa.
Mitään keskustelua ei ole ollut, eivät kykene sellaiseen, eikä minullakaan ole enää kiinnostusta edes yrittää koska olen huomannut millaisia ovat.
En ol
Surkea parisuhde, jos miehesi edellyttää sinun kestävän paskaa siksi että hän suostuu olemaan kanssasi. Kannattaa hankkia itseluottamus.
Itsetunto on sitä, että kiukuttelee kuin pikkulapsi, jolta on viety kaikki lelut ja karkit, kun kaikki ei tykkää susta? Itseään arvostava ihminen ignooraa tuollaiset ihmiset ja suhtautuu heihin neutraalisti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kyllä ikävältä. Onko aina ollut tilanne tällainen vi onko jostain syystä muuttunut?
Aina ollut vähän tuollaista, mutta joitakin vuosia sitten tilanne paheni, kun tuli iso ristiriitatilanne jossa he toimivat kaikella tapaa väärin, mutta eivät koskaan myöntäneet mitään tai pyytäneet anteeksi, vaan yrittivät kääntää kaiken meidän syyksi. Tämän jälkeen mies otti etäisyyttä perheeseensä, ymmärsi monia asioita jotka eivät ole ok siellä perheessä ja tämän jälkeen minua on kohdeltu tällä tavalla, etenkin miehen yhden sisaruksen puolesta. On ollut ihan avointakin halveksuntaa.
Mitään keskustelua ei ole ollut, eivät kykene sellaiseen, eikä minullakaan ole enää kiinnostusta edes yrittää koska olen huomannut millaisia ovat.
En ole itse tehnyt mitään törkeää, heitä kohtaan, p
Suksi suolle, idiootti.
Laittaisit miehen selittelemään miksi et tullut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ei tarvitse kaikkien tykätä. En alentaisi itseäni heidän tasolleen, en jäisi pois osoittaakseni mieltä.
En jäisi mielenosoituksellisesti pois. Minulla ei oikeastaan ole enää tunteita tätä asiaa kohtaan. He ovat sellaisia kuin ovat, osoittavat aina uudestaan sen että minun on turha tuhlata aikaani ja energiaani tämän asian pohtimisille yhtään sen enempää. Mutta voisin jäädä vaan pois välttääkseni sen että minua katsotaan nenänvartta pitkin tai kohdellaan jotenkin muuten epäasiallisesti. T. Ap
Miten he sitten käyttäytyvät, kun olet läsnä?
Vaihtelevasti. Ovat takakireitä, saattavat supista jotain, katsella toisiaan, ihan on mielenosoituksellisesti lähdetty paikalta poiskin kun olen tullut siihen tervehtimään. Oikeasti tosi ala-arvoista ja noloa käytöstä, en itse ikinä kehtaisi käyttäytyä noin. T. Ap
Oman hyvinvoinnin ja lasten takia jäisin pois. Toivottavasti mieskin jää. Epäasiallinen ja halventava kohtelu äitiä kohtaan satuttaa lastakin, ei pidä joutua sellaista näkemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kyllä ikävältä. Onko aina ollut tilanne tällainen vi onko jostain syystä muuttunut?
Aina ollut vähän tuollaista, mutta joitakin vuosia sitten tilanne paheni, kun tuli iso ristiriitatilanne jossa he toimivat kaikella tapaa väärin, mutta eivät koskaan myöntäneet mitään tai pyytäneet anteeksi, vaan yrittivät kääntää kaiken meidän syyksi. Tämän jälkeen mies otti etäisyyttä perheeseensä, ymmärsi monia asioita jotka eivät ole ok siellä perheessä ja tämän jälkeen minua on kohdeltu tällä tavalla, etenkin miehen yhden sisaruksen puolesta. On ollut ihan avointakin halveksuntaa.
Mitään keskustelua ei ole ollut, eivät kykene sellaiseen, eikä minullakaan ole enää kiinnostusta edes yrittää koska olen huomannut millaisia ovat.
En ol
Suksi suolle, idiootti.
Ketä yritit loukata? Kannattaa opetella tuo lainaus ettei mene solvaukset ihan hukkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kyllä ikävältä. Onko aina ollut tilanne tällainen vi onko jostain syystä muuttunut?
Aina ollut vähän tuollaista, mutta joitakin vuosia sitten tilanne paheni, kun tuli iso ristiriitatilanne jossa he toimivat kaikella tapaa väärin, mutta eivät koskaan myöntäneet mitään tai pyytäneet anteeksi, vaan yrittivät kääntää kaiken meidän syyksi. Tämän jälkeen mies otti etäisyyttä perheeseensä, ymmärsi monia asioita jotka eivät ole ok siellä perheessä ja tämän jälkeen minua on kohdeltu tällä tavalla, etenkin miehen yhden sisaruksen puolesta. On ollut ihan avointakin halveksuntaa.
Mitään keskustelua ei ole ollut, eivät kykene sellaiseen, eikä minullakaan ole enää kiinnostusta edes yrittää koska olen huo
Itsetunto on sitä, että kiukuttelee kuin pikkulapsi, jolta on viety kaikki lelut ja karkit, kun kaikki ei tykkää susta? Itseään arvostava ihminen ignooraa tuollaiset ihmiset ja suhtautuu heihin neutraalisti.
Tässä ei ole tullut yhtään järkevää syytä miksi kannattaisi mennä sinne juhliin. Eiköhän se aikuinen mies pysty sinne yksinäänkin menemään. Ihme teatteria.
Tottakai minussa on varmasti myös vikaa, mutta olisihan se ihan asiallista kertoa jos joku loukkaa niin paljon että se antaa sitten syyn tuolla tavalla alkaa käyttäytyä. Varmasti heitä eniten ärsyttää se, että mies on minun puolellani, joka on hänelle helppo valinta, koska perheen käytös on niin räikeää. T. Ap
Itse olin puolison suvulle täysin näkymätön. Kukaan ei tervehtinyt, kysynyt kuulumisia, onnitellut merkkipäivinä. Pyrin pitämään kontaktit minimissään. Eli kyllä näitä törppöjä sukuja ja sukulaisia on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kyllä ikävältä. Onko aina ollut tilanne tällainen vi onko jostain syystä muuttunut?
Aina ollut vähän tuollaista, mutta joitakin vuosia sitten tilanne paheni, kun tuli iso ristiriitatilanne jossa he toimivat kaikella tapaa väärin, mutta eivät koskaan myöntäneet mitään tai pyytäneet anteeksi, vaan yrittivät kääntää kaiken meidän syyksi. Tämän jälkeen mies otti etäisyyttä perheeseensä, ymmärsi monia asioita jotka eivät ole ok siellä perheessä ja tämän jälkeen minua on kohdeltu tällä tavalla, etenkin miehen yhden sisaruksen puolesta. On ollut ihan avointakin halveksuntaa.
Mitään keskustelua ei ole ollut, eivät kykene sellaiseen, eikä minullakaan o
Tässä ei ole tullut yhtään järkevää syytä miksi kannattaisi mennä sinne juhliin. Eiköhän se aikuinen mies pysty sinne yksinäänkin menemään. Ihme teatteria.
Vetäisin sen pääroolin. Nauttisin siitä miten minun läsnäolo häiritsee muita.
Ihan normaalia ettei pyydetä kummiksi. Eron jälkeen varmaan ei pidetä sitten yhteyttä kuitenkaan. Teillä ei varmaan synkkaa niin, että haluaisivat pitää lähemmin yhteyttä.
Mulle sopisi hyvin noin, kun ei kiinnosta itsellä pitää yhteyttä.
Tottaksi menisin perhejuhliin. Mitä tulee WhatsApp- ryhmään sehän on voinut alkaa muusta tarpeesta tai syystä kuin ollaan sukua.
Jos teillä ei ole lapsia, kyseessä uusperhe tms sellaiset seikat voi vaikuttaa kummiasiaan.
Olemalla tekemisissä voit lähentyä ja vastaavat etääntymällä et voi.
En osallistuisi enkä myöskään panisi miehen kanssa joka antaa kohdella minua noin ja vaatisi edustamaan hänen sukunsa edessä siitä huolimatta.
Mites tuo oma itsearvostuksesi, onko näkynyt?
Vierailija kirjoitti:
Tottakai minussa on varmasti myös vikaa, mutta olisihan se ihan asiallista kertoa jos joku loukkaa niin paljon että se antaa sitten syyn tuolla tavalla alkaa käyttäytyä. Varmasti heitä eniten ärsyttää se, että mies on minun puolellani, joka on hänelle helppo valinta, koska perheen käytös on niin räikeää. T. Ap
Onko käynyt mielessä, että voisit itsekin olla se aktiivinen toimija kysyä mikä mättää? Ihmissuhteet kun ovat kahden kauppa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ei tarvitse kaikkien tykätä. En alentaisi itseäni heidän tasolleen, en jäisi pois osoittaakseni mieltä.
En jäisi mielenosoituksellisesti pois. Minulla ei oikeastaan ole enää tunteita tätä asiaa kohtaan. He ovat sellaisia kuin ovat, osoittavat aina uudestaan sen että minun on turha tuhlata aikaani ja energiaani tämän asian pohtimisille yhtään sen enempää. Mutta voisin jäädä vaan pois välttääkseni sen että minua katsotaan nenänvartta pitkin tai kohdellaan jotenkin muuten epäasiallisesti. T. Ap
Leuka pystyyn ettei kruunu tipu. Käyttäytyvän puutteellisuuden piikkiin. Ei tuollaiset ihmiset ansaitse sitä onnistumisen tunnetta, joka syntyy kun sinä alat jättäytymään pois.
Kun ei tapaa ääliöitä sukulaisia
Tai sitten voi kasvaa ihmisenä, oppia elämään sovussa heidän kanssaan. Voi jopa huomata, että se "ääliö-sukulainen" olikin vain oma värittynyt mielikuva, joka ei vastannutkaan todellisuutta.
Ps. Jokainen osaa halutessaan olla ääliö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kyllä ikävältä. Onko aina ollut tilanne tällainen vi onko jostain syystä muuttunut?
Aina ollut vähän tuollaista, mutta joitakin vuosia sitten tilanne paheni, kun tuli iso ristiriitatilanne jossa he toimivat kaikella tapaa väärin, mutta eivät koskaan myöntäneet mitään tai pyytäneet anteeksi, vaan yrittivät kääntää kaiken meidän syyksi. Tämän jälkeen mies otti etäisyyttä perheeseensä, ymmärsi monia asioita jotka eivät ole ok siellä perheessä ja tämän jälkeen minua on kohdeltu tällä tavalla, etenkin miehen yhden sisaruksen puolesta. On ollut ihan avointakin halveksuntaa.
Mitään keskustelua ei ole
Vetäisin sen pääroolin. Nauttisin siitä miten minun läsnäolo häiritsee muita.
No huvinsa kullakin. Itse tekisin jotain oikeasti kivaa sellaisten ihmisten kanssa, jotka tykkäävät seurastani. Kumpihan meistä menisi paremmalla tuulella illalla nukkumaan, mitäpä luulet?
Ymmärrän tuon että olisi helppoa jäädä vaan pois, mutta tässä tosiaan meidän lapsetkin, jotka varmaan haluavat mennä juhliin ja haluaisivat että minä tulen mukaan. Onhan tämä tilanne heille kurja, ja koitan miettiä miten itse voisin tehdä siitä vähemmän kurjan heille.
Ja lisäksi vaikka miehen sisarukset varmasti toivoisivat että erotaan, eikä heidän ikinä enää tarvisi nähdä minua, niin samalla vaikka vanhemmat ovat myös erittäin hankalia ihmisiä, eivätkä ole tehneet ollenkaan helpoksi tätä tilannetta, niin he sitten saattavat yllättäen myös loukkaantua jos en osallistu johonkin juttuun. Kaikenkaikkiaan tosi vaikea tilanne ja kyseessä ihmiset kenen kanssa et vaan voi toimia oikein, aina löytyy syy olla vihamielinen tai ilkeä. T. Ap
Mielen osoittamista olisi se, että osallistut juhliin, joihin sinua ei ole kutsuttu. Et kai sinne halua kuokkimaan mennä?
Vaihtelevasti. Ovat takakireitä, saattavat supista jotain, katsella toisiaan, ihan on mielenosoituksellisesti lähdetty paikalta poiskin kun olen tullut siihen tervehtimään. Oikeasti tosi ala-arvoista ja noloa käytöstä, en itse ikinä kehtaisi käyttäytyä noin. T. Ap
Miehesi on kusipää. Omani ei ikinä antaisi kenenkään kohdella minua noin, ei kenenkään.
Kun ei tapaa ääliöitä sukulaisia ei juurikaan tarvitse miettiä mitä mieltä ne minusta on tai millä tuulella ne on, kun eivät näe minua. Kannattaa kokeilla joskus.