Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Uusperheen talous
28.05.2025 |
Tarvitisin hiukan näkökulmia liittyen meidän perheen talouteen. Tai siis lähinnä siihen, miten kulut kannattaisi jakaa.
Olemme naimisissa oleva pari, puolisollani ei ole lapsia, minulla on. Omistamme yhdessä omakotitalon.
Puolisoni palkka on kaksinkertainen verrattuna minun palkkaani. Lisäksi hänellä on vuokratuloja ja sijoituksia.Minä saan palkan lisäksi elatustukea ja lapsilisät, jolloin yhteenlasketut tuloni jäävät edelleen melkein 2000e pienemmäksi kuin hänen.
Yhteenmuuton myötä minun kulut nousivat ja tulot laskivat (en saa tietenkään enää asumistukea, enkä lapsilisän yh korotusta) ja mieheni kulut laskivat ja tulot pysyivät samana.
Tällä hetkellä kulut menee niin, että maksamme kaikki asumiseen liittyvät kulut puoliksi (vakuutukset, lainat, verot, vedet, sähköt, rempat, jätehuollot jne.). Ruokakulut jaetaan niin, että olemme jakaneet arvion kuukausittaisista ruokakuluista per pää ja minä maksan oman ja lasteni osuuden ja hän omansa. Molemmat maksaa omat puhelinlaskut ja muut henkilökohtaiset menot ja minä maksan tietty kaikki lapsiin liittyvät kulut.
Joskus kun yhteinen tili josta ruuat ostetaan, on tyhjentynyt ennen kuun loppua, yritän keksiä minulle ja lapsille jotain todella halpaa syötävää (usein joudun käyttää luottokorttia), käy mieheni ravintoloissa lounailla ja tilailee pitsoja jne. Hän käytti ennen yhteenmuuttoa ruokaostoksiin 800-1000€/kk ja nyt kun muutettin yhteen, hän ilmoitti että hänen osuus olisi 175€/kk. Minä taas laitan yhteenmuuton myötä enemmän rahaa ruokaan, kuin laitoin ennen yhteenmuuttoa. Mieheni perustelu on se, että lapseni ovat varmasti alkaneet syömään yllättäen enemmän. Itse en usko tähän, sillä minun on ylipäätään vaikea saada heitä syömään juurikaan mitään...
Me molemmat siis koemme tilanteen epäreiluna. Hän kokee, että minun lapset syövät liikaa ja minä koen, että on epäreilua laittaa meidät katsomaan vierestä kun hän syö pitsaa meidän syödessä makaroonia. Näin niinkuin kärjistetysti.
Näkökulmia asiaan kiitos! Miten sinä hoitaisit talouden kulujen jakamisen tällaisilla tuloilla ja kuvioilla?
Kommentit (187)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Lähinnä tilanne siis niin, että minä maksan ruokatilille enemmän kuin mitä minulla ja lapsilla menisi." no herranen aika: älä maksa ruokatilille enempää mitä sinulta ja lapsilta menisi! Tee se kuittikontrolli.
Laskin tarkasti minun lasten ruokamenot ennen yhteenmuuttoa ja silloin pystyimme syömään hyvin. Ehkä tosiaan nyt ainoa ratkaisu ennen mitään eropuheita on se, että luovumme yhteisestä ruokatilistä ja yhteisistä päivällisistä. Ei muuta kuin nimilappuja ruokapakkauksiin jatkossa ja molemmat kokkaa omat ruokansa. Turhauttavaa, mutta en oikein näillä annetuillakkaan neuvoilla muuta keksi.
Mulla on kaveri suht vastaavassa tilanteessa. Heillä on todellakin eri ruuat jääkaapissa merkattuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myrkkynuolet lentävät täällä joka päivä oli asia mikä hyvänsä.
Ei tässä ketjussa ole lentänyt myrkkynuolia. Täällä on vain ihmetelty ap:n naiivia ajatusta siitä, että uusperhe vastaisi ihan samaa käytännössä kuin ydinperhe.
Tiedän todella monta ydinperhettä missä kodinhoitotuella elävä äiti joutuu maksamaan puolet kaikista kuluista kun miehensä ei suostu maksamaan enempää.
Vaikea vastata aloitukseen, koska kun me perustimme uusperheen, niin lähtökohta oli, että kukaan ei menetä mitään, eikä lapsilta saa ottaa saavutettuja etuja pois.
En olisi itse muuttanut yhteen ensinnäkään siksi, että kuulostaa todella monimutkaiselta ja sekavalta kuviolta, mutta ensisijaisesti siksi, että mies ILMOITTI yksipuolisesti oman osuutensa kuluista. En olisi suhteessa, jossa yhtään mistään asiasta toisella on minkäänlaista sanelupolitiikkaa, jossa hän vain yksipuolisesti ilmoittaa, mitä tehdään. Minä olisin vain suhteessa, jossa asioista SOVITAAN ja otetaan kummankin tilanne huomioon.
Toisaalta en lähtisi uusperhekuvioihin muutenkaan, mutta varsinkaan sellainen tilanne ei koskaan ole reilu, jossa yhteenmuutto tarkoittaa pienituloisemman osapuolen köyhtymistä. Miksi tällainen tilanne haluttaisiin ehdoin tahdoin aiheuttaa?
Jos sinun tapauksessasi olet menettänyt asumistuen (sekä ilmeisesti lapsilisien yksinhuoltajakorotukset?) pitäisi tämä ehdottomasti huomioida tulojen romahtamisena, mutta nythän huomioitte vain miehen edut. Sinua ei oteta lainkaan huomioon.
Ehdotan, että joko molemmat ostavat ja tekevät omat ruokansa, taisinä alat hoitamaan ruoka-ostokset ja mies maksaa sinulle sovitun summan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten tämä voi olla niin vaikeaa? Se maksaa kuka ehtii ja jos toisella loppuu rahat niin sit toinen jeesaa. Hirveän kuluttavaa olisi tuollainenkin, että "minä maksan sähkölaskun niin mies maksaa autolainan" tms, mitä järkeä? Jos on yhteisesti hyväksytyt perheen kulut, jossa kukaan ei elä huikentelevaisesti vaan hommassa on järki, niin ei tämän pitäis olla niin vaikeeta. Jos rahat menee tiukille, ei siinä vähemmän tienaavaa voi laittaa puurodieetille.
Vierailija kirjoitti:
Miten tämä voi olla niin vaikeaa? Se maksaa kuka ehtii ja jos toisella loppuu rahat niin sit toinen jeesaa. Hirveän kuluttavaa olisi tuollainenkin, että "minä maksan sähkölaskun niin mies maksaa autolainan" tms, mitä järkeä? Jos on yhteisesti hyväksytyt perheen kulut, jossa kukaan ei elä huikentelevaisesti vaan hommassa on järki, niin ei tämän pitäis olla niin vaikeeta. Jos rahat menee tiukille, ei siinä vähemmän tienaavaa voi laittaa puurodieetille.
Tuo toimii vain, jos kumpikaan ei ole pihi rahoistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun päälle kustaan ja sä mietit, miten saisit sen haisemaan vähemmän....?
Ei auta asiaasi, mutta sanonpa vaan, että kuulostaa todella ikävältä ihmiseltä tuo sun miehesi, jos isopalkkaisena ja varakkaana ihmisenä kyttää, etteivät samassa taloudessa asuvat lapset (hänhän on nyt heidän isäpuolensa!) syö liikaa ja tilailee itselleen pitsoja tai käy ravintolassa syömässä, kun sinä ja lapset etsitte punalaputettuja eineksiä kaupasta.
En ikinä suostuisi tuollaiseen parisuhteeseen ja miehesi kuulostaa karmealta tyypiltä.
Asumiskulujen jakamiseen yksi käytännön vinkki: Meillä oli joskus puolison kanssa tilanne, että minun nettopalkkani oli 1500 euroa parempi kuin hänen. Ratkaisimme asian yhteisellä taloustilillä ja niin, että molemmat käytti tietyn prosenttiosuuden (oli 20 prosenttia, en muista varmasti) näihin yhteisiin menoihin. Siis palkkapäivänä molemmat siirsi 20% saadusta palkasta yhteiselle taloustilille, josta maksettiin asuntolaina, sähköt, vedet, vakuutukset.
On todella epäreilua, että jos sinun tilillesi tulee 1500 euroa palkkapäivänä ja miehen tilille tulee 4500 euroa, ja sitten maksatte puoliksi jotain vuokraa, vakuutuksia, sähköjä ja vesiä. Ei ole reilua, kun yhteistä huushollia asutaan ja parisuhteessa ollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikea vastata aloitukseen, koska kun me perustimme uusperheen, niin lähtökohta oli, että kukaan ei menetä mitään, eikä lapsilta saa ottaa saavutettuja etuja pois.
Meillä taas mies oli valmis luopumaan yhdestä kalliista asiasta elämässään, jotta meillä on mahdollisuus elää yhdessä. Joka on meille tärkein arvo. Kukin tavallaan, ja arvot voi muuttua iän ja oikeasti hyvän parisuhteen myötä.
Meillä mä maksan aikuisen pojan kanssa 1600€ asumiskulut asunnosta, missä asumme. Ostan kuukaudessa ruokaa reippaasti yli 50% summalla, mitä mies. Ostan lasten vaatteet ja kengät sekä pikkutarvikkeita. Huonekaluja lahjoituksena saan joskus.
Mies on maksanut oman asunnon, mistä nyt vain vähän maksettavaa kun laittoi vuokralle.
Nyt joudun neuvottelemaan, että Mites tämä asunto missä majailemaan maksetaan, kun aikuinen poika muuttaa omilleen, enkä yksin pysty maksamaan. Mies ei ollut kovin innokas neuvottelemaan Ei tietenkään näe tilannetta hankalana itsensä kannalta.
Huhu kuuluu että shoppailen ja käyn ulkona syömässä?
No niin käyn. Ei kai 100% rahoistaan pidä pistää asumiseen tai lapsiin äidinkään?
Kummalla korkeammat tulot? Miehellä.
Mutra mies ei jöy koskaan ulkona syömässä ja on muutenkin säntillinen rahankäyttäjiä. Mihin muka hänen rahat menee saattaa monet ihmetellä?
No en tietenkään tiedä tasan tarkkaan, mutta 300€ omaaan asuntoon, laskuina auto, bensa ja kännykulut. Loput sitten ruokaan ja säästöön luottokortti tilille. Toki itseensä kuluttaa mitä kuluttaa tupakkaan, alkoin ja vaatteisiin. Enemmön tupakkaan ja alkoon kun muihin.
Luulisi että. säästöön menee sitten paljon.
Kenen hyväksi säästöt menee?
No omalla kortillaan ne on eli omassa käytössään. Joskus mennyt perheen hyväksi köytetty, viime vuonna omaan käyttöönsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse eroäitinä en muuttaisi kenenkään kanssa yhteen niin kauaa kun lapseni asuu kanssani. Juurikin siksi, että jos se ennen yhteenmuuttoa ollut ihana ja tasapuolinen kumppani muuttuisikin yhteenmuutettua itsekkääksi ja ei-niin ihanaksi.
Tuota en oikeasti katsoisi päivääkään, että itselläni rahat riittäisivät juuri ja juuri ostamaan itselleni ja lapselleni makaronia, ja toinen mässyttäisi vieressä noutopitsaa. Lähtisi ihan samalla hetkellä asuntohakemukset menemään.
Itse voin sietää huonoa käytöstä, mutta lastani ei sellaista laittaisi sietämään.
No mitä muuta odotit, kun aloit tähän tuhoon tuomittuun uusio kuvioon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tämä voi olla niin vaikeaa? Se maksaa kuka ehtii ja jos toisella loppuu rahat niin sit toinen jeesaa. Hirveän kuluttavaa olisi tuollainenkin, että "minä maksan sähkölaskun niin mies maksaa autolainan" tms, mitä järkeä? Jos on yhteisesti hyväksytyt perheen kulut, jossa kukaan ei elä huikentelevaisesti vaan hommassa on järki, niin ei tämän pitäis olla niin vaikeeta. Jos rahat menee tiukille, ei siinä vähemmän tienaavaa voi laittaa puurodieetille.
Tuo toimii vain, jos kumpikaan ei ole pihi rahoistaan.
Eikö tämä nyt ole ihan normaali toimintamalli ollut perheissä iät ja ajat? Mä olen kuvitellut, että näin toimitaan, paitsi niissä perheissä missä ei ole kaikki ihan niin kuin pitäisi.
No todella oudolta kuulostaa. Meillä uusperhe ja yhteenmuuton edellytys oli, että jos minä muutan, lapset tulee mukana eikä se saa vaikuttaa varallisuuteen negatiivisesti.
Olemme eläneet nyt 11 vuotta niin että minä laitan omana palkkapäivänä puolisolle niin paljon kuin pystyn ja hän maksaa kaiken. Kaupassa on tili, jonka hän maksaa joka kk. As-laina on yhteinen, samoin vakuutukset ja kaikki mahdollinen. Hän maksaa kaiken.
Minä jätän palkasta itselleni sen verran kun ostokset, kauneudenhoito, lasten käyttörahaa yl vaatii. Hyvin on toiminut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tämä voi olla niin vaikeaa? Se maksaa kuka ehtii ja jos toisella loppuu rahat niin sit toinen jeesaa. Hirveän kuluttavaa olisi tuollainenkin, että "minä maksan sähkölaskun niin mies maksaa autolainan" tms, mitä järkeä? Jos on yhteisesti hyväksytyt perheen kulut, jossa kukaan ei elä huikentelevaisesti vaan hommassa on järki, niin ei tämän pitäis olla niin vaikeeta. Jos rahat menee tiukille, ei siinä vähemmän tienaavaa voi laittaa puurodieetille.
Tuo toimii vain, jos kumpikaan ei ole pihi rahoistaan.Eikö tämä nyt ole ihan normaali toimintamalli ollut perheissä iät ja ajat? Mä olen kuvitellut, että näin toimitaan, paitsi niissä perheissä missä ei ole kaikki ihan niin kuin pitäisi.
Minä ajattelen, ettei tuo toimi uusperheen alkuaikoina. Jos noin toimitaan, on se epäreilu asetelma sille, jolla on vähemmän lapsia ja huollettavia. Tai se toimii, jos molemmilla yhtä paljon lapsia.
Uusperhe ei ole ydinperhe. Sellaiseksi muotoutuminen kestää tutkimusten mukaan 4-7 vuotta. Sitten rahoista vasta voi tulla perheen rahoja.
Vierailija kirjoitti:
Miten tämä voi olla niin vaikeaa? Se maksaa kuka ehtii ja jos toisella loppuu rahat niin sit toinen jeesaa. Hirveän kuluttavaa olisi tuollainenkin, että "minä maksan sähkölaskun niin mies maksaa autolainan" tms, mitä järkeä? Jos on yhteisesti hyväksytyt perheen kulut, jossa kukaan ei elä huikentelevaisesti vaan hommassa on järki, niin ei tämän pitäis olla niin vaikeeta. Jos rahat menee tiukille, ei siinä vähemmän tienaavaa voi laittaa puurodieetille.
Ei se ole kuluttavaa, kun kerran on päätetty kuka maksaa mitäkin (suhteessa tuloihin) ei tarvitse enää vaivata päätä asialla, lähes kaikkia laskut lähtee tililtä omia aikojaan. Mies huolehtii, että autossa on bensaa ja minä, että kaapissa on ruokaa. Vähentää kummasti omaakin kuormaa, kun kaikki on selkeetä, eikä tarvita mitään loputonta ajatustyötä siitäkin et onko kaikki laskut maksettu ja kaapissa ruokaa..
Vierailija kirjoitti:
Miten tämä voi olla niin vaikeaa? Se maksaa kuka ehtii ja jos toisella loppuu rahat niin sit toinen jeesaa. Hirveän kuluttavaa olisi tuollainenkin, että "minä maksan sähkölaskun niin mies maksaa autolainan" tms, mitä järkeä? Jos on yhteisesti hyväksytyt perheen kulut, jossa kukaan ei elä huikentelevaisesti vaan hommassa on järki, niin ei tämän pitäis olla niin vaikeeta. Jos rahat menee tiukille, ei siinä vähemmän tienaavaa voi laittaa puurodieetille.
Se maksaa kuka ehtii = hyvin tyypillisesti se on aina vain se toinen joka huolehtii. Jos toisella loppuu rahat niin toinen jeesaa. Miten niin jeesaa? Yhteisiä kuluja kai ne on, ei se ole mitään jeesaamista että huolehtii omista kuluistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan oikein tuo menee. Harmittaa kai se syödä makaronia kun toinen syö pitsaa, mutta itse olet koulutustasosi, työsi ja lisääntymisasiasi päättänyt.
Sinun pitäisi tosin maksaa asumiskuluista suurempi osa, omasi ja lasten.
Osa talosta on miehen yrityksen käytössä ja miehen yritys maksaa miehelleni siitä vuokratuloja. Ostimme ison talon juurikin siitä syystä. Lisäki mainittakoon, että hänen asuinkulunsa laskivat muuton myötä ja hänen firman kulut laskivat myös, kun pystyi luopumaan osasta ulkopuolisilta vuokratuista varastotiloista.
Tämä!! Ja tähän lisäksi nuo ruokakulut! Eli mies kuvittelee että hänellä menee nyt vähemmän rahaa ruokaan , kuin ennen, vaikka hän syö samallalailla.
Eikö sinulla ole yhtään k.usetettuolo? Edes pikkuisen?
Tuohan on ihan huijausta miehen puolelta! Ne vuokratulot esimerkiksi menisivät puoleksi, koska asunto on yhteinen.
Nyt mies vain hyötyy sinusta, ja tulee hyvin laskelmoiva fiilis
Toivottavasti tämä on hyvin kyhätty provo. Toivon sitä ihan todella.
Alue: Aihe vapaa
Ehdotan, että kumpikin alkaa valmistaa omat ruuat ja jääkappissa/pakastimessa on omat hyllyt kummallekin ja lapsille.