Uusperheen talous
Tarvitisin hiukan näkökulmia liittyen meidän perheen talouteen. Tai siis lähinnä siihen, miten kulut kannattaisi jakaa.
Olemme naimisissa oleva pari, puolisollani ei ole lapsia, minulla on. Omistamme yhdessä omakotitalon.
Puolisoni palkka on kaksinkertainen verrattuna minun palkkaani. Lisäksi hänellä on vuokratuloja ja sijoituksia.Minä saan palkan lisäksi elatustukea ja lapsilisät, jolloin yhteenlasketut tuloni jäävät edelleen melkein 2000e pienemmäksi kuin hänen.
Yhteenmuuton myötä minun kulut nousivat ja tulot laskivat (en saa tietenkään enää asumistukea, enkä lapsilisän yh korotusta) ja mieheni kulut laskivat ja tulot pysyivät samana.
Tällä hetkellä kulut menee niin, että maksamme kaikki asumiseen liittyvät kulut puoliksi (vakuutukset, lainat, verot, vedet, sähköt, rempat, jätehuollot jne.). Ruokakulut jaetaan niin, että olemme jakaneet arvion kuukausittaisista ruokakuluista per pää ja minä maksan oman ja lasteni osuuden ja hän omansa. Molemmat maksaa omat puhelinlaskut ja muut henkilökohtaiset menot ja minä maksan tietty kaikki lapsiin liittyvät kulut.
Joskus kun yhteinen tili josta ruuat ostetaan, on tyhjentynyt ennen kuun loppua, yritän keksiä minulle ja lapsille jotain todella halpaa syötävää (usein joudun käyttää luottokorttia), käy mieheni ravintoloissa lounailla ja tilailee pitsoja jne. Hän käytti ennen yhteenmuuttoa ruokaostoksiin 800-1000€/kk ja nyt kun muutettin yhteen, hän ilmoitti että hänen osuus olisi 175€/kk. Minä taas laitan yhteenmuuton myötä enemmän rahaa ruokaan, kuin laitoin ennen yhteenmuuttoa. Mieheni perustelu on se, että lapseni ovat varmasti alkaneet syömään yllättäen enemmän. Itse en usko tähän, sillä minun on ylipäätään vaikea saada heitä syömään juurikaan mitään...
Me molemmat siis koemme tilanteen epäreiluna. Hän kokee, että minun lapset syövät liikaa ja minä koen, että on epäreilua laittaa meidät katsomaan vierestä kun hän syö pitsaa meidän syödessä makaroonia. Näin niinkuin kärjistetysti.
Näkökulmia asiaan kiitos! Miten sinä hoitaisit talouden kulujen jakamisen tällaisilla tuloilla ja kuvioilla?
Kommentit (187)
Mies syö sinun ja lasten ruokarahat, huijaa sinua liiketilojen vuokrassa, syö teidän edessä pizzaa kun lapset melkein näkee nälkää koska mies söi niiden ruoat, (ja varmaan paljon muutakin mitä et mainitse) mutta on kyllä "muuten tosi ihana joten ei voi erota". Pelle.
Omistatteko talon puoliksi? Jos kyllä, miehen yrityksen on maksettavaa vuokraa teille molemmille. Miksi mies kuvittelee oman ruuankulutuksen laskeneen dramaattisesti yhteenmuuton myötä?
Minun näkökulmani on, että on sinun valintasi otatko miehen joka ottaa lapset "kuin omikseen" vai et, ja on miehen valinta kohteleeko hän lapsia kuin ominaan vai ei. Kukaan ei voi ulkopuolisena tulla sanomaan mikä noista on oikein.
Itse en toisi lasten elämään miestä, joka ei osallistuisi heidän elämäänsä kuin isä. Se on mieheltä erittäin paljon pyydetty, ja ymmärrän että siihen ei lähdetä kevein perustein. Siksi en myöskään itse lähde kevein perustein rikkomaan ydinperhettä.
On myös ymmärrettävää, että jos mies suunnittelee koskaan saavansa omia lapsia, hän haluaa säästää rahat heille.
Tuollaisen miehen kanssa en voi suositella muuta kuin erillään asumista.
Vierailija kirjoitti:
Harmittaa monet ilkeät kommentit tässä keskustelussa. Yritän vielä vääntää rautalangasta:
Minulla lapsillani oli ihan hyvä taloudellinen tilanne. Söimme hyvin, rahaa jäi säästöön, mitään ei puuttunut.
Lapsillani on hyvä isä, joka kantaa kortensa kekoon.
Menin naimisiin rakkaudesta ja ostimme talon, koska aviomieheni tarvitsi enemmän tilaa.
Rakastan aviomiestäni, enkä halua erota. Hän rakastaa minua, eikä halua erota.
Rahariidat tuli yllätyksenä, sillä oletus oli, että molemmat maksaa omat kulunsa, eikä kumpikaan yritä "hyötyä" toisesta millään tavoin.
Perustimme yhteisen tilin johon molempien piti laittaa yhdessä laaditun kuukausittaisen ruokabudjetin mukaisen summan rahaa. Minun oli tarkoitus laittaa se summa mitä minulta ja lapsilta on aina ennekin mennyt ja vähän päälle, jotta varmasti riittää ja hänen se, mitä hänellä on mennyt. Hän muutti summaa muuton myötä ja totesi,
Näyttää siltä, että te olette jättäneet laskelmissanne huomioimatta liian monta muuttujaa.
Minä mietin, että onko sinun ja lasyesi asumismukavuutenne parantunut? Onko tilaa nykyään enemmän? Jos on, niin totta kai se maksaa enemmän. Lnko sinulla varaa tähän nykyiseen asumiseen ja sen kustannuksiin?
Entä onko teidä ruokailutottumukset muuttuneet kalliimpaan suuntaan? Jos on, niin se tietenkin maksaa.
Entä onko mies halventanut syömisiään, kun maksaa nykyään vähemmän kuin ennen? Vai mättääkö hän kaupassa kärriin kalliimpia tuotteita kuin mihin teidän yhteisellä budjetilla on varaa? Entä vastaavatko miehen syömät määrät hänen osuuttaan budjetista? Syökö hän kotona lounaita, kun te muut olette päiväkodissa, koulussa ja töissä syömässä?
Ja joku jo nosti esille, että maksaako miehen firma myös sinulle vuokraamastaan tilasta? Kun perustelet muuttoa miehen tilantarpeilla ja firman tarpeilla, niin onko käynyt niin, että sinä rahoitat miehen ja firman tilantarvetta?
Tuossa on muutettu yhteen epärealistisin käsityksin. Mies on kuvitellut, että vaimon ja lasten tuleminen saman katon alle ei muuta mitään hänen elämässään. Perheen yhteen hiileen puhaltaminen ja toisista huolehtiminen puuttuu.
Ap taas on kuvitellut, että nyt ollaan yhtä suurta perhettä, eikä elintason nousu maksa hänelle mitään.
Kummankin pitäisi nyt luopua vanhoista käsityksistään ja tuoda ajatteluun vähän realiteetteja.
Vierailija kirjoitti:Talosta osa on miehen yrityksen vuokraamana (mies saa rahat itselleen siitä), silti minä maksan kaikista taloon liittyvistä kuluista puolet.
Olet tehnyt todella huonon diilin. Vai saatko jotain tuloja miehen firmasta? Vai miten mies ja firma korvaavat sinulle sen, että maksat firman kuluja?
Parisuhdeväkivalta yleensä alkaa sitoutumisen kuten avioliiton myötä, kun väkivaltainen kokee, että toinen on nalkissa, eikä voi lähteä. Näin kävi ap:llekin. Mies on väkivaltainen, vähintäänkin taloudellisesti väkivaltainen ja se on ihan oikeaa, virallista väkivaltaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan oikein tuo menee. Harmittaa kai se syödä makaronia kun toinen syö pitsaa, mutta itse olet koulutustasosi, työsi ja lisääntymisasiasi päättänyt.
Sinun pitäisi tosin maksaa asumiskuluista suurempi osa, omasi ja lasten.
Osa talosta on miehen yrityksen käytössä ja miehen yritys maksaa miehelleni siitä vuokratuloja. Ostimme ison talon juurikin siitä syystä. Lisäki mainittakoon, että hänen asuinkulunsa laskivat muuton myötä ja hänen firman kulut laskivat myös, kun pystyi luopumaan osasta ulkopuolisilta vuokratuista varastotiloista.
Talohan on teidän yhteinen, joten yrityksen käytössä olevan osuuden vuokratulot kuuluvat teille molemmille, ei yksinomaan miehellesi.
Tämä juuri. Ap takertuu syömisiin, kun isompi ongelma on vuokratuloissa. Mies on jättänyt ap:n ilman vuokratuloja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myrkkynuolet lentävät täällä joka päivä oli asia mikä hyvänsä.
Ei tässä ketjussa ole lentänyt myrkkynuolia. Täällä on vain ihmetelty ap:n naiivia ajatusta siitä, että uusperhe vastaisi ihan samaa käytännössä kuin ydinperhe.
Tiedän todella monta ydinperhettä missä kodinhoitotuella elävä äiti joutuu maksamaan puolet kaikista kuluista kun miehensä ei suostu maksamaan enempää.
Kenenkään naisen ei pitäisi suostua tuohon.
Miksi maksaa vain miehelle itselleen, jos omistat puolet?!
Miehen yritys varmasti kuluttaa sähkö ja vettä, ja sinä maksat puolet niistäkin?
Aijai, on niin mukavaa kun rahaa säästyy yhteistaloudessa ja huoletta wolttaan itselleni herkkuja!
Oikeasti. Missä perheissä syödään eri ruokia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ei halua maksaa lapsista mitään ja se on täysin ymmärrettävää. Sinä hävisit muutossa ja mies voitti. Ei siinä sen kummempaa.
Mies häviää asumiskuluissa maksamalla puolet. Suo siellä, vetelä täällä.
Mistä sinä tiedät, mitä mies on maksanut asumiskuluja ennen yhteenmuuttoa?
Mitenkäs se tähän liittyy, mitä on ennen maksanut? Hän häviää tässä liitossa, kun maksaa puolet asunnosta, vedestä ja sähköstä, vaikka asunnossa asuu 5 henkilöä. Onhan tuo aivan hirveä epäsuhta, ymmärtäisin jos mies valittaisi, että maksaa liikaa. Sitä en ollenkaan ymmärrä, miten Ap voi väittää olevansa enemmän maksava osapuoli. Taisit vaan luulla pääseväsi rikkaisiin naimis
Otat sitten osuuden noista vuokratuloista myös.
Siis joku noutopizza on jotain ylellistä?
Olet vaan valinnut ihan vääränlaisen miehen uusperheen jäseneksi. Ei ole mitään järkeä asua samassa taloudessa ihmisen kanssa, joka ei halua, että koko perheellä on yhteinen elintaso.
Kyse ei ole ruuasta. Te asutte nyt isommassa talossa, ja sinulla ei selvästikään ole varaa noin leveään asumiseen.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kamalalta. Meillä uusioperhe, kaikki rahat yhteisiä aivan yksimielisesti. Kumpikin kantaa kortensa kekoon töiden ja kotitöiden osalta, ja kummallakin lapsia edellisestä liitosta. Tässä mies tuntuu arvottavan omat rahansa perheen hyvinvoinnin edelle, jos niin ei tekisi niin rahat olisivat yhteisiä.
Teidän tilanne nyt on täysin eri kun molemmilla on lapsia. Älyvapaata edes verrata.
Vierailija kirjoitti:
Miten tämä voi olla niin vaikeaa? Se maksaa kuka ehtii ja jos toisella loppuu rahat niin sit toinen jeesaa. Hirveän kuluttavaa olisi tuollainenkin, että "minä maksan sähkölaskun niin mies maksaa autolainan" tms, mitä järkeä? Jos on yhteisesti hyväksytyt perheen kulut, jossa kukaan ei elä huikentelevaisesti vaan hommassa on järki, niin ei tämän pitäis olla niin vaikeeta. Jos rahat menee tiukille, ei siinä vähemmän tienaavaa voi laittaa puurodieetille.
Vielä yksinkertaisempaa on, kun on vain yksi yhteinen tili. Kaikki rahat ovat koko perheen käytössä. Luonnollisestikin tuolloin molempien on kyettävä huomioimaan kaikkien tarpeet ja rahojen riittävyys.
Meillä on näin, eikä tarvitse pyydellä jeesiä eikä auttaa toista. Kun rahat ovat loppu, ne ovat loppu molemmilta sekä myös lapsilta.
Miten muka ero ei ole vaihtiehto, vankinako se sua pitää?