Lue keskustelun säännöt.
Laihdutuslääke maksaa 6000 euroa vuodessa ja sitä on käytettävä monta vuotta
26.05.2025 |
Nämä uudenlaiset laihdutuslääkkeet (lihavuuslääkkeet), joiden avulla on saatu aikaiseksi ihan hyviä painon pudotuksia, maksaa 6000 euroa vuodessa. Ja niitä pitää käyttää monta vuotta, useimmiten loppuelämän. Eli kymmenessä vuodessa hinta on 60 000 euroa. Kiva kiva. Kenellä on rahaa tuollaiseen? Itse en ole köyhimmästä päästä, palkkakin 4500 brutto, mutta ei näin perheenäitinä ole ikimaailmassa rahaa lohkaista palkasta tuollaisiin summin.
Kommentit (438)
"Ja vaikka söisi suklaata, sitä voi syödä vähemmän. Jos vaihtaa yhden suklaalevyn johonkin Pätkis- tai Ahaa-patukkaan, on ero vuositasolla merkittävä. Kaikkea saa syödä, mutta kohtuudella."
Miksi kaikkea pitää saada syödä _silloin kun laihduttaa_? Ei siinä syömishäiriötä itselleen automaattisesti kehitä, jos päättää, että suklaat (tai joku muu herkku) on nyt tauolla.
Mun lapsella oli raudat suussa. Pariin vuoteen ei saanut syödä toffeeta tai hampurilaisia. Siinä ei auttanut nikotella, että kyllä mä vähän haluun. Ei oli ei. Entäs kun raudat sai pois? Ei tullutkaan ensimmäisenä hinku päästä hampurilaiselle.
Jos miettii vaikka sitä, kuinka vaikeaa on kuluttaa suklaapatukan tuoma energia, niin suurta hyötyä ei ole siitä että syö pienemmän patukan. Paljon helpompi on jättää se syömättä. Sitten kun joku tavoite on saavutettu, niin voi kokeilla löysätä vähän. Itsensä huijaamista on tuollaiset "vaihdan viinerin pikkupullaan"-muutokset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Salikortti on alle 40 e/kuukausi.
Mutta liikunta ei laihduta.
Ai no mutta sittenhän on parempi maata sohvalla.//eri
Aika hyvä kummilahja vastasyntyneelle olisi perustaa sijoitustili laihdutuslääkkeiden hankintaa varten. Olisi sijoitus tulevaisuuden hyvinvointiin. Jos sinne kertyisi vaikka 10 000 euron rahasto, niin sillä saisi jo yli vuoden laihdutuslääkkeet.
Toiset juo itsensä hengiltä ja toiset syö. Tunne-elämän ongelmia molemmilla ryhmillä.
Vierailija kirjoitti:
Ilmainen yksinkertainen ja suorastaan tuottoisa laihdutus: syökää vähemmän.
Aivan. Eikä sitä tarvtse yhteen pötköön olla koko ajan rasvaa polttamassa, niin että tulee häiriöitä elimistöön. Itsekin laihdutin viikonloppuisin että jaksoin viikolla tehdä töitä. Pikkuhiljaa paino putosi kymmeniä kiloja. Mutta pitää siis varmastiikon muuttaa ruokavaliota ja välttää ylensyöntiaterioita. - En siis tarvinnut laihdutuslääkkeitä enkä laihdutusleikkauksia. Ja rasvanpolttovaiheen ollessa päällä tuli säästöä ruokakuluissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
20€ 1,5 kiloa possun ulkofilettä
20€ perunaa, porkkanaa, sipulia, valkosipulia, selleriä, purjosipuli, riisiä, pastaa, munia, jauhoja, kaurahiutaleita
Pärjää kaksi viikkoa...
Luulet sä että joku pitkäaikaistyötön kykenee ja älyää tehdä noista monipuolisia ruokia joka päivä?
Tarvitseeko niiden ruokien olla niin kauhean monipuolisia, valmistustatavoiltaan varsinkaan; enkä käytä riisiä enkä pastaakaan (en kyllä selleriäkään).
Minulla on periaatteena yksinkertaisuus ja helppous. Mahdollisimman vähän lisävalmistusta eli raakaravintona joko sellaisenaan tai liotettuna. Ja jos tarvitaan kypsennystä, niin keittäen (höyrystäen) tai mikrolla.
Vierailija kirjoitti:
"Ja vaikka söisi suklaata, sitä voi syödä vähemmän. Jos vaihtaa yhden suklaalevyn johonkin Pätkis- tai Ahaa-patukkaan, on ero vuositasolla merkittävä. Kaikkea saa syödä, mutta kohtuudella."
Miksi kaikkea pitää saada syödä _silloin kun laihduttaa_? Ei siinä syömishäiriötä itselleen automaattisesti kehitä, jos päättää, että suklaat (tai joku muu herkku) on nyt tauolla.
Mun lapsella oli raudat suussa. Pariin vuoteen ei saanut syödä toffeeta tai hampurilaisia. Siinä ei auttanut nikotella, että kyllä mä vähän haluun. Ei oli ei. Entäs kun raudat sai pois? Ei tullutkaan ensimmäisenä hinku päästä hampurilaiselle.
Jos miettii vaikka sitä, kuinka vaikeaa on kuluttaa suklaapatukan tuoma energia, niin suurta hyötyä ei ole siitä että syö pienemmän patukan. Paljon helpompi on jättää se syömättä. Sitten kun joku tavoite on saavutettu, niin voi kokeilla löysätä vähän. Itsensä huijaamista on tuollaiset "vaihdan
Mä olen tuosta hieman eri mieltä. Se, että laihdutat ja kiellät itseltäsi suklaat ja muut, toki tiputtaa sun painoasi, mutta kun lopetat laihduttamisen ja alat taas syödä niitä suklaapatukoita kuten ennenkin, alat uudelleen lihoa. Mun mielestä on paljon järkevämpää syödä kaikkea sitä, mitä aikoo sitten laihtuneenakin syödä, mutta vain sen verran, mitä voi silloin syödä. Mäkin olen kokeillut kaikkea mahdollista kieltäytymistä karppaamisesta raakaravintoon, mutta jos sitä ei aio tehdä koko lopun elämäänsä, niin se kostautuu. Se kostautuu siten, että kun vihdoin antaa itselleen luvan syödä sitä "kiellettyä hedelmää", ei pystykään syömään sitä vain yhden suuupalan verran. Mulla on edelleen keittiön pöydällä kulhossa jouluksi ostamiani suklaakonvehteja. Koska ne ei ole multa kielletty, ei mun ole tarve popsia niitä kunnes ne loppuu. Sama vaikka viinien kanssa. Ei mulle tule mitään himoa avata viinipulloa. Ne pullot on siinä ja saan ottaa lasillisen ihan milloin vaan haluan. Ei vaikuta mitenkään mun laihtumiseeni. Mutta just siksi, että ne ei ole kiellettyjä, mun ei tee edes mieli avata niitä. Tai vaikka pakastimessa olevat jäätelöt. Ei ole kiellettyjä, mutta just siksi, että ne ei ole kiellettyjä, ei mulla ole mitään erityistä himoa niihin. Jos kieltäisin itseltäni kukkakaalin, mun ei tekisi mieli mitään muuta kuin kukkakaalia. Tästä syystä olen pudottanut painoani hitaasti, mutta varmasti syömällä kaikkea sitä mitä aina ennenkin, mutta vain pienempiä määriä. Jollekin toiselle toki sopii toisenlainen tapa, mutta itse olen kokenut tämän parhaimmaksi. Syön nyt kaikkea samaa ja saman verran kuin mitä sitten tavoitepainossanikin voin syödä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Liikunta maksaa tosi vähän kesällä. Lenkkari ja uimapuku. Eikä ole kallista muutenkaan
Miten tämä liittyy aiheeseen? Toinen viisaus on kertoa, että laihtuminen on ilmaista ja helppoa, kun syö vähemmän. Mitä lisäarvoa nämä itsestäänselvyydet tuovat tähän aiheeseen? Onko joku laihtunut syömättä vähemmän? En minä ole sellaisesta kuullut paitsi vakavasti sairastuneista. Jos ihminen laihtuu syömällä paljon ja makaamalla sohvalla, niin silloin puhjennut diabetes on vähiten vaarallinen juttu.
Laihdutuslääkkeet ei vaikuta siihen perusasiaan, että laihtua voi vain energiavajeella ja lääke ei synnytä energiavajetta itsellään. Jokainen laihdutuslääkkeellä laihtuva on syönyt vähemmän kuin peruskulutus ja useimmat vielä liikkuvat päälle enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se läskiintyminenkään halpaa hupia ole ollut. Kuinka monta tonnia läskin ovat laittaneet vuodessa roskaruokaan ja herkkuihin.
Lue tästä ketjusta ajatuksen kanssa laskelma, jonka mukaan ihan halvoilla voileivillä lihoo miltein huomaamattaan 25 kiloa vuodessa. Käsittääkseni Reissumies, margariini tai voi ja Oltermanni ovat tänäänkin ihan Suomessa normaaleina pidettyjä elintarvikkeita, eivätkä mitään roskaruokaa. Herkkuja ne ovat kyllä monelle ihmiselle, sitä en kiistä.
En osta voita enkä margariinia enkä enää laihisOltermanniakaan kun ei pariin vuoteen ole ollut halpoja tarjouksiakaan. Ja joku kilon sokeripussi on mulla säilynyt käyttämättömänä parikymmentä vuotta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saako mitään apuvälineitä näiden jankkaajien mielestä käyttää? Nikotiinipurkkaa tupakasta eroon pääsemiseen? Voihan sitä vaan päättää tehdä elämänmuutoksen sen suhteen. Tai kävelykeppiä? Pääsee sitä ilmankin kävelemään, vähän hitaammin ja vaivalloisemmin vaan. Entä autoa? Pyörälläkin pääsee liikkumaan. Silmälaseja? Jättää vaan lukematta, jos ei näe.
Täällä on puolin ja toisin hirveän kärkästä keskustelua. Uskaltaako tässä kysyäkään mitään.
Minua mietityttää tuo, miten eri tavalla lääkettä käyttäneet/käyttävät kokevat maut. Toinen sanoo, että höttöruoka ei maistu enää, alkoholi maistuu pahalle ym. Toinen sanoo, että suklaa on herkkua ja kaikki maistuu hyvälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saako mitään apuvälineitä näiden jankkaajien mielestä käyttää? Nikotiinipurkkaa tupakasta eroon pääsemiseen? Voihan sitä vaan päättää tehdä elämänmuutoksen sen suhteen. Tai kävelykeppiä? Pääsee sitä ilmankin kävelemään, vähän hitaammin ja vaivalloisemmin vaan. Entä autoa? Pyörälläkin pääsee liikkumaan. Silmälaseja? Jättää vaan lukematta, jos ei näe.
Mielestäni silmälaseja ei voi verrata lihavuuslääkkeeseen. Huonoa näköä ei voi valita. Autoakin jossain maaseudulla tarvitsee, joten heikkoja vertauksia nämä.
Kun nyt kuitenkin tälle linjalle lähdit, niin kyllä minä sen myönnän, että olen jyrkkä tietyissä mielipiteissäni. Menee aiheen sivuun, mutta minusta kaikenmaailman tuet siihen, tähän ja tohon alkaa mennä yli. Kun töitä ei löydy kaikille muutenkaan, niin voisi hyvin jättää nämä oppimisen tuen tarvitsijat oman onnensa nojaan ja antaa niiden normaalien saada työpaikat. Sen jälkeen voisi alkaa tukiralliin, jos on tarve lisätyövoimalle. Kädestä pitämistä, ymmärtämistä ja tasapäistämistä on ihan liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on puolin ja toisin hirveän kärkästä keskustelua. Uskaltaako tässä kysyäkään mitään.
Minua mietityttää tuo, miten eri tavalla lääkettä käyttäneet/käyttävät kokevat maut. Toinen sanoo, että höttöruoka ei maistu enää, alkoholi maistuu pahalle ym. Toinen sanoo, että suklaa on herkkua ja kaikki maistuu hyvälle.
Ihan ensimmäisinä parina viikkona oli sellainen olo kuin jouluna on, kun on syönyt kinkkua ja lanttulaatikkoa liikaa. Se olo, mikä silloin on pari tuntia syömisen jälkeen, kun on koko kroppa ihan täynnä ja ei tee mieli suupalastakaan. Tämä siis tuli lääkkeen jälkeen ekoina päivinä, kunnes siellä viidentenä päivänä alkoi tulla taas nälkä, kunnes sai taas uuden piikin. Eli olo vaihteli täydellisestä ruokahaluttomuudesta kurnivaan nälkään viikon sisällä. Sitten tilanne tasaantui kropan totuttua ja ei tule enää niitä hirveitä tökkimispäiviä ja vastaavasti nälkäpäiviä. Vaste on siis tällä hetkellä tasainen.
Maut on normaalit. Kyllä suklaa maistuu hyvälle, jos on aiemminkin maistunut. Jotenkin se koukutus on vaan vähäisempi ja on hirveän helppo lopettaa yhden palan jälkeen. En osaa selittää sitä, mutta mukana voi toki olla sitä henkistäkin juttua, kun kerran on lääkityksellä ja homma nyt ykkösenä mielessä. Joillain on iso annos ja heillä saattaa tämä mennä eri tavalla ja nämä vastenmielisyydet olla voimakkaita. Itse menen pienellä annoksella, kun tämäkin riittää ja ajattelen, että kaikki mahdolliset sivuvaikutukset ja -haitat jää pienemmäksi, mitä vähemmän lääkeainetta itseensä tunkee. Eihän kukaan syö särkylääkettäkään moninkertaisesti ylimääräistä, jos se yksikin pilleri riittää halutun vaikutuksen saamiseksi. Sen lisäksi kustannukset on korkeammat, mitä isommalla annoksella on. Viikkohinta esimerkiksi omassa lääkkeessäni on 30-110 Euroa. Itse olen lähes haitarin alapäässä. Sitten tässä on tietysti sekin, että kun on pieni annos, niin on varaa nostaa, jos toleranssi kasvaa.
Alkoholi sinänsä maistuu ihan normaalille sekin, mutta samalla se on aiheuttanut pahoinvointia muutaman annoksen jälkeen. Sellainen olo kuin olisi juonut tyhjään mahaan. Ehkä se onkin sitä, kun on syönyt vähän. En osaa sanoa. Ei nyt mitään kamalaa, mutta juuri sellainen olo, ettei enää yhtään tai tulee oksennus.
Minulla on lähtenyt tämän lääkkeen tuella noin 13kg maaliskuulta. Minusta tämä auttaa painonpudotukseen tosi hyvin, vaikka toki pienemmällä annoksella joudun itse enemmän tekemään tietoisia valintoja. Ehkä se iso annos laihduttaisi "itsellään", kun ei pysty syömään. Minä pystyisin ehkä syömään liikaa, mutta koen helpommaksi rajoittaa syömistä ja pysyä erossa napostelusta/herkuista lääkkeen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuolla rahalla pystyy jo ostamaan ihan terveellistä ruokaakin. Ja vaikka ravintoterapeutin ja PT:n palveluja samalla.
Kyllä monet ylipainoiset syö varsin terveellistä ruokaa. Paljon salaatteja ja kasviksia, laadukasta lohta, fileelihaa jne. Itsekin. Minä vain syön sitä terveellistä ruokaa ihan liikaa, koska minulla on koko ajan aivan järkyttävä nälkä. Ja siksi lihon.
Paastoa kolme päivää niin huomaat, että nälkään ei kuole. Sitten ala syömään vähemmän. Ole hyvä, 6000€ kiitos.
Paastoa migreenipotilaana kolme päivää niin huomaat, että ensin pelkäät että kuolet migreenikohtaukseen, sitten kivun jatkuessa alat pelätä että et kuolekaan. Sitten ala taas syömään säännöllisesti. Ole hyvä, ilmainen neuvo!
Kiitos kattavasta vastauksesta, kommentoija 314
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Salikortti on alle 40 e/kuukausi.
Mutta liikunta ei laihduta.
Ai no mutta sittenhän on parempi maata sohvalla.//eri
Eihän kukaan niin sanonut. Vaan että liikunta EI LAIHDUTA. Siksi sitä ei kannata tarjota LAIHDUTUKSEEN, koska se vaan aiheuttaa pettymyksen ja liikunnan lopettamisen, jos siltä odottaa jotain mitä se ei anna.
Tottakai jokaisen kannattaa liikkua oman hyvinvoinnin eteen sopivasti. Mutta raskaskaan liikunta ei silti välttämättä vaikuta painoon millään lailla.
T: 120kg aktiiviliikkuja ( metsälenkit 3x5km vko + 3-5krt salitreeni kovilla painoilla). Kun on lapsesta asti ollut ahmimishäiriö, niin se vaan on ja pysyy, vaikka siihen on apua haettu ja saatu vuosikausia. Eli henkisesti ja fyysisesti voin oikein hyvin, paino on se joka pysyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmainen yksinkertainen ja suorastaan tuottoisa laihdutus: syökää vähemmän.
Aivan. Eikä sitä tarvtse yhteen pötköön olla koko ajan rasvaa polttamassa, niin että tulee häiriöitä elimistöön. Itsekin laihdutin viikonloppuisin että jaksoin viikolla tehdä töitä. Pikkuhiljaa paino putosi kymmeniä kiloja. Mutta pitää siis varmastiikon muuttaa ruokavaliota ja välttää ylensyöntiaterioita. - En siis tarvinnut laihdutuslääkkeitä enkä laihdutusleikkauksia. Ja rasvanpolttovaiheen ollessa päällä tuli säästöä ruokakuluissa.
Hitto miten nerokas konsti, siis syödä vähemmän. Oletko kokeillut kertoa tätä nerokasta konstia vaikkapa alkoholisteille? Ei tarvitse mennä vieroitukseen tai maata paskat housussa ojassa, kun vaan JUO VÄHEMMÄN?
Ei nekään varmaan olisi sitä itse keksineet, eli sinne vaan neuvomaan. Kuten kukaan lihava ei koskaan ollut kuullut noin nerokkaasta ideasta, että oikein sisi vähemmän.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ja vaikka söisi suklaata, sitä voi syödä vähemmän. Jos vaihtaa yhden suklaalevyn johonkin Pätkis- tai Ahaa-patukkaan, on ero vuositasolla merkittävä. Kaikkea saa syödä, mutta kohtuudella."
Miksi kaikkea pitää saada syödä _silloin kun laihduttaa_? Ei siinä syömishäiriötä itselleen automaattisesti kehitä, jos päättää, että suklaat (tai joku muu herkku) on nyt tauolla.
Mun lapsella oli raudat suussa. Pariin vuoteen ei saanut syödä toffeeta tai hampurilaisia. Siinä ei auttanut nikotella, että kyllä mä vähän haluun. Ei oli ei. Entäs kun raudat sai pois? Ei tullutkaan ensimmäisenä hinku päästä hampurilaiselle.
Jos miettii vaikka sitä, kuinka vaikeaa on kuluttaa suklaapatukan tuoma energia, niin suurta hyötyä ei ole siitä että syö pienemmän patukan. Paljon helpompi on jättää se syömättä. Sitten kun joku tavoite on saavutettu, niin voi kokeilla löysätä v
Joo mutta sitä pitääkin tehdä kenties aikamoinenkin muutos ruokavalioon, aloittaen esim. juuri sen suklaan poisjättämisellä (itse tosin sekoitan ajoittain hieman sokeritonta raakasuklaajauhoa viljahiutaleiden ja -leseiden sekaan).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmainen yksinkertainen ja suorastaan tuottoisa laihdutus: syökää vähemmän.
Aivan. Eikä sitä tarvtse yhteen pötköön olla koko ajan rasvaa polttamassa, niin että tulee häiriöitä elimistöön. Itsekin laihdutin viikonloppuisin että jaksoin viikolla tehdä töitä. Pikkuhiljaa paino putosi kymmeniä kiloja. Mutta pitää siis varmastiikon muuttaa ruokavaliota ja välttää ylensyöntiaterioita. - En siis tarvinnut laihdutuslääkkeitä enkä laihdutusleikkauksia. Ja rasvanpolttovaiheen ollessa päällä tuli säästöä ruokakuluissa.
Hitto miten nerokas konsti, siis syödä vähemmän. Oletko kokeillut kertoa tätä nerokasta konstia vaikkapa alkoholisteille? Ei tarvitse mennä vieroitukseen tai maata paskat housussa ojassa, kun vaan JUO VÄHEMMÄN?
Ei nekään varmaan oli
En ole muistaakseni kertonut alkoholisteille mitään; olen ymmärtänyt että kukakuinkin tai ainakin melkein kaikki mahdollinen on alkoholisteille kerrottu, enkä ole siten kokenut tarvetta kertoa.
Olen rajoittunut ihminen enkä varmaan ole niin hirveästi seurannut mitä laihduttamiseen neuvoksi on kerrottu. Olen parissa kommentissa kertonut omia kokemuksiani menettelytavoistani joihin oman pähkäilyni perusteella päädyin ilman että niitä sellaisinaan kokonaisuudessaan olisin mistään kuullut tai lukenut.
Toivoen laihdutuksellista elämää sitä haluaville.
Mutta liikunta ei laihduta.