TS: Harrastuksista on tullut vain rikkaiden luksusta. Pienituloisten lapset jätetään kylmästi ulos kaikesta.

Meidän lapsella on varaa harrastaa. On vain yksi lapsi. 

Toinen raskaus keskeytettiinkun ri olisi varaa kahteen. 

Vierailija kirjoitti:

Se kertoo siitä, että täällä on kannustettu aivan vääränlaiseen lisääntymiseen sen seitsemän sortin tukien avulla ja ylläpidetty täysin kestämätöntä järjestelmää, missä aikuiset ovat voineet luistaa kaikesta vastuusta mitä tulee omiin valintoihin. Ei olisi kannattanut. Nyt on lapsia siten hankkineet pahnanpohjimmaiset, joilla kapasiteetti ei riitä yhtään mihinkään vastuunottoon sen paremmin itsestä kuin lapsista. Eikä omena ole kauas puusta pudonnut, se on selvää kun katsoo tuentarpeen tilastoja. On opittu siihen, että kaiken voi lykätä muiden kuitattavaksi ja uhriutua lapsikortilla jos näin ei käy. 

Aina köyhät ovat eniten lisääntyneet niin Suomessa kuin kautta maailman. Rikkaat ei tenavia kaipaa.

Kyllä nyt on taas tässä ketjussa eri ääni kellossa kuin joka ikisessä elatusmaksuketjussa joissa lapsilla täytyy aina olla satoja euroja kuussa kustantavat harrastukset - koska kyllä sillä etäanhemmalla on varaa maksaa. 

Vierailija kirjoitti:

Ei harrastukset ole mikään elinehto vaan ylimääräinen huvi

Ja harrastaa voi ihan ilmaiseksi. Tuolla on kenttiä ja lenkkipolkuja kaupungit täynnä.

Vierailija kirjoitti:

Jos sulla on lenkkarit, voit harrastaa juoksemista.

Tiedätkö mitä hyvät lenkkarit maksaa? Toki voi ostaa halvat mutta niissä menee jalat ja joutuu ostamaan jatkuvasti uudet ja rahaa palaa lisää. 

Suoja, vaatteet ja ruoka. Ihmisen perustarpeet. Korkeimmista arvoista jokainen vastaa itse, eli harrastukset eivät ole syntymäoikeus. 

Vierailija kirjoitti:

En tajua tätä uutisointia! Miksi harrastamiseksi lasketaan ilmeisesti vain jalkapallon tai jääkiekon tai taitoluistelun harrastaminen edustusjoukkueessa tosimielellä tai esimerkiksi ratsastaminen. Nämä ovat kalliita lajeja ja sellaisia, että niihin ei välttämättä ole varaa tavallisella työssä käyvällä perheellä ainakaan ilman, että tehdään sitten isoja säästöjä jostakin toisesta asiasta. 

Omat lapseni pelaavat kesäkaudella futista, käyvät partiossa ja kuorossa ja yleisurheilukoulussa. Ei ole kallista.

Hiukan myös sylettää, että harrastukseksi ei enää nykyään lasketa esimerkiksi lukemista, mitä meillä kaksi lasta harrastaa innoissaan eli käydään kirjastossa. Erittäin hyvä harrastus kaikkien opettajien ja lastenlääkärien jne mielestä. Ei maksa mitään.

Samaa mieltä lukemisen hyödyllisyydestä, mutta ei se minustakaan ole harrastus. Se on jotain mikä kuuluu jokaisen ihmisen elämään ihan samalla tavalla kuin vaikkapa ruoan laittaminen kuuluu aikuisen elämään.

Vertailun vuoksi: pitäisitkö somessa pyörimistä ja tiktok-videoiden katselua harrastuksena? Sitähän monet lapset ja nuoret tekevät useita tunteja päivässä. Minusta somekaan ei ole harrastus, vaan jotain mikä kuuluu nykypäivänä ihmisen elämään.

Noh sellaista se on ja on aina ollut.

Paikkakunta vaikuttaa myös paljon - itse kasvoin pikkupaikkakunnalla, eikä miljonäärikavereilla ollut sen kummempia harrastuksia kuin muillakaan, kun taas Helsingissä erot voi olla aika suuretkin ihan vaan pienituloisen ja hyvätuloisen palkansaajan välillä. Silti lapset voivat olla hyviä ystäviä keskenään ja jatkuvasti yhdessä, vaikka toinen käykin kalliissa harrastuksissa ja toinen halvoissa harrastuksissa.

On toki hyvä asia etteivät köyhälistön kakarat ole paremman väen lasten kanssa tekemisissä. Lapsiimme voisi tarttua joitain moukkamaisia tapoja. Esm. kiroilua, v-sanan käyttöä ja tupakointia. Jopa peseytymättömyyttä. FYI !

Vierailija kirjoitti:

Meidän lapsella on varaa harrastaa. On vain yksi lapsi. 

Toinen raskaus keskeytettiinkun ri olisi varaa kahteen. 

Jos totta, niin itsekästä viedä lapselta sisarus. Enemmän se lapsi sisarusta haluaa kuin harrastuksia..

Jos teillä oli hyvä parisuhde ja silleen kaikki kunnossa, niin normaalit kunnolliset ihmiset toimii tuossa tilanteessa näin: jahas perhe kasvaa eikä ole varaa toiseen lapseen, miten hankimme isommat tulot? Eli kasvatetaan tuloja.

Teillä on ns. poor mindset. Ankea maailma.

Vierailija kirjoitti:

Lopettakaa hitto vieköön ruikuttaminen, me suuret ikäluokat leikittiin ja harrastettiin töitä tekemällä! Mollamaijaa ja barbia emme saaneet, meillä oli pikkusiskot joita hoivasimme.

Mun vanhemmat on suuria ikäluokkia ja kyllä he ovat harrastaneet vaikka mitä. Köyhässä perheessä kasvanut äitini harrasti tyttökerhoa, kuorolaulua ja naisvoimistelua (ilmaisia), isäni kalasti, oli verkot ja veneet. Partio oli suosittu myös. Kansakoulunopettajat ja kanttorit antoivat edullisia soittotunteja. 

Älä sönkötä.

On ilmaisiakin harrastuksia vaikka kuinka.

Missä tässäkin tapauksessa on se isä jakamassa kuluja?

Nyyh nyyh...

"Olen kolmen lapsen yh, kassalla töissä 30h viikossa, rahat ei riitä.."

Vierailija kirjoitti:

Ei harrastukset ole mikään elinehto vaan ylimääräinen huvi

Niin. Näin vanhempani oli sanonut minullekin. Vankilapsykologini sanoi että jokaiselle vangille oltiin sanottu lapsuudessa samoin. Onnea lapsillesi. Muista käydä katsomassa heitä äläkä tuomitse heitä. 

Vierailija kirjoitti:Kiitän onneani siitä että koe paineita maksaa harrastuksesta johon rahat eivät riitä. Enkä halua viettää viikonloppuja hallilla myymässä ja kotona leipomassa tai arki-iltoja treenitaksina. Ja kyllä se nokkiminen jatkuu vähintään yhtä pahana siellä seuratoiminnassa. Miksi aikuiset eivät ota kantaa tähän, että liikkua voi ilman logoakin ja lihavaa lomapakkoa?

Jos tunnet omas ja tiedät että hän haluaa tunnustusta ja hänessä palaa tuli ja silmissä on kipinä.

Niin miksi et anna lapsen menestyä ja mennä kokeilemaan? Meillä on tolla asenteella vedetty kylmään veteen moni kipinä silmissä oleva nuori ja lapsi.

Kuha työtä tekkee ja elämässä pärjäillee. Tuolla keinolla ei tuoteta mestareita ja miljonäärejä. Tosi moni tuollaisen vanhemman kanssa kasvanut elää katkerana, koska olisi ollut mestari ja paras. Ei koskaan saanut tukea ponnistaa ja se jokin olisi ollut hänessä. Todella haitallinen tapa sammuttaa lapsesta hyvin potentiaalinen itsetunnon kehitys omassa asiassa missä olisi hyvä. Voipi heijastua myöhemmin alisuoriutumisena ihan kaikessa elämässä, kun ei jaksa loistaa ja pistää parastaan, vaikka se todellinen person oli olla parempi kuin muut.

Suomessa osataan tuo ja maan insinöörit aikoinaan loi tuon aatteen kansalliseen identiteettiimme. Vaatimattomuus, vähään tyytyminen ja elämä nollassa tai sen alapuolella on hyvyyttä.

Eliitille se on hyvää että voi riistää muita että saa elää itse paremmin.

Kyllä nuo jalkapallot ja yleisurheilut on pienillä lapsilla edullisia mutta ei ne ole sitä enää teini-iässä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö tuo ole ihan normaalia? Lapsuudessani en harrastanut ohjatusti mitään, koska meillä ei ollut varaa. Harrastin ihan omatoimisesti eli koulun jälkeen oltiin aina kavereiden kanssa kentällä pelaamassa futista, korista tai lätkää. Nyt ollaan palaamassa omaehtoiseen harrastamiseen eikä se välttämättä ole huono juttu.

Toinen juttu on, että onko nykynuorilla aineellisia ja henkisiä edellytyksiä itse organisoituihin joukkuepeleihin. Minun lapsuuteni lähikoulu esimerkiksi on lakkautettu eikä kenttäkään enää käytössä. Ikäluokat ovat pieniä, välttämättä ei lähietäisyydellä ole pelikavereita. Lasten ja nuorten liikunnalliset taidot ovat erittäin kahtiajakautuneet, toiset harjoittelevat pienestä pitäen kuin ammattilaiset ja toisilta puuttuu aivan perustaidotkin. 

 

Minua ilahduttaa katsella lapsia

Henkiset edellytykset ovat varmasti huonommat, mutta tähän voimme vanhempina vaikuttaa kasvatuksella. Minua on ilahduttanut huomata, että kellopuhelimen saatuaan 7-vuotiaamme sopii säännöllisesti leikkitreffejä lähellä asuvien kaveriensa kanssa, eikä meidän vanhempien enää tarvitse aina olla aloitteellisia siinä.

Eikö 7-vuotias osaa mennä soittamaan kaverinsa ovikelloa?

Olisi sillä koulupuukottajallakin saattanut mennä paremmin jos olisi ollut kiva sosiaalinen harrastus pienestä pitäen. Eikä sillä 12 v ampujallakaan sellaista ollut. Yksin kasvaneet ruudun ääressä kumpikin. 

Vierailija kirjoitti:

Lopettakaa hitto vieköön ruikuttaminen, me suuret ikäluokat leikittiin ja harrastettiin töitä tekemällä! Mollamaijaa ja barbia emme saaneet, meillä oli pikkusiskot joita hoivasimme.

Opettajien, apteekkarien ja lääkäreiden lapset harrastivat kaikkea, johon meillä ei ollut mahdolisuuksia. ELÄMÄ ON! Jos naapurissa on uima-allas en edelleenkään itke ja mene sinne loisimaan! Jos naapurissa on hieno auto ja mulla polkupyörä, en itke.

Nallekarkit ei koskaan mene tasan, vaikka jotkut idiootit ja päättäjät toisin mässyttävät.

Lapsille opetetaan että ne voi tehdä ja olla mitä tahansa,kouluin huonoin palkitaan, ei kestetä enää pettymyksiä eikä lapsille opeteta että elämässä pitää ja kuuluu pettyäkin eikä kaikkea saa mitä haluaa.

Näinhän se on aina ollut kalliiden harrastusten kanssa. Jääkiekko, mikroautoilu, ratsastus esimerkiksi ovat vieneet keskituloisen kaikki rahat. Kun Mika Häkkinen siirtyi Britannian F3 sarjaan, hän on oli niin persaukinen, että nukkui rekassa kilpa-autonsa vierellä. Toisaalta, jos ei harrasta mitään kalliita harrastuksia, suhteellisen köyhälläkin perheellä oli varaa ostaa kotimikroja, pelikonsoleita yms.  Ja niin on tänäkin päivänä. Yhden kauden hallimaksuilla saa aika helvetisti ostettua kamaa.

Teillä on aika kultaa muistot illuusio.

Tt tukena saa 500 e vuosi per lapsi harrastusrahaa. Tietysti monesss lajissa se ei riitä alkuunkaan