TS: Harrastuksista on tullut vain rikkaiden luksusta. Pienituloisten lapset jätetään kylmästi ulos kaikesta.

Hohhoijaa, pennut ulos potkimaan keskenään palloa. Hittoako persaukiset tekee lapsia jos ei ole varaa mihinkään. Hyvätuloisetkaan ei välttämättä laita lapsiaan mihinkään maksullisiin harrastuksiin 

Vierailija kirjoitti:

Piti lopettaa konservatorion soittotunnit vaikka lapsi olikin motivoitunut ja lahjakas 2000 €/vuosi on liikaa. 

Missä konservatorio maksaa noin paljon? Yleensä konservatoriolla on vapaaoppilaspaikkoja varattomille, ja toisella asteellahan kaikki muuttuu maksuttomaksi.

t. kokemusta on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö tuo ole ihan normaalia? Lapsuudessani en harrastanut ohjatusti mitään, koska meillä ei ollut varaa. Harrastin ihan omatoimisesti eli koulun jälkeen oltiin aina kavereiden kanssa kentällä pelaamassa futista, korista tai lätkää. Nyt ollaan palaamassa omaehtoiseen harrastamiseen eikä se välttämättä ole huono juttu.

Toinen juttu on, että onko nykynuorilla aineellisia ja henkisiä edellytyksiä itse organisoituihin joukkuepeleihin. Minun lapsuuteni lähikoulu esimerkiksi on lakkautettu eikä kenttäkään enää käytössä. Ikäluokat ovat pieniä, välttämättä ei lähietäisyydellä ole pelikavereita. Lasten ja nuorten liikunnalliset taidot ovat erittäin kahtiajakautuneet, toiset harjoittelevat pienestä pitäen kuin ammattilaiset ja toisilta puuttuu aivan perustaidotkin. 

 

Minua ilahduttaa katsella lapsia trampoliinilla ja volttipatjalla, se on aidosti omae

Toinen juttu on myös vanhemmat. Mun lapsuudessa siellä kentällä pyöri vanhempi jos toinenkinkin. Nyt se aikuisuus on ulkoistettu päiväkodille, kouluille, seuroille, jne.

Meillä on köyhät ja lahjakkaat ihan mukana ilmaiseksi. Kisamaksut ja muut maksetaan ja lisenssit. Rikaimmille tulee tavallaan 2x hinta. Toki lahjakkaat ehdottomasti päästetään kisaamaan ilmaiseksi että seura saa mainetta.

Järjestelykysyyksiä nämä. Yleensä köyhistä perheistä tulee ne voittajat.

Vierailija kirjoitti:

Erilaiset soittokunnat antavat edullisimpia soittimia, klarinetteja, huiluja, trumpetteja ilmaiseksi harrastajille jotka tulevat mukaan. 

Tämä on hyvä vaihtoehto. Mekin saatiin soitin nimelliseen hintaan 20-30 €/vuosi ja harrastusmaksu muutaman kympin. Tosin näitä on yleensä vain isoilla paikkakunnilla. 

Lopettakaa hitto vieköön ruikuttaminen, me suuret ikäluokat leikittiin ja harrastettiin töitä tekemällä! Mollamaijaa ja barbia emme saaneet, meillä oli pikkusiskot joita hoivasimme.

Opettajien, apteekkarien ja lääkäreiden lapset harrastivat kaikkea, johon meillä ei ollut mahdolisuuksia. ELÄMÄ ON! Jos naapurissa on uima-allas en edelleenkään itke ja mene sinne loisimaan! Jos naapurissa on hieno auto ja mulla polkupyörä, en itke.

Nallekarkit ei koskaan mene tasan, vaikka jotkut idiootit ja päättäjät toisin mässyttävät.

Joku teatteriseurueharrastus ei paljoa maksa ja on kivaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Piti lopettaa konservatorion soittotunnit vaikka lapsi olikin motivoitunut ja lahjakas 2000 €/vuosi on liikaa. 

Missä konservatorio maksaa noin paljon? Yleensä konservatoriolla on vapaaoppilaspaikkoja varattomille, ja toisella asteellahan kaikki muuttuu maksuttomaksi.

t. kokemusta on.

Pitää olla ammattiin opiskeleva muusikko, jotta olisi ilmaista. Tavalliset harrastajat maksavat lukukausimaksut. Maksun suuruus riippuu siitä maksaako kotikunta kuntaosuuden vai ei. 

Olen ollut jo vuosikausia sitä mieltä että tämä "harrastamisen" ylikorostaminen on lähtenyt lapasesta. Aikuiset ovat itse suurelta osin luoneet (tyhmän) myytin että jos lapsi ei harrasta ohjatusti (liikuntaa) niin hän jää porukan ulkopuolelle ja tulee terveysongelmia. Ihan niin kuin kalliin, paljon aikaa vievän ja ohjatun harrastuksen ja pelkän notkumisen välillä ei olisi mitään. Kuka tässä oikein pitää urheiluseuran pusakkaa statussymbolina, lapset vai vanhemmat?

Itsekin ajattelin että lapsen kanssa olisi kivaa "höntsäillä", siis käydä vaikka kerta viikkoon jossain liikkumassa. Lähteminen oli yhtä tuskaa kun tenava halusi jäädä hiekkalaatikolle kun olisi pitänyt lähteä potkimaan palloa. Lisäksi alkoi seuratouhu nyppiä monestakin syystä, en nyt avaa tähän enempää. Joten tehtiin niin kuin on ennenkin tehty, pihaleikkejä, retkeilyä, uimista, pulkkailua, luistelua, kouluun pyörällä tai kävellen. 

Kiitän onneani siitä että koe paineita maksaa harrastuksesta johon rahat eivät riitä. Enkä halua viettää viikonloppuja hallilla myymässä ja kotona leipomassa tai arki-iltoja treenitaksina. Ja kyllä se nokkiminen jatkuu vähintään yhtä pahana siellä seuratoiminnassa. Miksi aikuiset eivät ota kantaa tähän, että liikkua voi ilman logoakin ja lihavaa lomapakkoa?

Meidän lapset harrastaa salibandya ja jalkapalloa. Kuukaudessa menee 60 euroa harrastuksiin. Ei minun mielestä liian kallis ole koska säästän sitten omista menoista jos ei muuten olisi varaa. Lapsille on pakko olla harrastuksia.

Enemmän nykyään myös köyhien perheiden lapset pääsevät harrastamaan kun on erinäisiä järjestöjä jotka tukevat heitä. Toista oli 90-luvulla kun köyhän perheen lapset ei kirjaimellisesti olleet missään harrastus-/urheilutoiminnassa mukana, koska kaikki piti maksaa omasta pussista.

Vierailija kirjoitti:

Toinen juttu on myös vanhemmat. Mun lapsuudessa siellä kentällä pyöri vanhempi jos toinenkinkin. Nyt se aikuisuus on ulkoistettu päiväkodille, kouluille, seuroille, jne.

 

Ennen työpäivät oli tavallisen pituisia ja ylitöistä maksettiin ylityölisät. Nykyään vanhempien päivät on ylipitkiä ja monet on tosi väsyneitä.

Meillä enää kentän reunalla on jengijohtajat ja heiltä saa myös lahjoituksia paljon seuralle. Rahan alkuperää ei oikein voi arvaillakaan. Raha on rahaa.

Vanhemmilta ei oikein enää tule lahjoituksiakaan. Monet jengeissä olevat vanhemmat ylläpitää näitä köyhien harrastuksia ja tapahtumia.

Ollaan matkalla kohti amerikkaa missä räppärit ja muut tekee ne harrastukset ja hyväntekeväisyydet. Ei tavan työtätekevillä ole varaa, kun työelämässä ei liiku ne massit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö tuo ole ihan normaalia? Lapsuudessani en harrastanut ohjatusti mitään, koska meillä ei ollut varaa. Harrastin ihan omatoimisesti eli koulun jälkeen oltiin aina kavereiden kanssa kentällä pelaamassa futista, korista tai lätkää. Nyt ollaan palaamassa omaehtoiseen harrastamiseen eikä se välttämättä ole huono juttu.

Toinen juttu on, että onko nykynuorilla aineellisia ja henkisiä edellytyksiä itse organisoituihin joukkuepeleihin. Minun lapsuuteni lähikoulu esimerkiksi on lakkautettu eikä kenttäkään enää käytössä. Ikäluokat ovat pieniä, välttämättä ei lähietäisyydellä ole pelikavereita. Lasten ja nuorten liikunnalliset taidot ovat erittäin kahtiajakautuneet, toiset harjoittelevat pienestä pitäen kuin ammattilaiset ja toisilta puuttuu aivan perustaidotkin. 

 

Minua ilahduttaa katsella lapsia trampoliinilla ja volttipatjalla, se on aidosti omae

Aineelliset edellytykset ovat varmasti paremmat. Minun lapsuudessani peleistä ja aikatauluista piti sopia joko koulussa tai lankapuhelimella. Nykylasten mahdollisuuden kommunikoida kaveriensa kanssa ovat huomattavasti joustavammat. Myös kunnallisesti hoidettuja kenttiä on nyt enemmän ja ne ovat paremmassa kunnossa kuin 90-luvulla.

Henkiset edellytykset ovat varmasti huonommat, mutta tähän voimme vanhempina vaikuttaa kasvatuksella. Minua on ilahduttanut huomata, että kellopuhelimen saatuaan 7-vuotiaamme sopii säännöllisesti leikkitreffejä lähellä asuvien kaveriensa kanssa, eikä meidän vanhempien enää tarvitse aina olla aloitteellisia siinä.

Ei harrastukset ole mikään elinehto vaan ylimääräinen huvi

Minä harrastin lapsena mm lukemista ja piirtämistä. Kävin siis kirjastoautossa, oikein ahmin kirjoja. Piirsin kotona. 

Iltaisin koululle kerääntyi porukkaa, talvella kun oli jää, luisteltiin, kesällä pelattiin pesistä ym. Ihan keskenämme. Keksittiin myös omia pelejä ja sääntöjä, kivaa oli. Niin ja sinne koululle käveltiin ja pyöräiltiin. 

Ymmärrän kyllä ap:n pointtia myös. Kurjaa on, jos köyhempien perheiden lapset jäävät paitsi harrastuksista. Mutta tylsää, että homma on mennyt siihen, että harrastuksiksi luetaan vain ohjatut harrastukset.

Vierailija kirjoitti:

Kouluissa on nykyisin ilmaisharrastuksia. On kuviskerhoa, koripalloa jne. Menkää sinne. Oma lapsi käy pianotunneilla. 

Pianonsoitto on muuten hyvä harrastus. Niitä -70 luvun jokaisen snobistikodin vakiokalusteita, eli pianoja saa nykyään jos vaan viitsii pois kantaa. Ei maksa mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Piti lopettaa konservatorion soittotunnit vaikka lapsi olikin motivoitunut ja lahjakas 2000 €/vuosi on liikaa. 

Missä konservatorio maksaa noin paljon? Yleensä konservatoriolla on vapaaoppilaspaikkoja varattomille, ja toisella asteellahan kaikki muuttuu maksuttomaksi.

t. kokemusta on.

Pitää olla ammattiin opiskeleva muusikko, jotta olisi ilmaista. Tavalliset harrastajat maksavat lukukausimaksut. Maksun suuruus riippuu siitä maksaako kotikunta kuntaosuuden vai ei. 

Ja maksusta saa vapautuksen vain jos perhe on toimeentulotuella. Eli "tavallinen" työttömyys/lomautus, sairaus tms. ei ole mikään peruste. 

Vierailija kirjoitti:

Hohhoijaa, pennut ulos potkimaan keskenään palloa. Hittoako persaukiset tekee lapsia jos ei ole varaa mihinkään. Hyvätuloisetkaan ei välttämättä laita lapsiaan mihinkään maksullisiin harrastuksiin 

Pennuille on alettu tekemään lihavuusleikkauksia. Millaiset vanhemmat, sellaiset lapset.

Vierailija kirjoitti:

Hohhoijaa, pennut ulos potkimaan keskenään palloa. Hittoako persaukiset tekee lapsia jos ei ole varaa mihinkään. Hyvätuloisetkaan ei välttämättä laita lapsiaan mihinkään maksullisiin harrastuksiin 

Lisääntyminenkö on vain varakkaiden etuoikeus?

Vierailija kirjoitti:

Hohhoijaa, pennut ulos potkimaan keskenään palloa. Hittoako persaukiset tekee lapsia jos ei ole varaa mihinkään. Hyvätuloisetkaan ei välttämättä laita lapsiaan mihinkään maksullisiin harrastuksiin 

Juurikin näin!!! Ei ollut lapsuudessa ysärillä mitään maksullisia harrastuksia. Mentiin vapaa ajalla ja viikonloppuisin potkimaan palloa tai leikittiin esim lipunryöstöä,kymmenen tikkua laudalla tms.