Ystäväni puhuu lapsilleen "sitten kun on sinun ylioppilasjuhlat" ja "sitten kun olet yliopistossa"... Lapset ovat vasta 12 ja 14!!!
Järkytyin, että hän odottaa lastensa menevän lukioon ja yliopistoon. Melkoiset paineet varmaan asettaa. Eikö lapset saa itse valita? Entä jos haluaa olla taksikuski, baarimikko tai siivooja? Ei siihen mitään lukiota tarvita. Mistä edes tietää tulevatko lapset ikinä pääsemään yliopistoon, kai sinne on pääsyvaatimukset ja kokeet jne. Ja kuka ylipäätään puhuu koko ajan koilutuksesta? Antaa lasten olla lapsia, eihän nämä asiat kosketa heitä vielä pitkään aikaan!
Kommentit (474)
Vierailija kirjoitti:
No mun vanhemmat hokivat semmoisia asioita kuin "sitten kun sinä teet lapsia" , "sitten kun hankit itsellesi rikkaan miehen" , "sitten kun sinusta tulee sairaanhoitaja"... että noilla lapsilla vielä asiat hyvin.
Mä kannustan lastani menemään rikkaisiin naimisiin:) Elämä on ainakin siltä osin sitten helpompaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisko vaikka töistä, harvassa paikassa on vain alateemisia töissä. Naapureina voi olla ei-akateemisia. Lasten kavereiden vanhemmissa tai muuten lasten kautta tutuissa. Syitä on enemmän kuin perusteluja sille miksi eivät tuntisi ei-akateemisia.
Minä olen sosiaalityöntekijä. Meillä on töissä sosiaalityöntekijöitä. Välillä tehdään yhteistyötä psykologien, opettajien, psykiatrien jne kanssa. Me olemme kaikki akateemisia. Asun alueella, jossa asuu pääosin akateemisia lapsiperheitä. Missä ajattelet, että tustustuisin muihin kuin akateemisiin, joita haluaisin tavata vapaallani?
Siis hetkinen, onko sosiaalityöntekijä muka nykyään joku hienokin ammatti? Sitten minäkin kuulun muka-elitisti porukkaan.
Ei sen hienompi kuin muutkaan, mutta kylläkin akateeminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä 14-vuotiaan koulumenestys jo aika hyvin kertoo onko tulevaisuus amis vai lukio.
Eikä kerro!
ite olin surkea koulussa, mutta niinpä vaan pääsin korkeakouluun pääsykokeen kautta!Tarkoitatko korkeakoululla nyt ammattisurkeaa? Sehän on tarkoitettu heille, jotka eivät opinnoissa oikein pärjänneet ja yliopisto jäi haaveeksi. ohis
Missä nollarilla oikein elät? Nykyään on todella suosittua käydä ensin AMK, työllistyä viimeistään kolmantena opiskeluvuonna harjoittelupaikkaan tai opinnäytetyöpaikkaan, ja tehdä maisteriopinnot sen jälkeen joskus myöhemmin työn ohessa. Yliopiston kandipapereilla ei pääse töihin. AMK:n kautta on jo päällikkötasolla siinä vaiheessa kun yliopistosta pääsee graduharjoittelijaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun naapurit on akateemisia. Asun kalliilla pientaloalueella. Lasten kaverit asuu täällä myös ja suurin osa niiden vanhemmista on akateemisia. Kaikista en toki tiedä, kun en ole kysynyt. Osa on itse kertonut. Lasteni seurustelukumppanien vanhemmat ovat akateemisia. Meillä töissä on muutama ammattikorkeakoululainen, mutta suurin osa on akateemisia. Työ vaatii sellaisen koulutuksen.
Niin?
Niin, että kun sukukin on akateemista kuten myös miehen ystävät, niin missä niitä duunareita ystävystymismielessä tapaisin? Jos joudun sairaalaan niin ystävystyn hoitajan kanssa vai menenkö vaan randomisti raksatyypeille juttelemaan?
Tästä huokuu sellainen trollauksen lemu ettei ole todellista.
Taidat olla katkera sääliö joka esittää omassa päässään kehittynyttä stereotyyppistä elitistiä jollaisena pidät kaikkia akateemisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun naapurit on akateemisia. Asun kalliilla pientaloalueella. Lasten kaverit asuu täällä myös ja suurin osa niiden vanhemmista on akateemisia. Kaikista en toki tiedä, kun en ole kysynyt. Osa on itse kertonut. Lasteni seurustelukumppanien vanhemmat ovat akateemisia. Meillä töissä on muutama ammattikorkeakoululainen, mutta suurin osa on akateemisia. Työ vaatii sellaisen koulutuksen.
No mun asuinalue on vain varakkaampien asuttama johtuen talojen hinnoista ja tiedän että naapurini on akateeminen koska olemme samassa työpaikassa mutta sitten täällä asuukin pari yrittäjää joilla ei ole mitään erikoisempaa koulutusta, muutaman talon vanhemmista tiedän että ovat duunariammateissa mutta rakentaneet talonsa omin käsin niin on rahat riittäneet. Lähellä olevaan kouluun tulee isolta alueelta ihmisiä niin siellä olen vanhempainilloissa ja muissa tapahtumissa tavannut ei-akateemisia vanhempia.
Mistä sinä tiedät vanhempainilloissa muiden vanhempien koulutuksen? Esittelettekö siellä itsenne tyyliin Olen Maija Meikäläinen, akateeminen. Minä olen Mirja Möttönen, ei-akateeminen.
Vierailija kirjoitti:
Olisko vaikka töistä, harvassa paikassa on vain alateemisia töissä. Naapureina voi olla ei-akateemisia. Lasten kavereiden vanhemmissa tai muuten lasten kautta tutuissa. Syitä on enemmän kuin perusteluja sille miksi eivät tuntisi ei-akateemisia.
Minä olen sosiaalityöntekijä. Meillä on töissä sosiaalityöntekijöitä. Välillä tehdään yhteistyötä psykologien, opettajien, psykiatrien jne kanssa. Me olemme kaikki akateemisia. Asun alueella, jossa asuu pääosin akateemisia lapsiperheitä. Missä ajattelet, että tustustuisin muihin kuin akateemisiin, joita haluaisin tavata vapaallani?
Jos on yhteiskunnallisesti merkittävässä tehtävässä niin sitä suuremmalla syyllä pitäisi olla yhteyksiä kaikenlaisiin ihmisiin. Esimerkiksi amiksen opella pitää olla yhteyksiä niin kasvatustieteelliseen tiedekuntaan kuin yritysten sidoshenkilöihin. Ei opettaja, psykologi tai vastaava voi elää omassa kuplassaan, vaan pitää olla kiinni yhteiskunnassa ja tietää miten se toimii.
Mielenkiinnosta vaan kyselen teiltä joiden mielestä lukio / yliopisto on ainoat vaihtoehdot: mitäs jos teidän lapsista ei olekaan siihen? Se on fakta, että kaikilla ei riitä päätä tai keskittymistä pidempään opiskeluun, eikä sille mahda mitään. Mitäs sitten, syyllistättekö lapsianne heidän loppu elämän ajan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun naapurit on akateemisia. Asun kalliilla pientaloalueella. Lasten kaverit asuu täällä myös ja suurin osa niiden vanhemmista on akateemisia. Kaikista en toki tiedä, kun en ole kysynyt. Osa on itse kertonut. Lasteni seurustelukumppanien vanhemmat ovat akateemisia. Meillä töissä on muutama ammattikorkeakoululainen, mutta suurin osa on akateemisia. Työ vaatii sellaisen koulutuksen.
No mun asuinalue on vain varakkaampien asuttama johtuen talojen hinnoista ja tiedän että naapurini on akateeminen koska olemme samassa työpaikassa mutta sitten täällä asuukin pari yrittäjää joilla ei ole mitään erikoisempaa koulutusta, muutaman talon vanhemmista tiedän että ovat duunariammateissa mutta rakentaneet talonsa omin käsin niin on rahat riittäneet. Lähellä olevaan kouluun tulee isolta alueelta ihmisiä niin siellä olen vanhempainilloissa ja mu
Ja nämä kaikki on kavereitasi? Kyllähän sitä nyt ihmiset käy kaupoissa, ravintoloissa ja vanhempainilloissa, mutta ehkäpä tässä ketjussa tarkoitettiin syvällisempää tuttavuutta.
Eivät kaikki ole mutta voisivat olla. Mitä useampi kohtaaminen niin sitä enemmän tilaisuuksia ystävystyä.
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiinnosta vaan kyselen teiltä joiden mielestä lukio / yliopisto on ainoat vaihtoehdot: mitäs jos teidän lapsista ei olekaan siihen? Se on fakta, että kaikilla ei riitä päätä tai keskittymistä pidempään opiskeluun, eikä sille mahda mitään. Mitäs sitten, syyllistättekö lapsianne heidän loppu elämän ajan?
Etenkään kun nykylasten ja nuorten keskittymiskyky heikkenee koko ajan, kun viettävät yhä suuremman osan ajastaan puhelimellaan, padilla, somessa ja tiktokissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisko vaikka töistä, harvassa paikassa on vain alateemisia töissä. Naapureina voi olla ei-akateemisia. Lasten kavereiden vanhemmissa tai muuten lasten kautta tutuissa. Syitä on enemmän kuin perusteluja sille miksi eivät tuntisi ei-akateemisia.
Minä olen sosiaalityöntekijä. Meillä on töissä sosiaalityöntekijöitä. Välillä tehdään yhteistyötä psykologien, opettajien, psykiatrien jne kanssa. Me olemme kaikki akateemisia. Asun alueella, jossa asuu pääosin akateemisia lapsiperheitä. Missä ajattelet, että tustustuisin muihin kuin akateemisiin, joita haluaisin tavata vapaallani?
Siis hetkinen, onko sosiaalityöntekijä muka nykyään joku hienokin ammatti? Sitten minäkin kuulun muka-elitisti porukkaan.
Ei sen hienompi kuin muutkaan, mutta kylläkin ak
Duuni onkin sitten ihan paskaa.
Vierailija kirjoitti:
Töissä oli tällainen tavoitteellinen äippä, ja lapset, tyttö ja poika, suunnilleen samanikäisiä kuin ap:ssa. Lisäksi äippä puhui, kuinka lapset olivat jo tuolloin huippu-urheilijoita. Äippä kertoi, millaisia sanktioita, mm. arestia tuli, jos kokeista tuli huonoja numeroita tai muuta huonoa menestystä.
Lapsille tuli murrosikä, alkoivat kapinoimaan ja hakeutuivat epämääräisiin kaveriporukoihin.
Juu, urheilu jäi, koulumenestys yläkoulussa heikkoa lintsaamisen ym. takia. Kumpikaan ei olisi päässyt lukioon. Poika meni amikseen eikä ole töissä valmistumisen jälkeen. Tyttö ei ole valmistunut mistään vaan kaikki opinnot ovat jääneet kesken, somen perusteella rööki ja kalja maistuu paremmin.
Kiva satu!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun naapurit on akateemisia. Asun kalliilla pientaloalueella. Lasten kaverit asuu täällä myös ja suurin osa niiden vanhemmista on akateemisia. Kaikista en toki tiedä, kun en ole kysynyt. Osa on itse kertonut. Lasteni seurustelukumppanien vanhemmat ovat akateemisia. Meillä töissä on muutama ammattikorkeakoululainen, mutta suurin osa on akateemisia. Työ vaatii sellaisen koulutuksen.
No mun asuinalue on vain varakkaampien asuttama johtuen talojen hinnoista ja tiedän että naapurini on akateeminen koska olemme samassa työpaikassa mutta sitten täällä asuukin pari yrittäjää joilla ei ole mitään erikoisempaa koulutusta, muutaman talon vanhemmista tiedän että ovat duunariammateissa mutta rakentaneet talonsa omin käsin niin on rahat riittäneet. Lähellä olevaan kouluun tulee isolta alueelta ihmisiä niin siellä olen vanhempainilloissa ja mu
Mistä sinä tiedät vanhempainilloissa muiden vanhempien koulutuksen? Esittelettekö siellä itsenne tyyliin Olen Maija Meikäläinen, akateeminen. Minä olen Mirja Möttönen, ei-akateeminen.
Ihan vaikka siitä että tunnistin kaupan kassan vamhempainillassa.
Jos on yhteiskunnallisesti merkittävässä tehtävässä niin sitä suuremmalla syyllä pitäisi olla yhteyksiä kaikenlaisiin ihmisiin. Esimerkiksi amiksen opella pitää olla yhteyksiä niin kasvatustieteelliseen tiedekuntaan kuin yritysten sidoshenkilöihin. Ei opettaja, psykologi tai vastaava voi elää omassa kuplassaan, vaan pitää olla kiinni yhteiskunnassa ja tietää miten se toimii.
Opettajat pyörivät yleensä toisten opettajien seurassa, usein ollaan opettajapariskuntia jopa. Millä tavalla tavallisen vaikkapa historian ja yhteiskuntaopin opettajan yläasteella ja lukiossa tulisi olla jotenkin erityisesti maailmassa kiinni? Poliittisesti aktiivinen? Tai sen koulupsykologin? Tai sen sossun?
Mistä sinä tiedät, mikä koulutus sillä kaupan kassalla on? Voi olla vaikka työtön agadeeminen, joka on mennyt duuniin kaupan kassalle.
Vierailija kirjoitti:
Jos on yhteiskunnallisesti merkittävässä tehtävässä niin sitä suuremmalla syyllä pitäisi olla yhteyksiä kaikenlaisiin ihmisiin. Esimerkiksi amiksen opella pitää olla yhteyksiä niin kasvatustieteelliseen tiedekuntaan kuin yritysten sidoshenkilöihin. Ei opettaja, psykologi tai vastaava voi elää omassa kuplassaan, vaan pitää olla kiinni yhteiskunnassa ja tietää miten se toimii.
Opettajat pyörivät yleensä toisten opettajien seurassa, usein ollaan opettajapariskuntia jopa. Millä tavalla tavallisen vaikkapa historian ja yhteiskuntaopin opettajan yläasteella ja lukiossa tulisi olla jotenkin erityisesti maailmassa kiinni? Poliittisesti aktiivinen? Tai sen koulupsykologin? Tai sen sossun?
Opettajat pyörivät toisten opettajien kanssa siellä opettajanhuoneessa. Heillä on muutakin elämää, tiedätkös.
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiinnosta vaan kyselen teiltä joiden mielestä lukio / yliopisto on ainoat vaihtoehdot: mitäs jos teidän lapsista ei olekaan siihen? Se on fakta, että kaikilla ei riitä päätä tai keskittymistä pidempään opiskeluun, eikä sille mahda mitään. Mitäs sitten, syyllistättekö lapsianne heidän loppu elämän ajan?
En, mutta kyllä 12- ja 14-vuotiaista jo näkee onko heistä siihen. Eli sen ikäisiltä voi jo odottaa jotain. Sitähän tämä aloitus koski, vaikka onkin mennyt pahasti sivuraiteille.
Ja lapsille kannattaa ottaa tarvittaessa kaikki apu vastaan ja vaatia apua jos näkee, ettei kehitys etene ikätasoisesti. Itse olen tavannut työssäni vanhempia, jotka ovat kieltäneet lapsiltaan esimerkiksi toimintaterapian. Tätä on koulutettuna vanhempana hyvin vaikea ymmärtää. Oma esikoispoika tarvitsisi fysioterapiaa ja toimintaterapiaa ja ilolla otin kaiken vastaan. Kouluun mennessä oli saanut ikäisensä kiinni taidoissa. Nyt on yläasteella hyvinkin kiitettävän oppilas ka 9,4.
Täällä joku sossutantta on kohottanut itsensä korkealle jalustalle. Asuu jopa pientaloalueella, missä kumpikin rivotalonaapuri on akateeminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiinnosta vaan kyselen teiltä joiden mielestä lukio / yliopisto on ainoat vaihtoehdot: mitäs jos teidän lapsista ei olekaan siihen? Se on fakta, että kaikilla ei riitä päätä tai keskittymistä pidempään opiskeluun, eikä sille mahda mitään. Mitäs sitten, syyllistättekö lapsianne heidän loppu elämän ajan?
En, mutta kyllä 12- ja 14-vuotiaista jo näkee onko heistä siihen. Eli sen ikäisiltä voi jo odottaa jotain. Sitähän tämä aloitus koski, vaikka onkin mennyt pahasti sivuraiteille.
Ja lapsille kannattaa ottaa tarvittaessa kaikki apu vastaan ja vaatia apua jos näkee, ettei kehitys etene ikätasoisesti. Itse olen tavannut työssäni vanhempia, jotka ovat kieltäneet lapsiltaan esimerkiksi toimintaterapian. Tätä on koulutettuna vanhempana hyvin vaikea ymmärtää. Oma esikoispoika tarvitsisi fysioterapiaa ja toimintaterapiaa ja ilolla otin kaiken vastaan. Koulu
Kenestä ei ole siihen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun naapurit on akateemisia. Asun kalliilla pientaloalueella. Lasten kaverit asuu täällä myös ja suurin osa niiden vanhemmista on akateemisia. Kaikista en toki tiedä, kun en ole kysynyt. Osa on itse kertonut. Lasteni seurustelukumppanien vanhemmat ovat akateemisia. Meillä töissä on muutama ammattikorkeakoululainen, mutta suurin osa on akateemisia. Työ vaatii sellaisen koulutuksen.
No mun asuinalue on vain varakkaampien asuttama johtuen talojen hinnoista ja tiedän että naapurini on akateeminen koska olemme samassa työpaikassa mutta sitten täällä asuukin pari yrittäjää joilla ei ole mitään erikoisempaa koulutusta, muutaman talon vanhemmista tiedän että ovat duunariammateissa mutta rakentaneet talonsa omin käsin niin on rahat riittäneet. Lähellä olevaan kouluun tulee isolta alueelta ihmisiä niin siellä olen vanhempainilloissa ja mu
Samaa ihmettelen. Edes se missä ihminen työskentelee ei paljasta koulutusta.
Siis jaotteletko sinä ihmiset duunareiksi ja akateemisiksi? Mitään muuta koulutusta ei ole? Tiesitkö, että akateemisistakin koulutuksista voi valmistua duunariammatteihin. Ja alemmasta koulutuksesta toimistotöihin, asiantuntijatöihin ja johtoasemiin yms.
Kiinnistaako sinua ihmisessä mikään muu kuin koulutus?