Lue keskustelun säännöt.
Miten pääsee yli totaalisesta rakastumisesta, kun suhdetta ei voi syntyä?
21.05.2025 |
Kauhea klisee, mutta olen varattuna rakastunut toiseen mieheen, ja nyt kolahti NIIN kovaa, että vaikka olen tähän astisen elämäni varrella luullut rakastuneeni jo monta kertaa (olen 40+ jo) niin eihän ne tunteet ookaan ollut yhtään mitään tähän verrattuna.
Tämä mies on ihan todella jotain aivan muuta, kaikinpuolin sellainen mitä en ikinä oikeasti uskonut olevan olemassakaan. Olen monia miehiä elämäni aikana tavannut, treffaillut ja seurustellut, mutta kukaan ei ole saanut tällaista aikaan, tai täyttänyt kaikkea sitä mitä "täydellisellä" ihannemiehellä mielessäni on... Paitsi nyt tämä.
Olen tutustunut häneen erään vapaaehtoistyön kautta, ja tuntenut nyt hänet parin vuoden ajan. En pysty ajattelemaankaan enää oikein mitään muuta kuin häntä.
Olemme kerran "vahingossa" suudelleet, mutta hänen plussakseen on luettava myös kunnollisuus, ei aio "säätää" kanssani mitään, koska en ole vapaa.
Minä en kuitenkaan halua erota (ei tämä mies kyllä sitä vaatinutkaan, ilmoitti vaan kohteliaasti faktana, että mitään enempää ei tapahdu, koska en ole vapaa), oma puolisoni on hyvä ihminen, en halua rikkoa lastemme kotia, enkä luopua myöskään mieheni suvusta, josta on tullut minulle kuin oma perhe.
Miten siis saan tämän rakastumisen loppumaan tähän toiseen?! Vapaaehtoistyöstä en voi lähteä pois, eikä hänkään aio. Näen häntä siis viikottain jatkossakin.
Nyt olis hyvät neuvot kalliit!!
Kommentit (252)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikähän vapaaehtoistyö on sellaista mistä ei pääse pois? Ei vaikuta kovin vapaaehtoiselta.
Pääsee toki pois, mutta tämä on itselleni niin merkityksellinen ja tärkeä harrastus, elämänsisältö ja yhteisö, että elämästäni tulisi todella tyhjää ilman sitä.
Ap
Sinuna pitäisin arjen kuten se nyt on, oma parisuhde, vapaaehtoistyön ja ystävyystasolla rakastumis kohteesi kanssa. Joskus avioliitossakin on virkistävää pikku ihastuminen muttei kannata erota tai aiheuttaa riitaa oman puolison kanssa jos avioliitto toimii hyvin. Rakastumisen kohteesi ei luultavasti aio edes sitoutua.
Samaa mieltä. Käännä positiiviseksi voimavaraksi se että olet ihastunut ja se piristää juuri sopivasti arkeasi ja tuo hyvää fiilistä. Kunhan et tee mitään parisuhteeseen sopimatonta. Jos et siis kerta voi lopettaa harrastusta. Ja ymmärrän että et voi. Itselläkin on harrastuksia joihin olen sitoutunut ja ei niitä niin vaan lopeteta jonkun yhden ihmisen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, kerrot omalle miehellesi mitä on päässyt käymään. Tämä pakottaa prosessin sinunkin päässäsi etenemään johonkin suuntaan, kun ajatuksesi eivät surraa enää keijupölynä ylä- ja alapääsi väliä, vaan tulee herätys tosimaailmaan.
Tämä. Kolea herätys valintojen ja todellisuuden ääreen saa heräämään sakeimmastakin hormonipöllystä. Pelkästään se, että loukkaa itse rakastaan saattaa havahduttaa omaan typeryyteen.
Pelkät ajatukset ja tunteet eivät loukkaa puolisoa. Sen sijaan kertominen loukkaisi ja pahoittaisi mielen turhaan. Varsinkaan kun mitään pettämistä (no yksi suudelma joo...) ei ole tapahtunut tai tapahtumassa. Ihan turhaan huolestuttaa puolisoa ja kaataa tämä oma ongelma hänen niskaansa. Ei hän ansaitse sitä. Ei missään tapauksessa kannata kertoa. Joskus yltiörehellisyys aiheuttaa vain vahinkoa ja turhaa huolta toisessa.
Vierailija kirjoitti:
Ääh, ei se mies oo suhun oikeesti rakastunut. Mies panee AINA jos mahdollisuus, ja jos on jättänyt panematta niin ei sitä kiinnosta.
Mä olen miesvaltaisella alalla missä ollaan pitkiä aikoja reissussa, ja aina välillä nuo ukkomiehet tulevat tunnustamaan rakkauttaan/ihastumistaan muhun. Mä käytän tota samaa "en voi olla kanssasi koska olet varattu...." itkutarinaa. Totuus on etten haluaisi vaikka olisikin vapaa 😂 Mutta miehet on huonoja vastaanottamaan pakkeja ja alkavat kiukutella ja kostaa, niin vedän ton jalokortin yleensä ja sitten se siitä aikanaan hiipuu.
Ei noin kannata sanoa. Mitä sitten teet jos mies tulee sanomaan että nyt jätin kumppanini ja olen vapaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ääh, ei se mies oo suhun oikeesti rakastunut. Mies panee AINA jos mahdollisuus, ja jos on jättänyt panematta niin ei sitä kiinnosta.
Mä olen miesvaltaisella alalla missä ollaan pitkiä aikoja reissussa, ja aina välillä nuo ukkomiehet tulevat tunnustamaan rakkauttaan/ihastumistaan muhun. Mä käytän tota samaa "en voi olla kanssasi koska olet varattu...." itkutarinaa. Totuus on etten haluaisi vaikka olisikin vapaa 😂 Mutta miehet on huonoja vastaanottamaan pakkeja ja alkavat kiukutella ja kostaa, niin vedän ton jalokortin yleensä ja sitten se siitä aikanaan hiipuu.
Ei noin kannata sanoa. Mitä sitten teet jos mies tulee sanomaan että nyt jätin kumppanini ja olen vapaa.
No jos joku mies noin tekee, niin se ei ole kyllä MILLÄÄN LAILLA mun syy tai ongelma
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, kerrot omalle miehellesi mitä on päässyt käymään. Tämä pakottaa prosessin sinunkin päässäsi etenemään johonkin suuntaan, kun ajatuksesi eivät surraa enää keijupölynä ylä- ja alapääsi väliä, vaan tulee herätys tosimaailmaan.
Tämä. Kolea herätys valintojen ja todellisuuden ääreen saa heräämään sakeimmastakin hormonipöllystä. Pelkästään se, että loukkaa itse rakastaan saattaa havahduttaa omaan typeryyteen.
Pelkät ajatukset ja tunteet eivät loukkaa puolisoa. Sen sijaan kertominen loukkaisi ja pahoittaisi mielen turhaan. Varsinkaan kun mitään pettämistä (no yksi suudelma joo...) ei ole tapahtunut tai tapahtumassa. Ihan turhaan huolestuttaa puolisoa ja kaataa tämä oma ongelma hänen niskaansa. Ei hän ansaitse sitä. Ei missään tapauksessa kannata kertoa. Joskus yltiörehellisyys
Missä vaiheessa sitten pitää kertoa, että on rakastunut toiseen mieheen? Sittenkö, kun tunteet ovat kestäneet jo vuosia? Kai jossain vaiheessa kumppanilla on oikeus tietää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ääh, ei se mies oo suhun oikeesti rakastunut. Mies panee AINA jos mahdollisuus, ja jos on jättänyt panematta niin ei sitä kiinnosta.
Mä olen miesvaltaisella alalla missä ollaan pitkiä aikoja reissussa, ja aina välillä nuo ukkomiehet tulevat tunnustamaan rakkauttaan/ihastumistaan muhun. Mä käytän tota samaa "en voi olla kanssasi koska olet varattu...." itkutarinaa. Totuus on etten haluaisi vaikka olisikin vapaa 😂 Mutta miehet on huonoja vastaanottamaan pakkeja ja alkavat kiukutella ja kostaa, niin vedän ton jalokortin yleensä ja sitten se siitä aikanaan hiipuu.
Ei noin kannata sanoa. Mitä sitten teet jos mies tulee sanomaan että nyt jätin kumppanini ja olen vapaa.
No jos joku mies noin tekee, niin se ei ole kyllä MILLÄÄN LAILLA mun syy tai ongelma
Ai jos olet antanut ymmärtää, että olisit hänen kanssaan jos hän olisi vapaa? Ja hän on eronnut sen takia?
Vierailija kirjoitti:
Limerenssin eli pakonomaisen, lähes pakkomielteisen ja addiktoivan rakastumisen tunteen resepti on tässä:
- suhde on mahdoton ulkopuolisista syistä
- tietynlainen epävarmuus toisen tunteista eli et voi tietää, onko toinen rakastunut myös sinuun
- rakastumisen kohde antaa tasaisin väliajoin pieniä vihjeitä, että tykkäisi sinusta, mutta sitten etääntyy jne. tämä toistuu tasaisin väliajoin
- lapsuuden hylkäystrauma taustalla (monesti tiedostamaton, esim. vauva-aikana joutunut liikaa eroon)
- toivo siitä, että jossain kohtaa olosuhteet muuttuvat ja pääsee kunnon parisuhteeseen. Kun suhde ei etene normaalin parisuhteen tavoin, koska yhteen ei voida mennä, niin ihminen jää vellomaan siihen alun ensirakkauden voimakkaaseen tunteeseen täyttäen aukkokohdat mieleisekseen.
Resepti: ulkopuolinen este, epävarmuus, toivo ja trauma. Siinäpä se. Olkaa hyvä.
"Psykologi Dorothy Tennov loi termin limerence muunnelmana sanasta amorance, ilman muita etymologioita, kuvaamaan käsitettä joka oli tullut esiin työssään 1960-luvulla, kun hän haastatteli yli 500 ihmistä rakkaudesta. Kirjassaan Love and limerence hän kirjoittaa, että limerenssitilassa oleminen on sitä mitä yleensä kutsutaan rakastuneeksi."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä ap voisi mennä terapiaan. Ei siksi että tuo olisi jotenkin sairasta, mutta asiasta keskusteleminen saattaisi auttaa jollain lailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ap huhuu
No täällä ollaan.
Hurjasti tullut kommentteja, ajattelin jotenkin että niitä ei enää olisi tullut sen jälkeen, kun kakkossivulla kiitin hyvistä neuvoista ja tallensin pari herättelevää kommenttia. Yritän nyt oikeasti sammuttaa tunteitani ja mennä järjellä eteenpäin ja tämän yli.
Ap
"Sinä olet varattu, ei hän. Sinussa siis on ihan helvetin iso punainen lippu, joka minut ainakin pitäisi sinusta kaukana. Hän näkee, että luultavasti aikoisit vain satuttaa häntä. Et ehkä tahallasi, mutta siihenhän se kuitenkin menisi. Sinä repisit hänestä huvin irti samalla kun pysyisit nykyisessä suhteessasi. Rakastuttaisit hänet itseesi aikomatta kuitenkaan ikinä oikeaan suhteeseen hänen kanssaan. Hän sitten olisi se joka joutuisi sinun rikottua hänen sydämensä olemaan se joka sinun jäljiltäsi joutuu kestämään särkyneen sydämensä ja nuolemaan haavansa."
Tuossa se totuus on. Keskiluokkainen ja typerä nainen venkoilee vakavilla asioilla. "Jos hän olisi tosissaan, niin tulisi ja ottaisi minut" hölynpölyn ajattelua. Tuommoisia itsekeskeisiä pellejä on miehissäkin. Antaa olla, jättäkää sinkut rauhaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta joo. Tästä nyt ehkä voisin ammentaa. Yritettävä alkaa miettiä vaan tuota, että jos hän haluaisi minut, hän ottaisi. Ja kun ei ota, ei oikeasti halua.
Kiitos tästä.
Ap
Jumankecca mikä kana-aivo. Itsekeskeinen kana-aivo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, kerrot omalle miehellesi mitä on päässyt käymään. Tämä pakottaa prosessin sinunkin päässäsi etenemään johonkin suuntaan, kun ajatuksesi eivät surraa enää keijupölynä ylä- ja alapääsi väliä, vaan tulee herätys tosimaailmaan.
Tämä. Kolea herätys valintojen ja todellisuuden ääreen saa heräämään sakeimmastakin hormonipöllystä. Pelkästään se, että loukkaa itse rakastaan saattaa havahduttaa omaan typeryyteen.
Pelkät ajatukset ja tunteet eivät loukkaa puolisoa. Sen sijaan kertominen loukkaisi ja pahoittaisi mielen turhaan. Varsinkaan kun mitään pettämistä (no yksi suudelma joo...) ei ole tapahtunut tai tapahtumassa. Ihan turhaan huolestuttaa puolisoa ja kaataa tämä oma ongelma hänen niskaansa. Ei hän ansaitse sitä. Ei missään
Missä vaiheessa sitten pitää kertoa, että on rakastunut toiseen mieheen? Sittenkö, kun tunteet ovat kestäneet jo vuosia? Kai jossain vaiheessa kumppanilla on oikeus tietää?
Siinä vaiheessa jos aikoo erota kumppanista uuden rakkauden takia tai tekee parisuhteessa kiellettyjä asioita, kuten pettää tai aloittaa sivusuhteen tms.
Kyllä minä ainakin haluaisin tietää, jos joku toinen ihminen olisi tullut kumppanilleni rakkaammaksi kuin minä. Se olisi jopa merkittävämpi asia kuin fyysinen pettäminen. Eri asia sitten on, jos kyse on vain pienestä ihastuksesta. Sellaisesta ei tarvitse mielestäni kertoa.
Uutta ihastusta, tai mikä rakastuminen nyt onkaan, on vähän huono verrata pitkään parisuhteeseen, jossa tiedetään jo toisen huonotkin puolet. Ehkä se toinen mies ei olisi loppujen lopuksi parempi kuin oma miehesi.
Et sä siitä tule koskaan pääsemään yli tai lopeta jossittelua tai unohda, jos hän todella on kolahtanut sillä tavalla kuin kirjoitit. Sitten parin vuoden ja vielä 40 vuoden päästäkin kadut sitä miksi päästit hänet menemään vain, koska hetkellisesti halusit tehdä kuten on muiden mielestä oikein ja korrektia. Toiset sopii paljon paremmin yhteen kuin toiset. Joissain suhteissa voisi olla oikeaa rakkautta ja joissain muissa taas ei vaikka kuinka sitä kääntelisit ja kituisit siinä muiden vuoksi kuten sinä juuri teet. Sulta puuttuu rakkaus. Kieltäydyt siltä. Monet ihmiset ovatkin typeryksiä ja tuntevat sen vanhempana ja viisaampina nahoissaan sitten kun voi olla jo liian myöhäistä.
Onnea onnettomaan loppuelämään. Voisit päättää toisinkin.
Vierailija kirjoitti:
Et sä siitä tule koskaan pääsemään yli tai lopeta jossittelua tai unohda, jos hän todella on kolahtanut sillä tavalla kuin kirjoitit. Sitten parin vuoden ja vielä 40 vuoden päästäkin kadut sitä miksi päästit hänet menemään vain, koska hetkellisesti halusit tehdä kuten on muiden mielestä oikein ja korrektia. Toiset sopii paljon paremmin yhteen kuin toiset. Joissain suhteissa voisi olla oikeaa rakkautta ja joissain muissa taas ei vaikka kuinka sitä kääntelisit ja kituisit siinä muiden vuoksi kuten sinä juuri teet. Sulta puuttuu rakkaus. Kieltäydyt siltä. Monet ihmiset ovatkin typeryksiä ja tuntevat sen vanhempana ja viisaampina nahoissaan sitten kun voi olla jo liian myöhäistä.
Onnea onnettomaan loppuelämään. Voisit päättää toisinkin.
Useimmat päättää jäädä tyytymään ja valittavat sitten pystyynkuolemistaan. Riskiä ei oteta. Pelata voisi kyllä kahta samanaikaisesti. Sellaisia pelkureita.
Aloittamalla suhteen joka voi syntyä. Ehkä voi päästä yli näin.
Vai ap:kö se varattu osapuoli on...?
Joka tapauksessa. Samaa voi soveltaa siihenkin tilanteeseen. Kunnon mies ei suutele varattua naista.