Miten pääsee yli totaalisesta rakastumisesta, kun suhdetta ei voi syntyä?
Kauhea klisee, mutta olen varattuna rakastunut toiseen mieheen, ja nyt kolahti NIIN kovaa, että vaikka olen tähän astisen elämäni varrella luullut rakastuneeni jo monta kertaa (olen 40+ jo) niin eihän ne tunteet ookaan ollut yhtään mitään tähän verrattuna.
Tämä mies on ihan todella jotain aivan muuta, kaikinpuolin sellainen mitä en ikinä oikeasti uskonut olevan olemassakaan. Olen monia miehiä elämäni aikana tavannut, treffaillut ja seurustellut, mutta kukaan ei ole saanut tällaista aikaan, tai täyttänyt kaikkea sitä mitä "täydellisellä" ihannemiehellä mielessäni on... Paitsi nyt tämä.
Olen tutustunut häneen erään vapaaehtoistyön kautta, ja tuntenut nyt hänet parin vuoden ajan. En pysty ajattelemaankaan enää oikein mitään muuta kuin häntä.
Olemme kerran "vahingossa" suudelleet, mutta hänen plussakseen on luettava myös kunnollisuus, ei aio "säätää" kanssani mitään, koska en ole vapaa.
Minä en kuitenkaan halua erota (ei tämä mies kyllä sitä vaatinutkaan, ilmoitti vaan kohteliaasti faktana, että mitään enempää ei tapahdu, koska en ole vapaa), oma puolisoni on hyvä ihminen, en halua rikkoa lastemme kotia, enkä luopua myöskään mieheni suvusta, josta on tullut minulle kuin oma perhe.
Miten siis saan tämän rakastumisen loppumaan tähän toiseen?! Vapaaehtoistyöstä en voi lähteä pois, eikä hänkään aio. Näen häntä siis viikottain jatkossakin.
Nyt olis hyvät neuvot kalliit!!
Kommentit (252)
Vierailija kirjoitti:
"Tämä mies on ihan todella jotain aivan muuta, kaikinpuolin sellainen mitä en ikinä oikeasti uskonut olevan olemassakaan. Olen monia miehiä elämäni aikana tavannut, treffaillut ja seurustellut, mutta kukaan ei ole saanut tällaista aikaan, tai täyttänyt kaikkea sitä mitä "täydellisellä" ihannemiehellä mielessäni on... Paitsi nyt tämä."
Ap ei ole rakastunut, sillä rakastuminen edellyttää läheistä yhteyttä, jolloin rakastetaan myös kaikkea sitä "heikkouttakin" siinä toisessa. Hänen vikansakin muuttuvat rakastettavaksi. Ap on ihastunut täydellisyyden mielikuvaan. Kuka haluaisi olla sellaisen kohteena?
Olla rakastunut on eri asia kuin rakastaa. Ap on nimenomaan rakastunut.
Kerrataan vielä eri vaiheet:
- ihastuminen: henkilöstä pitämistä, henkilön ihailua romanttisessa mielessä, romanttista kiinnostusta, jossa myös seksuaalinen jännite. Ei välttämättä mitään henkilökohtaista kontaktia ihastuksen kohteeseen tai kanssakäyminen on hyvin pintapuolista, perustuu siis vahvasti ulkonäköön ja mielikuvaan toisesta. Perhosia vatsanpohjassa, kun ihastus on läsnä.
- rakastuminen: edellä mainittujen lisäksi voimakas tarve syventää suhdetta ja tietää toisesta kaikki. Tämä edellyttää jo kahdenvälistä suhdetta. Tietoa toisesta on jo jonkin verran, mutta se on puutteellista, mikä jättää tilaa mielikuvitukselle. Rakastumisvaiheessa huomaa myös vikoja, mutta ne sivuuttaa ja keskittyy toisen hyviin puoliin (todellisiin ja kuviteltuihin). Rakastumisen kohde valtaa omat ajatukset täysin.
- rakastaminen: suhde on jo syventynyt ja on oppinut tuntemaan toisen. Hormonihuurut on jo tasoittuneet. Halu sitoutua huolimatta toisen vioista. Rakkauden kohde ei valtaa enää ajatuksia täysin, vaan hänen läsnäolonsa tuntuu luonnolliselta osalta elämää.
Jotenkin tuntuu, että mies ei huolinut ap:tä, mutta ap haluaa tarinoida tarinan toisella tapaa. Jos olisit oikeasti rakastunut, et olisi jäänyt nykyiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse pääsin yli, kun kuulin tapailemani naisen odottavan toisen miehen lasta. Tätä ennen oli tunnettu 5 vuotta.
Minä sain tietää, että ihastuksellani on ollut kaukosuhde koko sen ajan, kun olemme tunteneet eli pari vuotta. Luulin hänen olevan sinkku, koska miestä ei selkeästi hänen arjessaan ole päätellen siitä mitä on töissä elämästään kertonut.
Ei ole kertaakaan maininnut miesystäväänsä. Luontevia tilaisuuksia kertoa olisi keskusteluissamme ollut, mutta jostain syystä on tarkoituksella jättänyt kertomatta.
Mielestäni todella outoa, olisi voinut vaikka mainita miesystävästään ohimennen, kun selkeästi on huomannut että pidän hänestä. Vaan eipä tämäkään ole ihastusta sammuttanut.
Ehkä hän ei hennonut pahoittaa mieltäsi puhumalla siitä.
Ehkä, mutta juuri niin hän tällä toiminnallaan teki. Tuli vähän höynäytetty olo. Jos olisi jossain sopivassa välissä maininnut asiasta, niin asia olisi ollut selvä ja olisin osannut asennoitua sen mukaisesti.
Äkki"rakastumisista" eli ihastumisista ei kyllä yleensä seuraa mitään hyvää. Ystäväni on rikkonut kaikki suhteensa ihastumalla seuraavaan mieheen. Lopputuloksena 2 lasta 2 eri miehen kanssa ja todella sotkuinen yksinhuoltajaelämä. Miehet eivät olleet sellaisia kuin ystäväni luuli pitkän tuntemisenkaan jälkeen ja ero heistä tuli lyhyen yhdessäasumisen jälkeen. Toinen narsistinen ja toisella muita mielenterveysongelmia. Lapset kärsivät isistään.
Vierailija kirjoitti:
Pois harrastuksesta tietenkin!
Tai sitten menet johonkin toiseen kaupunkiin harrastamaan samaa lajia.
Kaikki muu on tekosyytä.
Ei nyt harrastusta pidä lopettaa tällaisen takia. Outo ajatus, että pitäisi. Ennemminkin käsittelisi asian niin, että ei haittaa olla tekemisissä sen ihastuksensa takia.
Sitten jos yrittää pakoilla asiaa (ei enää osallistu harrastustoimintaan) ja tapaa miehen vaikka n. 5v kuluttua, saattaa olla edelleen silleen että "voi että mikä unelmieni mies tuo onkaan" ja sitten se on menoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kertoisi puolisolle yksipuolisesta ihastumisesta ja jo aikaa sitten taphtuneesta suudelmasta joka ei johtanut mihin vaan tuli pakit. Se voi kriisiyttää avioliiton.
Tuo on epärehellisyyttä kumppania kohtaan. Itse pistäisin lusikat jakoon, jos tuollaista salailua paljastuisi. Miksi muutenkaan haluaisin olla ihmisen kanssa, joka on rakastunut toiseen ja ajattelee häntä päivät pitkät? Mielestäni ansaitsen kyllä parempaa.
Lähes kaikille tulee ihastumisia pitkissä suhteissa. Ei aina voi laittaa silloin lusikoita jakoon.
Jos vuosikausia vatvoo jotain yksipuolista ihastumista, kyse on projisoinnista. Silloin omassa elämässä on käsittelemättömiä vaikeita asioita joita pakenee fantasiointiin.
Tää mikään harrastus ole, ihan normaali työpaikkaromanssi joka ei saanutkaan jatkoa.
Uskokaa pois, ei kannata ainakaan ajatella tuota "poissa silmistä, poissa mielestä" mahdolliseksi ratkaisuksi tilanteeseen. Itse aikanaan retkahdin vanhaan ihastukseeni vuosien tauon jälkeen kun en ollut käsitellyt asiaa.
Ap, sinulla oli jo perusteet, miksi et aio lähteä suhteeseen ihastuksesi kanssa. Käy niitä läpi niin kauan että todella sisäistät asian niin, että itsekin uskot siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kertoisi puolisolle yksipuolisesta ihastumisesta ja jo aikaa sitten taphtuneesta suudelmasta joka ei johtanut mihin vaan tuli pakit. Se voi kriisiyttää avioliiton.
Tuo on epärehellisyyttä kumppania kohtaan. Itse pistäisin lusikat jakoon, jos tuollaista salailua paljastuisi. Miksi muutenkaan haluaisin olla ihmisen kanssa, joka on rakastunut toiseen ja ajattelee häntä päivät pitkät? Mielestäni ansaitsen kyllä parempaa.
Lähes kaikille tulee ihastumisia pitkissä suhteissa. Ei aina voi laittaa silloin lusikoita jakoon.
Ap:n kuvailua ei voi oikein joksikin kevyeksi ihastukseksi kutsua. Ap:n suhteessa on jotain pielessä tai siinä on jotain mitä hän suhteelta kaipaa, mutta ei siinä voi saada. Eron paikkahan tuo olisi.
Vierailija kirjoitti:
"Tämä mies on ihan todella jotain aivan muuta, kaikinpuolin sellainen mitä en ikinä oikeasti uskonut olevan olemassakaan. Olen monia miehiä elämäni aikana tavannut, treffaillut ja seurustellut, mutta kukaan ei ole saanut tällaista aikaan, tai täyttänyt kaikkea sitä mitä "täydellisellä" ihannemiehellä mielessäni on... Paitsi nyt tämä."
Ap ei ole rakastunut, sillä rakastuminen edellyttää läheistä yhteyttä, jolloin rakastetaan myös kaikkea sitä "heikkouttakin" siinä toisessa. Hänen vikansakin muuttuvat rakastettavaksi. Ap on ihastunut täydellisyyden mielikuvaan. Kuka haluaisi olla sellaisen kohteena?
Eihän Ap noin sanonut kuten tulkitsit. Joku voi iskeä kuin tuhat salamaa ja olla täydellinen, vaikka hänessä tiedostaakin sen että on kyseessä tavallinen ihminen. Mikä hänet erottaa muista - hän on virheineenkin täydellinen.
"Tämä mies on ihan todella jotain aivan muuta, kaikinpuolin sellainen mitä en ikinä oikeasti uskonut olevan olemassakaan. Olen monia miehiä elämäni aikana tavannut, treffaillut ja seurustellut, mutta kukaan ei ole saanut tällaista aikaan, tai täyttänyt kaikkea sitä mitä "täydellisellä" ihannemiehellä mielessäni on... Paitsi nyt tämä."
Ap ei ole rakastunut, sillä rakastuminen edellyttää läheistä yhteyttä, jolloin rakastetaan myös kaikkea sitä "heikkouttakin" siinä toisessa. Hänen vikansakin muuttuvat rakastettavaksi. Ap on ihastunut täydellisyyden mielikuvaan. Kuka haluaisi olla sellaisen kohteena?