Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten pääsee yli totaalisesta rakastumisesta, kun suhdetta ei voi syntyä?
21.05.2025 |
Kauhea klisee, mutta olen varattuna rakastunut toiseen mieheen, ja nyt kolahti NIIN kovaa, että vaikka olen tähän astisen elämäni varrella luullut rakastuneeni jo monta kertaa (olen 40+ jo) niin eihän ne tunteet ookaan ollut yhtään mitään tähän verrattuna.
Tämä mies on ihan todella jotain aivan muuta, kaikinpuolin sellainen mitä en ikinä oikeasti uskonut olevan olemassakaan. Olen monia miehiä elämäni aikana tavannut, treffaillut ja seurustellut, mutta kukaan ei ole saanut tällaista aikaan, tai täyttänyt kaikkea sitä mitä "täydellisellä" ihannemiehellä mielessäni on... Paitsi nyt tämä.
Olen tutustunut häneen erään vapaaehtoistyön kautta, ja tuntenut nyt hänet parin vuoden ajan. En pysty ajattelemaankaan enää oikein mitään muuta kuin häntä.
Olemme kerran "vahingossa" suudelleet, mutta hänen plussakseen on luettava myös kunnollisuus, ei aio "säätää" kanssani mitään, koska en ole vapaa.
Minä en kuitenkaan halua erota (ei tämä mies kyllä sitä vaatinutkaan, ilmoitti vaan kohteliaasti faktana, että mitään enempää ei tapahdu, koska en ole vapaa), oma puolisoni on hyvä ihminen, en halua rikkoa lastemme kotia, enkä luopua myöskään mieheni suvusta, josta on tullut minulle kuin oma perhe.
Miten siis saan tämän rakastumisen loppumaan tähän toiseen?! Vapaaehtoistyöstä en voi lähteä pois, eikä hänkään aio. Näen häntä siis viikottain jatkossakin.
Nyt olis hyvät neuvot kalliit!!
Kommentit (252)
Vierailija kirjoitti:
Youtube on täynnä tästä aiheesta englanniksi.
Eli pähkinänkuoressa kyse on limerenssistä, joka on voimakkuudeltaan kuin huumeriippuvuus. Limerenssi on periaatteessa aivan päätöntä rakastumista sellaiseen kohteeseen, jota ei olosuhteiden vuoksi voi saada ja siinä pitää olla myös toivon elementti eli hullaantumisen kohde on jossain kohtaa antanut siimaa.
Tämmöinen hullaantuminen on pahimmillaan jollakin kestänyt 50 vuotta, mutta yleisimmin se kestää vuodesta noin viiteen vuoteen.
Kyseessä on rakastuminen haavekuvaan, koska toista ei voi täysin tuntea, sillä hänen kanssaan ei ole päädytty parisuhteeseen. Silloin täyttää aukkokohdat mieleisekseen.
Eli elementit pitää olla aina nämä: jokin ulkopuolinen este estää suhteen muodostumisen (esim. molemmat tai jompi kumpi varattu), ihastumisen kohde on antanut jotain signaalia ihastumisesta ja kolmantena elementtinä on yleensä lapsuudessa koettu hylkäystrauma,
Samalla logiikalla jokaikinen rakastuminen on limerenssi. Jokaikinen kahden välillä solmittu rakkaussuhde olisi limetenssi jos nyt sattuisi olemaan joku este. Jos rakastumisen ja limerenssin erottaa muka siitä että on kyse aina limerenssistä kun tunteiden kohdetta ei olosuhteiden vuoksi voi saada. Sinun mielestäsi siis samat ihmiset voivat tuntea aitoa rakkautta jos sattuvat olemaan rakastumisen aikaan vapaita ja taas olla jotenkin epäterveitä ja soo soo sairaita limerentikkoja jos sattuvat rakastumaan silloin kun on jokin este. Ei se ihan noin mene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies ei vaan halua uusperhehelvettiin isäpuoleksi
Vierailija kirjoitti:
Limerenssin eli pakonomaisen, lähes pakkomielteisen ja addiktoivan rakastumisen tunteen resepti on tässä:
- suhde on mahdoton ulkopuolisista syistä
- tietynlainen epävarmuus toisen tunteista eli et voi tietää, onko toinen rakastunut myös sinuun
- rakastumisen kohde antaa tasaisin väliajoin pieniä vihjeitä, että tykkäisi sinusta, mutta sitten etääntyy jne. tämä toistuu tasaisin väliajoin
- lapsuuden hylkäystrauma taustalla (monesti tiedostamaton, esim. vauva-aikana joutunut liikaa eroon)
- toivo siitä, että jossain kohtaa olosuhteet muuttuvat ja pääsee kunnon parisuhteeseen. Kun suhde ei etene normaalin parisuhteen tavoin, koska yhteen ei voida mennä, niin ihminen jää vellomaan siihen alun ensirakkauden voimakkaaseen tunteeseen täyttäen aukkokohdat mieleisekseen.
Resepti: ulkopuolinen este, epävarmuus, toivo ja trauma. Siinäpä se. Olkaa hyvä.
Höpö höpö. Tavallisista tunteista täytyy pakolla yrittää tehdä sairautta.
Limerenssihullu on näköjään löytänyt tiensä ketjuun.
Ei Ap mistään limerenssistä kärsi, kun mies on hänestä selkeästi kiinnostunut suudellessaan ja sanoessaan ettei mene pidemmälle niin kauan kuin Aloittaja on varattu. Jos molemmilla on tunteita, ei ole kyse mistään limerenssistä. Mies vain on asettanut rajat. Kuten järkevää ja hyvä on.
Miten tämä ihanuus on eronnut? Jotain vikaa täytyy olla koska täydellisestä miehestä ei kukaan eroa ja jos mies on itse lähtenyt niin täydellisyys on saanut särön. Ero ei koskaan ole vain toisen syytä ja totuus on kummallakin osapuolella eru.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nainen voi kahden miehen kanssa olla. Monella on vuosia kestänyt salasuhde. Eikä nainen ole kenenkään omaisuutta vaan itse voi päättää onko yhden vai kahden miehen kanssa ja miesten on se hyväksyttävä.
No, ei ole sitten naisella kaikki asiat kohdallaan. Hyväksyisitkö itsellesi vastaavan tilanteen ?!
No aloitat salasuhteen ja rikot perheesi. Loppuelämä menee yksinäisenä rummona kissojen ja viinitonkkien kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, kerrot omalle miehellesi mitä on päässyt käymään. Tämä pakottaa prosessin sinunkin päässäsi etenemään johonkin suuntaan, kun ajatuksesi eivät surraa enää keijupölynä ylä- ja alapääsi väliä, vaan tulee herätys tosimaailmaan.
Tämä. Kolea herätys valintojen ja todellisuuden ääreen saa heräämään sakeimmastakin hormonipöllystä. Pelkästään se, että loukkaa itse rakastaan saattaa havahduttaa omaan typeryyteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, kerrot omalle miehellesi mitä on päässyt käymään. Tämä pakottaa prosessin sinunkin päässäsi etenemään johonkin suuntaan, kun ajatuksesi eivät surraa enää keijupölynä ylä- ja alapääsi väliä, vaan tulee herätys tosimaailmaan.
Tämä. Kolea herätys valintojen ja todellisuuden ääreen saa heräämään sakeimmastakin hormonipöllystä. Pelkästään se, että loukkaa itse rakastaan saattaa havahduttaa omaan typeryyteen.
Aika isot panokset. En usko olevani ainoa, jonka mielestä suhde loppuu sillä sekunnilla kun pettäminen ilmenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuossa iässä voimakkaassa ihastumisessa ja "elämää suuremmassa" rakkaudessa voi myös olla kyse hormonihuuruista. Klassisesti viidenkympin villityksestä. Itselleni kävi niin.
Rakastuin päättömästi ihmiseen, jota tapasin säännöllisesti hyvin virallisissa yhteyksissä. Tunne oli yllättäen molemminpuolinen, vaikka olimme kumpikin naimisissa. Huumaa ja palavaa rakkautta kesti joitakin vuosia. Suhde oli täysin platoninen.
Nautin tunteesta, mutta en ryhtynyt suhteeseen. Kun tunteet lievenivät, niin en voinut kuin ihmetellä miten pyörällä pääni oli ollut. Tuntui kuin vasta näin myöhäisellä iällä olisin tavannut elämäni rakkauden. Mikään muu ei tuntunut sen rinnalla miltään. Onneksi kummallakin säilyi pitkä avioliitto. Toisinkin olisi voinut käydä, jos olisimme seuranneet tunteitamme.
Järjen ääni tässä kommentissa.
Aloituksesta en pidä, se on ruma soppa, jossa ollaan petoksen tiellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, kerrot omalle miehellesi mitä on päässyt käymään. Tämä pakottaa prosessin sinunkin päässäsi etenemään johonkin suuntaan, kun ajatuksesi eivät surraa enää keijupölynä ylä- ja alapääsi väliä, vaan tulee herätys tosimaailmaan.
Vahinkopususta ei pidä kertoa eikä rakastumisestaan, omalle miehelle, tulee ikävä tilanne puolisoiden välille, ajankanssa voi rakastuminen laantua .. En lähtisi rikkomaan perhettä tuossa vaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikähän vapaaehtoistyö on sellaista mistä ei pääse pois? Ei vaikuta kovin vapaaehtoiselta.
Pääsee toki pois, mutta tämä on itselleni niin merkityksellinen ja tärkeä harrastus, elämänsisältö ja yhteisö, että elämästäni tulisi todella tyhjää ilman sitä.
Ap
Sinuna pitäisin arjen kuten se nyt on, oma parisuhde, vapaaehtoistyön ja ystävyystasolla rakastumis kohteesi kanssa. Joskus avioliitossakin on virkistävää pikku ihastuminen muttei kannata erota tai aiheuttaa riitaa oman puolison kanssa jos avioliitto toimii hyvin. Rakastumisen kohteesi ei luultavasti aio edes sitoutua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
92. Surullista. Koetko, että teillä menee hyvin? Oletteko saaneet jotain ulkopuolista keskusteluapua tilanteeseen?
Kyllä meillä mielestäni menee ihan hyvin. Puoliso ei siis tunnustanut, kiisti viimeiseen saakka. Puhelimestaan sitten löysin materiaalia... Olimme pariterapiassa. Se ei mielestäni ollut kovin hyvä. Väkivallan jälkeen olin kriisiterapiassa.
Mutta, kuten sanottu, pitkissä parisuhteissa sattuu ja tapahtuu. Ollaan oltu yhdessä yli 20 vuotta ja lapsia on.
Tuo on mielestäni huono merkki jatkoa ajatellen, että puolisosi on kiistänyt viimeiseen asti. Ellei sitten ole niin, ettei hän oikeasti olekaan pettänyt sinua, vaikka luulet niin. Miksi et ollut pariterapiaan tyytyväinen? Hyvä että olet saanut väkivallan jälkeen kriisiterapiaa.
Tunnusti, kun näytin miehelle hänen viestinsä tälle naiselle miehen omasta puhelimesta. Ei jäänyt mitään tulkinnan varaa. Lähes vuoden mittainen sivusuhde.
Pariterapeutti suhtautui mielestäni liian kevyesti tapahtuneeseen. Ei välittänyt siitä, että harkitsin itsemurhaa, yms.
Kasvamalla aikuiseksi. Kantamalla valintojensa seuraukset. Keskittymällä oman aviomiehensä ja lastensa hyvinvointiin.
Tutkimalla ja mmärtämällä ihmismieltä.
Ensinnäkin tästä miehestä.
Hän ei ole hyvä. Hyviä ihmisiä ei ole. Se, että suutelee avioliitossa elävää ja rikkoo ns naisrauhan on pelkurin ja manipuloivan ihmisen teko.
Tieto itsestä
Kun otat vastuun itsestäsi ja ymmärrät, että tunteita tulee ja menee, sekä tietoisuus siitä, että rakkaus ei ole tunne vaan valinta.
Tunnet himoa, myönnä se ja mieti, onko himosi sinulle tärkeämpää kuin lasten ehjä koti tai valitsemasi miehen onni?
Kun unohdat tunteesi ja toimit läheistesi parhaaksi saat myös vastakaikua. Avaimet tähän ovat omassa kädessäsi.
Tartutko oljenkorsiin vai teetkö työtä toisten ja oman onnesi eteen?
Ääh, ei se mies oo suhun oikeesti rakastunut. Mies panee AINA jos mahdollisuus, ja jos on jättänyt panematta niin ei sitä kiinnosta.
Mä olen miesvaltaisella alalla missä ollaan pitkiä aikoja reissussa, ja aina välillä nuo ukkomiehet tulevat tunnustamaan rakkauttaan/ihastumistaan muhun. Mä käytän tota samaa "en voi olla kanssasi koska olet varattu...." itkutarinaa. Totuus on etten haluaisi vaikka olisikin vapaa 😂 Mutta miehet on huonoja vastaanottamaan pakkeja ja alkavat kiukutella ja kostaa, niin vedän ton jalokortin yleensä ja sitten se siitä aikanaan hiipuu.
Pää ja elämä pitää täyttää muulla kuin sen suhteen ja kohteen ajattelulla ja hänestä haaveilemisella. Jos hän plumpsahtaa mieleen, pitää valita tietoisesti toisen asian ajatteleminen.
Totuus aivoista on, että niin kykenevät kuin ne onkin, niin täsmälleen samaan aikaan ei voi ajatella kahta asiaa. Ja se koira voittaa, jota ruokkii.
Olemme kerran "vahingossa" suudelleet, mutta hänen plussakseen on luettava myös kunnollisuus, ei aio "säätää" kanssani mitään, koska en ole vapaa.
Sinulla on erikoinen määritelmä kunnolliselle miehelle; "mies, joka ei ole vapaa, mutta suutelee vieraitten naisten kanssa salaa".
Vierailija kirjoitti:
Ääh, ei se mies oo suhun oikeesti rakastunut. Mies panee AINA jos mahdollisuus, ja jos on jättänyt panematta niin ei sitä kiinnosta.
Mä olen miesvaltaisella alalla missä ollaan pitkiä aikoja reissussa, ja aina välillä nuo ukkomiehet tulevat tunnustamaan rakkauttaan/ihastumistaan muhun. Mä käytän tota samaa "en voi olla kanssasi koska olet varattu...." itkutarinaa. Totuus on etten haluaisi vaikka olisikin vapaa 😂 Mutta miehet on huonoja vastaanottamaan pakkeja ja alkavat kiukutella ja kostaa, niin vedän ton jalokortin yleensä ja sitten se siitä aikanaan hiipuu.
Ei kaikki salassa alkaneet suhteet lopu siihen, että mies palaavaimonsa luo. Enin osa kyllä, mutta ei kaikki.
Alue: Aihe vapaa
Tuossa iässä voimakkaassa ihastumisessa ja "elämää suuremmassa" rakkaudessa voi myös olla kyse hormonihuuruista. Klassisesti viidenkympin villityksestä. Itselleni kävi niin.
Rakastuin päättömästi ihmiseen, jota tapasin säännöllisesti hyvin virallisissa yhteyksissä. Tunne oli yllättäen molemminpuolinen, vaikka olimme kumpikin naimisissa. Huumaa ja palavaa rakkautta kesti joitakin vuosia. Suhde oli täysin platoninen.
Nautin tunteesta, mutta en ryhtynyt suhteeseen. Kun tunteet lievenivät, niin en voinut kuin ihmetellä miten pyörällä pääni oli ollut. Tuntui kuin vasta näin myöhäisellä iällä olisin tavannut elämäni rakkauden. Mikään muu ei tuntunut sen rinnalla miltään. Onneksi kummallakin säilyi pitkä avioliitto. Toisinkin olisi voinut käydä, jos olisimme seuranneet tunteitamme.