Arvostettu aivotutkija: pitkäaikainen eristäytyminen vaikkapa etätöihin ole edes superintrovertille hyväksi

Entäs me työttömät, jotka käymme korkeintaan ruokakaupassa. 

Ei ole e-passia millä menisi elokuviin. 

Entä se, kun eristäytyy perheestä ja ystävistä, kun työpäivän jälkeen ei ole yhtään sosiaalista solua jäljellä? Onko hyväksi?

Kyllä minä introvertti vaihdan pari sanaa elämästä vakihoidon kanssa ja tämä riittää.

Tutkija esitti mutua ilman mitään lähdeviitteitä. Tämä on vähän sama kuin se yksi tunnettu unitutkija, joka vetelee hatusta väitteitä kuten "iltavirkut on muutenkin vähemmän tunnollisia ja ahkeria". Hänen mutua, ilman tutkimusperusteita, mutta esitetään siitä vaan asiantuntijan auktoriteetilla.

Omalla kohdallani 100% etätyö on pelastanut työkyvyn. Eläkkeellä luultavasti olisin jo, jos pitäisi toimistoilla käydä, kun en ADHD:ni takia pysty ollenkaan keskittymään avokonttoriympäristössä.

Se on niin omituista, ettei etätyön hyödyistä näe juuri yhtään artikkelia, mutta jaksetaan kaivaa jotain pienen marginaalisen ryhmän yksinäisyysongelmaa esiin.

Kukaan ei juurikaan hyödy siitä, että ajellaan ruuhkissa avotoimistoihin, joissa taudit leviävät ja rauhallista työtilaa tai neukkaria ei löydy.

Lukematta varsinaista juttua, allekirjoitan otsikon väitteen. Olen introvertti, yksin asuva sinkku ja olin pandemian aikaan etätöissä pitkiä aikoja. Pisin jakso oli vajaan vuoden. Käytin paljon ruokakauppojen kotiinkuljetuspalveluita, en käynyt juuri missään, enkä tavannut muutenkaan ketään. Ainoat ihmiskontaktit oli puhelimen ja teamsin välityksellä. Kyllä siinä alkoi superintrovertilläkin tuntua siltä, että tämä ei ole hyväksi mielenterveydelle.

Aina tästä puhutaan. Minä taas olen sitä mieltä, että työpaikalle joka päivä hankkiutuminen (itsensä puunaaminen siihen kuntoon, että tuonne kehtaisi mennä, autolla ajelu työmaalle, auton parkkaaminen, avokonttorissa työskentely - olen enimmäkseen puhelintyöläinen) on niin työläs prosessi, että työnantajalle on PALJON kannattavampaa antaa minun työskennellä kotonani. Väsyn oikeasti tuosta toimistotyöskentelyyn liittyvästä rumbasta. Kaikki se, mikä säästää voimiani, on suoraan työnantajan pussiin ja hyväksi.

Lisäksi: jossain vaiheessa yhden vuoden sisään työkavereistani vaihtui 80 %. Tämän kokemuksen jälkeen totesin, että ihan turha alkaa kovasti luomaan suhteita työkavereihini, sillä he kuitenkin (tai minä itse) vaihtavat jonkun ajan jälkeen työpaikkaa, jonka jälkeen yhteydenpito jää. Näin ollen olenkin todennut, että parhaimmat suhteet kannattaa rakentaa omaan perheeseen ja ystäviin. Minulla on monta eri-ikäistä lasta, joten hulinaa kotona riittää. Hyviä ystäviäkin on kaksi.

Päivittäinen kommunikointi oman perheeni ja ystävieni kanssa on niin monipuolista, etten tarvitse toimiston työkavereita täyttämään mitään voidia. - Päinvastoin, olen helpottunut ja onnellinen, kun saa kotona työni tehdä rauhassa ilman häiriöitä.

Tuo mistä aloittaja puhuu pätee varmaankin parhaiten esim. sellaisiin, jotka ovat hieman kehnoilla sosiaalisilla taidoilla varustettuja ja joiden (lähes) ainoa ihmiskontakti viikon aikana ovat työkaverit.

Vierailija kirjoitti:

Se on niin omituista, ettei etätyön hyödyistä näe juuri yhtään artikkelia, mutta jaksetaan kaivaa jotain pienen marginaalisen ryhmän yksinäisyysongelmaa esiin.

Kukaan ei juurikaan hyödy siitä, että ajellaan ruuhkissa avotoimistoihin, joissa taudit leviävät ja rauhallista työtilaa tai neukkaria ei löydy.

Oma kokemukseni on, että etätyö on hyvä asia sopivina annoksina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo parempi olla monitoimi.. avokonttorissa missä jatkuva meteli ja idootit pyörii ympärillä. Se tekee aivoille hyvää

Aivoille tekee hyvää, kun joutuu sopeutumaan ja selviämään. Jatkuva mukavuusalueella oleminen tylsistyttää.

 

Kenen työ tänä päivänä on jatkuvaa mukavuusalueella olemista? Jatkuva epämukavuusalueella (esim. avokonttori ja jatkuvasti keskeytyksiä) oleminen tutkitusti tuhoaa aivoja ja jaksamista kuten moni myös on tässä jo omalta kohdaltaan todennut. Eikä jää voimavaroja niille tärkeimmille ihmissuhteille tai muulle elämälle. Puolisoni on keskeytyksiä ja kokouksia täynnä olleen lähipäivän jälkeen aivan poikki ja toivoo, että emme puhu mitään muutamaan tuntiin. Hän on kuin eri ihminen rauhassa tehdyn etätyöpäivän jälkeen ja lisäksi tyytyväinen aikaansaannoksistaan työasioissaan.

Ongelma mielestäni on siinä jos jollakulla ei ole muuta sosiaalista elämää kuin työpaikka. Ensinnäkin se on valtava riski koska työ ei välttämättä pysy. Lisäksi ei mielestäni voi olla puolituntenattomien velvollisuus kannatella jonkun sosiaalista elämää (usein oman elämänsä kustannuksella jos etätyö olisi heille vaihtoehto). Työssä ollaan ensisijaisesti tekemässä työtä, vapaa-aika taas on enemmän omiin sosiaalisiin suhteisiin tarkoitettua aikaa. Tämän luulisi olevan melko itsestään selvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo parempi olla monitoimi.. avokonttorissa missä jatkuva meteli ja idootit pyörii ympärillä. Se tekee aivoille hyvää

Aivoille tekee hyvää, kun joutuu sopeutumaan ja selviämään. Jatkuva mukavuusalueella oleminen tylsistyttää.

Eli aina parempi mitä paskemmassa työympäristössä pääsee työskentelemään?

90-luvun koneet kaikille ja pimeään kellariin hommiin, jossa soitetaan 24/7 paskinta black metallia kuten Guantanamossa konsanaan. Lämpötiöaksi vaikka 13 tai 32 astetta.

Aivoille tekee hyvää kun ei ole asiat liian hyvin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo parempi olla monitoimi.. avokonttorissa missä jatkuva meteli ja idootit pyörii ympärillä. Se tekee aivoille hyvää

Aivoille tekee hyvää, kun joutuu sopeutumaan ja selviämään. Jatkuva mukavuusalueella oleminen tylsistyttää.

Eli aina parempi mitä paskemmassa työympäristössä pääsee työskentelemään?

90-luvun koneet kaikille ja pimeään kellariin hommiin, jossa soitetaan 24/7 paskinta black metallia kuten Guantanamossa konsanaan. Lämpötiöaksi vaikka 13 tai 32 astetta.

Aivoille tekee hyvää kun ei ole asiat liian hyvin!

 

Asia ei ole noin autistisen mustavalkoinen. Pitää olla sopivasti virikkeitä ja haasteita. Kotona käy helposti niin, että näin ei ole ja jämähtää mukavuusalueelle ja tulee mukavuudenhaluiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvitteleeko tutkija, ettei etätyöläinen tapaa koskaan muita ihmisiä?

Työpäivän aikana ette tapaa ja ruokakin tilataan illalla ovelle. Netflix ei ole muita ihmisiä. 

Puolisoa, lapsia, naapureita, ystäviä, lasten kavereita, n. viiden eri urheiluseuran porukkaa ym. ei myöskään lasketa ihmisiksi.

Ihmisiä ovat vai ne kahvihuoneessa roolia vetävät nirppanokat.

Vierailija kirjoitti:

Lukematta varsinaista juttua, allekirjoitan otsikon väitteen. Olen introvertti, yksin asuva sinkku ja olin pandemian aikaan etätöissä pitkiä aikoja. Pisin jakso oli vajaan vuoden. Käytin paljon ruokakauppojen kotiinkuljetuspalveluita, en käynyt juuri missään, enkä tavannut muutenkaan ketään. Ainoat ihmiskontaktit oli puhelimen ja teamsin välityksellä. Kyllä siinä alkoi superintrovertilläkin tuntua siltä, että tämä ei ole hyväksi mielenterveydelle.

Sulle ehkä noin. Itse olen jo 18 vuotta asunut korvessa, tehnyt 100% etätyötä, eikä ole omasta valinnastani läheisiä ihmissuhteita. Olen erittäin tyytyväinen elämääni.

Vierailija kirjoitti:

Se on niin omituista, ettei etätyön hyödyistä näe juuri yhtään artikkelia, mutta jaksetaan kaivaa jotain pienen marginaalisen ryhmän yksinäisyysongelmaa esiin.

Kukaan ei juurikaan hyödy siitä, että ajellaan ruuhkissa avotoimistoihin, joissa taudit leviävät ja rauhallista työtilaa tai neukkaria ei löydy.

Etätyön haitoista kirjoitetaan, koska kovin monella taholla on isot rahat kiinni nuutuneessa toimitilabisneksessä.

Heh, en mä siellä konttorillakaan kenenkään kanssa jutellut. Hiljakseni hiivin työpisteelleni avokonttorissa aamulla, siinä istuin välillä vain kahvin automaatilta koneelle hakien, kunnes lähdin kotiin. Työasioihin liittyvät keskustelut hoidettiin konttorillakin Teamsilla, koska ei siellä isossa avokonttorissa missä monet yrittää koodata, voi alkaa puhua, häiritsee kymmenien muiden työntekoa. Sitäpaitsi meidän tiimit on usein maantieteellisesti erittäin hajautuneita, ei niitä samaa projektia tekeviä tyyppejä siellä edes näe. Joten ihan turhaa koko konttorihomma. Nyt ollutkin jo lähes 10 vuotta lähes 100% etänä, toimii hyvin näin introvertilla sinkulla ainakin.

Vierailija kirjoitti:

Lukematta varsinaista juttua, allekirjoitan otsikon väitteen. Olen introvertti, yksin asuva sinkku ja olin pandemian aikaan etätöissä pitkiä aikoja. Pisin jakso oli vajaan vuoden. Käytin paljon ruokakauppojen kotiinkuljetuspalveluita, en käynyt juuri missään, enkä tavannut muutenkaan ketään. Ainoat ihmiskontaktit oli puhelimen ja teamsin välityksellä. Kyllä siinä alkoi superintrovertilläkin tuntua siltä, että tämä ei ole hyväksi mielenterveydelle.

Jotenkin tuntuu, että niputat samaan kasaan pandemian ja etätyön vaikutuksia, koska sinä satuit olemaan pitkiä aikoja etätyössä pandemian aikana. Eihän etätyö silloin, kun ei ole pandemia, tarkoita että täytyy vaan istua kotona eikä edes kaupoissa saa käydä, eikä tapaa ketään. Etätyöläinen voi normaaliaikana ihan shoppailla, tavata ihmisiä, juhlia, harrastaa kodin ulkopuolella, ihan mitä tahansa huvittaa. Pandemiahan se sinut sinne kotiin pakotti noin kattavasti, ei etätyö.

En lukenut artikkelia, mutta kyse on aina kokonaisuudesta. 

Jos etätyöläinen harrastaa, liikkuu, tapaa muitakin ihmisiä, juttelee, tekee käsitöitä ja taidetta sekä vierailee eri paikoissa ja ympäristöissä, on se varmasti riittävästi stimulaatiota aivoille. 

Mutta jos vain joka päivä tekee samat asiat, ei poistu kotoa, ei kokeile uusia asioita ja tuijottaa puhelinta silloin, kun ei tuijota tietokonetta, niin onhan se pahaksi aivoille. Ulkoilu, liikenne työmatkalla, liikunta työmatkalla ja seurustelu työkaverien kanssa tekevät hyvää aivoille. Sopivassa määrin. 

Kyse on kokonaisuudesta. Ja myös ihmisestä. Emme ole samanlaisia. Ei voi yleistää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo parempi olla monitoimi.. avokonttorissa missä jatkuva meteli ja idootit pyörii ympärillä. Se tekee aivoille hyvää

Aivoille tekee hyvää, kun joutuu sopeutumaan ja selviämään. Jatkuva mukavuusalueella oleminen tylsistyttää.

Eli aina parempi mitä paskemmassa työympäristössä pääsee työskentelemään?

90-luvun koneet kaikille ja pimeään kellariin hommiin, jossa soitetaan 24/7 paskinta black metallia kuten Guantanamossa konsanaan. Lämpötiöaksi vaikka 13 tai 32 astetta.

Aivoille tekee hyvää kun ei ole asiat liian hyvin!

 

Asia ei ole noin autistisen mustavalkoinen. Pitää olla sopivasti virikkeitä ja haasteita. Kotona käy helposti niin, että näin ei ole ja jämähtää mukavuusalueelle ja tultulee mukavuudenhaluiseks.

Itse olet mustavalkoinen. Mitä "tulee mukavuudenhaluiseksi" edes tarkoittaa? Avokonttoriko tarjoaa sopivasti virikkeitä ja haasteita? Virikkeet meteliä ja haasteet metelistä selviäminen? 

Vierailija kirjoitti:

En lukenut artikkelia, mutta kyse on aina kokonaisuudesta. 

Jos etätyöläinen harrastaa, liikkuu, tapaa muitakin ihmisiä, juttelee, tekee käsitöitä ja taidetta sekä vierailee eri paikoissa ja ympäristöissä, on se varmasti riittävästi stimulaatiota aivoille. 

Mutta jos vain joka päivä tekee samat asiat, ei poistu kotoa, ei kokeile uusia asioita ja tuijottaa puhelinta silloin, kun ei tuijota tietokonetta, niin onhan se pahaksi aivoille. Ulkoilu, liikenne työmatkalla, liikunta työmatkalla ja seurustelu työkaverien kanssa tekevät hyvää aivoille. Sopivassa määrin. 

Kyse on kokonaisuudesta. Ja myös ihmisestä. Emme ole samanlaisia. Ei voi yleistää.

Liikenne työmatkalla ei todellakaan tee hyvää. Viisikymppisenä introverttinä en inhoa mitään enempää kuin tungosta, väkijoukkoja ja ruuhkaista joukkoliikennettä. Kaksi tuntia päivässä tuota on aivan sietämätöntä.

Työstä kuormittuminen jossain määrin on ihan ok. Työmatkoista kuormittuminen on ihan älytöntä, jos sen voi välttää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvitteleeko tutkija, ettei etätyöläinen tapaa koskaan muita ihmisiä?

Työpäivän aikana ette tapaa ja ruokakin tilataan illalla ovelle. Netflix ei ole muita ihmisiä. 

Mitä ihmeen eroa siinä on tapaako henkilökohtaisesti toimiston neukkarissa, missä kaikki on naamat kiinni läppärissä vai tapaako virtuaalisesti Teamsissä? Meillä ainakin on sääntönä, että kamerat pidetään päällä.