Arvostettu aivotutkija: pitkäaikainen eristäytyminen vaikkapa etätöihin ole edes superintrovertille hyväksi
Kommentit (154)
Minä ja mies ollaan molemmat paljon etätöissä. Emme me ole epäsosiaalisia vaikka emme fyysisesti toimistolla olisi. Mies varsinkaan ei ole koskaan ollut joidenkin työkavereidensa kanssa kasvotusten töissä, mutta silti tuntuu tietävän näiden henkilökohtaisista asioista paljon. (Paljon enemmän itse asiassa kuin minä, joka olen viikoittain läsnätyössä.) Kyllä etätöitä tehdessäkin voi välillä jutella niitä näitä. Itse asiassa se on usein jopa helpompaa, kun ei häiritse muita toisin kuin avokonttorissa ja henkilökohtaisista asioista puhuminen on helpompaa, kun ohi ei kulje kesken keskustelun ketä sattuu.
Lisäksi omalle perheelle ja muille sosiaalisille suhteille jää enemmän aikaa, kun ei mene aikaa työmatkoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen superintrovertti, mutta allekirjoitan tämän. Välillä on pakko mennä töihin ja vaikka se imee mehut, kyllä siitä silti jotain saakin. Tarvitsen ehkä välillä muitakin ihmiskontakteja kuin pelkän puolisoni.
Eikö sinullakaan ole ystäviä? :(
En jaksa oikeastaan ylläpitää ystävyyssuhteita. Puolisossa on tarpeeksi. Työpaikkasosiaalisuus on taas siinä mielessä mukavaa, koska harvemmin työkaverit perään soittelevat vaan jäävät sinne työpaikalle. Saa rajattua sosiaalisuuden määrää paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Justiin luin tutkimuksesta, jonka mukaan etätyö lisää ihmisten onnellisuutta.
Varmasti. Työpäivän aikana saa hoidettua pyykit yms pakolliset ja vapaa-aika on pitkälti käytettävissä juuri niinkuin itse haluaa. Samoin ei tarvitse käyttää päivästä aikaa lainkaan työmatkaan.
Lähitöissä kulutat 8h päivästä työpaikalla, sitten keskimäärin 30min - 1h työmatkoihin, jonka jälkeen aloitat pakollisten asioiden hoitamisen. Arkipäivästä ei jäänyt omaan käyttöön kuin häviävän pieni palanen, joka sekin menee monella siihen että palautuu päivästä sohvalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvitteleeko tutkija, ettei etätyöläinen tapaa koskaan muita ihmisiä?
Jos lukee esim. av:ta, tulee kyllä sellainen kuva. Täällä on paljon eristäytyneitä ihmisiä, jotka julistvat olevansa etätöissä ja erakoita. No tutkija ei tietenkään varsinaisesti heistä puhu, mutta näistä huomaa että liika eristäytyminen ei tee hyvää. Itsekin olen introvertti, mutta huolehdin siitä, etten kokonaan mökkiydy.
Tai sitten sinä vaan kiinnität huomiota juuri niihin kommentteihin. Omaan silmään taas osuu niitä, joissa lähitöitä kannattavat haluavat mennä sosialisoitumaan toimistolle, kun muita ihmissuhteita ei ole.
Etätyö on ympäristölle hyväksi, kun ei tule päästöjä liikkumisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen superintrovertti, mutta allekirjoitan tämän. Välillä on pakko mennä töihin ja vaikka se imee mehut, kyllä siitä silti jotain saakin. Tarvitsen ehkä välillä muitakin ihmiskontakteja kuin pelkän puolisoni.
Eikö sinullakaan ole ystäviä? :(
En jaksa oikeastaan ylläpitää ystävyyssuhteita. Puolisossa on tarpeeksi. Työpaikkasosiaalisuus on taas siinä mielessä mukavaa, koska harvemmin työkaverit perään soittelevat vaan jäävät sinne työpaikalle. Saa rajattua sosiaalisuuden määrää paremmin.
Sinulla tulee olemaan yksinäistä, kun eroatte. Ihan varmasti kumppani jättää sinunlaisen luuserin, jolla ei ole edes ystäviä.
Ihmistä ei ole luotu elämänään täysin yksin. Jos on muuten aktiivinen sosiaalinen elämä, niin tuskin on hätää.
Mut on heitäkin, jotka sit ovat yksin ja yksinäisiä, etäpäivän lisäksi.
Vierailija kirjoitti:
Minä ja mies ollaan molemmat paljon etätöissä. Emme me ole epäsosiaalisia vaikka emme fyysisesti toimistolla olisi. Mies varsinkaan ei ole koskaan ollut joidenkin työkavereidensa kanssa kasvotusten töissä, mutta silti tuntuu tietävän näiden henkilökohtaisista asioista paljon. (Paljon enemmän itse asiassa kuin minä, joka olen viikoittain läsnätyössä.) Kyllä etätöitä tehdessäkin voi välillä jutella niitä näitä. Itse asiassa se on usein jopa helpompaa, kun ei häiritse muita toisin kuin avokonttorissa ja henkilökohtaisista asioista puhuminen on helpompaa, kun ohi ei kulje kesken keskustelun ketä sattuu.
Lisäksi omalle perheelle ja muille sosiaalisille suhteille jää enemmän aikaa, kun ei mene aikaa työmatkoihin.
Eli sinulla on puolisokin, et siis ole yksin.
Pitääkö kommentoida, jos asia ei koske itseä?
Vierailija kirjoitti:
Ihmistä ei ole luotu elämänään täysin yksin. Jos on muuten aktiivinen sosiaalinen elämä, niin tuskin on hätää.
Mut on heitäkin, jotka sit ovat yksin ja yksinäisiä, etäpäivän lisäksi.
Eli kaikki hyödyt pois kaikilta muilta, koska on mahdollisesti porukassa joku erakko, jolle työpaikan kahvihetki on ainoa sosiaalinen tapahtuma koko viikossa?
Älyttömältä kuulostaa.
Ja kuinka monessa toimistotyöpaikassa edes on mitään isomman köörin juorukahvittelua tietyllä kellonlyömällä, kuten vanhan ajan tehtaassa konsanaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ja mies ollaan molemmat paljon etätöissä. Emme me ole epäsosiaalisia vaikka emme fyysisesti toimistolla olisi. Mies varsinkaan ei ole koskaan ollut joidenkin työkavereidensa kanssa kasvotusten töissä, mutta silti tuntuu tietävän näiden henkilökohtaisista asioista paljon. (Paljon enemmän itse asiassa kuin minä, joka olen viikoittain läsnätyössä.) Kyllä etätöitä tehdessäkin voi välillä jutella niitä näitä. Itse asiassa se on usein jopa helpompaa, kun ei häiritse muita toisin kuin avokonttorissa ja henkilökohtaisista asioista puhuminen on helpompaa, kun ohi ei kulje kesken keskustelun ketä sattuu.
Lisäksi omalle perheelle ja muille sosiaalisille suhteille jää enemmän aikaa, kun ei mene aikaa työmatkoihin.
Eli sinulla on puolisokin, et siis ole yksin.
Pitääkö kommentoida, jos asia ei koske itseä?
Millä perusteella ei koske henkilöä, jolla on puolisokin, jos etätyötä yritetään poistaa? Ei lähitöihin halua kuin se vähemmistö, jolla ei ole työn lisäksi mitään muuta elämää. Miksi vähemmistön vuoksi pitäisi enemmistöltä viedä edut?
Ympäristösyistä pitäisi suositella enemmän etätyötä. Päästöt vähenisi tosi paljon siitä, kun ei tule niin paljoa autoiltua. Ja rahaa säästyy ihmisillä enemmän!!!
Mut jos tekee töitä yksin työpaikalla tai yksinyrittäjänä tietotyötä niin ketään ei kiinnosta..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen superintrovertti, mutta allekirjoitan tämän. Välillä on pakko mennä töihin ja vaikka se imee mehut, kyllä siitä silti jotain saakin. Tarvitsen ehkä välillä muitakin ihmiskontakteja kuin pelkän puolisoni.
Eikö sinullakaan ole ystäviä? :(
En jaksa oikeastaan ylläpitää ystävyyssuhteita. Puolisossa on tarpeeksi. Työpaikkasosiaalisuus on taas siinä mielessä mukavaa, koska harvemmin työkaverit perään soittelevat vaan jäävät sinne työpaikalle. Saa rajattua sosiaalisuuden määrää paremmin.
Sinulla tulee olemaan yksinäistä, kun eroatte. Ihan varmasti kumppani jättää sinunlaisen luuserin, jolla ei ole edes ystäviä.
Pelottaako sua?
Lähitöissä oli jotain järkeä silloin kun oli oma tai jaettu työhuone ja oma pysyvä työpiste: työt oli ja pysyi työpaikalla. Nykyisessä avokonttorissa (jonne mahtuu alle puolet työntekijöista) metsästät repun kanssa aamulla istumapaikkaa puoli tuntia, mietit mille projektille haahuilun voisi kirjata. Välttämättä et edes tunne ketään paikallaolijoista. Eikä mitään yhteisiä kahvi tai lounastaukoja ole, taukohuone sentään. Sieltä saa korvauksetta automaatista kahvia niin paljon kuin napa vetää. Jääkaapissa saa säilyttää eväät. Hirveän sosiaalista ja yhteisöllistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että työkavereiden kanssa vietetään taukoja ja puhutaan myös omista asioista, on aivoillemme tärkeää, Huotilainen kertoo
Mikään ei estä etätyöläistä puhumasta ihmisille. Voit puhua asioista kavereillesi tai mennä ulos lounaalle kolleegoiden kanssa jos haluat.
Aika moni etätyöläinen on kaukana työpaikasta. Esim. Jos lähtisin lounaalle kollegojen kanssa, se vaatisi kolme tuntia omaa aikaa keskellä päivää. Ei onnistu mun työssä 😄
Vierailija kirjoitti:
Se, että työkavereiden kanssa vietetään taukoja ja puhutaan myös omista asioista, on aivoillemme tärkeää, Huotilainen kertoo
Mutta jos työpaikalla ei tehdä näin?
Tekee hyvää. Ihminen ei ole yhteiskunta eläjä, vaan pienen lauman laumaeläin - oman perheen.
Ei kiinnosta lähteä toimistolle kuukkeleiden viihdykkeeksi.
Miksi oletetaan että etätöitä tekevällä ei ole muuta elämää? Ei ystäviä tai harrastuksia, ei sukulaisia, perhettä? Ihan kuin ne työkaverit ja heidän kanssaan juttelu olisi jokin olennaisen tärkeä osa elämää. Harva eristäytyy täysin muutenkaan, kyllä työkavereihin pidetään yhteyttä viestein ja välillä puhelimitsekin.
Sama täällä. Tiimimme ovat hajallaan pitkin Eurooppaa.
Työskentelen kotona ja toimistolla täysin samoin, koneella ja koneen välityksellä.
Tai no, sillä erotuksella että toimiston avosikalassa hälinää piisaa ja työvälineet ovat huonommat.