Miten ihminen voi hankkia toisen lapsen kun yhden kanssa menee kaikki aika ja jaksaminen?

Hyvän perheen perustaminen alkaa jo paljon ennen kuin miestä tai lapsia on edes maisemissa. Kannattaa ihan ajan kanssa pohtia että mitä elämältään oikeasti haluaa ja toimia määrätietoisesti sen mukaan. 

Tätä prosessia voi helpottaa sillä että miettii mitä ei ainakaan halua.

Esim.



1. 

"En halua alkoholistia tai narkomaania puolisokseni, koska onnellinen ja seesteinen perhe-elämä ei heidän kanssaan pitkällä aikavälillä voi toteutua."



2.

"En tahdo kehityshäiriöistä lasta ja siksi pyrin minimoimaan riskitekijöitä omilla valinnoillani. Perehdyn omaan perimääni liittyviin riskeihin, otan asioista kunnolla selvää, noudatan terveitä elämäntapoja ja huolehdin henkisestä hyvinvoinnistani."



3.

"Valitsen puolisoni tarkoin ja viisaasti. Muistan että seura tekee kaltaisekseen sekä sanonnat "näytä minulle ystäväsi ja kerron kuka sinä olet", "olet mitä syöt (ja juot)", "hedelmistään puu tunnetaan" ja "omena ei putoa kauas puusta", näin toimien pyrin antamaan lapselleni mahdollisimman hyvät lähtökohdat elämään joista noin 30% juontavat juurensa vanhempien perimästä ja johon yhtenäisellä perheellä jossa molemmat vanhemmat ovat aidosti sitoutuneesti läsnä on suuri vaikutus."



jne. jne. tätä voi jatkaa mudossa tai toisessa jokaisella elämän osa-alueella ja oikeasti ajatteleminen käy usein ihan työstä, mutta kannattaa pidemmän päälle. 

Toiset meistä tekee ja toiset valittaa. Näinhän se on töissäkin. Jotkut vaan ovat aikaansaavempia kuin toiset. 

Toinen juttu, mistä ei saa puhua on geenit. Minulla oli "kaksi vaihtoehtoa" lasteni isäksi. Toisella ulkonäköä, flirttiä, lihaksia ja autoa. Toinen fiksu, rauhallinen, säästäväinen opiskelija.

Kukin voi miettiä mikä ero suurella todennäköisyydellä on näiden herrojen jälkikasvulla.

Elämä on täynnä valintoja, joista olet itse vastuussa.

Näyttäisi siltä, että ap:lla ja muilla hygieniafriikeillä on eniten tauteja kodeissaan.

Ottakaa siis rennompi ote ja se vapaamatkustaja-isä möyrimään metsään sen lapsensa kanssa!

Heleposti. Sen kun panna jyskii menemään, kyllä muijat sitten kersat hoitaa.

M47

Arvelen että ihan sillä samalla systeemillä kuin sen ensimmäisenkin.

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapsi nukkui ensimmäisen kokonaisen yön 3-vuotiaana. Alkoi nukkumaan säännöllisesti kokonaisia öitä 6-vuotiaana. Oli super aktiivinen lapsi. Oppi reilusti alle 1-vuotiaana kävelemään ja kiipesi joka paikkaan mihin pääsi. Siis ruokapöydälle, kirjahyllyyn, kissanpuuhun, tiskipöydälle jne. Ei voinut hetkeksikään jättää silmistään ennen kuin oli ehkä 3-vuotias ja alkoi enemmän leikkimään leluilla. Lopetti päiväunet 1,5-vuotiaana. Ei nukkunut siis päivällä eikä yöllä vaan veti duracel-pupuna ympäriinsä. Ulkoiltiin 4h päivässä, oli neuroottisen tarkat rutiinit, mutta silti tuo lapsi ei väsynyt ikinä. Olin ihan älyttömän poikki eikä käynyt mielessänikään, että olisin halunnut toisen.

Nyt on lähes yläkoululainen ja nukkuminen on ongelma edelleen. Onneksi muuten on rauhoittunut ja kanavoi sitä energiaansa urheiluun ja luoviin juttuihin. 

I feel you. Mä tiedän, mistä puhut. Ja sitten tulee joku sanomaan, että kannattais vähän relata, koska me ollaan tosi rentoja, ja siksi meidän lapsi on niin helppo.

Mä ajattelen niin, että luonto kertoo mulle, että meidän perheen hyvä lapsiluku on yksi sillä tavoin, että lapseni temperamentti vaatii multa kaiken energian. Hän on upea, mutta hän oli jo vauvana ihan äärimmäisen vilkas. Kaikki taidot on opittu erittäin varhain, ja meno ei lopu koskaan. Muistan alkuvaiheet, kun katselin muiden vauvoja vauvakerhossa, ja mietin, että ovatko ne edes elossa, kun möllöttelivät vaan. Omani harjoitteli ryömimistä siinä vaiheessa kun toiset availivat silmäluomiaan. Ja juttua on riittänyt tauotta päivästä 1 saakka, ja nukkumaan oppi 2-vuotiaana. Tiedän, että useimmat vanhemmat kokevat, että unet on huonoja, mutta puhun nyt ihan eri asiasta. Siitä, että lepoa ei ole koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Toiset meistä tekee ja toiset valittaa. Näinhän se on töissäkin. Jotkut vaan ovat aikaansaavempia kuin toiset. 

Toinen juttu, mistä ei saa puhua on geenit. Minulla oli "kaksi vaihtoehtoa" lasteni isäksi. Toisella ulkonäköä, flirttiä, lihaksia ja autoa. Toinen fiksu, rauhallinen, säästäväinen opiskelija.

Kukin voi miettiä mikä ero suurella todennäköisyydellä on näiden herrojen jälkikasvulla.

Elämä on täynnä valintoja, joista olet itse vastuussa.

Sorppa, mutta geenit ei valitettavasti toimi noin.

Vierailija kirjoitti:

Mä ajattelen niin, että luonto kertoo mulle, että meidän perheen hyvä lapsiluku on yksi sillä tavoin, että lapseni temperamentti vaatii multa kaiken energian. Hän on upea, mutta hän oli jo vauvana ihan äärimmäisen vilkas. Kaikki taidot on opittu erittäin varhain, ja meno ei lopu koskaan. Muistan alkuvaiheet, kun katselin muiden vauvoja vauvakerhossa, ja mietin, että ovatko ne edes elossa, kun möllöttelivät vaan. Omani harjoitteli ryömimistä siinä vaiheessa kun toiset availivat silmäluomiaan. Ja juttua on riittänyt tauotta päivästä 1 saakka, ja nukkumaan oppi 2-vuotiaana. Tiedän, että useimmat vanhemmat kokevat, että unet on huonoja, mutta puhun nyt ihan eri asiasta. Siitä, että lepoa ei ole koskaan.

Sama juttu täällä. Ihmetellen seurasin kerhossa muiden lapsia. Liikkeet oli kuin hidastettuja. Oma lapsi oli liikkeissään nopea ja terävä. Myös jotenkin eritavalla läsnä ja haki kontaktia muihin, muiden lapset lähinnä tuijotti tyhjyyteen. Lapseni oppi ensimmäiset sanat 9kk iässä ja nyt on todella vauhdikas  ja sosiaalinen. Motorisesti taitava ja rohkea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ajattelen niin, että luonto kertoo mulle, että meidän perheen hyvä lapsiluku on yksi sillä tavoin, että lapseni temperamentti vaatii multa kaiken energian. Hän on upea, mutta hän oli jo vauvana ihan äärimmäisen vilkas. Kaikki taidot on opittu erittäin varhain, ja meno ei lopu koskaan. Muistan alkuvaiheet, kun katselin muiden vauvoja vauvakerhossa, ja mietin, että ovatko ne edes elossa, kun möllöttelivät vaan. Omani harjoitteli ryömimistä siinä vaiheessa kun toiset availivat silmäluomiaan. Ja juttua on riittänyt tauotta päivästä 1 saakka, ja nukkumaan oppi 2-vuotiaana. Tiedän, että useimmat vanhemmat kokevat, että unet on huonoja, mutta puhun nyt ihan eri asiasta. Siitä, että lepoa ei ole koskaan.

Sama juttu täällä. Ihmetellen seurasin kerhossa muiden lapsia. Liikkeet oli kuin hidastettuja. Oma lapsi oli liikkeissään nopea ja terävä. Myös jotenkin eritavalla läsnä j

Ja näiden rauhallisten vanhemmille kun erehdyt sanomaan, että väsyttää, heiltä saa ihan parhaat vinkit :D. Hahahhaaa... Rauhalliset ja vilkkaat lapset on kuin kaksi aivan eri eläinlajia. Rauhallisten ja hyvin nukkuvien vanhemmille suotakoon se, että vanhemmuuden helppous on heidän mielestään omaa ansiotaan, mutta sitä ei tarvitse hyväksyä, että arvostelevat muita huonoiksi vanhemmiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ajattelen niin, että luonto kertoo mulle, että meidän perheen hyvä lapsiluku on yksi sillä tavoin, että lapseni temperamentti vaatii multa kaiken energian. Hän on upea, mutta hän oli jo vauvana ihan äärimmäisen vilkas. Kaikki taidot on opittu erittäin varhain, ja meno ei lopu koskaan. Muistan alkuvaiheet, kun katselin muiden vauvoja vauvakerhossa, ja mietin, että ovatko ne edes elossa, kun möllöttelivät vaan. Omani harjoitteli ryömimistä siinä vaiheessa kun toiset availivat silmäluomiaan. Ja juttua on riittänyt tauotta päivästä 1 saakka, ja nukkumaan oppi 2-vuotiaana. Tiedän, että useimmat vanhemmat kokevat, että unet on huonoja, mutta puhun nyt ihan eri asiasta. Siitä, että lepoa ei ole koskaan.

Sama juttu täällä. Ihmetellen seurasin kerhossa muiden lapsia. Liikkeet oli kuin hidastettuja. Oma lapsi oli liikkeissään no

 

 Mulla on myös nopea ikiliikkuja! Hän myös herää mega-aikaisin aamulla, on aina herännyt. Sain sitten siskoltani neuvon, että he olivat omalleen järjestelmällisesti sanoneet, että ei nousta vielä. Lapsi alkoi nukkua kahdeksaan. Kannattaa kuulemma kokeilla. XD XD XD

(Ja jos joku rauhallisen lapsen vanhempi ei ymmärtänyt, niin todellakin olen kokeillut, tämän ja noin tuhat muutakin asiaa. Iltarutiinit on kunnossa, ja kaikki muukin. Mun lapsi vaan nyt on tällainen. On muuten edelleen, kouluikäisenä veljensä ei ole.)

Oudoimpia tilanteita oli ne, kun möllyköiden vanhemmat kateellisena ihmettelivät, että ai sun lapsi osaa jo melkein juosta, kun mun on saman ikäinen eikä vielä ihan täysin konttaa, ja mä väsymyksestä sumeana kysyn, että niin, mutta osaako teidän lapsi kenties nukkua, koska mä en tiedä enää mikä päivä tai vuosi on, tai kuka olen, tai olenko edes olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ajattelen niin, että luonto kertoo mulle, että meidän perheen hyvä lapsiluku on yksi sillä tavoin, että lapseni temperamentti vaatii multa kaiken energian. Hän on upea, mutta hän oli jo vauvana ihan äärimmäisen vilkas. Kaikki taidot on opittu erittäin varhain, ja meno ei lopu koskaan. Muistan alkuvaiheet, kun katselin muiden vauvoja vauvakerhossa, ja mietin, että ovatko ne edes elossa, kun möllöttelivät vaan. Omani harjoitteli ryömimistä siinä vaiheessa kun toiset availivat silmäluomiaan. Ja juttua on riittänyt tauotta päivästä 1 saakka, ja nukkumaan oppi 2-vuotiaana. Tiedän, että useimmat vanhemmat kokevat, että unet on huonoja, mutta puhun nyt ihan eri asiasta. Siitä, että lepoa ei ole koskaan.

Sama juttu täällä. Ihmetellen seurasin kerhossa muiden lapsia. Liikkeet ol

"ei nousta vielä. Lapsi alkoi nukkua kahdeksaan. Kannattaa kuulemma kokeilla. XD XD XD"

Aaahahahahhaaaa :D! Ai niiiiin! Te ette olleet tajunneet SANOA sille lapselle, että nuku kahdeksaan! Olittepa hölmöjä. Ai että, nää neuvot on niin parhaita. T. nimim. kokonainen erikoissairaanhoidon armeija opetti lapselleni tuloksetta, että aamu ei ala 4.30.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapsi nukkui ensimmäisen kokonaisen yön 3-vuotiaana. Alkoi nukkumaan säännöllisesti kokonaisia öitä 6-vuotiaana. Oli super aktiivinen lapsi. Oppi reilusti alle 1-vuotiaana kävelemään ja kiipesi joka paikkaan mihin pääsi. Siis ruokapöydälle, kirjahyllyyn, kissanpuuhun, tiskipöydälle jne. Ei voinut hetkeksikään jättää silmistään ennen kuin oli ehkä 3-vuotias ja alkoi enemmän leikkimään leluilla. Lopetti päiväunet 1,5-vuotiaana. Ei nukkunut siis päivällä eikä yöllä vaan veti duracel-pupuna ympäriinsä. Ulkoiltiin 4h päivässä, oli neuroottisen tarkat rutiinit, mutta silti tuo lapsi ei väsynyt ikinä. Olin ihan älyttömän poikki eikä käynyt mielessänikään, että olisin halunnut toisen.

Nyt on lähes yläkoululainen ja nukkuminen on ongelma edelleen. Onneksi muuten on rauhoittunut ja kanavoi sitä energiaansa urheiluun ja luoviin juttuihin. 

I feel you. Mä tiedän, mistä puhut. Ja sitten tulee joku sanomaan, että kannattais vähän relata, koska me ollaan tosi rentoja, ja siksi meidän lapsi on niin helppo.

Jep. Meillä lapsi oikeasti onkin luonteeltaan helppo ja rento tyyppi. Mutta eipä se paljon auttanut siinä kohtaa, kun oli ikiliikkuja, joka ei osannut yhtään ajatella mikä on turvallista ja mikä ei. En muista melkein mitään lapsen ensimmäisistä kolmesta vuodesta. Yksittäisiä välähdyksiä tapahtumista ja sitten sen väsymyksen. Joku hyvin nukkuvan ja paikallaan hiekkakakkuja läiskivän rauhallisen lapsen äiti ei voi oikeasti tajuta mitä se on, kun pitää olla ihan joka hetki valppaana ja valmiina juoksemaan perään, kun alla on ehkä 2h unia ja sekin vartin pätkissä.

Mutta sanottakoon, että tuosta lapsesta kuoriutui kyllä tosi joustava ja jaksava tyyppi. Isompana helpotti kyllä esim. matkustaessa, että ei tarvinnut miettiä päiväunia ja voitiin ihan hyvin istua illallisella pidempään, kun ei lasta kuitenkaan väsyttänyt. 

Vierailija kirjoitti:

Oudoimpia tilanteita oli ne, kun möllyköiden vanhemmat kateellisena ihmettelivät, että ai sun lapsi osaa jo melkein juosta, kun mun on saman ikäinen eikä vielä ihan täysin konttaa, ja mä väsymyksestä sumeana kysyn, että niin, mutta osaako teidän lapsi kenties nukkua, koska mä en tiedä enää mikä päivä tai vuosi on, tai kuka olen, tai olenko edes olemassa.

Joo, siis tuo kateus. Itse suututin jonkun äidin, jonka lapsella oli kehityksen viivästymä, kun sanoin, ettei tämä nyt niin hienoa ole. Kukaan, jolla ei ole tuollaista ikiliikkuvaa lasta, ei ole mitään ymmärrystä siitä mitä se on. Aika paljon helpompaa on, kun lapsen kognitiivinen kehitys pysyy mukana motorisessa kehityksessä. Siinä pääsee vanhemmat paljon helpommalla.

Jaksaa, jaksaa!

t. vela

Tiedän useamman äidin, jonka toinen tai kolmas lapsi on ollut suuritarpeinen ja ovat itse myöntäneet, että lapsiluku olisi jäänyt yhteen, jos sellainen olisi tullut ensimmäisenä. Eli ei nuo ap:n tunteet mitenkään poikkeuksellisia ole. 

Vierailija kirjoitti:

Sulla vissiin erityislapsi, jos aikaa kuluu päiväkotipalavereihin ja lääkärikäynteihin? Päiväkodilla on keskustelu kahdesti vuodessa. Lääkärissä olen käynyt 5-vuotiaan kanssa kahdesti hänen koko elämänsä aikana. Neuvola on lisäksi kerran vuodessa. Nuo ei kyllä aikaa vie. 

Ei tarvitse  olla erityislapsi, jos vanhempi ei jaksa. Voi olla vaikkapa temperamenttinen lapsi.

Sekä lapsissa että aikuisissa on erilaisia persoonia. Putkiaivoilla ei kykene ajattelemaan boksin ulkopuolelta. 

Kaikki ei ole noin avuttomia kuin ap ja pärjäävät helposti lapsen kanssa.

Mutta siinä olen samoilla linjoilla, että jos se yksikin lapsi ajaa jaksamisen rajoille, niin miksi tehdään niitä lisää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatteleeko vähän sairastavien lasten vanhemmat useinkin, että se on heidän omaa ansiotaan, että lapsi ei ole usein kipeänä?

Kyllä ajattelen, että ei ole sattumaa, että meillä on sairastettu vähän. Olen aina noudattanut hyvää hygieniaa. On perheitä, joissa esim juodaan samasta pullosta, maistetaan ruokaa omalla lusikalla, ei pestä usein käsiä ja pyyhkeetkin ovat likaisia jne. Ja flunssia ja mahatauteja on paljon, ja ne kiertävät usein koko perheen. Myös lapsilla on reikiä hampaissa, koska ei välitetä ohjeista, miten estää karieksen tarttuminen,

Ja tässä kiteytyykin suureksi osaksi se, miksi vanhemmuus on niin hanurista: ne vanhemmat, joilla on helppoa, ajattelevat, että vaikeudet ovat toisten vanhempien omaa syytä. Lapsi sairastaa paljon -> vanhem

Kyllä on heikkoa tekoa nykyajan lapset ja aikuiset