Miten ihminen voi hankkia toisen lapsen kun yhden kanssa menee kaikki aika ja jaksaminen?

Ei ne pystykään, vaan lisää pitää tehdä vaikkei jakseta entisiäkään hoitaa itse. lapset laitetaan päiväkotiin jo ihan liian pieninä ja työnnetään sen lisäksi harrastuksiin ja naapuriin, mummoille, tädeille ja kumminkaimoille monta kertaa viikossa. Siellä saa ilmaiset ruuat ja viihdytyksen ja sotkutkin jää kyläpaikkaan, niin ei tarvitte kotona siivota. Lisää pilttejä pitää kuitenkin saada, onhan se niin ihanan helppoa, kun muut hoitaa. 

Harva jaksaa yksin, eikä se missään nimessä ole tarkoituskaan. Suomessa vain on vääristynyt käsitys itsenäisyydestä ja perheestä, että pitäisi pärjätä pienellä porukalla. Monissa maissa koko suku ja kyläkin kasvattaa.

Vähintään nyt pitäisi olla osallistuva puoliso, mieluusti isovanhemmatkin. Meillä on ollut ja on jaksettu. Muistuttelen myös, että lapset kasvaa. Tsemppiä <3

kolmen äiti

Kyllä sen kaupungilla huomaa kuka vanhempi on viettänyt lapsensa kanssa aikaa ja kuka ei.

Vertaa hyvinkäyttäytyvää jälkikasvua ja kirkuvia hirviöitä. Kuin yö ja päivä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vaan on vanhemmissa jotain häikkää, jos lapsi ei pysty päiväunia nukkumaan päiväuniaikaa, syömään ruoka-aikaan, kaiken hereilläoloaikansa kälättää äidille, ja lisäksi olette kaikki koko ajan sairaana koko perhe. 

Minulla oli kolme alle kouluikäistä, kun jäin yllätttäe leskeksi. Olen itse lukion ope ja lapset kukin päiväkodissa/eskarissa. Homman pyörittäminen oli rankkaa, mutta ei mitenkään ylivoimaista. Sääntöjä veivasin kuin pikkuarmeijan kersantti. Jos joku kiukutteli, sai kiukutella rauhassa. Vedin mutkia suoriksi: kotityöt tein minimin. En voinut oikeastaan antaa lapsille vaihtoehtoja, vaan että nyt toimitaan näin, huvitti tai ei. Kyllä lapset homman nopsaan oppivat. Käytin kaiken luovuuteni/sitkeyteni ja nyt kaikki ovat valmistuneet yliopistoista. Sanovat mulle, että on upeaa, kun on sisaruksia. Että kyllä sitä selviää isostakin savotasta, kun on p

Minun äiti jäi kanssa yksinhuoltajaksi 70-luvulla kun isä kuoli ja meitä mukuloita oli kolme lasta ja kaikki ihan kakaroita, velkainen asunto-osake kotina, äiti viikonlopun yli kotona huokaili ja itkeskeli, meni maanantaina töihin ja sanoi että eikai se itkemälläkään asiat parane, ei ollut puhettakaan että ethän sä hyvä ihminen jaksa vaan jaksettava oli, ei meillä mitään kriisiapuja käyty tarjoamassa ja kyselty että mitenkä jaksatte, äidin isä maksoi arkun ja hautajaiset siinä se ulkopuolinen apu oli. Vai vielä oma aika ja harrastukset vanhemmille taattava ja tietenkin valtion piikkiin.

Kahden lapsen kanssa on paljon, paljon helpompaa kuin yhden. Tulee terveempi suhde vanhemmuuteen.

Äitienpäivänä haastateltiin Hesarissa yhtä äitiä joka oli synnyttänyt peräkkäin kolmet kaksoset. Ja yhteen perheeseen oli syntynyt kahdet kaksoset vuoden sisällä. Mitenköhän ne äidit pärjäävät, kun ap ei selviä edes yhden lapsen äitinä.

Meillä jo vauvavuosi aiheutti sen,  ettei lisää ole tulossa. Heräsi syömään 35 min välein läpiyön ensimmäiset 6 kk. Loppu vauvavuoden heräsi vain 1h välein läpiyön (ei yösyöttöjä, mutta tyynnyteltävä kovasta itkusta uneen). Ja aamu alkoi jo 4-5.30 välillä, omaan sänkyyn sai joskus 22-23 välillä. 

Päivisin nukkui vain liikkeessä (mikä liike kelpasi vaihtui jatkuvasti) 5-20 min pätkiä. Yleensä sai kävellä (vaunut, rintarepussa) 30-60 min ennen kuin nukahti tuolle pikkupätkälle ja jos lopetti liikkeen heräsi samantien.

Kaikki kapalot, vaunun hytkyttimet, univalmentajien neuvot ym. kokeiltiin  ja mikään ei auttanut. Neuvolasta tai yksityislääkäreistä ei mitään apua. 7kk iässä todettiin silent refluksi, mutta eipä lääkityskään auttanut uniin. 

Alkoi 1.5 vuoden iässä nukkumaan suurimman osan öistä läpeensä, aamut edelleen aikaisia. Ja 2 vuoden iän jälkeen nukkui omassa sängyssä jo 0.5-2h päikkärit.

Muutenkin on herkkä ja temperamenttinen lapsi. Nyt esikoululainen ja menee hyvin hänen kanssaan, mutta vieläkin oma nukkuminen huonoa ensimmäisten vuosien takia.

Kavereilla, joilla on hyväunisia vauvoja, niin ovat hankkineet muitakin lapsia. 

Toki lasten elämässä on paljon muutakin ja raskasta voi olla moni asia. Monesti seuraavaa mietitään/yritetään kun eka kuuri vauvaiän ohittanut ja meillä ainakin oli niin akuutti unikriisi ollut koko vuoden, ettei tullut mieleenkään yrittää toista.

Nämä on näitä kuuluisia resursseja ja voimavaroja taas. Ihan normaalia elämää se on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sä oot hidas mutta kankea. Ei sitä lasta pidä piirittää 24/7, hänet opetetaan leikkimään myös itsekseen ja annetaan välineet kehittyä ilman aikuisen jatkuvaa ohjausta. Vastuuta ja vapautta kohti.

Riippuu aika paljon lapsen iästä tämä. Se vaativa puolitoistavuotias ei itse itseään viihdytä.

Aloin odottaa toista, kun esikoinen ei ollut vielä vuotta täyttänyt. Hyvä niin, koska myöhemmin olisivat nuo ap:n mietteet iskeneet. Jos olisin jäänyt  odottamaan vaikka esikoisen puolitoistavuotiaana alkaneen uhmaiän ohimenoa, olisi kulunut vuosia. Nyt pienellä ikäerolla syntyneistä sisaruksista oli paljon seuraa toisilleen. Uhmaikä oli murrosikää paljon raskaampi vaihe, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin.

No pakko sanoa, että kyllä mulla toinen lapsi hajotti pakan. Toki lapsi on ihana ja rakas enkä häntä kadu, mutta olisin niin paljon parempi ja jaksavampi äiti yhdelle. En osannut etukäteen huomioida sitä, miten järkyttävän yksin jäisin hoitamaan kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sä oot hidas mutta kankea. Ei sitä lasta pidä piirittää 24/7, hänet opetetaan leikkimään myös itsekseen ja annetaan välineet kehittyä ilman aikuisen jatkuvaa ohjausta. Vastuuta ja vapautta kohti.

Riippuu aika paljon lapsen iästä tämä. Se vaativa puolitoistavuotias ei itse itseään viihdytä.

Minne sitä vaativaa puolitoistavuotiasta koko ajan kuskaillaan, niin kuin ap tekee? Ja jolle täytyy jokin mutkikas "pyykkihuolto" toteuttaa. Ja suunnilleen enemmän palveluja kuin saatavilla edes lomakodissa, ap:n mukaan.

Tämä on joku luontaisesti hidas ihminen, kun ei normaalista elämästäkään selviä. Vaihtoehtona klassikkosanonta laiska töitään luettelee.

Ihan oma valintasi olla jokin biihdekeskus. Idiootti valinnta tietysti ja kostautuu. Sitä ipanaa opetetaan odottamaan, eikä jokaisessa ininässä reagoida penskan ininän mukaan. Jotenkin kovin osaamaton yhäri tässäkin.

Vierailija kirjoitti:

Ajatteleeko vähän sairastavien lasten vanhemmat useinkin, että se on heidän omaa ansiotaan, että lapsi ei ole usein kipeänä?

Sairastavuuteen vaikuttaa varmaan perintötekijät, itsekin olen harvoin flunssassa tms. Muuten saattaa olla sillä pitkällä imetyksellä vaikutusta, tai ulkoilulla tai vihannesten ja hedelmien syönnillä. En tiedä. Huushollini ei myöskään ole steriilin puhdas, mikä onkin yllättäen osoittautunut hyväksi asiaksi.

Ihmettelen yhtä tuttavapariskuntaa kenellä on 2 lasta syntynyt lyhyellä aikavälillä lähivuosina ja nainen on 48-vuotias ja mies on yli 50-vuortias, itse en keski-ikäisenä ainakaan enää jaksaisi pikkulapsiarkea 2 pienen lapsen kanssa.

"Yhden lapsen kanssa menee joka päivä kaikki työltä liikenevä aika päiväkotikuskauksiin, kasvattamiseen, syömisissä auttamisiin, pipien hoitamiseen, kiukkujen tyynnyttelyyn, pesujen ym hampaiden pesemisten huolehtimisiin, vaatehuoltoon, ruoanlaittoon, sairauksien hoitamisiin, uusien asioiden opettamiseen ihan lapsen asioiden kuuntelemiseen, lääkärikäynteihin, päiväkotipalavereihin jne, että aikaa ei jää yhtään edes itselle vaikka siihen että katsoisi jonkun sarjan tai söisi rauhassa vartin."



Puretaanpa tuota nyt vähän auki. Et kerro, minkä ikäisestä lapsesta on kyse ja millaisella paikkakunnalla asutte ja onko vanhempia yksi vai kaksi. Oma kokemus neljästä lapsesta kahden kokopäivätyötä tekevän vanhemman perheessä on toisenlainen.

Noista luetelluista asioista "pipit", sairauksien hoitamiset, lääkärikäynnit, päiväkotipalaverit olivat meillä harvinaisia poikkeuksia, eli niihin ei tarvinnut varata merkittävää aikaa, paitsi poikkeustapauksissa. Jos lapsi ole oikeasti sairas, toinen vanhemmista jäi kotiin ja hoiti myös mahdolliset lääkärikäynnit. Lääkäriä vaativia sairasteluja oli meillä hyvin harvoin.

Päiväkotikuskaukset yhteen suuntaan (meillä vuoroteltiin) veivät enintään 30 minuuttia ylimääräistä aikaa yhteen suuntaan (ei riipu oleellisesti lasten määrästä, jos sama päiväkoti). Syömisessä ei meillä tarvinnut juuri auttaa, koska koko perhe söi yhdessä ja auttaminen sujui ruokailun ohessa. Iltatoimet (iltapala, hampaiden pesu, iltasatu) eivät vie juurikaan enempää aikaa, vaikka lapsia olisi useampia, koska lapset voivat syödä samaan aikaan, pesevät hampaat samaan aikaan jne. Tarvittaessa toinen vanhempi voi tulla avuksi, esim. lukemaan vanhemmalle lapselle eri iltasadun kuin nuoremmalle.

Vaatehuolto (yksi tai kaksi lisäkoneellista viikossa) vie enemmän aikaa, mutta käytännössä kone hoitaa tämän eli aikaa vie lähinnä vaatteiden lajittelu taittelu kaappiin pesun ja kuivauksen jälkeen. Ei ihan kauhean suuri lisävaiva. Ruuanlaitto ei vaatine ylimääräistä aikaa, koska jo aika nuorena lapset syövät samaa ruokaa kuin muukin perhe.

Vain "kasvattaminen", "kiukkujen tyynnyttely" ja "uusien asioiden opettelu" ovat sellaisia asioita, joissa lisälapsi lisää merkittävästi ajankäyttöä. Mutta noissakin suuri osa on rinnakkaistettavissa eli voidaan hoitaa yhtä aikaa lasten määrästä riippumatta.

TIetysti kaikkiin noihin menee enemmän aikaa, kun lapsia on useampia. Mutta jos vanhempia on kaksi, tehtäviä voidaan jakaa niin, että molemmille jää myös omaa aikaa ja/tai vanhempien yhteistä aikaa. Paljon tietysti riippuu lapsista, sillä toisen lapset ovat ns. helppoja ja toiset vähän vaikeampia. Eikä vanhempien tarvitse olla täydellisiä, sillä ihan hyviä niistä lapsista tulee, vaikka vanhemmat tekisivät välillä virheitä. Meilläkin kaksi vanhinta on jo ehtinyt valmistua yliopistosta. Hyvin tuntuvat pärjäävän elämässään, vaikka vanhemmat eivät olleet täydellisiä.

Olisin halunnut kuulla tämän kun mulla oli vauva ja taapero: elämä alkaa helpottua kun pienin täyttää 2 vuotta. Eli jos sen pari vuotta kestää vaikka hammasta purren niin kyllä se siitä sitten pikkuhiljaa kun molemmat on pois vaipoista, syövät itse jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, olen miettinyt ihan samaa. Meillä myös yksi lapsi, joka on vauvasta asti ollut suuritarpeinen. Normaali ja älykäs lapsi mutta kaipaa valtavasti huomiota ja seuraa. Haluaa puhua koko ajan ja leikkiä jonkun kanssa. Kaikki aika menee työhön ja lapseen. En tiedä miten muut voi hankkia useita lapsia. Olen juuri itse tämän valinnan edessä. Lapsella on jatkuvasti jokin vaihe menossa ja mietin miten tähän palettiin vielä vauva mahtuisi. Helpottaa kuulla etten ole ainut joka kokee samoin. Isovanhemmat lähinnä poikkeaa kahvilla 15min. Illalla nukkumaan meno viivästyy kun päikyssä on pakko nukkua päiväunet, joten illalla ei ole aikaa edes kotitöille.

Älä hanki toista. Oikeasti. Helpottaa nopeammin tuo tilanne, kun ainokainen kasvaa ja alkaa viettämään aikaa kavereiden seurassa jne. Kahden kanssa on aivan erilaista kuin yhden. Sisarukset eivät edes välttämättä leiki keskenään, voi

Minulla on kolme nyt jo aikuistuvaa lasta. Ovat fiksuja ja ihania ja hyvin läheisiä toisilleen. Olen iloinen, että uskaltauduin hommaan, vaikken mikään supersankariäiti olekaan.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on joku luontaisesti hidas ihminen, kun ei normaalista elämästäkään selviä. Vaihtoehtona klassikkosanonta laiska töitään luettelee.

Ei kannata kommentoida, jos ei ole minkäänlaista kokemusta omien pienten lasten hoitamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Kahden lapsen kanssa on paljon, paljon helpompaa kuin yhden. Tulee terveempi suhde vanhemmuuteen.

 

Terveempi suhde vanhemmuuteen useamman lapsen myötä? Minä tulisin hulluksi, tunnen itseäni. En keksi ainuttakaan hyvää puolta useamman lapsen hankkimisessa, olen sivusta seurannut näitä perheitä ja meno on... Erilaista... 🙂😅 Yhden kanssa on rentoa ja ihanaa. Saan toimia vanhempana, enkä erotuomarina vapaa-aikaani.