Tässä se siis ihan oikeasti on, elämä.
En jaksa pitkästi avautua, ei sitä kukaan lukisi, mutta olen oikeasti niin lopullisen ja loputtoman jumissa tässä elämässä, että tässä se sitten oli ja on, mitään muuta ei ole eikä tule.
Lapset hakevat paikkaansa vielä ja mm yht.kunnan tilanne tekee parhaansa, että hakevatkin ties miten kauan eli huolta siitäkin.
Työpaikka mättää, mutta muuta ei ole eikä tule, ei mitään käryä mitä uuttakaan opiskelisi eikä siihen olisi voimiakaan, enää.
Avioliitosta en sano mitään.
Aamulla ylös, pakottamalla itsensä töihin, aivan raatona kotiin, pakollisia kotihommia, mitään muuta ei jaksa, ei jaksaisi niitäkään. Illalla nukkumaan ja kas, taas aamu ja sama alusta.
Kuristun😬💀
Kommentit (32)
Voimia paljon sinulle, ap! Toivottavasti saisit jostain iloa ja mukavia kokemuksia elämääsi. Muuta en osaa tilanteeseesi sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Lisää liikuntaa ja säännöllinen unirytmi. Sometilit kiinni. Kyllä se siitä.
Unirytmi on säännöllinen ja päivät sellaista menoa etten todellakaan jaksa mitään sen jälkeen. En vaikka varmaan pitäisi. Sometilit ei ole ongelma.
Ap
Minä taas kadehdin sinua. On lapsia, töitä, avioliitto, varmaan oma kämppäkin. Mulla ei ole mitään noista eikä tule.
Niin tässä se on. Jokainen luo sen itse eikä pitäisi kärsiä, jos on mahdollisuus sitä muuttaa. Älä kadu 10 vuoden kuluttua.
Vierailija kirjoitti:
Niin tässä se on. Jokainen luo sen itse eikä pitäisi kärsiä, jos on mahdollisuus sitä muuttaa. Älä kadu 10 vuoden kuluttua.
Mistä sait oletuksen, että minulla olisi mahdollisuus tätä muuttaa?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin tässä se on. Jokainen luo sen itse eikä pitäisi kärsiä, jos on mahdollisuus sitä muuttaa. Älä kadu 10 vuoden kuluttua.
Mistä sait oletuksen, että minulla olisi mahdollisuus tätä muuttaa?
Ap
Heti voi hakea saikkua masennukseen tai sanoutua irti tai erota tai muuttaa toiseen kaupunkiin..
Okei, olen vähän samanlaisessa jumissa, voisin lähteä mutta putoaisin työttömyyteen. Vanhempieni asuntoon ehkä ilmaiseksi mutta haluanko sitä viiskymppisenä, palata takaisin lähtöruutuun. Lykkään tuota päätöstä, asiaa ei helpota kivuliaat suhteet jo ikääntyneisiin vanhempiin. En tiedä miten tässä kuviossa käy, minulla ei ole panssarina (hyvää) parisuhdetta tai tsemppaavaa ystäväpiiriä. Mutta olen velaton, säästöjä, suht terve. Minua myös väsyttää niin etten jaksa oikein harrastaa mutta tälläinen olen ollut aina.
Sinun elämä, sinä päätät siitä.
Olet aviossa, mikä siinä tilanne, ei siinäkään pakosta olla.
Onko lapset alaikäisiä, miutoin huollettavia.
Työpaikan voi vaihtaa.
Valintoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin tässä se on. Jokainen luo sen itse eikä pitäisi kärsiä, jos on mahdollisuus sitä muuttaa. Älä kadu 10 vuoden kuluttua.
Mistä sait oletuksen, että minulla olisi mahdollisuus tätä muuttaa?
Ap
Moni asia on usein itsestä kiinni. Päässä luodaan jotain esteitä ja rajoja itselle ja jämähdetäön, vaikka oikeasti ei haluta enää samaa elämää.
Työasiat ja avioliitto on mahdollista muuttaa. Täytyy ottaa riskejä, jos oikeasti muutoksen haluaa.
Hirmusesti haleja jaksamiseen! Puhu ystävien kanssa, kyllä he kuuntelevat :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin tässä se on. Jokainen luo sen itse eikä pitäisi kärsiä, jos on mahdollisuus sitä muuttaa. Älä kadu 10 vuoden kuluttua.
Mistä sait oletuksen, että minulla olisi mahdollisuus tätä muuttaa?
Ap
Moni asia on usein itsestä kiinni. Päässä luodaan jotain esteitä ja rajoja itselle ja jämähdetäön, vaikka oikeasti ei haluta enää samaa elämää.
Työasiat ja avioliitto on mahdollista muuttaa. Täytyy ottaa riskejä, jos oikeasti muutoksen haluaa.
Elämän realiteetit ei aina mahdollista mitään kummoisia muutoksia tai repäisyjä. Joskus ihminen voi ihan oikeasti olla jumissa, pyöriä pas kasuossa sementtipuntit nilkoissa niukinnaukin pään pysyessä pinnalla, sellainen on oma tilanteeni ja ajatukseni omasta tilanteestani.
Ap
Mä oon viimeaikoina miettinyt vähän samansuuntaisia asioita.
Avioliitto kyllä voi ihan hyvin. Lapset ovat aikuisuuden kynnyksellä, etsivät sitä omaa juttuaan vielä. Heistä en niin huolissani ole, kyllä ne omat jutut vielä löytyy.
Mutta työ. Mulla on työ, joka periaatteessa on ihan ok. Välillä v*tuttaa ihan äärettömästi joutua menemään, joskus on ihan ok ja harvoin ihan kivaakin. Hyvin usein en vaan kertakaikkiaan jaksaisi. Palkka ei ole kummoinen ja 6 päiväisiä viikkoja on tehtävä tuon tuosta, että rahat riittävät.
Vapaa-ajalla en jaksa oikein mitään. Mulla on myös työperäinen vamma joka välillä äityy niin, että juuri ja juuri selviän töistä mutta kotona olen sitten invalidi enkä suoriudu mistään kotihommista, jos jotain sattuisin jaksamaan.
Olenkin miettinyt, että onko tässä mitään järkeä? Menetän käytännössä kaiken vapaa-aikani työn takia (koska olen työn vuoksi niin poikki) ja korvaus on sellainen, että mitään ei jää säästöön. Kaikki menee joka kuukausi.
No, "vaihda työtä". Tämä työ on samaa raatamista kaikkialla. Miten vaihdat alaa, kun ei rahat opiskelijana riitä sitä vähääkään, kuin nyt. Ja jos en jaksa pyykkejä pestä ja koiraa lenkittää töiden päälle, miten jaksaisin työn ohessa opiskella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin tässä se on. Jokainen luo sen itse eikä pitäisi kärsiä, jos on mahdollisuus sitä muuttaa. Älä kadu 10 vuoden kuluttua.
Mistä sait oletuksen, että minulla olisi mahdollisuus tätä muuttaa?
Ap
Moni asia on usein itsestä kiinni. Päässä luodaan jotain esteitä ja rajoja itselle ja jämähdetäön, vaikka oikeasti ei haluta enää samaa elämää.
Työasiat ja avioliitto on mahdollista muuttaa. Täytyy ottaa riskejä, jos oikeasti muutoksen haluaa.
Elämän realiteetit ei aina mahdollista mitään kummoisia muutoksia tai repäisyjä. Joskus ihminen voi ihan oikeasti olla jumissa, pyöriä pas kasuossa sementtipuntit nilkoissa niukinnaukin pään pysyessä pinnalla, sellainen on oma tila
Onko oikeasti joku asia, jonka haluaisit muuttaa tai poistaa elämästäsi?
Aina välillä pitäisi miettiä niitä elämänarvoja ja haaveita ja sitä, elääkö sellaista elämää, jota toivoi. Aina voi muuttaa suuntaa. Siitähän sitä voimaa ja elämäniloa saa, kun tekee mieleisiä asioita.
Somettomalla olemme tuhonneet normaalit ihmissuhteet ja kontaktit. Työssä sentään tapaa oikeita ihmisiä.
Terveellisellä ja vitamiinirikkaalla ruokavaliolla moni alkaa voida paremmin. En nyt tarkoita että se juuri olisi ap:n ongelma, mutta monilla on.
Samaa pas.kaa täälläkin. Minusta riippumattomista syistä elämäni on mennyt aivan mutaan. Mitään ei ole enää jäljellä. Ennen oli sentään terve, parisuhde ja rahaakin oli, nyt kaikki on mennyt. Miten tätä jaksaa... vai onko edes pakko jaksaa?
Vierailija kirjoitti:
Minä taas kadehdin sinua. On lapsia, töitä, avioliitto, varmaan oma kämppäkin. Mulla ei ole mitään noista eikä tule.
Itsellä sama tilanne ja olen jo ikäloppu 35-vuotias.
Olen jo hyväksynyt sen, että olen vain yhteiskunnan rikkaruoho, joka ei enää koskaan tule pääsemään mihinkään töihin. Väärä sukupuoli, väärä ikä, kaksi väärää korkeakoulututkintoa. Ja kiitos ensikertaiskiintöiden ja aikuiskoulutustuen lakkauttamisen, en voi edes vaihtaa alaa enää. Hyväksymällä oman tilanteen helpottaa oloa kummasti, muutamalla satasellakin syö jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin tässä se on. Jokainen luo sen itse eikä pitäisi kärsiä, jos on mahdollisuus sitä muuttaa. Älä kadu 10 vuoden kuluttua.
Mistä sait oletuksen, että minulla olisi mahdollisuus tätä muuttaa?
Ap
Moni asia on usein itsestä kiinni. Päässä luodaan jotain esteitä ja rajoja itselle ja jämähdetäön, vaikka oikeasti ei haluta enää samaa elämää.
Työasiat ja avioliitto on mahdollista muuttaa. Täytyy ottaa riskejä, jos oikeasti muutoksen haluaa.
Tai kyse on vaan keski-iän kriisitä. Pakkaa ei kannata sekoittaa isoilla päätöksillä vaan pienillä. Eli ennen avioeroa ota vaikkapa itsellesi harrastus.
Tsemppiä. Elämässä on erilaisia vaiheita ja joskus sitä huomaa, että on vahingossa päätynyt aivan jonnekin vääränlaiseen elämään. Silloin kannattaa pysähtyä, nollata päätä ja miettiä, minkälaista elämää haluaisi elää. Siitä sitten pieniä muutoksia tekemään. Kun on jumissa, niin ei huomaa kaikkia mahdollisuuksia ja tuntuu, ettei niitä ole. Aina niitä on. Pitää vain saada tilaa sen verran, että huomaa ne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin tässä se on. Jokainen luo sen itse eikä pitäisi kärsiä, jos on mahdollisuus sitä muuttaa. Älä kadu 10 vuoden kuluttua.
Mistä sait oletuksen, että minulla olisi mahdollisuus tätä muuttaa?
Ap
Moni asia on usein itsestä kiinni. Päässä luodaan jotain esteitä ja rajoja itselle ja jämähdetäön, vaikka oikeasti ei haluta enää samaa elämää.
Työasiat ja avioliitto on mahdollista muuttaa. Täytyy ottaa riskejä, jos oikeasti muutoksen haluaa.
Tai kyse on vaan keski-iän kriisitä. Pakkaa ei kannata sekoittaa isoilla päätöksillä vaan pienillä. Eli ennen avioeroa ota vaikkapa itsellesi harrastus.
Voi kun olisikin, olisi toiveita pas kasuon loppumisesta. Mutta tämä on ollut tätä jo vuosikausia.
Ap
Mitä sinä sitten luulit sen olevan?
Lisää liikuntaa ja säännöllinen unirytmi. Sometilit kiinni. Kyllä se siitä.