Lue keskustelun säännöt.
Miten ihminen voi hankkia toisen lapsen kun yhden kanssa menee kaikki aika ja jaksaminen?
13.05.2025 |
Minulla on vain yksi lapsi. Ja olen aina ihmetellyt miten joku käytännössä pystyy hankkimaan toisen lapsen, tai jopa kolmannen. Kun kokemukseni mukaan jo siihen yhteen lapseen menee niin paljon aikaa, jaksamista ja energiaa, että ei mitenkään voi olla mahdollista selvitä kahdesta lapsesta. Ajalliset ja henkiset resurssit ei vain voisi riittää toisellekin lapselle.
Yhden lapsen kanssa menee joka päivä kaikki työltä liikenevä aika päiväkotikuskauksiin, kasvattamiseen, syömisissä auttamisiin, pipien hoitamiseen, kiukkujen tyynnyttelyyn, pesujen ym hampaiden pesemisten huolehtimisiin, vaatehuoltoon, ruoanlaittoon, sairauksien hoitamisiin, uusien asioiden opettamiseen ihan lapsen asioiden kuuntelemiseen, lääkärikäynteihin, päiväkotipalavereihin jne, että aikaa ei jää yhtään edes itselle vaikka siihen että katsoisi jonkun sarjan tai söisi rauhassa vartin. Niin miten kummassa ihminen kykenee hoitamaan kaksi lasta. Selittäkää.
Kommentit (266)
Vierailija kirjoitti:
Jaa, itse sain kolme lasta viiden vuoden sisään. Ihan hyvin asiat sujuivat. Lapsilla on tietysti myös isä, joka jatkoin ja jakaa puolet kasvatusvastuusta.
*jakoi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidän perheessä kolme lasta viiden ikävuoden sisällä rakensimme samalla omakotitalon kun olivat vielä pieniä, töissäkin kävimme pääsääntöisesti paitsi vaimo kun oli äitiyslomalla välillä, harrastuksia ei ollut mutta ei kaivattukkaan, jälkeenpäin ihmettelen mitenkä sitä jaksoi mutta kyllä ihminen venyy melkoisiin suorituksiin kun ei koko ajan hae elämästään epäkohtia ja valita.
Mutta pitääkö sitä aina jaksaa, venyä ja suorittaa. Lapset kaipaa läsnäoloa.
Kirjoitin ja poistin ennen lähettämistä.
Tähän ei voi kommentoida poliittisesti korrektisti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, itse sain kolme lasta viiden vuoden sisään. Ihan hyvin asiat sujuivat. Lapsilla on tietysti myös isä, joka jatkoin ja jakaa puolet kasvatusvastuusta.
Ehtivätkö kaikki saada tarvitsemansa huomion? Miten jaksoit? Anna neuvoja.
Olin kotona yhteensä kahdeksan vuotta heihin keskittyen. Mentyäni töihin isä jakaa puolet vastuusta. Ensimmäiset kolme vuotta nuorimmaisen syntymän jälkeen tuli nukuttua huonosti, kun oli samaan aikaan kaksi vauvaa/ taaperoa.
Liian tarkasti ei kaikkia neuvolan ohjeita muistanut noudattaa. Löysi oman tavan tehdä asiat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, itse sain kolme lasta viiden vuoden sisään. Ihan hyvin asiat sujuivat. Lapsilla on tietysti myös isä, joka jatkoin ja jakaa puolet kasvatusvastuusta.
Ehtivätkö kaikki saada tarvitsemansa huomion? Miten jaksoit? Anna neuvoja.
Olin kotona yhteensä kahdeksan vuotta heihin keskittyen. Mentyäni töihin isä jakaa puolet vastuusta. Ensimmäiset kolme vuotta nuorimmaisen syntymän jälkeen tuli nukuttua huonosti, kun oli samaan aikaan kaksi vauvaa/ taaperoa.Liian tarkasti ei kaikkia neuvolan ohjeita muistanut noudattaa. Löysi oman tavan tehdä asiat.
Niin aika oleellinen kohta tuo, että pystyit olla kotona 8 vuotta. Monelle se ei taloudellisesti ole mahdollista. Työelämä ja kolme lasta = painajainen nykymaailmassa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, itse sain kolme lasta viiden vuoden sisään. Ihan hyvin asiat sujuivat. Lapsilla on tietysti myös isä, joka jatkoin ja jakaa puolet kasvatusvastuusta.
Ehtivätkö kaikki saada tarvitsemansa huomion? Miten jaksoit? Anna neuvoja.
Olin kotona yhteensä kahdeksan vuotta heihin keskittyen. Mentyäni töihin isä jakaa puolet vastuusta. Ensimmäiset kolme vuotta nuorimmaisen syntymän jälkeen tuli nukuttua huonosti, kun oli samaan aikaan kaksi vauvaa/ taaperoa.Liian tarkasti ei kaikkia neuvolan ohjeita muistanut noudattaa. Löysi oman tavan tehdä asiat.
Niin aika oleellinen kohta tuo, että pystyit olla kotona 8 vuotta. Monelle se ei taloudellisesti ole mahdollista. Työelämä ja kolme lasta = painajainen nykymaailmassa
Johtui vain siitä, että viransijaisuus päättyi juuri ennen esikoisen syntymää ja pystyin saamaan työmarkkinatukea lapsikorotuksilla. Puoliso oli pätkätöissä ja teki väitöskirjaa. Maksoimme lisäksi asuntolainaa, minäkin työmarkkinatuella. Nyt on asuntolaina maksettu. Asumme Helsingissä ja olemme nelikymppisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, olen miettinyt ihan samaa. Meillä myös yksi lapsi, joka on vauvasta asti ollut suuritarpeinen. Normaali ja älykäs lapsi mutta kaipaa valtavasti huomiota ja seuraa. Haluaa puhua koko ajan ja leikkiä jonkun kanssa. Kaikki aika menee työhön ja lapseen. En tiedä miten muut voi hankkia useita lapsia. Olen juuri itse tämän valinnan edessä. Lapsella on jatkuvasti jokin vaihe menossa ja mietin miten tähän palettiin vielä vauva mahtuisi. Helpottaa kuulla etten ole ainut joka kokee samoin. Isovanhemmat lähinnä poikkeaa kahvilla 15min. Illalla nukkumaan meno viivästyy kun päikyssä on pakko nukkua päiväunet, joten illalla ei ole aikaa edes kotitöille.
Ihan itse vanhemmat tekee niistä lapsista vaativia ja suuritarpeisia, kun eivät ala jo sellaista n. 1-vuotiasta opettamaan siihen, että aik
Juu. Jotkut syntyy möllöttäjinä. Omani on päinvastainen. Välillä katson rauhallisten äitejä, touhu näyttää vähän samalta kuin viherkasvia kasvattaisivat. Meillä taas kasvatetaan tiikerinpentua. Älköön helppojen lapset KOSKAAN yrittäkö selittää muille, miten lapsia kasvatetaan. Pidätte vaan ihan mölyt mahassanne ja olette tyytyväisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Just mietin, että monta vuotta tuli pestyä kaikki pyykit aina 60 asteessa kun aina oli sitä itseään tai puklua jossain koko ajan. Että jos sitä kestää muutaman vuoden niin lisää lapsia vaan..
Varmaan helppoa, jos lapsi on rattaissa viihtyvä möllättäjä. Meillä 2 juoksijaa...
Jotenkin selvittiin. En tiedä miten. Laskemalla sitä rimaa kaikessa, varmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voitteko monilapsisten perheiden vanhemmat antaa konkreettisia neuvoja ja vinkkejä täällä?
Eikä vain: "tein tohtorin tutkinnon, rakensin omakotitalon, ylenin maajohtajaksi, juoksin matatonin ja siinä sivussa pulautin 7 lasta ulos"
Vierailija kirjoitti:
Voitteko monilapsisten perheiden vanhemmat antaa konkreettisia neuvoja ja vinkkejä täällä?
Eikä vain: "tein tohtorin tutkinnon, rakensin omakotitalon, ylenin maajohtajaksi, juoksin matatonin ja siinä sivussa pulautin 7 lasta ulos"
No, ostin kaikki lasten vaatteet itsepalvelukirpputorilta ja myin ne myöhemmin samalla kirpputorilla hankintahintaan. Toisen vauvan sänky oli parisängyn toisella puolella ja toinen toisella. Näin sängystä ei tarvinnut nousta laittamaan tuttia suuhun, yms. Kaksi nuorinta on reilun vuoden ikäerolla, joten heistä on ollut taaperovaiheesta lähtien hyvin seuraa toisilleen; eivät ole tarvinneet aikuista leikittäjää.
T. Se kolmen lapsen äiti, jonka mies teki vauva-aikana väitöskirjaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voitteko monilapsisten perheiden vanhemmat antaa konkreettisia neuvoja ja vinkkejä täällä?
Eikä vain: "tein tohtorin tutkinnon, rakensin omakotitalon, ylenin maajohtajaksi, juoksin matatonin ja siinä sivussa pulautin 7 lasta ulos"
No, ostin kaikki lasten vaatteet itsepalvelukirpputorilta ja myin ne myöhemmin samalla kirpputorilla hankintahintaan. Toisen vauvan sänky oli parisängyn toisella puolella ja toinen toisella. Näin sängystä ei tarvinnut nousta laittamaan tuttia suuhun, yms. Kaksi nuorinta on reilun vuoden ikäerolla, joten heistä on ollut taaperovaiheesta lähtien hyvin seuraa toisilleen; eivät ole tarvinneet aikuista leikittäjää.
T. Se kolmen lapsen äiti, jonka mies teki vauva-aikana väitöskirjaa.
Meillä myös perhepeti ja Chiccon Next 2 Me -vauvansänky. En todellakaan olisi jaksanut nukuttaa lapsia eri huoneessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän perheessä kolme lasta viiden ikävuoden sisällä rakensimme samalla omakotitalon kun olivat vielä pieniä, töissäkin kävimme pääsääntöisesti paitsi vaimo kun oli äitiyslomalla välillä, harrastuksia ei ollut mutta ei kaivattukkaan, jälkeenpäin ihmettelen mitenkä sitä jaksoi mutta kyllä ihminen venyy melkoisiin suorituksiin kun ei koko ajan hae elämästään epäkohtia ja valita.
Mutta pitääkö sitä aina jaksaa, venyä ja suorittaa. Lapset kaipaa läsnäoloa.
Ei ole lapset valittaneet läsnäolon puutteesta kun olihan heistä keskenään seuraa toisillensa, tosin pitihän niitten perään katsoa, nyt jo nuoria aikuisia, työelämässä ja opiskelemassa, viikottain käyvät useasti moikkaamassa eli eikai mitään traumoja jäänyt :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun vauvani oli myös sellainen, että huusi täyttä kurkkua kuin olisi sikaa tapettu, jos hänet jätti yksin nukahtamaan pinnasänkyyn tai rattaisiin parvekkeelle. Sama kävi jos hänen pieneen itkuun ei heti vastannut. Ja jos ei reagoinut siihen teurastamotason karjuntaan, niin hän alkoi oksentamaan. Ja meinasi tukehtua siihen oksennukseensa. Enpä tiedä mikä äiti olisi siinä jättänyt vauvan vain huutamaan ja tukehtumaan oksennukseen.
Meillä esikoinen oli myös tällainen. Siinä on sitten kiva kuunnella, että itse olen sellaiseksi hyysännyt. Ehkä eniten lohdutti yksi tuttu, joka sai kolmannen lapsensa. Tämä kolmas sattui olemaan tällainen tapaus, ja tuttu sanoi ihan suoraan, että oli pitänyt mun vaikeuksia esikoisen äidin hysteriana, mutta ei pitänyt enää.
Neljä lasta, joista kaksi pienestä pitäen vaativan kuntoutuksen piirissä, nyt kaikki jo tukevasti omillaan ja veronmaksajia. Ei mitään tukiverkostoja. Jos en olisi koirien takia päässyt ulos muutaman kerran päivässä, olisin varmaan tullut hulluksi, mutta ihmeesti sitä jaksoi. Nuorimman, joka oli vastasyntynyt, kanssa vielä rakennettiin. Siinäpä se oli sitterissä vieressä kun äiti latoi laattoja paikoilleen ja teki vesieristyksiä 😄
Tämän kysymyksen voisi ensisijaisesti kysyä ulkkikiksilta. He hankkivat yleensä vähintään kolme lasta. Nämä lapset ovat etupäässä yhteiskunnan kasvattamia. Lapset haahuilevat muiden maamujen kanssa yömyöhään ulkona rötöstellen.
Meillä on vain kaksi lasta mutta kolmas on toiveissa. Esikoinen on kohta 4-vuotias ja nuorimmainen vuoden. Etukäteen mietin, että mitenköhän käy mutta hyvin on mennyt ja kokoajan helpottaa. Esikoinen on luonteeltaan varsin rento ja positiivinen, mikä on auttanut paljon. Lisäksi hän rakastaa sisarustaan suunnattomasti, eikä ole ollut mustasukkainen. Toki pientä kränää aina tulee mutta ei mitään sellaista, että jatkuvasti saisi olla erotuomarina. Vauvavuotta helpotti se, että esikoinen ei ollut enää vaipoissa ja osasi käydä itse vessassa. Kuivaksi opettelu vauvan kanssa olisi ollut rankkaa.
Kotityöt ei kyllä ikinä lopu ja päivästä iso osa menee ruokapöydässä mutta kyllä sen jaksaa, kun tietää ettei se kestä kuin hetken. Lääkärissä tai päiväkotipalavereissa ei onneksi tarvitse rampata. Kaikkein isoin arjen mahdollistaja on kyllä se lasten isä. Hän on käynyt purkamassa esikoisen energioita yhteisissä harrastuksissa, vienyt pyörälenkeille ja uimaan, lukenut iltasadut, hoitanut yöheräämisiä jne. Lisäksi vauvavuoden ajan meillä kävi siivooja kerran kuussa ja ruokaostokset tilataan valmiiksi keräiltynä. Säästyy aikaa sille tärkeimmälle.
Vaikka meillä onkin mennyt kaikki tosi hyvin, niin ymmärrän kyllä niitäkin, jotka eivät jaksa. Meille on osanut perustyytyväiset ja suhteellisen helpot lapset, jotka ovat nukkuneet vuoden ikäisestä täydet yöunet. Ollaan myös puolison kanssa molemmat kotona viihtyvää sorttia ja varsin perhekeskeisiä. Meille vaikkapa lautapelin pelaaminen lapsen kanssa menee omasta ajasta, koska nautimme siitä. Kaikille se ei ole sitä. Lisäksi omat lapset eivät ole olleet kovin suuritarpeisia. Kavereilla on ollut lapsia, joiden nukuttamiseen on mennyt koko ilta ja rutiinien rikkoutuminen on pilannut yhden päivän sijasta koko viikon.
Octoäiti jaksaa hyvin ja sillä on enemmän kuin sulla. 8 on paljon
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vaan on vanhemmissa jotain häikkää, jos lapsi ei pysty päiväunia nukkumaan päiväuniaikaa, syömään ruoka-aikaan, kaiken hereilläoloaikansa kälättää äidille, ja lisäksi olette kaikki koko ajan sairaana koko perhe.
Minulla oli kolme alle kouluikäistä, kun jäin yllätttäe leskeksi. Olen itse lukion ope ja lapset kukin päiväkodissa/eskarissa. Homman pyörittäminen oli rankkaa, mutta ei mitenkään ylivoimaista. Sääntöjä veivasin kuin pikkuarmeijan kersantti. Jos joku kiukutteli, sai kiukutella rauhassa. Vedin mutkia suoriksi: kotityöt tein minimin. En voinut oikeastaan antaa lapsille vaihtoehtoja, vaan että nyt toimitaan näin, huvitti tai ei. Kyllä lapset homman nopsaan oppivat. Käytin kaiken luovuuteni/sitkeyteni ja nyt kaikki ovat valmistuneet yliopistoista. Sanovat mulle, että on upeaa, kun on sisaruksia. Että kyllä sitä selviää isostakin savotasta, kun on pakko.
Ehtivätkö kaikki saada tarvitsemansa huomion? Miten jaksoit? Anna neuvoja.