Miten ihminen voi hankkia toisen lapsen kun yhden kanssa menee kaikki aika ja jaksaminen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Just juttelin töissä kollegan kanssa joka kertoi, että hänellä on viisi ja itse olen jaksamisen äärirajoilla muistisairaiden vanhempieni, duunin ja yhden murkun kansss. Ei voi nostaa kuin hattua.

Kun lapsia on monta, niin ei siellä kukaan voi olla sillä lailla uniikki lumihiutale, että vanhempien pitää valvoa yökaudet, kun yhdellä on vähän omanlainen unirytmi tai muuta höpöhöpöä. Vauvat toki erikseen, mutta isommat lapset kyllä sopeutuu perheen rytmiin kun vaihtoehtoa ei ole. Yöllä nukutaan ja sillä siisti.

 Kyllä voi olla, meillä on yhdellä lapsella autismi ja hänen takiaan on valvottu yö kausia, onhan se välillä raskasta, mutta siihen tottuu. Päivällä ne omat velvollisuudet on kuitenkin hoidettava väsytti tai ei ja muut lapset pitää myös huomioida.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, olen miettinyt ihan samaa. Meillä myös yksi lapsi, joka on vauvasta asti ollut suuritarpeinen. Normaali ja älykäs lapsi mutta kaipaa valtavasti huomiota ja seuraa. Haluaa puhua koko ajan ja leikkiä jonkun kanssa. Kaikki aika menee työhön ja lapseen. En tiedä miten muut voi hankkia useita lapsia. Olen juuri itse tämän valinnan edessä. Lapsella on jatkuvasti jokin vaihe menossa ja mietin miten tähän palettiin vielä vauva mahtuisi. Helpottaa kuulla etten ole ainut joka kokee samoin. Isovanhemmat lähinnä poikkeaa kahvilla 15min. Illalla nukkumaan meno viivästyy kun päikyssä on pakko nukkua päiväunet, joten illalla ei ole aikaa edes kotitöille.

Ihan itse Mevanhemmat tekee niistä lapsista vaativia ja suuritarpeisia, kun eivät ala jo sellaista n. 1-vuotiasta opettamaan siihen, että aik

"Lapset eivät määrää, saako äiti käydä suihkussa yksin."

Oliko sulla kenties siellä toinen vanhempi, joka esti lasta tulemasta sinne suihkuun mukaan tai katsoi, ettei taapero satuta itseään sillä aikaa? Oliko sulla kenties lapsi, jonka voi jättää valvomatta hetkeksi ilman että löytyy ruokapöydältä, tai on kiivennyt puolitoistavuotiaana keittiön yläkaapille, hakenut sakset ja leikannut itse tukkansa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jännästi kuitenkin esim. unikoulut nyt vaan toimii näille kaikkein vaikeimmillekin tapauksille. Siis ammattilaisen järjestämät, ei ne mitä vanhemmat ei osaa viedä oikein läpi kotioloissa."

Ja sä meinaat, että vanhempi ei voi olla ihan loppu siihen, että ap:n mainitsemien asioiden lisäksi elämä on yhtä uni- ja pissakoulua?

Mistä sä tuollaisen repäisit? Totta kai nää ainokaisten vanhemmat on ihan loppu, kun liehuvat loputtomasti lastensa ympärillä, eivätkä osaa hellittää sekuntiakaan.



Enkä mä ole sen parempi. Esikoinen ei nukkunut kuin liikkuvissa vaunuissa. Siksi että en jättänyt sitä ikinä nukahtamaan itsekseen vaunuihin, vaan opetin siihen, että aina heijataan ja lauletaan ja ties mitä. Seuraavan kanssa kävi sitten niin, että kun olin hänet saanut vaunuihin, itki siellä hetken kun puin esikoista, ja kun eikoinen oli valmis, niin kas kummaa,

Miksi tästä ei puhuta neuvoloissa? Miksi tuoreita vanhempia syyllistetään ja ohjeistetaan väärin? Selitä se. Kyseessä on siis liian tunnollisten vanhempien ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet ap juuri oikeilla jäljillä. Vain hupsut lankeaa siihen uskomukseen että kaksi menee siinä missä yksikin. Ei mene vaan työ tuplaantuu. Pienellä ikäerolla tulee varmemmin niitä iki-ihania mustasukkaisuuskohtauksia sisaruksille. Yöllä saattavat herätellä kumpainenkin vuorollaan, päiväunet nukkuvat usein eri aikaan jolloin ei pientäkään lepohetkeä vanhemmalle päiväaikaan. Tuplakulut luvassa myös. Voi olla niinkin että esikoisella ei ole mitään allergioita ja sitten tulee sisarus joka pistää koko perheen lemmikkivalinnat ja ruokatottumukset uusiksi. Huh.

Tätä mä en ole ikinä oikein ymmärtänyt, että pikkulapset ( tai taapero ja vauva) nukkuisi päiväunet eri aikaan. Miksei niiden unirytmiä muokkaa niin, että nukkuvat päiväunet samaan aikaan? Ja ihan turha alkaa mitään älämölöä, ei missään päiväkodissakaan jo

Mä jopa muistan miten tarhassa makasin aina valveilla päiväuniajan kun muut lapset nukkuivat. Ei mua kyllä edes haitannut maata valveilla, mietiskelin sen ajan :D N39

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, olen miettinyt ihan samaa. Meillä myös yksi lapsi, joka on vauvasta asti ollut suuritarpeinen. Normaali ja älykäs lapsi mutta kaipaa valtavasti huomiota ja seuraa. Haluaa puhua koko ajan ja leikkiä jonkun kanssa. Kaikki aika menee työhön ja lapseen. En tiedä miten muut voi hankkia useita lapsia. Olen juuri itse tämän valinnan edessä. Lapsella on jatkuvasti jokin vaihe menossa ja mietin miten tähän palettiin vielä vauva mahtuisi. Helpottaa kuulla etten ole ainut joka kokee samoin. Isovanhemmat lähinnä poikkeaa kahvilla 15min. Illalla nukkumaan meno viivästyy kun päikyssä on pakko nukkua päiväunet, joten illalla ei ole aikaa edes kotitöille.

Ihan itse vanhemmat tekee niistä laps

Juu omista lapsistas tiedät. Muiden lasten asiantuntija et ole, vaikka kuinka kauluksias korjaisit.

Vierailija kirjoitti:

"Mulla on kolme lasta, ja kahdella heistä myös on ollut pienenä asiaa koko ajan. Mutta en mä heiltä lupia kysellyt saanko mä nyt käydä yksin suihkussa, vaan aikuisena ihmisenä ja heidän äitinään minä kyllä tasan kerron, että minä käyn nyt suihkussa. Voi jeesus tätä curlingin määrää, ai että 4-vuotias määrää saako äiti käydä yksin suihkussa vai ei. Yritä nyt ymmärtää, että kyse ei ole sinun lapsestasi, vaan sinusta kasvattajana. Sinä et osaa vetää rajoja, ja lapsesi luulee olevansa maailman napa. "

 

Juu 20-30 vuotta sitten oli ihan normia sitoa lapsi vaikka rattaisiin omien askareiden ajaksi, niin ei päässyt tekemään pahoja tai satuttamaan itseään sillä aikaa. Nykyään sellaisesta pamahtaa lasu ja mahdollisesti syyte pahoinpitelystä.

Jos tuommoisen hyysäämisen tien valitsee, niin sitten ei voi kuin syyttää itseään, että on raskasta. Ja joskus se sinunkin lapsinerosi joutuu kohtaamaan muita ihmisiä ja toimimaan heidän kanssa. Siinä vaiheessa on kurjempi oppia sosiaalisen elämän perussääntöjä, kivointa ne olisi oppia kotona

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jännästi kuitenkin esim. unikoulut nyt vaan toimii näille kaikkein vaikeimmillekin tapauksille. Siis ammattilaisen järjestämät, ei ne mitä vanhemmat ei osaa viedä oikein läpi kotioloissa."

Ja sä meinaat, että vanhempi ei voi olla ihan loppu siihen, että ap:n mainitsemien asioiden lisäksi elämä on yhtä uni- ja pissakoulua?

Mistä sä tuollaisen repäisit? Totta kai nää ainokaisten vanhemmat on ihan loppu, kun liehuvat loputtomasti lastensa ympärillä, eivätkä osaa hellittää sekuntiakaan.



Enkä mä ole sen parempi. Esikoinen ei nukkunut kuin liikkuvissa vaunuissa. Siksi että en jättänyt sitä ikinä nukahtamaan itsekseen vaunuihin, vaan opetin siihen, että aina heijataan ja lauletaan ja ties mitä. Seuraavan kanssa kävi sitten niin, että kun olin hänet saanut vaunuihin, itki siellä hetken kun puin esikoista, ja kun eikoinen oli valmis, niin kas kummaa,

Kuule mä en oo näitä hurahtaneita äitejä. Vauva huusi, kuin sikaa olis tapettu eikä sitä voi mihinkään paeta. Sä et ymmärrä meidän vauvan kanssa olemisesta mitään.

ay väki tarvii  jäseniä maksajia kuten puolueet kunnissa muuten ei voi kehtaa vaatia etuja joita saavat. linkola oli oikeassa jo 30v sitten pallon väki määrä pitää puolittaa. ensin kehitys avut pois sotia ei pidä tukea tappakoot mitä enemmän sen parempi.

Vanhemmuus on aivan pasketta just siksi, että on mammoja, jotka vaan TIETÄÄ, miten asiat tehdään, koska heillä on toiminut homma niin, ja sitten valitsevat lempeyden ja uteliaisuuden sijaan ilkeyden toisia kohtaan.

Lapset ovat erilaisia. Se, mikä teillä on toiminut ei ole universaali totuus.

Hävetkää, syyllistäjämutsit!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, olen miettinyt ihan samaa. Meillä myös yksi lapsi, joka on vauvasta asti ollut suuritarpeinen. Normaali ja älykäs lapsi mutta kaipaa valtavasti huomiota ja seuraa. Haluaa puhua koko ajan ja leikkiä jonkun kanssa. Kaikki aika menee työhön ja lapseen. En tiedä miten muut voi hankkia useita lapsia. Olen juuri itse tämän valinnan edessä. Lapsella on jatkuvasti jokin vaihe menossa ja mietin miten tähän palettiin vielä vauva mahtuisi. Helpottaa kuulla etten ole ainut joka kokee samoin. Isovanhemmat lähinnä poikkeaa kahvilla 15min. Illalla nukkumaan meno viivästyy kun päikyssä on pakko nukkua päiväunet, joten illalla ei ole aikaa edes kotitöille.

Ihan itse vanhemmat tekee niistä lapsista vaativia ja suuritarpeisia, kun eivät ala jo sellaista n. 1-vuotiasta opettamaan siihen, että aikuinen ei ole koko ajan saatavilla. Näitä on nähty

Omasta vauvasta ainakin näkee, että se tuskin tulee olemaankaan sellainen jolle täytyy pitää koko ajan seuraa. Kun ne perustarpeet on huomioitu eli vaippa vaihdettu, ruoka annettu ja unet nukuttu niin se könyää omilla menoillaan. Enemmän kiinnostaa kaikki tekninen ympäristössä kuin ihmiset.

Ap tuli tänne hakemaan vertaistukea, siinä samassa henkilöt, joita asia ei edes koske (eivät ole samaa kokeneet) hyökkäävät syyttämään, että oma vika. Joku se on teidänkin kasvatuksessa mennyt pieleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mulla on kolme lasta, ja kahdella heistä myös on ollut pienenä asiaa koko ajan. Mutta en mä heiltä lupia kysellyt saanko mä nyt käydä yksin suihkussa, vaan aikuisena ihmisenä ja heidän äitinään minä kyllä tasan kerron, että minä käyn nyt suihkussa. Voi jeesus tätä curlingin määrää, ai että 4-vuotias määrää saako äiti käydä yksin suihkussa vai ei. Yritä nyt ymmärtää, että kyse ei ole sinun lapsestasi, vaan sinusta kasvattajana. Sinä et osaa vetää rajoja, ja lapsesi luulee olevansa maailman napa. "

 

Juu 20-30 vuotta sitten oli ihan normia sitoa lapsi vaikka rattaisiin omien askareiden ajaksi, niin ei päässyt tekemään pahoja tai satuttamaan itseään sillä aikaa. Nykyään sellaisesta pamahtaa lasu ja mahdollisesti syyte pahoinpitelystä.

Jos tuommoisen hyysäämisen tien valitsee, niin sitten ei voi kuin syyttää itseään, että on rask

Sä oot sekasin. 😂

Minun vauvani oli myös sellainen, että huusi täyttä kurkkua kuin olisi sikaa tapettu, jos hänet jätti yksin nukahtamaan pinnasänkyyn tai rattaisiin parvekkeelle. Sama kävi jos hänen pieneen itkuun ei heti vastannut. Ja jos ei reagoinut siihen teurastamotason karjuntaan, niin hän alkoi oksentamaan. Ja meinasi tukehtua siihen oksennukseensa. Enpä tiedä mikä äiti olisi siinä jättänyt vauvan vain huutamaan ja tukehtumaan oksennukseen. 

Vierailija kirjoitti:

Minun vauvani oli myös sellainen, että huusi täyttä kurkkua kuin olisi sikaa tapettu, jos hänet jätti yksin nukahtamaan pinnasänkyyn tai rattaisiin parvekkeelle. Sama kävi jos hänen pieneen itkuun ei heti vastannut. Ja jos ei reagoinut siihen teurastamotason karjuntaan, niin hän alkoi oksentamaan. Ja meinasi tukehtua siihen oksennukseensa. Enpä tiedä mikä äiti olisi siinä jättänyt vauvan vain huutamaan ja tukehtumaan oksennukseen. 

Sama meillä. Puklasi sellasen valtavan ämpärillisen maitoa keskellä yötä. Sitten vaihdettiin patjoja ja lakanoita. Että hyysäämistä, jos ei halua puklun keskellä nukkua...

Näinpä. Se on vaan ajateltava niin että se ei haittaa jos toinen lapsi huutaa vieressä kun pesee toisen sotkuja. Mutta tuo on varmaan tottumuskysymys miten siistit pitää olla tai miten vähän sietää lasten huutoa. 

Olen itse huomannut että monilapsisissa perheissä se yhteys jää  eritoten vanhimpiin lapsiin ohuemmaksi, kun kaikki aika menee pienimpiin. Tällöin korostuu mummien ja kummien yhteys lapseen sekä kaverien määrä. Vanhempia lapsia ei voi käyttää myöskään jonain orjana hoitamaan pienempiä tai heidän sotkuja, kuin silloin tällöin. 

Sitten vielä se kasvatus... sanoisinko että osa lapsista jää suurperhrissä vaille oikeaa kasvatusta, muiden kuin perheenjäsenten kanssa olemisesta ja voivat oirehtia jopa lasten määrää kiusaamalalla muita. 

Mutta äläpä mitään, osa vaan puskee tulokkaita maailmaan 3-4 jne vaikka tietää, että joko itse on tosi herkkä tai taustoiltaan ongelmainen, uupunut, omaa noukat taloudelliset resurssit tai muuta. Joillekin on se lapsiluku tärkein asia, ja se liittynee kai jotenkin johonkin ideaaliin,kuten vaikkapa oma talo tai mitä noita opittuja tai ihailtuja asioita on. 

Yksin lapsen kanssa olevilla on se ongelma, että kun tulee jostain se toinen ei ole vastassa, kun tekee ruokaa se toinen ei ole siinä apuna jne...pitää vain jaksaa kaikki tilanteet ja siirtymät yksin itse. Lisäksi ei ole sitten juttukaveria. Toisaalta voi kaiken suunnitella itse, eikä tarvitse pohtia parisuhdetta ja sen tilaa ym.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun vauvani oli myös sellainen, että huusi täyttä kurkkua kuin olisi sikaa tapettu, jos hänet jätti yksin nukahtamaan pinnasänkyyn tai rattaisiin parvekkeelle. Sama kävi jos hänen pieneen itkuun ei heti vastannut. Ja jos ei reagoinut siihen teurastamotason karjuntaan, niin hän alkoi oksentamaan. Ja meinasi tukehtua siihen oksennukseensa. Enpä tiedä mikä äiti olisi siinä jättänyt vauvan vain huutamaan ja tukehtumaan oksennukseen. 

Sama meillä. Puklasi sellasen valtavan ämpärillisen maitoa keskellä yötä. Sitten vaihdettiin patjoja ja lakanoita. Että hyysäämistä, jos ei halua puklun keskellä nukkua...

En ole näitä "pullantuoksuisia äitejä" , joilla koti aina tiptop ja lapsi puettu kuin muotinäytökseen. Mutta silti se vauvavuosi oli ihan helvettiä, kun vauva huusi kuin palosireeni yöt ja päivät. Yritettiin miehen kanssa nukkua eri huoneissakin, että oltaisiin jaksettu, mutta ääni oli niin kova, ettei se mitään auttanut. Lopulta naapuritkin alkoi hakata lattiaa, kun eivät kestäneet huutoa.. Yritä siinä sitten olla välittämättä siitä huudosta ja pukluista.

Moi AP,

Meillä on 2 lasta ja en kyllä aina olisi jaksanutkaan, oli vaan pakko. Mulla on sentään mies, mutta muuten tukiverkoton. Söin masennuslääkkeitäkin yhden vuoden kun lapset oli pieniä Aivot ei varmaan tuottaneet itsestään yhtään serotoniinia.

Olen huomannut, että yhden lapsen äidit ovat usein hyvin huolehtivaisia. Joskus ehkä se menee jopa vähän hysterian ja yliajattelun puolelle.

Nykyäänkin (lapseni ovat jo isoja) kun tapaan yhden lapsen äitejä, huomaan että heille vaikkapa joku lapsen kouluasia on tosi tärkeä, itsellä viestit lukematta enkä edes tiedä mistä puhuu ei vaan pysty olla kärryillä kaikesta. Yhden lapset äidit pystyy. Mielestäni he ovat parhaita äitejä ja heidän lapset ovat onnekkaita, kun saavat kaiken huomion.

Kun on enemmän lapsia, on vain pakko mennä usein sieltä mistä aita on matalin. Käyttää siivouspalveluja, ostaa eineksiä, joskus unohtuu laittaa päikkyyn/kouluun oikeat tarvikkeet, koko ajan elämä on vähän kaaosmaisessa tilassa. Sotkun kanssa on osattava elää tai tulee hulluksi.

Sellaisilla kontrollinhaluisillla siisteydestä pitävillä on usein vain yksi lapsi. Ja ymmärrän sen täysin. Jo kahden kanssa siitä kontrollista joutuu luopua ainakin 3 vuodeksi kun lapset ovat pieniä. Elämä on täyttä sirkusta ne vuodet. Jos ajatus siitä ei kauhistuta niin lisää lapsia vaan.

Lohdutuksena se, että kyllä elämä taas helpottuu kun lapset kasvaa. Meillä lapset samaa sukupuolta ja ovat hyvin läheisiä. Sitä on ilo seurata. Mutta en voisi kuvitellakaan kolmatta lasta nyt kun on kaksi pikkulapsiaikaa kärsitty.

Jaa, itse sain kolme lasta viiden vuoden sisään. Ihan hyvin asiat sujuivat. Lapsilla on tietysti myös isä, joka jatkoin ja jakaa puolet kasvatusvastuusta.

2 lasta. Elämä täyttä kaaosta kun olivat pieniä. Siivooja kävi kerran viikossa. Nukuttiin perhepedissä (kaikki nukkui hyvin niin ja se oli pääasia). Pulloruokinta, ettei äidin kontolle jäänyt kaikki vaan isäkin pääsi osallistumaan. Vauvanruoat kaupasta. Kananugetteja taaperoille usein. Jotenkin selvittiin pikkulapsiajasta. 

Eli siis laskettava rimaa kaikessa, niin siitä selviää.

Meidän perheessä kolme lasta viiden ikävuoden sisällä rakensimme samalla omakotitalon kun olivat vielä pieniä, töissäkin kävimme pääsääntöisesti paitsi vaimo kun oli äitiyslomalla välillä, harrastuksia ei ollut mutta ei kaivattukkaan, jälkeenpäin ihmettelen mitenkä sitä jaksoi mutta kyllä ihminen venyy melkoisiin suorituksiin kun ei koko ajan hae elämästään epäkohtia ja valita.