Miten ihminen voi hankkia toisen lapsen kun yhden kanssa menee kaikki aika ja jaksaminen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, olen miettinyt ihan samaa. Meillä myös yksi lapsi, joka on vauvasta asti ollut suuritarpeinen. Normaali ja älykäs lapsi mutta kaipaa valtavasti huomiota ja seuraa. Haluaa puhua koko ajan ja leikkiä jonkun kanssa. Kaikki aika menee työhön ja lapseen. En tiedä miten muut voi hankkia useita lapsia. Olen juuri itse tämän valinnan edessä. Lapsella on jatkuvasti jokin vaihe menossa ja mietin miten tähän palettiin vielä vauva mahtuisi. Helpottaa kuulla etten ole ainut joka kokee samoin. Isovanhemmat lähinnä poikkeaa kahvilla 15min. Illalla nukkumaan meno viivästyy kun päikyssä on pakko nukkua päiväunet, joten illalla ei ole aikaa edes kotitöille.

Ihan itse vanhemmat tekee niistä lapsista vaativia ja suuritarpeisia, kun eivät ala jo sellaista n. 1-vuotiasta opettamaan siihen, että aik

Ihan tosissas luulet, että se vanhempi mielummin ei jois rauhassa sitä kahvia, kun olis katsomassa lapsen perään?

Että nää superäidit, jotka tekee kaiken oikein ja neuvoo muita, on huvittavaa porukkaa. Heillä äitiys on uskonto, on noussut niin sanotusti päähän.

Kaksi lasta on tavallaan helpompi. Saavat seuraa toisistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vaan on vanhemmissa jotain häikkää, jos lapsi ei pysty päiväunia nukkumaan päiväuniaikaa, syömään ruoka-aikaan, kaiken hereilläoloaikansa kälättää äidille, ja lisäksi olette kaikki koko ajan sairaana koko perhe. 

Pystyi nukkumaan. Kunhan vaunut liikkui. Ei siinä itse huilattu.

Meillä sama. Vein vauvani erikoislääkärille, koska en saanut häntä nukkumaan päiväunia pinnasängyssä, vieressäni parisängyssä enkä vaunuissa parvekkeella. Lääkäri sanoi, että ei auta kuin työntää vauvaa vaunuissa päiväuniajat, kaikki ei nuku muuten ja vauvan uni pitää priorisoida. Että sitten ihan erikoislääkärin käskystä työntelin vaunuja pitkin puistoja enkä nukkunut koskaan itse päiväunia.

"Jännästi kuitenkin esim. unikoulut nyt vaan toimii näille kaikkein vaikeimmillekin tapauksille. Siis ammattilaisen järjestämät, ei ne mitä vanhemmat ei osaa viedä oikein läpi kotioloissa."

Ja sä meinaat, että vanhempi ei voi olla ihan loppu siihen, että ap:n mainitsemien asioiden lisäksi elämä on yhtä uni- ja pissakoulua?

Vierailija kirjoitti:

Ajatteleeko vähän sairastavien lasten vanhemmat useinkin, että se on heidän omaa ansiotaan, että lapsi ei ole usein kipeänä?

Meillä oli 3vuotiaaksi kotona vähän sairasteli silloin, päivähoidossa sairasteli tiheämmin. 

No totuus on se, että meidän perheellä on ollut 4 eri uniohjaajaa ja oltiin Husin sairaalaunikoulussa, ja lapsi nukkui just kuten itse lystäsi kunnes täytti 2,5 ja jätti päiväunet pois.

Toiset nauttii siitä että sitä aikaa voi antaa lapselle. Ei kaikki koe sitä raskaana ollenkaan. Yksi on sinulle ehdottomasti oikea luku jos tuntuu että sekin on raskasta, etkä jaksaisi enempää lapsi. Mä oon sen luonteinen ihminen että ajattelen asioiden sujuvan enimmäkseen omalla painollaan ja niinhän ne ovat sujuneet ja lapsia on kolme...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, olen miettinyt ihan samaa. Meillä myös yksi lapsi, joka on vauvasta asti ollut suuritarpeinen. Normaali ja älykäs lapsi mutta kaipaa valtavasti huomiota ja seuraa. Haluaa puhua koko ajan ja leikkiä jonkun kanssa. Kaikki aika menee työhön ja lapseen. En tiedä miten muut voi hankkia useita lapsia. Olen juuri itse tämän valinnan edessä. Lapsella on jatkuvasti jokin vaihe menossa ja mietin miten tähän palettiin vielä vauva mahtuisi. Helpottaa kuulla etten ole ainut joka kokee samoin. Isovanhemmat lähinnä poikkeaa kahvilla 15min. Illalla nukkumaan meno viivästyy kun päikyssä on pakko nukkua päiväunet, joten illalla ei ole aikaa edes kotitöille.

Ihan itse vanhemmat tekee niistä lapsista vaativia ja suuritarpeisia, kun eivät ala jo sellaista n. 1-vuotiasta opettamaan siihen, että aikuinen ei ole koko ajan saatavilla. Näitä on nähty

Juu no mun 4-vuotias alkaa nyt jatkuvan opettamisen seurauksena antaa mun joskus käydä suihkussa yksin. Miksi on niin vaikea tajuta, että lapset ovat tosi erilaisia. Omallani on asiaa KOKO AJAN. Hän on tosi fiksu ja hauska, mutta myös vuorovaikutuksessa koko ajan. En voi sille mitään, se on hänen temperamentinsa.





Ja eiks niin, että tää sun 4-vuotias on sun ainokainen? Niinpä.



Mulla on kolme lasta, ja kahdella heistä myös on ollut pienenä asiaa koko ajan. Mutta en mä heiltä lupia kysellyt saanko mä nyt käydä  yksin suihkussa, vaan aikuisena ihmisenä ja heidän äitinään minä kyllä tasan kerron, että minä käyn nyt suihkussa. Voi jeesus tätä curlingin määrää, ai että 4-vuotias määrää saako äiti käydä yksin suihkussa vai ei. Yritä nyt ymmärtää, että kyse ei ole sinun lapsestasi, vaan sinusta kasvattajana. Sinä et osaa vetää rajoja, ja lapsesi luulee olevansa maailman napa. 



PS. Niin ja nämä kaksi on nyt jo toinen aikuinen ja toinen melkein, ja aivan ovat hienoja ja erittäin hyvin pärjääviä yksilöitä, vaikka oppivat myös odottamaan ja ymmärtämään että muillakin ihmisillä on tarpeita kuin heillä. 



 

Avainasemassa varmaan on ainakin toinen tasavertainen vanhempi. Yksin varmasti rankkaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vaan on vanhemmissa jotain häikkää, jos lapsi ei pysty päiväunia nukkumaan päiväuniaikaa, syömään ruoka-aikaan, kaiken hereilläoloaikansa kälättää äidille, ja lisäksi olette kaikki koko ajan sairaana koko perhe. 

Pystyi nukkumaan. Kunhan vaunut liikkui. Ei siinä itse huilattu.

Meillä sama. Vein vauvani erikoislääkärille, koska en saanut häntä nukkumaan päiväunia pinnasängyssä, vieressäni parisängyssä enkä vaunuissa parvekkeella. Lääkäri sanoi, että ei auta kuin työntää vauvaa vaunuissa päiväuniajat, kaikki ei nuku muuten ja vauvan uni pitää priorisoida. Että sitten ihan erikoislääkärin käskystä työntelin vaunuja pitkin puistoja enkä nukkunut koskaan itse päiväunia.

 Sellainen vauvankeinu mikä toimii paristoilla on hyvä. Vauva saa siinä hytkytystä ilman että vanhempien tarvitsee lykkiä vaunuissa. Ensimmäisen lapsen kanssa en nukkunut päiväunia vaan työntelin vaunuja. Toisen lapsen kohdalla päädyin tuohon keinuun ja sai hieman itsekin levätä. Suosittelen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, olen miettinyt ihan samaa. Meillä myös yksi lapsi, joka on vauvasta asti ollut suuritarpeinen. Normaali ja älykäs lapsi mutta kaipaa valtavasti huomiota ja seuraa. Haluaa puhua koko ajan ja leikkiä jonkun kanssa. Kaikki aika menee työhön ja lapseen. En tiedä miten muut voi hankkia useita lapsia. Olen juuri itse tämän valinnan edessä. Lapsella on jatkuvasti jokin vaihe menossa ja mietin miten tähän palettiin vielä vauva mahtuisi. Helpottaa kuulla etten ole ainut joka kokee samoin. Isovanhemmat lähinnä poikkeaa kahvilla 15min. Illalla nukkumaan meno viivästyy kun päikyssä on pakko nukkua päiväunet, joten illalla ei ole aikaa edes kotitöille.

Ihan itse vanhemmat tekee niistä lapsista vaativia ja suuritarpeisia, kun eivät ala jo s

Ihan tosissas luulet, että se vanhempi mielummin ei jois rauhassa sitä kahvia, kun olis katsomassa lapsen perään?

Että nää superäidit, jotka tekee kaiken oikein ja neuvoo muita, on huvittavaa porukkaa. Heillä äitiys on uskonto, on noussut niin sanotusti päähän.





Ymmärrän hyvin että se harmittaa, kun ei osaa. On paljon helpompi silloin selittää, että kun mun lapsi vaan on NIIIIN suuritarpeinen ja vaativa ja sitä ja tätä, sen sijaan että edes vilkaisisi peiliin.



Se vaan on niin, että se suuritarpeisuus vaan loppuu siinä kohtaa, jos lapselle syntyy sisarus. Hups, ei se siis sitä ollutkaan, vaan curling-kasvatusta. Kun lapsen otsa edes menee kurttuun, niin heti pitää mamman rientää ympärille liehumaan, ettei nyt vaan ole sekuntiakaan paha mieli.



PS. Mulla on ADHD-lapsi. Impulsiivisuus-hyperaktiivisuus painotuksella. Enköhän mä jotain lapsista ja niiden vahdittavuudesta tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatteleeko vähän sairastavien lasten vanhemmat useinkin, että se on heidän omaa ansiotaan, että lapsi ei ole usein kipeänä?

Kyllä ajattelen, että ei ole sattumaa, että meillä on sairastettu vähän. Olen aina noudattanut hyvää hygieniaa. On perheitä, joissa esim juodaan samasta pullosta, maistetaan ruokaa omalla lusikalla, ei pestä usein käsiä ja pyyhkeetkin ovat likaisia jne. Ja flunssia ja mahatauteja on paljon, ja ne kiertävät usein koko perheen. Myös lapsilla on reikiä hampaissa, koska ei välitetä ohjeista, miten estää karieksen tarttuminen,

Luin juuri vauvan äitinä, että vastustuskykyä kehittää jos ei ole liian hygieenistä. Sen oikeastaan tiesinkin jo entuudestaan, mutta annan lapsen rauhassa könytä lattialla ja imeskellä vaikka maton hapsuja. Sen se tekee kuitenkin kun silmä välttää...se pitää katsoa ettei suuhun pääse vaarallisia esineitä ja ettei niitä ole lapsen saatavilla.

Noihin unikouluihin yms..

Vauvavuotena lapsi ei nukkunut. Refluksi. Syöminenkin oli kovin vaikeaa. Silloin mentiin äärirajoilla jaksamisen kanssa.

Vauva vuoden jälkeen alkoi karsastuksen peittohoito. Joka päivä töiden jälkeen taisteltiin lappu silmälle ja lasta piti vahtia, ettei riisu tai kurki. Oli aika ovela. 

Kirsikkana kakun päälle lapsella on ollut kasteluongelma, joten vaatteita ja lakanoita on pesty uskomattomat määrät päivittäin. 

Hitsi kun oliskin ollut vaan joku lääkepiikki, minkä olis voinut vaan tuikata, mutta ei.. noita pitkäpiinaisia lappuhoitoja, uni- ja pissakouluja. 

Vierailija kirjoitti:

"Jännästi kuitenkin esim. unikoulut nyt vaan toimii näille kaikkein vaikeimmillekin tapauksille. Siis ammattilaisen järjestämät, ei ne mitä vanhemmat ei osaa viedä oikein läpi kotioloissa."

Ja sä meinaat, että vanhempi ei voi olla ihan loppu siihen, että ap:n mainitsemien asioiden lisäksi elämä on yhtä uni- ja pissakoulua?

Mistä sä tuollaisen repäisit? Totta kai nää ainokaisten vanhemmat on ihan loppu, kun liehuvat loputtomasti lastensa ympärillä, eivätkä osaa hellittää sekuntiakaan.



Enkä mä ole sen parempi. Esikoinen ei nukkunut kuin liikkuvissa vaunuissa. Siksi että en jättänyt sitä ikinä nukahtamaan itsekseen vaunuihin, vaan opetin siihen, että aina heijataan ja lauletaan ja ties mitä. Seuraavan kanssa kävi sitten niin, että kun olin hänet saanut vaunuihin, itki siellä hetken kun puin esikoista, ja kun eikoinen oli valmis, niin kas kummaa, vauva olikin jo nukahtanut ihan itse. Esikoisen kanssa ei vaan tällaista koskaan päässyt tapahtumaan, kun sitä itkua piti ihan heti alkaa tyynnyttää, ja siitä ihan itse teki itselleen vuosien oravanpyörän.



 

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä raskaus, synnytys ja vauva-aika olivat karmeita kokemuksia. En kokenut mitään ihqua vauvakuplaa, vaan odotin ainoastaan että lapsi kasvaisi. Se valvominen ja jatkuva vauvan kininään ja itkuun vastaaminen oli tosi kuluttavaa. Eikä se aikaväli 1-2 v:kään mitään herkkua ollut. Jatkuvaa vahtimista kun toinen keksi kiipeilyn, jalat lähti kantamaan mutta mitään vaaranpaikkoja ei osannut varoa jne. Nyt kun muksu on päälle 3-vuotias aletaan olla (uhmaa lukuunottamatta) voiton puolella. Nyt on jo todella kivaa, kun hän käy itse tarpeillaan, syö samoja ruokia kuin kaikki muutkin ja nätisti aterimilla, puhuu ihania juttuja ja saa jo keskusteluita kivasti aikaiseksi, osallistuu mielellään kaikkiin yhteisiin askareisiin ja on todella kiinnostunut ympäröivästä maailmasta. Hänen oma persoona on kiinnostava! Ja todellakin lapsiluku on tässä. Ihanaa kun voi antaa kaikkensa yhdelle, henkisesti ja taloudellisesti. Ei enää koskaan rääkyviä sinappikon

 Vaikka vauvat on vaativia, niin minusta se vauva -ikä on ihanin aika ja niin lyhyt. Mä luulen että nyt alan olla jollain tavalla masentunut kun lapset täysi -ikäisiä ja teinejä, eikä elämä enää pyöri niin paljon lasten ympärillä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vaan on vanhemmissa jotain häikkää, jos lapsi ei pysty päiväunia nukkumaan päiväuniaikaa, syömään ruoka-aikaan, kaiken hereilläoloaikansa kälättää äidille, ja lisäksi olette kaikki koko ajan sairaana koko perhe. 

Pystyi nukkumaan. Kunhan vaunut liikkui. Ei siinä itse huilattu.

Meillä sama. Vein vauvani erikoislääkärille, koska en saanut häntä nukkumaan päiväunia pinnasängyssä, vieressäni parisängyssä enkä vaunuissa parvekkeella. Lääkäri sanoi, että ei auta kuin työntää vauvaa vaunuissa päiväuniajat, kaikki ei nuku muuten ja vauvan uni pitää priorisoida. Että sitten ihan erikoislääkärin käskystä työntelin vaunuja pitkin puistoja enkä nukkunut koskaan itse päiväunia.

Meilläkin vauva ei nukkunut päiväunia oikein muualla kuin liikkuvassa autossa tai vaunuissa, joten siksi päivittäin helpostikin vaunulenkkeilin 2-3h päivässä.

On varmasti tosi hyödyllistä, jos on semmonen vähän "sinne päin" -vanhempi, joka ei turhista stressaile. Semmonen mäkin ajattelin olevani. Mutta se pitäisi muistaa, että jos siihen on ollut mahdollisuus, on täysin etuoikeutettu. Silloin on ainakin joku näistä toteutunut:

1. Et huolehdi lapsesta yksin

2. Saat edes joskus levätä

3. Pystyt (vauvavuoden jälkeen) edes muutaman kerran vuodessa huomioimaan omat tarpeesi ja tekemään jotain aidosti itseäsi virkistävää

4. On jonkinlainen aito tukiverkosto ympärillä

5. Lapsi on terve

6. Lapsi ei ole temperamentiltaan vaativa

Ja jos edes joku on näistä on sulla toteutunut, älä dissaa muita.

Vierailija kirjoitti:

Olen tullut siihen tulokseen, että aktiiviset, huomiota ja seuraa vaativat lapset on usein älykkäämpiä. Kun ympärillä olevia lapsia on seurannut niin ns. "helpot lapset" on myös muutenkin hitaita ja yksinkertaisia.

Siinäpä älykkään ihmisen hieno yleistys. Anna kun arvaan, oma lapsesi oli huomiota vaativa?

Vierailija kirjoitti:

On varmasti tosi hyödyllistä, jos on semmonen vähän "sinne päin" -vanhempi, joka ei turhista stressaile. Semmonen mäkin ajattelin olevani. Mutta se pitäisi muistaa, että jos siihen on ollut mahdollisuus, on täysin etuoikeutettu. Silloin on ainakin joku näistä toteutunut:

1. Et huolehdi lapsesta yksin

2. Saat edes joskus levätä

3. Pystyt (vauvavuoden jälkeen) edes muutaman kerran vuodessa huomioimaan omat tarpeesi ja tekemään jotain aidosti itseäsi virkistävää

4. On jonkinlainen aito tukiverkosto ympärillä

5. Lapsi on terve

6. Lapsi ei ole temperamentiltaan vaativa

Ja jos edes joku on näistä on sulla toteutunut, älä dissaa muita.

Minulla ei toteutunut yksikään noista kohdista 1-6. Ei ehkä sitten ihme, että en jaksa. 

"Mulla on kolme lasta, ja kahdella heistä myös on ollut pienenä asiaa koko ajan. Mutta en mä heiltä lupia kysellyt saanko mä nyt käydä yksin suihkussa, vaan aikuisena ihmisenä ja heidän äitinään minä kyllä tasan kerron, että minä käyn nyt suihkussa. Voi jeesus tätä curlingin määrää, ai että 4-vuotias määrää saako äiti käydä yksin suihkussa vai ei. Yritä nyt ymmärtää, että kyse ei ole sinun lapsestasi, vaan sinusta kasvattajana. Sinä et osaa vetää rajoja, ja lapsesi luulee olevansa maailman napa. "

Juu 20-30 vuotta sitten oli ihan normia sitoa lapsi vaikka rattaisiin omien askareiden ajaksi, niin ei päässyt tekemään pahoja tai satuttamaan itseään sillä aikaa. Nykyään sellaisesta pamahtaa lasu ja mahdollisesti syyte pahoinpitelystä.