Onko kukaan keskustelijoista elänyt aikana, jolloin oli puhelinkopit eikä mitään kännyköitä?

Vierailija kirjoitti:

Muistan ne kyllä. Teininä oli kiva käydä lennättämässä mällit puhelinluettelon sivujen väliin tai lasiseinille, kun sattui kiima iskemään kesken kaiken.

Ja vähän aikuisempana, kun oli jo tyttö- tai poikakaverit, niin sai ihan siistimmin laueta ihmisreikiin. Puhelinkopit sopi kyllä moneen touhuun. Yhtään puhelua en muista tehneeni, ellei lasketa sitä, kun soiteltiin ilmaiseksi olemattomiin numeroihin esim. Japaniin ja naurettiin, kun siellä autonaatti paikallisella kielellä kertoi, että numero ei ole käytössä tjsp.

Puhelinopeissa haisi aina se puhelinluettelo sellaiselta ihmeelliseltä ja jos ei puhelinkopeissa haissut puhelinluettelo niin ihmisen kusi.

Vierailija kirjoitti:

Pitää olla syntynyt ennen vuotta 1971, että ei ole mobiilipuhelimien aikakauden lapsi.

Puhelinkoppeja ei tainnut Suomessa olla vuoden 2010 jälkeen.

No ei kai nyt sentään? Mä olen syntynyt 1979 ja sain ensimmäisen kännykkäni, Nokian 1611 -mallin täyttäessäni 18 vuotta. Aika harvoilla oli silloin vielä kännyköitä, toki siinä oli juuri alkamassa se yleistyminen. Tuolla puhelimella pystyi soittamaan ja lähettämään tekstiviestejä. Siinä ei ollut kelloa näytöllä, kuten nykyisissä älykännyköissä on. En muista, että oliko tuossa edes mitään pelejä vielä.

Niissä oli hyvä käydä kusella.

Vierailija kirjoitti:

Niissä oli hyvä käydä kusella.

Miksi, miten niin? Lasikopissa? Sehän olis ollut aivan sama kusta jossain muualla, kun kopista näkyi kuitenkin läpi?

Olen vasta 49v., mutta elin pari vuotta ilman puhelinta, puhelinkoppien varassa. Paremmin homma silloin toimi, kun nykyään - sairaana kävin soittamassa aamulla terkkariin, sain samalle päivälle aina ajan. Vakuutukset, pankkisysteemit, Kelahommat etc. sai marssimalla paikanpäälle, kuten myös matkat  - Kilroy auttoi Intian reissun suunnittelussa, auttoi Aeroflotin varaamisessa jne. 

Kaikki vastasivat aina puhelimeen,kun soitti. Kyläilyä oli paljon - ei sovittua, sovitusta pidettiin kiinni ja sosiaalinen elämä oli vilkasta. Su. sovittiin, että pe. nähdään klo x  paikassa y, tai ilmoitetaan peruuntumisesta työpaikalle, lähellä asuvalle kaverille,  lähettämällä ilmainen- olemme muuttaneet kortti tms. :D

Vierailija kirjoitti:

Puhelinopeissa haisi aina se puhelinluettelo sellaiselta ihmeelliseltä ja jos ei puhelinkopeissa haissut puhelinluettelo niin ihmisen kusi.

Viikonloppuna löytyi kolikoita noista ja paljon. Meille lapsille karkkirahaa kun markalla sai jo kymmenen merkkaria 

Vierailija kirjoitti:

Pitää olla syntynyt ennen vuotta 1971, että ei ole mobiilipuhelimien aikakauden lapsi.

Puhelinkoppeja ei tainnut Suomessa olla vuoden 2010 jälkeen.

Olen syntynyt 1971 ja ensimmäisen kännykän ostin 25 vuotiaana, oli vielä -92 käytössä lanka puhelin kotona ja varalta puhelinkoppiin kortti johon oli ladattu rahaa 

sinivuokot väijyttivät minut kerran kun olin kopissa näppäilemässä numeroa, pidättivät ryökäleet ja puhelu jäi soittamatta

Tämmönen oli kotikadulla puutalo alueella.

"  Vuonna 1951 teki Helsingin kaupunki sopimuksen Helsingin Puhelinyhdistyksen kanssa hätäpuhelinverkon rakentamisesta ja operoinnista. Punaisessa metallikaapissa olleet puhelimet koristivat kaupunkikuvaa 40 vuotta, kunnes vuonna 1991 sopimus lakkasi."

Kopeissa haisi pissalle, känniölömiehet eivät käsittäneet tarkoitusta. Luettelot oli revitty tai luuri irroitettu 

Arvostan omaa puhelinta.

joskus piti soittaa poliisille kun Äidin mies riehui humalassa!

Vierailija kirjoitti:

Pitää olla syntynyt ennen vuotta 1971, että ei ole mobiilipuhelimien aikakauden lapsi.

Puhelinkoppeja ei tainnut Suomessa olla vuoden 2010 jälkeen.

Mikä oli matematiikan numerosi?

Puhelinkopista sai soitettua kalliita ulkomaan puheluja ilmaiseksi, jos osasi nakuttaa sormella numerot. Esim jos piti painaa viisi, niin tulikin viisi napautusta yhtä jaksoisesti, pieni tauko ja seuraava luku. Pianistina minulle tämä oli helppoa. Usein tuli soitettua Ruotsiin. Sitten saattoi puhua niin pitkään, kuin jaksoi. 

Varmasti suurin osa, eihän tuosta kauaa ole, kun katosivat katukuvasta.

Vierailija kirjoitti:

Kesken puhelukeskutelun tuli vielä huomaavaisesti ilmoitus jos puhe-aika (kolikoilla toimivasta puhelinkopissa sijaitsevasta puhelimesta) läheni loppuaan, sitten tuli kiirus sanoa sanottavat pikaisesti ennenkuin puhe-aika loppui ja puhelu päättyi äkisti.

Mutta joskus se kolikkolokero oli niin täynnä kolikoita että voi jutella kauan sillä yhdellä kolikolla. Sitä aina toivoi kun sinne puhelin koppiin meni. Kun sillä markalla ei pitkiä puheluja muuten puhuttu .

Vierailija kirjoitti:

Puhelinkopista sai soitettua kalliita ulkomaan puheluja ilmaiseksi, jos osasi nakuttaa sormella numerot. Esim jos piti painaa viisi, niin tulikin viisi napautusta yhtä jaksoisesti, pieni tauko ja seuraava luku. Pianistina minulle tämä oli helppoa. Usein tuli soitettua Ruotsiin. Sitten saattoi puhua niin pitkään, kuin jaksoi. 

Mitä muuta varastit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. 

Ei tarvinnut olla tavoitettavissa koko ajan.

 

Ei ollut nettiä. Vain telkkari ja luettiin lehtiä.

ja telkussa oli aluksi vain yksi kanava vain tv1 joskus ajan kuluessa saatiin 2.nen

Olen elänyt aikana jolloin oli puhelinkopit, mutta tuo "ei mitään kännyköitä" on vähän tulkinnanvarainen, jos tarkoitetaan mitään matkaviestintä, niin arppi on ollut ainakin jo ennen syntymääni.

Mä melkei oon eläny puhelinkoppiajan jälkeen ku synnyin alkuvuodesta 2009