Onko kukaan keskustelijoista elänyt aikana, jolloin oli puhelinkopit eikä mitään kännyköitä?

 

Ei ollut nettiä. Vain telkkari ja luettiin lehtiä.

- Juu. Isä lukemassa lukulasit päässä aamun uunituoretta sanomalehteälehteä kahvikupin kanssa pöydän ääressä. Ikkunasta paistoi aamu-aurinko verhojen välistä, koska verhoja ei ollut vielä avattu uuteen päivään. Usein heräsin siihen ääneen, kun sanomalehtien sivuja verkkaisesti käänneltiin. Kahvintuoksu ja äidin ja isän vaimea pehmeä keskustelu.

Ihana muisto lapsuudesta.

 

.

Vierailija kirjoitti:

Kesken puhelukeskutelun tuli vielä huomaavaisesti ilmoitus jos puhe-aika (kolikoilla toimivasta puhelinkopissa sijaitsevasta puhelimesta) läheni loppuaan, sitten tuli kiirus sanoa sanottavat pikaisesti ennenkuin puhe-aika loppui ja puhelu päättyi äkisti.

Tai kaivaa kukkarosta lisää rahaa. Muistanko oikein, kelpadikonkolikkopuhelimeen 10-50 pennin kolikot myös?

Kelpasiko siis...

Oli lankapuhelin, puhelut tilattiin keskuksesta : tilaisin puhelun Helsinkiin numeroon 12345.  Sitten tuli vähän ajan keskukselta puhelu , että nyt puhelu valmis.  Naapuriinkin soitto tapahtui keskuksen kautta: saisiki 12. Ja keskus yhdisti. Pystyi myös sanomaan että haluaisin puhelun Virtasen Tyynelle, keskus tiesi yhdistää. Ei ollut puhelimissa valintalevyjä eikä nappuloita.

 

-- joop, ei tod. vaan kaikki maailman ihmiset on syntyneet älypuhelin kädessä....

- Vuoteen 2007 mennessä, kännyköiden yleistyessä, puhelinkopit olivat aika lailla kadonneet. Sen jälkeenkin ihmisiä on tainnut jonkin verran syntyä. Uusi sukupolvi nyt n 18-vuotiaita , kännykkä kädessä syntyneet matopeli-selfie-sukupolvi.

Olen soittanut puhelinkopista keskuksen aikaan. Silloin keskus vaan kuunteli, kilahtaako kolikko rahasäiliöön. Niinpä kilautimme kolikolla sopivan äänen säiliön ulkopuolella. 50 pennillä saattoi puhua hyvinkin pitkään.

Sitten tuli automaatit, jotka saattoivat katkaista puhelun saman tien, vaikka oli laitettu raha. Eräällä liftausreissulla emme päässeet illalla kotiin saakka. Aloimme soittamaan automaatista kotiin viimeisellä markalla, mutta emme ehtineet sanoa muuta kuin jotain tyyliin "jäämme tänne yöksi", kun puhelu katkesi. Kotona oli vietetty uneton yö kun oli ihmetelty, mitä niille tyttärille on tapahtunut.

Sitten tulivat puhelinkortit, joita on vieläkin jossakin tallessa.

Täällä -88 syntynyt ja muistan noista kopeista sen että niistä oli aina lasit rikottu.

Kaltoinkohdellut puhelinkopit, hyvä artikkeli tässä linkissä aiheesta

   https://yle.fi/a/3-5921064

Vierailija kirjoitti:

Oli lankapuhelin, puhelut tilattiin keskuksesta : tilaisin puhelun Helsinkiin numeroon 12345.  Sitten tuli vähän ajan keskukselta puhelu , että nyt puhelu valmis.  Naapuriinkin soitto tapahtui keskuksen kautta: saisiki 12. Ja keskus yhdisti. Pystyi myös sanomaan että haluaisin puhelun Virtasen Tyynelle, keskus tiesi yhdistää. Ei ollut puhelimissa valintalevyjä eikä nappuloita.

Keskus oli joka kylässä. Eräällä synnyttäjällä oli kotona kova hätä eikä taksia saatu mistään.  Eihän siihen aikaan ollut autojakaan niin paljon kuin nyt. Keskuksenhoitajan miehellä oli  kuitenkin. Kun hän kuuli soittajan hädästä, hän lähti itse viemään synnyttäjän sairaalaan. Äiti pelastui, lapsi ei.

Postissa oli pitkä rivi puhelinkoppeja vierekkäin, ei tarvinnut palella ulkona talvella...ei hajuhaittoja  :)

Oli niitä, mutten taida olla koskaan käyttänyt, kotona oli lankapuhelin ja kun muutin omaan kotiin, otin vuokrapuhelimen HPY:ltä. Myöhemmin ostin omaksi.

Nyt se on Elisan osakkeina salkussani.

 

. . . meillä kotona tietysti lankapuhelin. Teini-iässä me lapset ostimme kimpassa noin kymmenen metrin jatkojohdon, että sai rauhassa puhua omassa huoneessa puhelunsa. Tosin vanhempien makuuhuoneessa oli talon toinen puhelin ja jos halusi kiusata systeriä meni sinne toiseen luuriin kommentoimaan hänen puhelujaan. 

-Heh heh. Sisar puhuu puhelun aikana osuvat "väli-spiikit" keskusteluun. Muistan myös sen ajan että kun soitti kaverille, täytyi pyytää esimerkiksi puheluun vastaavalta äidiltä tai isältä : saisinko ---puhelimeen, kiitos? Ja vanhempi kysyi kuka soittaa/kysyy ja kävi sitten hakemassa hänet.

Puhelimen soimaan pärähtäminen oli jännittävää, siellä saattoi olla se ihastus joka oli luvannut soittaa...

 

Vierailija kirjoitti:

Naapurin rouvalta meni lapsivesi ja hänelle tuli tietysti kiirus soittamaan taksia synnytyslaitokselle. Mies töissä eikä lankapuhelinta.

Onneksi oli puhelinkoippi lähistöllä. Josta joku retku katkaissut johdon niin että pelkkä luuri roikkui paikallaan. Onneksi asuttiin lähellä ja meille oli tullut lankapuhelin muutama viikko takaperin. Moni kävi muuten soittamassa meiltä ja jätti puhelinrahaa sitten siihen puhelimen viereen.

Lopulta lankapuhelimet yleistyivät joka kotiin ja puhelinkopit hävisivät maisemasta.

Lankapuhelimet yleistyivät joka kotiin viimeistäänkin 1970-luvulla, jolloin itse olin vasta pikkulapsi, mutta todennäköisemmin jo joskus 1950-1960 -luvuilla, jolloin en ollut vielä syntynytkään, eivätkä puhelinkopit vielä silloin "hävinneet" Suomesta.

Niiden "häviäminen", eli poistaminen tapahtui vasta joskus 1990-2000 lukujen aikana tai niiden vaihteessa hitaasti muutaman vuoden ajanjaksona, samaan aikaan kun matkapuhelimet eli ns. "kännykät" yleistyivät, ja kun kansa oikeastaan pakotettiin niihin lankapuhelintekniikan ja -verkon poistamisella.

Minä hankin ensimmäisen digikamerani (pieni pokkariräpsy) joskun alkuvuonna 2006, niin että kuvasin sillä mm. ensimmäisen, marraskuun 2006 viinanhakureissuni Tallinnaan, ja samaisella kameralla valokuvasin myös viimeiset (ehkä 10-20 kpl) Turun puhelinkopit ennen kuin ne poistettiin kokonaan kaduilta n. loppukesänä tai alkusyksynä 2007 ja myytiin Tshekkiin: muistini mukaan ne taisivat mennä jonkin raitiovaunutehtaan raaka-aineeksi, sulatettavaksi, valssattavaksi ja uudelleenkäytettäväksi vaunujen metallina.

Tosin tuolloin jäljellä olivat enää pelkät kopit, siis tyhjät "kuoret": itse puhelinapparaatit oli revitty pois ja hävitetty jo aikaisemmin.

Kuitenkin, tämä tapahtui vasta aikaisintaan vuosituhanten vaihteessa, ei vielä 1970- tai edes 80-luvulla.

Jätkä 53 vuotta

Kyllä elämä oli silloin vielä elämää, kun ei ollut jokaisella kännykkä taskussa, ei ollut tietokoneita ja muita aivoja syövyttäviä vehkeitä. Olihan puhelinkoppeja vielä 2000-luvun alkupuolella ainakin, en nyt muista tarkkaan, milloin hävisivät katukuvasta. Ei mulla niihin liity mitään erikoisia muistoja.

Onko kukaan elänyt? No kuule varmaan puolet täällä.

N53

 

.Olen alle 35-vuotias ja lapsuudessani meidän kylällä oli yksi puhelinkoppi. Jotain järjettömän kokoisia autopuhelimia varmasti oli ja ensimmäisiä kännyköitäkin kai kun olin pikkulapsi, mutta ei niitä kenelläkään ns. tavallisella ihmisellä 90-luvun alussa ollut. Ainakaan meillä päin. Lankapuhelimella soiteltiin.

. Joo! Älytön halko oli eka kannettava puhelin ja vain varakkaiden ja kuuluisien käytössä!

Oli aikoja , oli vaikeaa koska moni ei välittänyt yhtään miten pitkä jono oli .

Vierailija kirjoitti:

Juu, ja oli kova syömään markkoja puhelin puhelinkopissa, että eipä sillä halunnut oikein soitella.

Sitten tuli puhelinkortit, ei tarvinnut syötellä, vaan työntää kortti laitteeseen. Opiskeluaikaan tuli käytyä telessä soittelemassa kesätyöhaku puheluita. Oli äänieristetty koppi istuimineen ja puhelun sai maksaa jälkikäteen kassalle. Ei tarvinnut kuunnella kolikon kilahduksia.

Maailman ensimmäinen Motorolan langaton kädessäpidettävä känny tuli 40vuotta sitten v1983,

Vierailija kirjoitti:

Joo puhelinkoppia piti joskus käyttää kun kotona ei ollut yksityisyyttä, joudut puhumaan kaikkien kuullen. 

Meillä ei ollut kotona puhelinta ennenkuin olin 18 v ja töissä, ja oli välillä työasioita pakko soitella, niin hankin ns vuokraliittymän.😻