Onko kukaan keskustelijoista elänyt aikana, jolloin oli puhelinkopit eikä mitään kännyköitä?
Olipa kerran puhelinkoipit eli puhelinkioskit. Aikana jolloin joissain taloissa saattoi olla jopa lankapuhelin.
Millaisia muistoja mahtaa liittyä tuohon aikakauteen?
https://fi.wikipedia.org/wiki/Puhelinkioski
Kommentit (131)
Vierailija kirjoitti:
Ei niistä puhelinkopeista soiteltu kovin usein, kotoa lankapuhelimella mielummin. Kaikki ihmiset ei ollu koko ajan tavoitettavissa, oli aika paljon omaa rauhaa. Ja sitten kun tavattiin oli paljon puhumista.
Koululaiset kävi pilasoittoja niistä tekemässä. Hauskaa aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan kyllä ja muistan miten ällöttävää oli soittaa kopissa, jossa joku oli tupakoinut. Hyi helv!
Minusta huomattavasti ällöttävämpää oli se kun edellinen asiakas oli käyttänyt koppia wc:nä.
Sen hajun muistan vieläkin elävästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naapurin rouvalta meni lapsivesi ja hänelle tuli tietysti kiirus soittamaan taksia synnytyslaitokselle. Mies töissä eikä lankapuhelinta.
Onneksi oli puhelinkoippi lähistöllä. Josta joku retku katkaissut johdon niin että pelkkä luuri roikkui paikallaan. Onneksi asuttiin lähellä ja meille oli tullut lankapuhelin muutama viikko takaperin. Moni kävi muuten soittamassa meiltä ja jätti puhelinrahaa sitten siihen puhelimen viereen.
Lopulta lankapuhelimet yleistyivät joka kotiin ja puhelinkopit hävisivät maisemasta.
Ei puhelinkopit hävinneet lankapuhelinten yleistymisen takia, vaan sen takia, että kännykät alkoivat yleistymään 2000-luvun alkupuolella. Esim. mun kotiin lankapuhelin hankittiin joskus 80-luvun alussa, itse en sitä muista, olen syntynyt 1979.
Joo, ei sellaista aikaa ole ollut oman elämäni aikana, ettei olisi lankapuhelimia ollut.
t. 50 v.
Oli lumetonta aikaa joko 2005 tai 04, kun silloisen kotitalon vierestä poistettiin puhelinkoppi. Oliko se peräti Lahden viimeinen puhelinkoppi, kun lähti siitä Paasikivenkadun varrelta?
--
Käytöstä poistettu puhelinkoppi näkyi naapurin pihalla joskus 2007. Naapurin sikä oli nikkaroinut siitä lapsilleen hauskan leikki-kioskin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, ja oli kova syömään markkoja puhelin puhelinkopissa, että eipä sillä halunnut oikein soitella.
Lisäksi oli kylmiä ne kopit syksyllä/talvella.
Paitsi myrskyilmalla oli lämpimämpää tuulelta suojassa.
Vierailija kirjoitti:
Oliko teillää kellään semmoista ns taskunumeroa. Tytär lähti opiskelemaan ja hänelle hankin semmoisen. Siihen pystyi soittamaan, mutta jäi vain numero ja tytär tiesi mennä puh.koppiin tai muuhun puhelimeen soittamaan minulle, kun laitteesta näki että olin ottanut yhteyttä. Tämä,oli vähän ennen kuin Nokia Ringo Nmt-puhelin tuli markkinoille.😅
-
Muistan nuo laitteet! hakupiipparit?
Vihko jossa oli kaikkien numerot ja lankapuhelin ja reissuvihko.
Asiat oli hyvin. Koulu ei ollut kolmas vanhempi joka tarkkailee vahtii ja ruikuttaa joka asiasta jossain Wilmassa.
Nykyaan feministi ope - luokan mielipidejohtaja on aivan mahdoton Fuhrer, kun joka asiasta saa vanhemmilta huomiota kun ruikuttaa niille netissa.
Lapsuudessani kaupungissa oli vielä vesipostitkin. Ainakin meidän omakotialueella. Toki varmaan 90%lla oli vesijohdot ja viemärit. Lähikauppa oli myös ja oma posti. Kyllä se oli idyllistä.
Onko kukaan elänyt? No kuule varmaan puolet täällä.
N53
- Nii-in, mutta oletko todella elänyt?
Toki, puhelukortti piti ostaa että pystyi soittamaan puhelinkioskista, aiemmin oli kolikkomaksu mahdollinen.
Olen elänyt, ja maalla oli puhelinkeskukset, joissa "Sentraaali-Santra" yhdisti puhelut
Pitää olla syntynyt ennen vuotta 1971, että ei ole mobiilipuhelimien aikakauden lapsi.
Puhelinkoppeja ei tainnut Suomessa olla vuoden 2010 jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vihko jossa oli kaikkien numerot ja lankapuhelin ja reissuvihko.
Asiat oli hyvin. Koulu ei ollut kolmas vanhempi joka tarkkailee vahtii ja ruikuttaa joka asiasta jossain Wilmassa.
Nykyaan feministi ope - luokan mielipidejohtaja on aivan mahdoton Fuhrer, kun joka asiasta saa vanhemmilta huomiota kun ruikuttaa niille netissa.
Menee kaukaa ohi aiheesta, mutta vanhemmat tunnetusti ottavat yhteyttä nykyään paljon enemmän kuin aiemmin. - sivustaseurannut
Vierailija kirjoitti:
Toki, puhelukortti piti ostaa että pystyi soittamaan puhelinkioskista, aiemmin oli kolikkomaksu mahdollinen.
Puhelukortti jäi suhteellisen lyhytaikaiseksi. Kolikoilla mentiin monta vuosikymmentä.
Muistan toki. Niillä pystyi soittamaan ilmaiseksi kun ensiksi pyöritteli/näpytteli 000, odotti linjan aukeavan, laittoi heti luurin kiinni ja näpytteli nopeasti puhelin numeron.
Hyvin muistan! Kerran viikossa soitin kotiin puhelinkioskista, piti varata sopivia kolikoita kaukopuheluihin valmiiksi. Ei siinä turhia lörpötelty. Jotkut kioskit olivat 'parempia' kuin toiset - esim. Kurvin puhelinkioskista ei juuri voinut soittaa, kun liikenteen melu häiritsi pahasti ja usein puhelin oli rikottu. Lähes kaikissa kopeissa haisi, aina. Eikä puhelinluettelo ollut ehjä, jos joku numero olisi pitänyt hakea ja tarkistaa. Näistä tuli soitettua myös työnhakupuheluita, vaikka silloisissa työvoimatoimistoissa olikin usein ns. maksuton puhelin, josta saattoi soittaa. Vuokrapuhelin oli hurjan kallis köyhälle ensimmäisissä työpaikoissaan olevalle tytölle eikä puhelinosaketta tullut mielenkään hankkia, summahan oli aivan hurja (esim. 1970-luvun lopulla) palkkaan verrattuna. Alivuokralaisasunnossa ei edes toisella vuokralaisella ollut puhelinta.
t. Ei mikään vanhus
Muistan ne kyllä. Teininä oli kiva käydä lennättämässä mällit puhelinluettelon sivujen väliin tai lasiseinille, kun sattui kiima iskemään kesken kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Pitää olla syntynyt ennen vuotta 1971, että ei ole mobiilipuhelimien aikakauden lapsi.
Puhelinkoppeja ei tainnut Suomessa olla vuoden 2010 jälkeen.
No jaa. Kännykät yleistyivät kertaheitolla "kaikille" 1998-99 paikkeilla ja myöhemmin 70-luvulla syntynytkin oli jo aikuinen siinä vaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naapurin rouvalta meni lapsivesi ja hänelle tuli tietysti kiirus soittamaan taksia synnytyslaitokselle. Mies töissä eikä lankapuhelinta.
Onneksi oli puhelinkoippi lähistöllä. Josta joku retku katkaissut johdon niin että pelkkä luuri roikkui paikallaan. Onneksi asuttiin lähellä ja meille oli tullut lankapuhelin muutama viikko takaperin. Moni kävi muuten soittamassa meiltä ja jätti puhelinrahaa sitten siihen puhelimen viereen.
Lopulta lankapuhelimet yleistyivät joka kotiin ja puhelinkopit hävisivät maisemasta.
Ei puhelinkopit hävinneet lankapuhelinten yleistymisen takia, vaan sen takia, että kännykät alkoivat yleistymään 2000-luvun alkupuolella. Esim. mun kotiin lankapuhelin hankittiin joskus 80-luvun alussa, itse en sitä muista, olen syntynyt 1979.
Kotien lankapuhelimet ja
Juu, kaikilla ei ollut varaa puhelimeen, koska osakkeet olivat kalliita ja varmaan se vuokraaminenkin oli kallista. Meilläkin kävi jotkut naapurit soittelemassa vielä ysärin puolivälin jälkeen.
Japanissa on muuten suosittu puhelinkoppi, mistä voi soittaa edesmenneille (vainajille).
Tuhannet surevat käy siellä puhumassa luuriin. Kiehtova artikkeli puhelinkopista löytyi netistä hakusanalla : Japanissa on puhelin millä voi soittaa kuolleille (Itaru Sasaki)