Onko kukaan keskustelijoista elänyt aikana, jolloin oli puhelinkopit eikä mitään kännyköitä?

Oliko teillää kellään semmoista ns taskunumeroa. Tytär lähti opiskelemaan ja hänelle hankin semmoisen. Siihen pystyi soittamaan, mutta jäi vain numero ja tytär tiesi mennä puh.koppiin tai muuhun puhelimeen soittamaan minulle,  kun laitteesta näki  että olin ottanut yhteyttä. Tämä,oli vähän ennen kuin Nokia  Ringo Nmt-puhelin tuli markkinoille.😅

Vierailija kirjoitti:

Naapurin rouvalta meni lapsivesi ja hänelle tuli tietysti kiirus soittamaan taksia synnytyslaitokselle. Mies töissä eikä lankapuhelinta.

Onneksi oli puhelinkoippi lähistöllä. Josta joku retku katkaissut johdon niin että pelkkä luuri roikkui paikallaan. Onneksi asuttiin lähellä ja meille oli tullut lankapuhelin muutama viikko takaperin. Moni kävi muuten soittamassa meiltä ja jätti puhelinrahaa sitten siihen puhelimen viereen.

Lopulta lankapuhelimet yleistyivät joka kotiin ja puhelinkopit hävisivät maisemasta.

Puhelinkopit alkoivat kadota vasta kännyköiden yleistyttyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotona oli oma puhelin, jolla soitettiin. Puhelinkioski oli vain hätävara ja matkoilla vaihtoehto tietysti. Mutta oli kaiken kaikkiaan ihanaa, kun ei ollut aina tavoitettavissa. 

Voihan nytkin olla tavoittamattomissa. Kännykkä kiinni tai lentotilaan. 

Se on eri asia. Sitten kun avaat kännykän, kaikki yhteydenotot lävähtää silmille. Lankapuhelinaikaan et tiennyt, oliko tavoiteltu vai ei kun et ollut kotona.

Luovuin lankaliittymästä viime syksynä javiimeinen puhelin olisemmoinen, että siihen jäi muutama numero muistiin ja näki, että oli tavoiteltu.

Vierailija kirjoitti:

Naapurin rouvalta meni lapsivesi ja hänelle tuli tietysti kiirus soittamaan taksia synnytyslaitokselle. Mies töissä eikä lankapuhelinta.

Onneksi oli puhelinkoippi lähistöllä. Josta joku retku katkaissut johdon niin että pelkkä luuri roikkui paikallaan. Onneksi asuttiin lähellä ja meille oli tullut lankapuhelin muutama viikko takaperin. Moni kävi muuten soittamassa meiltä ja jätti puhelinrahaa sitten siihen puhelimen viereen.

Lopulta lankapuhelimet yleistyivät joka kotiin ja puhelinkopit hävisivät maisemasta.

 

Ei puhelinkopit hävinneet lankapuhelinten yleistymisen takia, vaan sen takia, että kännykät alkoivat yleistymään 2000-luvun alkupuolella. Esim. mun kotiin lankapuhelin hankittiin joskus 80-luvun alussa, itse en sitä muista, olen syntynyt 1979.

Kyllä. Asiat hoituivat vaikkei ollut jatkuvasti tavoitettavissa. Elämä oli suuremmilta osin rauhallisempaa vaikka toki kännyköissäkin on omat hyvät puolensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, ja oli kova syömään markkoja puhelin puhelinkopissa, että eipä sillä halunnut oikein soitella.

Lisäksi oli kylmiä ne kopit  syksyllä/talvella.

Lisäksi joku kulmakunnan kovanaama oli rikkonut monesti puhelinkopit lasit ja jopa puhelimen, ettei sieltä voinut mihinkään soittaa ja monesti ehjänä säilyneet oli joku puliukko kussut tai jopa paskonut puhelinkoppiin. Myös joku muu känniapina kuin pultsari oli saattanut käyttää puhelinkoppia ulkohuussina, kun oli käynyt baarin jälkeen nakkarilla ja sitten oli ruvennut kusettamaan puolivälissä matkaa ja se koppi oli siinä just niin sopivasti.

Niillä ehjinä pysyneillä puhelinkopeilla pelastettiin moni ihmishenki, kun jotain oli sattunut ja mitään kännyköitä ei ollut olemassa vielä yli kymmeneen vuoteen. Aloitin peruskoulun elokuussa 1978 ja muistan koulumatkojen varrella olleet siniset puhelinkopit. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naapurin rouvalta meni lapsivesi ja hänelle tuli tietysti kiirus soittamaan taksia synnytyslaitokselle. Mies töissä eikä lankapuhelinta.

Onneksi oli puhelinkoippi lähistöllä. Josta joku retku katkaissut johdon niin että pelkkä luuri roikkui paikallaan. Onneksi asuttiin lähellä ja meille oli tullut lankapuhelin muutama viikko takaperin. Moni kävi muuten soittamassa meiltä ja jätti puhelinrahaa sitten siihen puhelimen viereen.

Lopulta lankapuhelimet yleistyivät joka kotiin ja puhelinkopit hävisivät maisemasta.

Puhelinkopit alkoivat kadota vasta kännyköiden yleistyttyä.

 

Oli lumetonta aikaa joko 2005 tai 04, kun silloisen kotitalon vierestä poistettiin puhelinkoppi. Oliko se peräti Lahden viimeinen puhelinkoppi, kun lähti siitä Paasikivenkadun varrelta? No, joka tapauksessa oli viimeisimpiä puhelinkoppeja jotka lähti koko Suomesta. Siitäkin jo vuosikymmeniä aikaa. Niin se aika lentää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naapurin rouvalta meni lapsivesi ja hänelle tuli tietysti kiirus soittamaan taksia synnytyslaitokselle. Mies töissä eikä lankapuhelinta.

Onneksi oli puhelinkoippi lähistöllä. Josta joku retku katkaissut johdon niin että pelkkä luuri roikkui paikallaan. Onneksi asuttiin lähellä ja meille oli tullut lankapuhelin muutama viikko takaperin. Moni kävi muuten soittamassa meiltä ja jätti puhelinrahaa sitten siihen puhelimen viereen.

Lopulta lankapuhelimet yleistyivät joka kotiin ja puhelinkopit hävisivät maisemasta.

 

Ei puhelinkopit hävinneet lankapuhelinten yleistymisen takia, vaan sen takia, että kännykät alkoivat yleistymään 2000-luvun alkupuolella. Esim. mun kotiin lankapuhelin hankittiin joskus 80-luvun alussa, itse en sitä muista, olen syntynyt 1979.

Kotien lankapuhelimet ja kadunvarsien puhelinkopit elivät rinta rinnan. Kaikilla ei ollut varaa lankapuhelimeen, joten sitten kävivät joko naapurista soittamassa jos oli oikein hätä ja hyvät välit naapurin kanssa. Juorupuhelut ja erittäin yksityiset ja tärkeät asiat sitten puhelinkopista, jos kotona ei ollut puhelinta. Puhelinkopit palvelivat myös toisilta paikkakunnilta tulleita henkilöitä, joiden tartti jostain päästä jokin asia soittamaan. Kun ei ollut mitään kännyköitä.

Puhelinkopit poistuivat lopullisesti 2009, joten väittäisin, että valtaosa palstan kirjoittelijoista on tosiaan elänyt puhelinkoppien aikana.

Kyllä, Suomesa toki mutta myös Englannissa, missä osa puhelinnumeroista oli kirjaimina.

Puhelimessa oli valintarinkulassa siis numeroita ja kirjaimia ja numero saattoi olla vaikka KEN1234.

Shillinkejä sai työntää laitteeseen lisää tiuhaan tahtiin, muistan sen miten raha kolahti sisään syötettäessä ja sen soittoäänenkin, sellainen kova pärinä.  Puhelinkioskiin saattoi myös soittaa. Ja ei, en ole satavuotias.

 

Koppeja oli vielä 90-luvullakin. 

Vierailija kirjoitti 

Se on eri asia. Sitten kun avaat kännykän, kaikki yhteydenotot lävähtää silmille. Lankapuhelinaikaan et tiennyt, oliko tavoiteltu vai ei kun et ollut kotona.-

Whatsupin merkkiääni töistä/työkavereilta jopa viikonloppuna. 

Joku z-dorka siellä kyselee tyhmiä :D

Kyllä ja meillä oli silloin puhelin. Kavereillakin oli puhelin.

Noin puolet elämästäni. Mulla keskeisin muisto on, että ei tarvinnut olla 24/7 tavoitettavissa. Kukaan ei ärsyyntynyt tai suuttunut, jos ei vastannut puhelimeen. Automaattisesti kun ajateltiin, että toinen ei ollut kotona tai oli tekemässä jotain sellaista (esim oli saunassa), ettei kuullut puhelimen soivan. Myöskään työpäivän aikana ei pahemmin häiritty yksityisasioilla. Kaverit eivät edes tienneet työpuhelinnumeroa. Päiväkotiin ja kouluun ne ilmoitettiin, jos lapsi sattui sairastumaan tms, jolloin vanhemmat piti tavoittaa kesken työpäivänkin. 

Vierailija kirjoitti:

Puhelinkopit poistuivat lopullisesti 2009, joten väittäisin, että valtaosa palstan kirjoittelijoista on tosiaan elänyt puhelinkoppien aikana.

On kyllä niin typerä aloitus että lienee alle 16-vuotiaan päästä.

Vierailija kirjoitti:

Puhelinkopit poistuivat lopullisesti 2009, joten väittäisin, että valtaosa palstan kirjoittelijoista on tosiaan elänyt puhelinkoppien aikana.

.

Väittäisin vastaavasti että puhelinkopit poistuivat vuoteen 2007 mennessä. Nuoria kirjoittajia löytyy kuule vauvapalstalta pilvin pimein vaikka mielestäsi "valtaosa" kirjoittajista olisikin elänyt "puhelinkoppien aikana".

Porista viimeinen puhelinkoppi poistettiin 2007 Eetun aukiolta. Lehtijuttu siitä löytyi netistä.

Vierailija kirjoitti:

Porista viimeinen puhelinkoppi poistettiin 2007 Eetun aukiolta. Lehtijuttu siitä löytyi netistä.

Ketä kiinnostaa porilaiset?? 2009 poistettiin viimeiset ja sillä sipuli.

Ei niistä puhelinkopeista soiteltu kovin usein, kotoa lankapuhelimella mielummin. Kaikki ihmiset ei ollu koko ajan tavoitettavissa, oli aika paljon omaa rauhaa. Ja sitten kun tavattiin oli paljon puhumista.