Mitä tekisit jos lapsesi kertoisi kaverin äidin suuttuneen, kun oli mennyt syömään välipalaa heidän kotonaan??

No en tekisi mitään, ei kai jokaiseen arjen tilanteeseen tarvitse vanhempien osallistua ja paisutella asioita.

Mutta, ihan yleisesti, kyllä itseäkin joskus ärsyttää jotkut lasten kaverit, jotka vaan toteamalla ilmoittavat että "on nälkä". Sitten jos sanon ettei ole nyt ruoka-aika meillä niin katsotaan kuin puhuisin jotain täysin vierasta kieltä. "Parhaat" menevät jääkapille sitten itse. 

Ei olla vähänvaraisia, mutta kyllä jotain kunnioitusta ja käytöstapoja tulisi tenaville opettaa. Tottakai meillä tarjotaan ruokaa, jos on ruoka-aika mutta ei ole erillistä kattausta jokaiselle erikseen.

Turha ruveta kaverisuhdetta rikkomaan sillä, että vanhemmat jatkavat riitelyä. Ok, kaverin vanhempi on tuollainen, mutta se kaveri halusi olla kohtelias. Se siitä, elämä jatkuu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräänä päivänä tulet kotiin ja sohvasi on kadonnut. Kuulet, että lapsesi antoi sen kaverille. Sellaisia ne teinit ovat.

Välipala ja sohva ovat nyt vertailtavissa olevia asioita?

Periaate. Se ruoka ei ollut sen teinin ostamas, eikä siten myöskään hänen pois annettavissa. Oikea omistaja suuttui ja ehkä jäi itse jopa ilman illallista. Mutta täällä joku itkee, jonkun teinin herkkiä tunteita, vaikka teinillä on maha täynnä ja sitten menee vielä kotiin syömään illallisen.

Eihän tuo vanhemmalta mukavaa tai sopivaa ollut, mutta ymmärrän vähän tätä äitiäkin. Jos perhe on tullut nälkäisenä kotiin ja huomataan, että ruokaa ei olekaan kaikille, niin kyllähän se harmittaa. Eihän aloitus kerro, miten paljon asiaa on perheen teinille jo aikaisemmin painotettu, mutta ehkä hän ei ole uskonut, vaan on silti mennyt tarjoamaan kaverille. Tai jos tämä tapahtuma on toistunut vaikka jo monta kertaa aikaisemmin.

korvaa lapsesi ottamat ruoat ja selitä sille äidille, että sinun lapsesi ei voinut tietää että olette vähävaraidia ja ettei ruokaa saa ottaa, vaikka sitä tarjottiin. kerro ettei se toistu, sano äidille ettet kutenkaan uskalla enää antaa lapsesi tulla vierailulle heille, mutta hänen lapsensa voi tulla teille vierailulle milloin haluaa. Sitten tarjoat sille lapsesi kaverille teillä ruokaa, jotta saa syödäkseen.

oppipahan se lapsen äiti olemaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummalle suuttui? Omalle lapselleen vai sinun lapsellesi?

Ilmeisesti ainakin aloittajan lapsen kuullen

Oleellista on kuitenkin, suuttuiko omalle lapselleen, joka oli tehnyt väärin, vain aloittajan lapselle, joka ei ollut tehnyt mitään väärin. Jos omalle lapselleen, aloittajan kannattaa selittää lapselleen, että kaveri teki väärin ja sen vuoksi kaverin äiti suuttui. Syy ei siis ollut aloittajan lapåsen vaan hänen kaverinsa. Ja tosiaan lapsi sitten tietää, että seuraavalla kerralla, vaikka kaveri jotain tarjoaisikin, sanoo "ei kiitos".

Ei ruuan tarjoaminen kaverille ole väärin, se on kohteliasta ja empaattista. Suomessa ollaan yleisesti ääritörkeitä tässä suhteessa, syödään herkkuja toisten nähden tarjoamatta jne. Ei tule muualla kuulonkaan. 

Toki ärtymyksen ymmärtää, jos kyseessä todella vähävaraisten vähät ruuat, mutta ei sitäkään saisi silti näyttää vieraalle. Toki nyt tietää poika, että usein kannattaa sanoa vain ei kiitos, vaikka olisikin nälkä. Koska Suomi on, mitä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräänä päivänä tulet kotiin ja sohvasi on kadonnut. Kuulet, että lapsesi antoi sen kaverille. Sellaisia ne teinit ovat.

Välipala ja sohva ovat nyt vertailtavissa olevia asioita?

Periaate. Se ruoka ei ollut sen teinin ostamas, eikä siten myöskään hänen pois annettavissa. Oikea omistaja suuttui ja ehkä jäi itse jopa ilman illallista. Mutta täällä joku itkee, jonkun teinin herkkiä tunteita, vaikka teinillä on maha täynnä ja sitten menee vielä kotiin syömään illallisen.

Tuo on siis aivan sairas tapa ajatella. 

No nyt alan ymmärtää, mistä se kumpuaa ettei nuoret aikuiset kestä enää pettymyksiä. Helikopterivanhemmat häärää.

Vierailija kirjoitti:

Turha ruveta kaverisuhdetta rikkomaan sillä, että vanhemmat jatkavat riitelyä. Ok, kaverin vanhempi on tuollainen, mutta se kaveri halusi olla kohtelias. Se siitä, elämä jatkuu. 

Päinvastoin, ympäristöllä ja ihmissuhteilla on suuret vaikutukset hyvinvointiimme ja tuon ikäisillä myös siihen, millaiseksi aikuiseksi kasvaa. Että kasvaako sitä sellaiseksi joka vertaa sohvaa ja välipalaa tai sellaiseksi joka ei tunne vieraanvaraisuutta. Kieltää ei voi, mutta kannustaisin hankkimaan muita kavereita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kerran on jo yläasteikäisiä niin antaisin rahaa välipalaa varten että voi kaupasta hakea jotakin tai sitten käskisin ottaa mukaan hedelmiä yms. reppuun.

Ymmärrän kaverin äidin kiukun jos raha on tiukassa. 

 

 

En mä ainakaan halua opettaa lapselleni että tuollainen toiminta on ok. Että aikuiset saa toimia miten vaan ja sitten laitetaan nöyränä pää santaan. 

 

aikuinen toimi väärin

ei pidä nöyristellä sitä

Nimenomaan. Se, että virheitä sattuu on fakta. Muttei se saa johtaa siihen että selitellään kuinka ei saa ylireagoida huutoon tai siihen että lapsen täytyy alkaa toimimaan niin, ettei hänelle enää huudetaan silloin kun hän e

Huutamisesta ei aloituksessa puhuttu mitään, vaan, että "suuttui". Suuttumista voi ilmaista huutamattakin. 

Vierailija kirjoitti:

No nyt alan ymmärtää, mistä se kumpuaa ettei nuoret aikuiset kestä enää pettymyksiä. Helikopterivanhemmat häärää.

Meinaat varmaan tuota suuttunutta vanhempaa? Ei ole normaalia hermostua yhdestä välipalasta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kerran on jo yläasteikäisiä niin antaisin rahaa välipalaa varten että voi kaupasta hakea jotakin tai sitten käskisin ottaa mukaan hedelmiä yms. reppuun.

Ymmärrän kaverin äidin kiukun jos raha on tiukassa. 

 

 

En mä ainakaan halua opettaa lapselleni että tuollainen toiminta on ok. Että aikuiset saa toimia miten vaan ja sitten laitetaan nöyränä pää santaan. 

 

aikuinen toimi väärin

ei pidä nöyristellä sitä

Nimenomaan. Se, että virheitä sattuu on fakta. Muttei se saa johtaa siihen että selitellään kuinka ei saa ylireagoida huutoon tai siihen että lapsen täytyy alkaa toimimaan niin

 

Voi, muttei kuulu ilmaista tuossa tilanteessa. 

En oikeasti edes välttämättä usko, että tuolle teinille on edes tarjottu. Mutta kun hänelle suututtiin, niin hän selitteli asian noin. Ehkä hän meni itse ihan suoraan kaapille. Söi kaikki hyvät ruuat pois ja siksi tämä äiti ei suuttunut omalle lapselleen vaan ap:n lapselle.

Nyt kun häneltä odotetaan vastavuoroisuutta tuo äiti yritetään saada näyttämään huonolta, jotta ei tarvitsisi korvata mitään.  

Häpeäsit sinä, että olet opettanut lapsesi syömään vähävaraisten ruokia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräänä päivänä tulet kotiin ja sohvasi on kadonnut. Kuulet, että lapsesi antoi sen kaverille. Sellaisia ne teinit ovat.

Välipala ja sohva ovat nyt vertailtavissa olevia asioita?

Periaate. Se ruoka ei ollut sen teinin ostamas, eikä siten myöskään hänen pois annettavissa. Oikea omistaja suuttui ja ehkä jäi itse jopa ilman illallista. Mutta täällä joku itkee, jonkun teinin herkkiä tunteita, vaikka teinillä on maha täynnä ja sitten menee vielä kotiin syömään illallisen.

Tuo on siis aivan sairas tapa ajatella. 

Sinun tapasi taas on lokkeilla, eikä sekään nyt kummoinen tapa ole.

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuo vanhemmalta mukavaa tai sopivaa ollut, mutta ymmärrän vähän tätä äitiäkin. Jos perhe on tullut nälkäisenä kotiin ja huomataan, että ruokaa ei olekaan kaikille, niin kyllähän se harmittaa. Eihän aloitus kerro, miten paljon asiaa on perheen teinille jo aikaisemmin painotettu, mutta ehkä hän ei ole uskonut, vaan on silti mennyt tarjoamaan kaverille. Tai jos tämä tapahtuma on toistunut vaikka jo monta kertaa aikaisemmin.

No eikö tämä asia pitäisi silloin käsitellä perheen sisäisenä asiana eli skitso-mutsin jutella myöhemmin oman jälkikasvunsa kanssa, eikä kilahtaa vierailevalle lapselle jolle välipalaa oli tarjottu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kerran on jo yläasteikäisiä niin antaisin rahaa välipalaa varten että voi kaupasta hakea jotakin tai sitten käskisin ottaa mukaan hedelmiä yms. reppuun.

Ymmärrän kaverin äidin kiukun jos raha on tiukassa. 

 

 

En mä ainakaan halua opettaa lapselleni että tuollainen toiminta on ok. Että aikuiset saa toimia miten vaan ja sitten laitetaan nöyränä pää santaan. 

 

aikuinen toimi väärin

ei pidä nöyristellä sitä

Ei toiminut. Häneltä ei edes kysytty kenelle hänen ruokansa tarjotaan. Ottaako lapsesi jonkun kaverin veljen takin ihan vaan, koska tyyppi sitä ta

"Niin omistaan, mutta jos hän antaisikin sen veljensä, ei siis omaansa, koska kaverilla oli kylmä? Mitä luulet, ettei veli suutu? Varmaan molemmille uskoisin."

Itse asiassa muistan tällaisen tapauksen kouluvuosiltani. Ei ollut takki eikä ollut veli kyseessä, mutta kaverini siis antoi toiselle kaverillemme perheenjäsenensä tavaran. Kukaan ei todellakaan käynyt raivoamassa sille, jolle tavara oli lahjoitettu, vaan lahjoittaja itse lähetettiin lakki kourassa pyytämään tavaraa takaisin, kun hänellä ei ollut lupaa sitä antaa.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuo vanhemmalta mukavaa tai sopivaa ollut, mutta ymmärrän vähän tätä äitiäkin. Jos perhe on tullut nälkäisenä kotiin ja huomataan, että ruokaa ei olekaan kaikille, niin kyllähän se harmittaa. Eihän aloitus kerro, miten paljon asiaa on perheen teinille jo aikaisemmin painotettu, mutta ehkä hän ei ole uskonut, vaan on silti mennyt tarjoamaan kaverille. Tai jos tämä tapahtuma on toistunut vaikka jo monta kertaa aikaisemmin.

Jos välipala on vastannut koko loppupäivän ruokaa niin se on jo ongelma erikseen. Olettaisi lapsen tietävän jos noin köyhiä ovat, siinähän käydään jo leipäjonossakin

Vierailija kirjoitti:

En oikeasti edes välttämättä usko, että tuolle teinille on edes tarjottu. Mutta kun hänelle suututtiin, niin hän selitteli asian noin. Ehkä hän meni itse ihan suoraan kaapille. Söi kaikki hyvät ruuat pois ja siksi tämä äiti ei suuttunut omalle lapselleen vaan ap:n lapselle.

Nyt kun häneltä odotetaan vastavuoroisuutta tuo äiti yritetään saada näyttämään huonolta, jotta ei tarvitsisi korvata mitään.  

Häpeäsit sinä, että olet opettanut lapsesi syömään vähävaraisten ruokia.

Sinusta on uskomaton ajatus että jossain tarjotaan välipalaa vieraille? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No nyt alan ymmärtää, mistä se kumpuaa ettei nuoret aikuiset kestä enää pettymyksiä. Helikopterivanhemmat häärää.

Meinaat varmaan tuota suuttunutta vanhempaa? Ei ole normaalia hermostua yhdestä välipalasta

En tosiaan. Jos meidän teini kertoisi tuollaista niin todettaisi vaan, että siellä kaverin luona asiat on sitten niin ja sillä hyvä. Ensi kerralla voisi sinne viedä jotain hyvää syötävää. Ei tuo nyt mikään traumaattinen tilanne ole sentään. 

Lähettäisin sinne lapsen mukana pussillisen itseleivottuja sämpylöitä tms. (Riippuu vähän mitä söivät.) Ja unohtaisin koko asian.