Mitä tekisit jos lapsesi kertoisi kaverin äidin suuttuneen, kun oli mennyt syömään välipalaa heidän kotonaan??

Ehkäpä siinä meni sen perheen viikonlopun välipalat, monilla on raha nykyään tiukassa, näkeehän sen tälläkin palstalla kun kysellään miten pärjätään kuun loppuun ja leipäjonot vaan kasvaa. 

Yläkouluikäiset muutenkin syövät jäätäviä määriä. 

Laitat ap lapsellesi omat eväät mukaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on niin köyhä ettei ole varaa kaverille tarjota välipalaa niin minä ihmettelen että miksi perheen lapsia ei ole jo otettu huostaan.. järjetöntä minäminä meininkiä. Suuttuminen vielä todistaa sen ettei oikeasti olisi kannattanut edes lisääntyä.

On kohteliasta että kaverikin saa syödä välipalaa, meni siinä sitten vaikka koko pussillinen leipää.

Ahaa, eli oman perheen on nähtävä nälkää jotta joku keskituloisen perheen lellitty Vesa saa mahansa ilmaiseksi täyteen?

Siis oikeesti.. leipäpussi maksaa jotain 1€ max 2€ riippuen mitä leipää???

Leikkeleet ja/tai juusto päälle jotain kymmeniä senttejä...

Jos oikeasti perhe näkee nälkää siitä että Vesa syö yhden euron edestä leipää niin tekisin jo itse perheen päänä perheestä huoli-ilmoituksen..

Et ilmeisesti maksa omia ostoksiani, kun et tiedä mitä ruoka maksaa. 

Aina kun meille tulee lasten kavereita, kehoitan heitä syömään. Olisi ikävää jos joutuisivat olemaan nälissään eivätkä kehtaisi sanoa siitä. Meillä siis saa vapaasti ottaa mitä nyt löytyy kaapista. Emmekä ole mitään rikkaita, mutta joku leipä tms tai lämmin ruoka ei kaada talouttamme, vaikka siitä söisi muutkin kuin me. 

Vierailija kirjoitti:

Tai sitten lapsi on käsittänyt väärin ja luullut kaverin äidin suuttuneen välipalasta, vaikka kyseessä saattoi olla oman lapset tottelemattomuus. En yhtään ihmettele jos oman lapsen kaveri olisi saanut väärin käsityksen koska vasta tässä lähi päivinä komensin lapset pihalle että ei nyt syödä muroja koska laitan ruokaa joten menkää pihalle Ja olin vihainen koska oma lapseni ei totellut, valitti kaikesta ja vänkäs vastaan. 

Minä epäilen että on just näin, se äiti on varmaan suuttunut omalle lapselleen. Tai sitten ei ole edes suuttunut ollenkaan vaan pelkästään sanonut tuosta välipalasta jotakin ja ap:n lapsi koki sen suuttumuksena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edelleenkään en löydä ketjusta lasten ikää tai sitä mitä on oikeasti tapahtunut. 

Mainittiinhan se ikä, yläkouluikäinen. Eli sen ikäinen ettei tulisi mieleenkään ettei kaveri saa syödä itsenäisesti omassa kodissaan ja tarjota kaverille

Ok, kiitos tiedosta. Sitten ei kyllä pitäisi mennä rikki siitä jos joku aikuinen vähän kipakammin ilmaisee mielipiteensä. Jo alakoululaisten kielenkäyttö on nykyään kamalaa. Ja sitä suuremmalla syyllä keskustelisin nuoren kanssa siitä että jos on rahat tiukalla niin on varmasti mielikin. Ja voisin pyytää vaikka kaverin ja tämän äidin kahville ja ostaa pullaakin.  

Eihän tässä nyt mistään rikkimenemisestä ole kyse, vaan siitä, onko tuollainen käytös normaalia. Ei todellakaan ole!

Tässä nyt kyllä tehdään kärpäsestä (suuttumisesta) härkänen. Siis perheen äiti suuttui, so what. Miksi ei myös suutumista saa näyttää?

Mitkä muut ovat kiellettyjä tunteita? Suru? Pelko? Ihmiset ovat erilaisia, ja joissakin perheissä tunteen räiskähtelevät enemmän kuin toisissa. Miksi siitä pitää nyt tehdä niin hirveä numero.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on kyllä ihan kauheita kommentteja. Jos on rahat vähissä, voi yleinen huoli olla niin suuri, että voileipä tosiaan katkaisee kamelin selän ja tulee itku. Ei sen tilanteen tarvitse edes olla pysyvä.

Mutta se, että lapselle tulee kaveri, ei tosiaan sisällä mitään välipalapakkoa. Että oikeasti ei voi tulla kavereita, jos ei voi tarjota heille syötävää? Ihan totta, ihmiset. Itse en silti olisi lasten edessä hermostunut, vaan niellyt pettymyksen ja puhunut aiheesta myöhemmin omalleni. Ja toki sopinut pelisäännöistä jatkossa. Eli joko tullaan sovitusti niin, että mietin valmiiksi välipalan minkä kumpikin syö, tai otetaan silloin vaikka riisikakkua. Ei siis niinkään, että oma syö ja kaveri odottaa. 

Pahinta on kuitenkin tuo aggressiivisuus, millä osa olisi valmis lähtemään kostotoimiin. Että vääryys koetaan niin hirveänä, että lapsi saa vaikka luopua kaveristaan. Tai muuten lähdetään vittuilemaan joko sille äi

Harva täällä on kyllä käsittääkseni tuota äitiä haukkunut, todennut lähinnä että standardit sille miten nuo asiat hoidetaan on eri. Välipalapakkoa ei ole, mutten näe mitään syytä miksi toisaalta täällä sanotaan että aloittajan lapsen olisi pitänyt tajuta kieltäytyä tarjotusta välipalasta. En haluaisi että lapseni tottuu sellaiseen, että joka jutussa pitää olla varuillaan ja tottua siihen ettei vieraanvaraisuus ole aitoa, vaan jonkinlainen testi. Ehdottaisin varmaan että vastaisuudessa viettävät aikaa jossain muualla ja varovat tapaamasta sen kaverin äidin lähellä, jottei tule uusia tilanteita. 

Vierailija kirjoitti:

Tai sitten lapsi on käsittänyt väärin ja luullut kaverin äidin suuttuneen välipalasta, vaikka kyseessä saattoi olla oman lapset tottelemattomuus. En yhtään ihmettele jos oman lapsen kaveri olisi saanut väärin käsityksen koska vasta tässä lähi päivinä komensin lapset pihalle että ei nyt syödä muroja koska laitan ruokaa joten menkää pihalle Ja olin vihainen koska oma lapseni ei totellut, valitti kaikesta ja vänkäs vastaan. 

Juu ja ainakin oma lapseni syyttää jatkuvasti minua huutamisesta, vaikka hyvin harvoin korotan hiukkaakaan ääntäni. Heille vain huutaminen on synonyymi kaikelle negatiiviseksi tulkitulle viestille. Jos taas ohjeistan jotakin aivan erityisellä lempeydellä, on se valittamista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin joskus somesta keskustelua jossa ulkomaalaiset kertoivat kokemuksistaan lapsena Pohjoismaissa. Muualla maailmassa joissa huonompi elintaso, ollaan järkyttyneitä pohjoismaalaisten tavasta olla tarjoamatta vieraille lapsille ruokaa. Myötähäpeällä sitä keskustelua luin.

Suomessa on ymmärtääkseni tapana, että perheen käydessä päivällispöytään se on merkki vieraalle lapselle, että hänen on myös aika lähteä omaan kotiinsa syömään. Joillekin lapsille tätä ei ole opetettu, vaan he jäävät joko leikkimään lapsen huoneeseen tai pyörivät ruokapöydän liepeillä kunnes heille tarjotaan. Tässä on taustalla myös se, ettei koskaan voi tietää, onko vieraalla lapsella allergioita tai pahoittaako hänen perheensä mielensä siitä, että ylimääräinen syöminen sotkee päivärytmin. 

Ei ole mitenkään laajasti koettu suomalainen tapa. Ihan ekaa kertaa olen kuullut tällä palstalla, ja kokisin aivan äärettömän tylynä tuon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edelleenkään en löydä ketjusta lasten ikää tai sitä mitä on oikeasti tapahtunut. 

Mainittiinhan se ikä, yläkouluikäinen. Eli sen ikäinen ettei tulisi mieleenkään ettei kaveri saa syödä itsenäisesti omassa kodissaan ja tarjota kaverille

Ok, kiitos tiedosta. Sitten ei kyllä pitäisi mennä rikki siitä jos joku aikuinen vähän kipakammin ilmaisee mielipiteensä. Jo alakoululaisten kielenkäyttö on nykyään kamalaa. Ja sitä suuremmalla syyllä keskustelisin nuoren kanssa siitä että jos on rahat tiukalla niin on varmasti mielikin. Ja voisin pyytää vaikka kaverin ja tämän äidin kahville ja ostaa pullaakin.  

 

Miten alakoululaisten kielenkäyttö liitt

 

Ehdottomasti. Tyhjästä suuttuminen on rumaa. Varsinkin jos ei ole läheinen ihminen. 

Itse en KOSKAAN ruoki muiden lapsia, kun ovat täällä. Ei olla vähävaraisia, mutta ei meillä myöskään koskaan ole hirveitä määriä ylimääräisiä ruokia kotona. Olen omanikin opastanut, että menee joko kaupan kautta kaverille tai käy kotona syömässä. Ei kaikilla ole varaa tai halua ruokkia muidenkin lapsia.

Mistä siis on käynyt ilmi, että tuo välipala oli palanen kaupan halvinta leipää?

Vierailija kirjoitti:

Saattoihan se olla esim. töihin tarkoitettu eväs, josta sitten kimmastui. Tai josko äiti oli muuten vain hyvin pahalla päällä ja purki sitä väärään kohteeseen. Jotkut ihmiset vaan ovat myös luonteeltaan äkkivääriä ja omaan makuun epäkohteliaita käytökseltään.

Laita lapsen mukaan perhepizza tms., jos ovat oikeasti niin köyhiä, että ruokaakin on säännösteltävä ja ehkäpä kokisi sen hyvitykseksi?

Toki suuttumisen näyttäminen on huonoa käytöstä ja voit kysellä lapselta, millainen ihminen muuten on kyseessä, että uskaltaako siellä  kyläillessä tehdä mitä ja ylipäätään, onko ok edes vierailla. Mutta jos lapset hyviä ystäviä ja muuta ongelmaa ei ole,  niin ei toki pidä pelkän oman suuttumuksen takia estellä ystävyyttään.

Miksi suuttumisen näyttäminen on huonoa käytöstä? Suuttumus on tunne myös ja jos ihminen ei koskaan suutu, hankkii vain itselleen sydänkohtauksen 

Vierailija kirjoitti:

Ai että kukaan ei muka vieraiden edessä KOSKAAN suutuu, höpö höpö! Eihän sitä tarvitse mennä kun iltapäivällä tai lauantaina Prismaan kun uhkaukset ja tiuskimiset täyttävät korvat. Monelle ei riitä että jätetään karkit kauppaan, usein uhataan jättää mukulatkin jos eivät ole kunnolla. Eräs äiti mäkätti monta minuuttia laivan respan jonossa että ei kyllä tekisi mieli ostaa mitään ranneketta kun Lilli (nimi muutettu) on niin TUHMA.

En usko että näillä kaikilla ihmisillä on epävakaan diagnoosi. 

Ja taas meni pointti ohi että heilahti! Ei siellä prismassa suututa VIERAILLE  ihmisille asioista joita nämä tekevät/ ovat tekemättä. Jos joku näin toimii toisen ihan normaalisti tehdessä ostoksia, niin juu, kyllä siinäkin herää vahva epäily jonkinlaisesta mielen epävakaudesta. Ap:n tapauksessa tilanne oli tosi nolo molemmille lapsille. On se muuten aika kummallisita käytöstä omalleenkaan julkisesti kehdata räyhätä kovaan ääneen ihan miten paljon tahansa. Ohjaaminen ja rajaaminen on eri asia kuin suoranainen raivoaminen ja sättiminen. Kyllähän näitäkin joskus siellä prismassaja muissa kaupoissa näkee, mutta kyllä niitä pitkään ja ihmetellen katsotaankin. Eihän tuollainen normaalia ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laittaisin äidille 50e mobilepayllä viestillä "ettei kellekään jää paha mieli yhdestä leivästä".

Teinipojat harvoin syövät nälissään vain yhden leivän, ellet sitten tarkoita kokonaista leipää ja leikkele/juustopaketti siihen päälle. 

Ei syömään. Minulla on neljä lasta, kaikki jo aikuisia, kyllä siinä meni leipä paketti kun syömään istahtivat, toki siinä menikin se yksi leipä...paketti. 

Kylässä ei mennä jääkapille, olet lapsi tai aikuinen. Suun voi avata jos on nälkä ja pyytää syötävää. 

Sanoisin omalle lapselle, että eri perheissä toimitaan eri lailla esimerkiksi rahatilanteesta johtuen, mutta huutaminen on epäasiallista eikä hän tehnyt mitään väärää. Sitten ohjeistaisin lapsen kutsumaan sen kaverin meille ja tarjoamaan välipalaa/ruokaa niin paljon kuin jaksavat syödä ja vaikka useastikin. Varmistetaan, että lapsi saa syödäkseen ainakin niinä päivinä kun tulee meille, jos hänellä on omassa kodissaan tiukkaa.

Sanoisin, että aha, älä enää syö siellä. En ylireagoisi, koska tiedän, että teinien puheet suuttumisesta ovat millloin mitäkin, teen nimittäin töitä teinien kanssa. Kyse on yksinkertaisimmillaan katseesta. 

 

Ja kutsuisin sitä toista lasta useammin meille. 

Vierailija kirjoitti:

Kylässä ei mennä jääkapille, olet lapsi tai aikuinen. Suun voi avata jos on nälkä ja pyytää syötävää. 

 

No ei todellakaan kylässä pyydetä syötävää!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapsen kaveri väitti minulle samaa: että lapsi oli tarjonnut hänelle ehdottomasti kiellettyjä herkkuja pakastimesta ja lisäksi oli tarjolla ollut paketillinen suklaakeksejä. Totesin, että valehtelet ja olet kaiken lisäksi varas, oma lapsi tiesi tasan tarkkaan, että pakastimesta ei oteta mitään. Suutuin todella ja totesin, että meille ei ole enää tulemista, ei edes pihaan.

No tuntia myöhemmin äitinsä soitti vihaisena, että totta kai otti kun tarjottiin. Huomautin, että pakastin oli myllätty oikein kunnolla ja kaiveltu sieltä alimmaisena ollut jäätelö, oma lapsi ei ikinä olisi jättänyt pakastimen ovea auki moisen jälkeen! Ne suklaakeksit olivat piilossa työhuoneeni kaapissa, lapseni ei edes tiennyt niistä. Piti oikein kunnolla etsiä, että herkut löysi, joten toivottavasti kaverin äiti oli ylpeä lapsestaan.

Mistä tiedät, että oma lapsesi puhuu totta? Mone

Meillä on kotona kameravalvonta. Työhuoneessani inventaariota teki vain lapsen kaveri, ei kukaan muu. Lapseni tietää, että työhuoneeseen ei ole menemistä olman lupaa.

Mä olen kyllä suuttunut "omalle pojalle". Puolison teini asui vielä kotona.

Pienituloisena oltiin ostettu lenkki, josta piti tehdä koko perheelle makkarasoppa muutamaksi päiväksi. Teini oli vetänyt koko lenkin "nälkäänsä ". Vaikka siis olisi ollut muutakin syötävää.