Mitä tekisit jos lapsesi kertoisi kaverin äidin suuttuneen, kun oli mennyt syömään välipalaa heidän kotonaan??

Täällä on kyllä ihan kauheita kommentteja. Jos on rahat vähissä, voi yleinen huoli olla niin suuri, että voileipä tosiaan katkaisee kamelin selän ja tulee itku. Ei sen tilanteen tarvitse edes olla pysyvä.

Mutta se, että lapselle tulee kaveri, ei tosiaan sisällä mitään välipalapakkoa. Että oikeasti ei voi tulla kavereita, jos ei voi tarjota heille syötävää? Ihan totta, ihmiset. Itse en silti olisi lasten edessä hermostunut, vaan niellyt pettymyksen ja puhunut aiheesta myöhemmin omalleni. Ja toki sopinut pelisäännöistä jatkossa. Eli joko tullaan sovitusti niin, että mietin valmiiksi välipalan minkä kumpikin syö, tai otetaan silloin vaikka riisikakkua. Ei siis niinkään, että oma syö ja kaveri odottaa. 

Pahinta on kuitenkin tuo aggressiivisuus, millä osa olisi valmis lähtemään kostotoimiin. Että vääryys koetaan niin hirveänä, että lapsi saa vaikka luopua kaveristaan. Tai muuten lähdetään vittuilemaan joko sille äidille tai peräti lapsen kaverille. Lesoilemaan, että meilläpäs kyllä on varaa, ettei tarvitse olla noin kuspää. Tarjotaan kuukauden ruoat teillekin, jos siitä on kiinni. Lällislää. 

Ei tuo nyt sentään mikään maailmanloppu ole. Varsinkaan sille, jolla ei ole rahat lopussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No typerää suuttua tuollaisesta, eihän lapsi voi tietää ettei saisi tarjota kaverille tai ottaa vastaan tarjottua välipalaa. Ehkä kantsisi olla menemättä tuon kaverin kotiin jos äiti noin hermoheikko tapaus.

köyhyys vie hermot. moni äiti jättää itse jotain syömättä kun tiukkaa. ennen tili-tulopäivää voi ruuat olla ihan loppu.  opettakaa aina lapselle,että ottaa vain jos perheen aikuinen tarjoaa jotain, vaiika leipomuksia,juomaa, leipää,hedelmää. että kysy onko sun äidille ok jos lapsi yksin tarjoaa.  

ja voisi olla omiakin eväitä,mutta sitten se jolla ruuat vähissä katsoo nälkäisenä vieressä. kurjaa,kun on tiukkaa. äidit voisi näyttää,että nyt saattte ottaa vain tätä jos poissa kotoa,ei muuta tai nyt ei ole mitään ennen tilipäivää.  ja opettakaa,että toiste kaapeille ei mennä ikinä kurkkimaan tai syömään,kylässä on säänn

Kylässä on säännöt?!? Onko sinulle tullut ikinä mieleen, että meille toisille ihan keskiluokkaisille ihmisille normaalit käytöstavat ja vieraanvaraisuus menee muutaman sentin edelle. Että jos meille tulee vieraita, aikuisia tai lapsia, me tarjoamme jotain. Että meidän säännöt eivät ole, eikä tule sellaisiksi, että ei saa syödä. En tiedä kuinka järjettömän köyhiä ihmiset on, mutta jos ei ole varaa edes muutamaan leipään, tilanne on katastrofaalinen. 

Kun lapseni olivat pieniä, me vanhemmat juorusimme juuri näistä kirkonrottaköyhistä tai muuten nihkeistä ja piheistä perheistä, yritimme estellä menemästä niiden luo koulun jälkeen kylään ja kannustimme lapsiamme leikkimään niiden kanssa, joilla on jääkaapissa muutakin kuin valot ja kotona ystävälliset ja sydämelliset vanhemmat. 

Kyllä sitä oikeasti saa hämmästyä, millaisia ahmatteja joittenkin lapset ovat. Tyttäreni kutsui kerran kaverinsa kylään ja laitoin heille pöytään mielestäni runsaat herkut. Itselleni siirsin kaappiin syrjään yhden pullan myöhemmin kahvin kanssa nautittavaksi. Vieras tyttö näki sen ja alkoi pöydän tyhjennettyään tinkiä, että saisi vielä sen kaapissa olevan pullan. Ei tuntunut uskovan, että se oli minun kahvipullani. Intti ja intti todella pitkään. Hänenkään äitinsä ei varmaan olisi uskonut lapsensa käytöstä, jos olisin siitä hänelle kertonut. Jos en olisi ollut kotona, olisi kaappimme varmaan tyhjentynyt enemmänkin, koska oma lapseni ei olisi osannut kaveriaan tomerasti kieltää. 

Luin joskus somesta keskustelua jossa ulkomaalaiset kertoivat kokemuksistaan lapsena Pohjoismaissa. Muualla maailmassa joissa huonompi elintaso, ollaan järkyttyneitä pohjoismaalaisten tavasta olla tarjoamatta vieraille lapsille ruokaa. Myötähäpeällä sitä keskustelua luin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen äiti aiheuttaa sen, että lasta helposti kiusataan, koska äidin käytös on outoa. Julmaa nolata oma lapsi tuolla tavalla. Kaverit alkaa karttaa, eikä varmasti halua mennä kyläilemään tuollaiseen kotiin, jossa on aikuiset noin kummallisia. Kuuluuhan nyt jo ihan perus käytöstapoihin tarjota syötävää myös vieraille, jos syö itse.

Ehkäpä sitten muiden lasten vanhemmat voisi kertoa että olemassa erilaisia elämäntilanteita jotka aiheuttaa stressiä ja pahaa mieltä. Ja silloin lapsi tarvitsee kavereita vielä enemmän. Mutta ei, vahvistetaan vaan sitä omaa paremmuudentunnetta ja sanotaan että ei tuon kanssa viitsi olla kun hänen äiti on outo :(

Voihan sitä keskustella vaikka mitä, mutta ei se poista sitä faktaa että tuollainen reaktio, että vieraan läsnäollessa avoimesti osoitetaan suuttumusta, on epänormaalia. Yleensä tunnesäätely ja käytöksensäätely on kyllä aikuisella ihmisellä kehittynyt niin  ettei tuollaisia reaktioita tule. Olisikohan epävakaa äiti, kun menee vieraan aikana noin selkeästi tolaltaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edelleenkään en löydä ketjusta lasten ikää tai sitä mitä on oikeasti tapahtunut. 

Mainittiinhan se ikä, yläkouluikäinen. Eli sen ikäinen ettei tulisi mieleenkään ettei kaveri saa syödä itsenäisesti omassa kodissaan ja tarjota kaverille

Ok, kiitos tiedosta. Sitten ei kyllä pitäisi mennä rikki siitä jos joku aikuinen vähän kipakammin ilmaisee mielipiteensä. Jo alakoululaisten kielenkäyttö on nykyään kamalaa. Ja sitä suuremmalla syyllä keskustelisin nuoren kanssa siitä että jos on rahat tiukalla niin on varmasti mielikin. Ja voisin pyytää vaikka kaverin ja tämän äidin kahville ja ostaa pullaakin.  

Eihän tässä nyt mistään rikkimenemisestä ole kyse, vaan siitä, onko tuollainen käytös normaalia. Ei todellakaan ole! Kuka oikeasti kehtaisi vieraan paikalla ollessa suuttua tuollaisesta? Ei kukaan täysipäinen aikuinen!

Itse lähettäisin erittäin veemäisen anteeksipyyntökirjeen rahallisen korvauksen kera. Ehkä sitä äippää sitten edes vähän hävettäisi. Tai ehkä menisin ihan paikan päälle sanomaan ja kysyisin paljonko olen velkaa.

Mulle kävi lapsena noin. Kaveri teki itselleen munakasta ja poltti sen. Tarjosi minulle sen palaneen version ja sanoin että voin syödä, kun nälissään olin. Isänsä sattui paikalle, kun oltiin syömässä. Hirveä ja pelottava huuto siitä, kun hekin vähävaraisia olivat. Kaveri yritti selittää isälleen itkuisena tilannetta. Taisi kyläilyt vähentyä sen jälkeen. En muista kerroinko edes äidille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seuraavan kerran tarjoat sille tarjoajalle oikein kunnon ruuat kotonasi. Ehkä se äiti leppyy? Toiset ovat oikeasti todella köyhiä ja ehkä sen takia kun sinun lapsesi söi, joku heistä oli sitten illalla ilman ruokaa. 

Toiset, jotka ovat olleet nälissään lapsena saattavat olla todella omistushaluisia ruokaansa kohtaan. Traumareaktio ja ehkä sitä kannattaisi pikemmin ymmärtää kuin arvostella. 

Ainoa oikea teko sinulta on korvata se ruoka, vaikka se tarjottiinkin. Ei arvostella sitä reaktioita.

 

ei ole huutaja tuommoista ansainnut

Ehkä ei, mutta se lapsi, siis kaveri lapsi on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarvitseeko tuossa toimia sen kummemmin? Turha tuollaisia asioita on paisutella, tietääpähän jatkossa.

 

Isäntäperheen pihtaaminen voi vaikuttaa pikkumaiselta, mutta joissakin perheissä rahat ovat tiukalla. Meillä oli se tilanne lamavuosina. En voinut tarjota ruokaa lapsen kaverille, joka oli käymässä. Oman perheen ruoka oli niukkaa. Onneksi lapset saivat koulussa ruokaa. Kun ystäväperhe tuli kylään, en kehdannut sanoa mitään, kun heidän lapsensa mätti leivälle paksut kerrokset "kortilla" olevia leivänpäällisiä. On kurjaa kuulla, että nyt on Suomessa palattu samanlaiseen aikakauteen. Monet elävät pitkäaikaisessa niukkuudessa, jolla ei näy loppua

Jep, mutta tässäpä tämän keskustelun pointti tulikin. Tai se ero, mikä on normaalia. Sinä et kehdannut sanoa mitään, vaikka asia harmitti. Se on ymmärrettävää, ja normaalia. Et siis suuttunut tilanteessa, ja näyttänyt sitä avoimesti, vaan osasit hallita omat tunne- ja käytösreaktiosi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edelleenkään en löydä ketjusta lasten ikää tai sitä mitä on oikeasti tapahtunut. 

Mainittiinhan se ikä, yläkouluikäinen. Eli sen ikäinen ettei tulisi mieleenkään ettei kaveri saa syödä itsenäisesti omassa kodissaan ja tarjota kaverille

Ok, kiitos tiedosta. Sitten ei kyllä pitäisi mennä rikki siitä jos joku aikuinen vähän kipakammin ilmaisee mielipiteensä. Jo alakoululaisten kielenkäyttö on nykyään kamalaa. Ja sitä suuremmalla syyllä keskustelisin nuoren kanssa siitä että jos on rahat tiukalla niin on varmasti mielikin. Ja voisin pyytää vaikka kaverin ja tämän äidin kahville ja ostaa pullaakin.  

 

Miten alakoululaisten kielenkäyttö liitt

Ihan sama mitä on syöty! Kun se perheen oma lapsi kerran on tarjonnut, niin vieras tietysti syö sitä mitä tarjotaan! Ja on todella huonoa käytöstä, ja sekä sen oman että vieraan lapsen nolaamista suuttua näkyvästi asiasta.

Oliko syönyt lasten vanukkaat?

Ai että kukaan ei muka vieraiden edessä KOSKAAN suutuu, höpö höpö! Eihän sitä tarvitse mennä kun iltapäivällä tai lauantaina Prismaan kun uhkaukset ja tiuskimiset täyttävät korvat. Monelle ei riitä että jätetään karkit kauppaan, usein uhataan jättää mukulatkin jos eivät ole kunnolla. Eräs äiti mäkätti monta minuuttia laivan respan jonossa että ei kyllä tekisi mieli ostaa mitään ranneketta kun Lilli (nimi muutettu) on niin TUHMA.

En usko että näillä kaikilla ihmisillä on epävakaan diagnoosi. 

Vierailija kirjoitti:

Luin joskus somesta keskustelua jossa ulkomaalaiset kertoivat kokemuksistaan lapsena Pohjoismaissa. Muualla maailmassa joissa huonompi elintaso, ollaan järkyttyneitä pohjoismaalaisten tavasta olla tarjoamatta vieraille lapsille ruokaa. Myötähäpeällä sitä keskustelua luin.

Suomessa on ymmärtääkseni tapana, että perheen käydessä päivällispöytään se on merkki vieraalle lapselle, että hänen on myös aika lähteä omaan kotiinsa syömään. Joillekin lapsille tätä ei ole opetettu, vaan he jäävät joko leikkimään lapsen huoneeseen tai pyörivät ruokapöydän liepeillä kunnes heille tarjotaan. Tässä on taustalla myös se, ettei koskaan voi tietää, onko vieraalla lapsella allergioita tai pahoittaako hänen perheensä mielensä siitä, että ylimääräinen syöminen sotkee päivärytmin. 

Tai sitten lapsi on käsittänyt väärin ja luullut kaverin äidin suuttuneen välipalasta, vaikka kyseessä saattoi olla oman lapset tottelemattomuus. En yhtään ihmettele jos oman lapsen kaveri olisi saanut väärin käsityksen koska vasta tässä lähi päivinä komensin lapset pihalle että ei nyt syödä muroja koska laitan ruokaa joten menkää pihalle Ja olin vihainen koska oma lapseni ei totellut, valitti kaikesta ja vänkäs vastaan. 

Vierailija kirjoitti:

Mikä hemmetin sairaseläke? Puhuisit juntti edes oikeilla nimillä. Oletko vähä-älyinen idarijuntti koskaan kuullut sellaista, kuin työkyvyttömyyseläke?

Hitto mua ärsyttää tuommoset vajaat junttityöttömät ätmit.

No otappa selvää ennenkuin ryhdyt raivoamaan! 

Vaikka ei olla millään mittarilla vähävaraisia, on ollut muutamia kertoja kun on oikeasti ottanut päähän lapsen ja kavereidensa ruokailu meillä. En toki huuda, enkä ylipäänsä keskustele asiasta kavereiden kuullen, mutta ymmärrän kyllä kyllä harmituksen etenkin kun tuossa lisämausteena vähävaraisuus.

Omalla kohdallani ärtymys on aiheutunut esimerkiksi siitä, että lapsi on kysymättä tarjonnut suuriruokaiselle kaverilleen edellisenä päivänä kiireistä iltaa varten valmiiksi tehtyä ruokaa siten, että muulle perheelle sitä ei ole jäänyt riittävästi eikä ole aikaa tehdä lisää kun tilanne valkenee vasta töistä tullessa. Tai välipalaksi on vedelty raaka-aineita, jotka on selkeästi tarkoitettu illan ruokaa varten, ja se on myös lapselle ilmoitettu eikä täältä maalta hetkessä pääse ostamaan uusia.

Ajattelen samoin kuin moni muu että kavereiden luona ruokailu on osin kulttuurikysymys, ei sitä tarvitse hävetä. Mielestäni suomalainen tapa että joko odotetaan kaverin huoneessa tai pihalla sillä aikaa kun toinen syö on täysin normaalia. Ja tässä ei ollut kyse mistään yökylästä vaan yksittäisestä tapahtumasta. Monissa maissa myös koko perhe tai koko suku syö yhdessä iltaisin. 

Tätä ei kysytty mutta me olimme kylässä perheessä jossa jokainen söi milloin sattuu. Ei yhteistä aamupalaa, kahvittelua tai päivällistä, ruokapöytään ei edes mahtunut syömään. Ei ihme että ollaan pihalla kuin lumiukot siitä miten kuuluu toimia. Ja ehdittiin muutama päivä sitä touhua ihmetellä. 

Oletko sinä opettanut lapsellesi että saat mennä kylässä tutkimaan jääkaappia ja syömään sieltä?!?!?!?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No typerää suuttua tuollaisesta, eihän lapsi voi tietää ettei saisi tarjota kaverille tai ottaa vastaan tarjottua välipalaa. Ehkä kantsisi olla menemättä tuon kaverin kotiin jos äiti noin hermoheikko tapaus.

köyhyys vie hermot. moni äiti jättää itse jotain syömättä kun tiukkaa. ennen tili-tulopäivää voi ruuat olla ihan loppu.  opettakaa aina lapselle,että ottaa vain jos perheen aikuinen tarjoaa jotain, vaiika leipomuksia,juomaa, leipää,hedelmää. että kysy onko sun äidille ok jos lapsi yksin tarjoaa.  

ja voisi olla omiakin eväitä,mutta sitten se jolla ruuat vähissä katsoo nälkäisenä vieressä. kurjaa,kun on tiukkaa. äidit voisi näyttää,että nyt saattte ottaa vain tätä jos poissa kotoa,ei muuta tai nyt ei ole mitään ennen tilipäivää.  ja opettakaa,että toiste kaapeille ei mennä i

Juorusimme kertoo kaiken teidän "seurapiireistä" 🤣