Miksi lopetit yhteydenpidon pitkäaikaisiin lapsuuden/nuoruuden ystäviin?

Entinen tosi hyvä kaveri alkoi yhtäkkiä jatkuvasti mollaamaan. Aloin varoittelemaan häntä, että tuo ei ole hyvää käytöstä, mutta se vain jatkui. Lopulta poistin hänet facekavereista. Sen jälkeen en enää koskaan kuullut hänestä. Kuulin myös muilta kavereilta, että he olivat tehneet saman samasta syystä jo aiemmin, en vain ollut huomannut. Menin kerran juttelemaan hänelle, kun näin eräässä tapahtumassa, mutta hän käveli pois sanomatta mitään.

En enää jaksanut huonoa kohtelua.

Koska en enää halunnut bilettää, vaan halusin keskittyä lääkikseen pyrkimiseen. Tästä sain kuulla v1ttuilua.

Minulla ei lopulta ollut mitään yhteistä heidän kanssaan.

Pitkäaikaisin lapsuudenystäväni kerjäsi rahaa päästäkseen 50-vuotispäivänään ryyppäämään Dubliniin siskojensa kanssa. Ei edes järjestänyt mitään juhlia.

Koska en pitänyt heistä. siksi.

Tajusin, että eivät olleet koskaan olleet oikeita ystäviä. Tästä vuosikymmeniä ja emme ole missään kohdanneet.

Muutin työn perässä muille paikkakunnille, kun nämä jäivät kotiseudulle junnaamaan. 

Elämä on vaan vienyt erilleen, erilaiset elämäntavat ja ajatukset, ei välttämättä mitään isompaa draamaa.

Elämä menee menojaan ja jos ihminen haluaa muuttua, mutta muut näkevät sinut vain siinä lohkossa mihin ovat sinut aikanaan asettaneet: läskiper se, tumppijalka, ei susta tule mitään niin parasta on vain jättää nämä tällaiset sinne minne kuuluvatkin, ikävään menneisyyteen.

Ei ehdi. Paljon uusia ihmisiä , jotka tullut elämään.  Jostain on luuovuttava ihan ajankäytönkin vuoksi.

Muutin ulkomaille jo kauan sitten. Elämäni on aivan erilaista kuin heillä enkä käy Suomessa usein.

Kaipaan yhtä lapsuusajan ystävää, asuttiin naapureissa ja oltiin paljon yhdessä koko kouluajan.

Sitten mä menin lukioon, hän amikseen. Ja sen jälkeen molemmat muutti pois paikkakunnalta. Silloin ei ollut nettiä eikä kännyköitä ja kirjeenvaihto vaan hiipui.

Joskus sain hänen äidiltään puhelinnumeron ja olin tosi onnellinen, että vihdoin tavoitan ystävän. Mutta hän ei koskaan minulle vastannut, joten se siitä.

Joka kerta kun näimme he mollasi ja naureskeli virheilleni. En enää kestänyt sitä.

Aluksi lähti kaverit. Sitten yhteys omiin muihin sukulaisiin ja lopulta vanehmpiin ja sisaruksiin.

Työelämä teki sen ja uupumus. Myös tärkein tekijä oli pitkät välimtkat ja työelämästä saatava rahan pienuus.

Ei ollut varaa tuhlata junalippuun tai bussilippuihin rahaa.

Työelämä vei kaiken. Seuravaksi meni välit omiin lapsiin pikkuhiljaa. Vielä pikkulapsi vaiheessa oltiin kuin paita ja peppu.

Ei enää jaksanut lähteä puistoon tai ulkoilemaan töiden jälkeen. Liian pitkiä päiviä.

Sitten meni lopulta välit vaimoon kun ei jaksanut töiden jälkeen.

Totuus on kuitenkin että vaimo ei olisi jaksanut minua myöskään työttömänä, kun sitten olisin jaksanut olla ihminen heille.

Eli tuho oli väistämätön. Muistakaa perustulo ja kannattakaa sitä kun haluatte hyvää.

Sain tietää, että on yrittänyt vokotella miesystävääni (joka on hänkin jo entinen). Näin on käynyt useamman kerran, usean eri "ystävän" ja miesystävän kohdalla. 

Minut on kavereiden puolelta dumpattu oletettavasti, koska olen heitellyt typeriä ja ajattelemattomia vitsejä. Olen tajunnut tämän jälkeenpäin ja pyrkinyt muuttamaan ulosantiani.

ei kiinnostanut päihteiden käyttäminen mikä yhdisti sitä porukkaa.

En kestä juoppoja ja vankilassa viihtyviä.

Hän meni naimisiin ja lopetti yhteydenpidon.

Kateus erotti meidät.