Olimme pyytämässä ystäviä kummeiksi, he lopettivat yhteydenpidon

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kysyimme erikseen onko kutsu siis hänen kummilapselleen? Tuli vastaus että ei. Turha on hänen odotella kutsua kummilapsensa hienoille synttäreille enää."

 

Jos on noin, niin miksi itsekään solidaarisuudesta kummityttöä eli lastanne kohtaan vastaisitte kutsuun myöntävästi? En voisi lähteä hyvillä mielin häihin tuossa tilanteessa.

Me ei olla helposti loukkaantuvia ihmisiä. Meillä on itselläkin ollut lapsettomat häät aikanaan. Mutta tämä on loukkaavaa, että lähipiirin lapset saavat tulla mutta kummitytär ei? Se on loukkaamista. Nyt kun vielä keksisi, miten ilmoittaa tämä. Ei todellakaan ajatella laittaa ihanaa taaperoa yksin vieraalle hoitoon, ja lähteä matkustamaan toiselle puolelle Suomea kahdeksi päiväksi. Lapsen kanssa kummitädin häät olisivat olleet ihana elämys. Nyt taisi mennä välit.

Miksi itse sitten pidit lapsettomat häät? Lähipiiri häihin yleensä kutsutaan, eivätkä lapset haittaa siellä juhlassa yhtään mitään. Vanhemmille ihan todella raskasta etsiä lapsille lastenhoitajaa, varsinkin jos lapsi vierastaa, ja häihin on pitkä matka.

Hyvä jos nyt ymmärrät miten typerä olet aiemmin ollut.

Mua suoraan sanoen hävetti kun siskoni haukkui lapsensa toista kummia (minä olin toiminut sylikummina) että häneltä ei saa tarpeeksi tavaraa tai rahaa. Kuitenkin siellä lapsen huoneessa oli vaikka ja mitä tuon toisen kummin lahjoittamaa.

En oikein tiedä sitten mitä ihmettä siskoni oikein olisi halunnut, kun minäkin jatkuvasti annoin jotain ja avasin pankkitilinkin. Haukkuiko hän minua sille toiselle kummille sitten että ei tule tarpeeksi paljon tavaraa ja fyrkkaa?

Harmittaa että ollenkaan suostuin, mun täytyi vielä liittyä kirkkoonkin sen takia (olin eronnut siitä vuosia aiemmin).

Koko kummilaitos on nykyään mennen talven lumia. Sen pitäisi koskea vain aktiivisia kristittyjä, jotka todella uskovat Raamatun sisältöön ja Jeesukseen ym.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kysyimme erikseen onko kutsu siis hänen kummilapselleen? Tuli vastaus että ei. Turha on hänen odotella kutsua kummilapsensa hienoille synttäreille enää."

 

Jos on noin, niin miksi itsekään solidaarisuudesta kummityttöä eli lastanne kohtaan vastaisitte kutsuun myöntävästi? En voisi lähteä hyvillä mielin häihin tuossa tilanteessa.

Me ei olla helposti loukkaantuvia ihmisiä. Meillä on itselläkin ollut lapsettomat häät aikanaan. Mutta tämä on loukkaavaa, että lähipiirin lapset saavat tulla mutta kummitytär ei? Se on loukkaamista. Nyt kun vielä keksisi, miten ilmoittaa tämä. Ei todellakaan ajatella laittaa ihanaa taaperoa yksin vieraalle hoitoon, ja lähteä matkustamaan toiselle puolelle Suomea kahdeksi päiväksi. Lapsen kanssa kummitädin häät olisivat olleet ihana elämys. Nyt taisi mennä välit.

Ja höpö höpö

Ei kelpaa kummiksi, jos ei kuulu kirkkoon.

Olen 42v ja omat lapset jo isoja ja helpossa iässä. Tällä hetkellä en edes jaksaisi vierailla perheissä, missä on pieniä lapsia. Olen ollut lapsirakas ihminen, mutta tällä hetkellä erityisesti vauvat eivät tunnu yhtään hellyttäviltä ja taaperot vasta rasittavatkin. Meillä on 4 kummilasta, joista 2 jo onneksi isompaa ja kahden pienimmän juhlista ja muistamisesta yritän suoriutua välttävästi ja tiedän jo nyt, että suhde näihin lapsiin jää etäiseksi minusta johtuen. Ei vaan kiinnosta. 

Nyt kun kesäloma lähenee, teemme suunnitelmia sellaisten kaveripariskuntien kanssa, joiden kanssa voi tehdä täysin lapsivapaita reissuja ja suunnitelmia. On aidosti vaikeaa sanoa suoraan sukulaisille ja ystäville, että "kiitos ei, emme jaksa lapsianne". Eihän vika ole Yhdessäkään lapsessa. Me ollaan vaan mieheni kanssa aivan kurkkua myöden täynnä kaikkea lapsiin liittyvää. Ikään kuin kyseessä olisi jopa aivan biologinen reaktio, joka varoittaa enää lisääntymästä, kun vastenmielisyys vauvoja ja pieniä lapsia kohtaan on niin voimakasta.

Ketään en halua loukata, joten otan etäisyyttä lapsiperheisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koko kummi-instituution voisi lopettaa. Ei sillä ole mitään merkitystä.

 

Ei niin.

Se on vain kiusallinen tekosyy nakittaa ulkopuolisia osallistumaan tehtäviin ja kustannuksiin, jotka kuuluvat lapsen vanhemmille.

Oikeastihan kummi lupaa osallistua lapsen kristilliseen kasvatukseen. Siinä kaikki.

Lahja-automaattina minä olen ollut kummilapselle.

 

 

No älä ole. Ei ole pakko.

Olin jo. Kummilapsi on jo 38-vuotias

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap kertoi, että ystäväpariskunta on hyvin toimeentuleva. Se jotenkin särähti korvaani. Mitkä ovat ap:n odotukset kummiudelle? Pitäisikö tuoda lahjaa joka joulu ja syntymäpäivä, toimia lastenvahtina jne. Olisiko kyse kuitenkin siitä, että ystäväpariskunta on kokenut, että yrität hyväksikäyttää heitä. Hyvätuloisille tulee välillä eteen näitä kummipyyntöjä, joissa silmät kiiluen odotetaan lahjavuoria ja rahakirjekuoria, ja kumilta odotetaan kuuta taivaalta.

Kertoi, kun joku kysyi sitä. Kertoi, kun joku väitti että raha on esteenä. Ap on itsekin varsin hyvätuloinen. Ei etsinyt lahjoja vaan kirkkoon kuuluvaa ystävää. 

 

Mikä motiivi sinulla on vääristellä asioita? Tuskin Ap kolmatta lasta ihan persaukisena on hankkimassa.

Lapsiin kuluu myös paljon rahaa. Eli ei lapsiluku kerro muusta kuin että menoja on paljon. Tarvitaan suuret tulot, että pystyy suurperhettä elättämään. Tiedän sen, kun itsellänikin on sellainen ja kuulumme ylimpään tulodesiiliin.

Mutta juu. Voihan se olla, että ap ei ole lokki, mutta miksi hän sitten roikkuu tuossa pariskunnassa? Se ihmetyttää. Jättäisi rauhaan, kun selvästi eivät halua olla tekemisissä. 

Vierailija kirjoitti:

Olen 42v ja omat lapset jo isoja ja helpossa iässä. Tällä hetkellä en edes jaksaisi vierailla perheissä, missä on pieniä lapsia. Olen ollut lapsirakas ihminen, mutta tällä hetkellä erityisesti vauvat eivät tunnu yhtään hellyttäviltä ja taaperot vasta rasittavatkin. Meillä on 4 kummilasta, joista 2 jo onneksi isompaa ja kahden pienimmän juhlista ja muistamisesta yritän suoriutua välttävästi ja tiedän jo nyt, että suhde näihin lapsiin jää etäiseksi minusta johtuen. Ei vaan kiinnosta. 

Nyt kun kesäloma lähenee, teemme suunnitelmia sellaisten kaveripariskuntien kanssa, joiden kanssa voi tehdä täysin lapsivapaita reissuja ja suunnitelmia. On aidosti vaikeaa sanoa suoraan sukulaisille ja ystäville, että "kiitos ei, emme jaksa lapsianne". Eihän vika ole Yhdessäkään lapsessa. Me ollaan vaan mieheni kanssa aivan kurkkua myöden täynnä kaikkea lapsiin liittyvää. Ikään kuin kyseessä olisi jopa aivan biologinen reaktio, joka varoittaa

Todella sairas kirjoitus. Sinun elämää nyt ei pilaisi mitenkään se, että järjestät kerran kesässä 1/2 päivän illanvieton tai veneretken kummilapsen perheen kanssa. Kyllä hekin voivat ja haluavat vähän skumppaa ottaa ja rentoutua. Kamala olet! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap kertoi, että ystäväpariskunta on hyvin toimeentuleva. Se jotenkin särähti korvaani. Mitkä ovat ap:n odotukset kummiudelle? Pitäisikö tuoda lahjaa joka joulu ja syntymäpäivä, toimia lastenvahtina jne. Olisiko kyse kuitenkin siitä, että ystäväpariskunta on kokenut, että yrität hyväksikäyttää heitä. Hyvätuloisille tulee välillä eteen näitä kummipyyntöjä, joissa silmät kiiluen odotetaan lahjavuoria ja rahakirjekuoria, ja kumilta odotetaan kuuta taivaalta.

Kertoi, kun joku kysyi sitä. Kertoi, kun joku väitti että raha on esteenä. Ap on itsekin varsin hyvätuloinen. Ei etsinyt lahjoja vaan kirkkoon kuuluvaa ystävää. 

 

Mikä motiivi sinulla on vääristellä asioita? Tuskin Ap kolmatta lasta ihan persaukisena on hankkimassa.

Lapsiin kuluu myös paljon rahaa. Eli ei lapsil

Sinä nyt et ylimpään kastiin kuulu täällä Av:lla notkumalla. Turha on Apta mollata. 

Vierailija kirjoitti:

Olen 42v ja omat lapset jo isoja ja helpossa iässä. Tällä hetkellä en edes jaksaisi vierailla perheissä, missä on pieniä lapsia. Olen ollut lapsirakas ihminen, mutta tällä hetkellä erityisesti vauvat eivät tunnu yhtään hellyttäviltä ja taaperot vasta rasittavatkin. Meillä on 4 kummilasta, joista 2 jo onneksi isompaa ja kahden pienimmän juhlista ja muistamisesta yritän suoriutua välttävästi ja tiedän jo nyt, että suhde näihin lapsiin jää etäiseksi minusta johtuen. Ei vaan kiinnosta. 

Nyt kun kesäloma lähenee, teemme suunnitelmia sellaisten kaveripariskuntien kanssa, joiden kanssa voi tehdä täysin lapsivapaita reissuja ja suunnitelmia. On aidosti vaikeaa sanoa suoraan sukulaisille ja ystäville, että "kiitos ei, emme jaksa lapsianne". Eihän vika ole Yhdessäkään lapsessa. Me ollaan vaan mieheni kanssa aivan kurkkua myöden täynnä kaikkea lapsiin liittyvää. Ikään kuin kyseessä olisi jopa aivan biologinen reaktio, joka varoittaa

Kyllä, biologinen reaktio. Sinulle on tullut vaihdevuodet jo näin aikaisin. Sen verran päätöntä juttua suollat. Kiva kun itse on parhaassa kunnossa vielä näin 43-vuotiaana ja odotan itse lasta. Näin ollaan erilaisia

Oletteko mahtaneet loukata heitä jotenkin? 

Kärsivät ehkä tahattomasta lapsrttomuudesta?

Ihan sama mikä syy. Heitä ei nyt kiinnosta lähempi yhteys teidän kanssa. Hyväksykää se ilman mutinoita ja menkää eteenpäin. 

Vierailija kirjoitti:

Ap kertoi, että ystäväpariskunta on hyvin toimeentuleva. Se jotenkin särähti korvaani. Mitkä ovat ap:n odotukset kummiudelle? Pitäisikö tuoda lahjaa joka joulu ja syntymäpäivä, toimia lastenvahtina jne. Olisiko kyse kuitenkin siitä, että ystäväpariskunta on kokenut, että yrität hyväksikäyttää heitä. Hyvätuloisille tulee välillä eteen näitä kummipyyntöjä, joissa silmät kiiluen odotetaan lahjavuoria ja rahakirjekuoria, ja kumilta odotetaan kuuta taivaalta.

Noh, itse valikoiduin (pariskunnan puolikkaana) siinä toivossa että me viedään sitten kummilasta huvipuistoon kun asutaan sen lähellä (???) Myöhemmin vihjailtiin odotuksista, että kummilapsi otettaisiin sitten isompana meille lomailemaan päiväkausiksi (???)

Lahjat napattiin ahneesti kädestä turhia kiittelemättä, vaatekappaleet tarkistettiin kriittisesti joka puolelta. Siis äiti tarkisti, ei lapsi. Vaatteita ei näkynyt käytössä. Lautapelit ym. sai kommentin "tää on jo" joten se piti vaihtaa. Tavaraa heillä olikin lattiasta kattoon. Siinä vaiheessa kun rupesi tulemaan painokkaita vihjauksia  heidän tiluksiensa rakennus- ja siivoustöistä, silloin kerran kesässä kun sinne satojen kilsojen päähän ajettiin, alkoi koko kummihomma tympiä todella.

Vierailija kirjoitti:

Jos ne on kateellisia vauvasta? Jokatapauksessa nyt voit kasvaa aikuiseksi ja unohtaa some tykkäykset ja kyttäykset. 

Lapsi on ihana syy uudelle alulle. Käännä sivua ja unohda nuo kaverit.

Mietin samaa. Voisko heillä olla riitoja ja erimielisyyksiä perheenlisäyksestä? Muusta syystä heillä parisuhteessa menee huonosti, mutta ystäväsi ei kehtaa sanoa?

Vierailija kirjoitti:

Olen 42v ja omat lapset jo isoja ja helpossa iässä. Tällä hetkellä en edes jaksaisi vierailla perheissä, missä on pieniä lapsia. Olen ollut lapsirakas ihminen, mutta tällä hetkellä erityisesti vauvat eivät tunnu yhtään hellyttäviltä ja taaperot vasta rasittavatkin. Meillä on 4 kummilasta, joista 2 jo onneksi isompaa ja kahden pienimmän juhlista ja muistamisesta yritän suoriutua välttävästi ja tiedän jo nyt, että suhde näihin lapsiin jää etäiseksi minusta johtuen. Ei vaan kiinnosta. 

Nyt kun kesäloma lähenee, teemme suunnitelmia sellaisten kaveripariskuntien kanssa, joiden kanssa voi tehdä täysin lapsivapaita reissuja ja suunnitelmia. On aidosti vaikeaa sanoa suoraan sukulaisille ja ystäville, että "kiitos ei, emme jaksa lapsianne". Eihän vika ole Yhdessäkään lapsessa. Me ollaan vaan mieheni kanssa aivan kurkkua myöden täynnä kaikkea lapsiin liittyvää. Ikään kuin kyseessä olisi jopa aivan biologinen reaktio, joka varoittaa

Ihan sairas kirjoitus. Jos oma vaimoni (samanikäinen!) kirjoittaisi näin, ottaisin eron välittömästi.

Olemme itsekin kasvattaneet kaksi lasta, juu tiedän mitä se on, ja vaativissa töissä ollaan ja blaablaa, mutta vierailu silloin tällöin pienempien lasten perheessä on vain ja ainoastaan iloinen asia. Joskus voi ajatella asiaa myös se toisen, ystäväperheen näkökulmasta.

M45

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koko kummi-instituution voisi lopettaa. Ei sillä ole mitään merkitystä.

 

Ei niin.

Se on vain kiusallinen tekosyy nakittaa ulkopuolisia osallistumaan tehtäviin ja kustannuksiin, jotka kuuluvat lapsen vanhemmille.

Oikeastihan kummi lupaa osallistua lapsen kristilliseen kasvatukseen. Siinä kaikki.

 Kannattaa lopettaa synttäri- ja joululahjojen ostelu kummilapsille ja kummilapsen lapsille, jos ei kiitosta kortin tai puhelun muodossa vaivauduta antamaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen 42v ja omat lapset jo isoja ja helpossa iässä. Tällä hetkellä en edes jaksaisi vierailla perheissä, missä on pieniä lapsia. Olen ollut lapsirakas ihminen, mutta tällä hetkellä erityisesti vauvat eivät tunnu yhtään hellyttäviltä ja taaperot vasta rasittavatkin. Meillä on 4 kummilasta, joista 2 jo onneksi isompaa ja kahden pienimmän juhlista ja muistamisesta yritän suoriutua välttävästi ja tiedän jo nyt, että suhde näihin lapsiin jää etäiseksi minusta johtuen. Ei vaan kiinnosta. 

Nyt kun kesäloma lähenee, teemme suunnitelmia sellaisten kaveripariskuntien kanssa, joiden kanssa voi tehdä täysin lapsivapaita reissuja ja suunnitelmia. On aidosti vaikeaa sanoa suoraan sukulaisille ja ystäville, että "kiitos ei, emme jaksa lapsianne". 

 

Olisko kannattanut käyttää aivoja siinä vaiheessa kun pyydettiin kolmatta ja neljättä kertaa kummiksi? Jos sitä omaakin pesuetta oli jo kertynyt.

Aika outoa että tekee useita lapsia jos ei lapsista tykkää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 42v ja omat lapset jo isoja ja helpossa iässä. Tällä hetkellä en edes jaksaisi vierailla perheissä, missä on pieniä lapsia. Olen ollut lapsirakas ihminen, mutta tällä hetkellä erityisesti vauvat eivät tunnu yhtään hellyttäviltä ja taaperot vasta rasittavatkin. Meillä on 4 kummilasta, joista 2 jo onneksi isompaa ja kahden pienimmän juhlista ja muistamisesta yritän suoriutua välttävästi ja tiedän jo nyt, että suhde näihin lapsiin jää etäiseksi minusta johtuen. Ei vaan kiinnosta. 

Nyt kun kesäloma lähenee, teemme suunnitelmia sellaisten kaveripariskuntien kanssa, joiden kanssa voi tehdä täysin lapsivapaita reissuja ja suunnitelmia. On aidosti vaikeaa sanoa suoraan sukulaisille ja ystäville, että "kiitos ei, emme jaksa lapsianne". Eihän vika ole Yhdessäkään lapsessa. Me ollaan vaan mieheni kanssa aivan kurkkua myöden täynnä kaikkea lapsiin liittyvää. Ikään kuin kyseessä

Jep, perimenopaussi on useimmilla yli 40-vuotiailla. Ja tätä "päätöntä juttua suollan" täällä, koska olen hyvin selvillä siitä, että ihmiset eivät ota neutraalisti vastaan sitä, että heidän lapsensa eivät ihastuta muita aikuisia. Kirjoituksesi on siitä hyvä esimerkki.  Silti uskon, että minulla on oikeus elää ja olla ilman lapsiperhe-elämäm vaatimuksia ja rajoitteita, olenhan ollut äiti jo 19 vuotta. Olen myös havainnut, että etenkin naisiin, erityisesti äiteihin, kohdistuu aina odotuksia liittyen lähipiirin lapsiin ja jos näihin ei myönny, ihmiset loukkaantuvat. 

Kuka täällä sitten on sairas, pohtikoon kukin sitä tykönään. Sillä välin minä nautin uudesta elämänvaiheestani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heillä ei ole uutta lapsitoivetta. Ovat usein puhuneet että lapsimäärä heillä on täynnä. Eli se en usko että on millään lailla syynä.

Ap

Niin. He SANOIVAT niin, että lapsimäärä on täynnä. Eri juttu on se, että onko tuossa (ainakaan koko) totuus.

Eivät ihmiset kerro kaikille, jos esim viime synnytyksen komplikaatiot ovat tehneet uuden raskautumisen mahdottomaksi. Tai uutta lasta "ei voida" hankkia, jottei elintaso tms laske. 

Heillä ei ole myöskään elintasosta pulaa. He ovat koulutettuja ja erittäin hyvässä työssä. Lähinnä tämä ystävyys mietityttää. Miksi eivät enää halua olla ystävinä. Jotenkin vaikean oloista. 



Ap

Olet kyllä tietävinäsi muiden asioista kovasti. Et oikeasti voi tietää kenenkään kohtukuolemista, rahoista, toiveista. Monella on kaunis kulissi velkarahalla. Ihmiset keskimäärin piilottavat murheensa. Odota nyt rauhassa ja keskity raskauteen. Lähempänä sitten kummimietinnät. Laita joku kiva kyläilykutsu tai kysy kuulumisia, vastaavat jos vastaavat.