Lue keskustelun säännöt.
Olimme pyytämässä ystäviä kummeiksi, he lopettivat yhteydenpidon
05.05.2025 |
Lopettivat:
eivät seuraa tekemisiä somestamme enää, eivät tykkää mistään. Kylään kutsuttaessa eivät vastanneet mitään ja se viikonloppu sitten meni. Eivät ehdota meille päin mitään. Mistähän mahtaa olla kyse. Tunnemme itsemme tyhmiksi, ja olemme epävarmoja haluaisivatko edes kummeiksi.
Kommentit (214)
Vierailija kirjoitti:
Minä olen havainnut, ettei ihmisiä kiinnosta enää kauheasti kyläillä . Monet haluavat viettää vapaita oman perheen kanssa omissa oloissaan. Jos usein ahdistelee kyläilypyynnöin, niin voi toiselta puolelta hiipua into yhteydenpitoon.
Parhaiten onnistuu treffailut jonkun tapahtuman yhteydessä, leikkipuistossa, ulkoillessa tai harrastuksen parissa. Ihmiset eivät sillä lailla lähde enää turhan panttina jonkun kotiin istuskelemaan, ainakaan omassa tuttavapiirissäni.
Esim. Tulkaa meille kylään viikonloppuna? - niin, vois kattella. . .
Menettekö viikonloppuna vapputorille, voitaisiin siellä nähdä? - joo mennään, nähdäänkö siellä n. 12 aikaan ja käydään vappumunkeilla.
Omassa tuttavapiirissäni taas tuollaiset ihan tavalliset kyläilyt onnistuvat, jos vain onnistutaan löytämään päivä, joka sopii kaikille. Eihän siellä kotona tarvitse pelkästään istuskella. Juttelun lisäksi voidaan suunnitella jotain tulevaa tapaamista tai matkaa, voidaan pelata jotain (hyviä lautapelejä on). Voidaan katsoa ja keskustella jostain dokumentista. Tai sitten voidaan kokata yhdessä (on voitu vaikka sopia, että tuttavat poikkeavat matkan varrella jossain lähiruokapaikassa).
Tuollaiset poikkeamiset vapputorille tai vastaaviin ovat meille paljon hankalampia, kun erilaiset tapahtumat eivät oikein kiinnosta ketään. Joskus on poikettu museossa tai ravintolassa syömässä, joskus on käyty kävelemässä.
Ihmiset ovat erilaisia. Jos arki on kauhean kiireistä, ihmiset eivät ehkä halua vapaa-ajallakin suorittaa ja toisaalta jos arki on melko rauhallista, ehkä silloin tapaaminen on helpompi järjestää jonkin tekemisen ympärille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos hyvistä vastauksista
Yhteydenpito tapahtuu nykyään somessa, jopa liikaakin. Outoa että siellä tykkäilevät kaikista muista mutta meidän tärkeät asiat jäävät väliin. Me luulimme siis että olemme ystäviä.
Onhan tässä odotettu. Heitä on kutsuttu kylään helmi- ja maaliskuussa, vaimo vain kiemurtelee jotain että joo, kiva mutta ei palaa. Mies on ihan passiivinen siellä.
En tiedä miten omalta puoleltamme voisimme olla ystäviä enemmän. Mitä voisimme ehdottaa kivaa heille, tai tehdä jotain?
On vaikea saada nopeasti uusia ystäviä.
Ap
Kuten moni on jo sanonut, vaikuttaa siltä, että tuo pariskunta ei halua pitää teihin yhteyttä ainakaan aktiivisesti. Osittain se voi johtua nykyajasta ja melko pinnallisesta suhtautumisesta muihin ihmisiin, mutta ositt
Jos olisin tuo välttelijäpariskunta ja välteltävät alkaisivat tenttaamaan, että mistä kiikastaa niin ahdistuisin tästä hyvin paljon. En kehtaisi suoraan sanoa, ettei nyt oikein kiinnosta teidän seura ja on parempaa tekemistä.
Siksi yritän pitää etäisyyttä ja olen passiivinen yhteydenpidossa. En halua mitään välien selvittelyä tai draamaa, välttelen konflikteja enkä halua rikkoa välejä. Se, ettei mikään aika oikein koskaan sovi eikä itse ehdoteta toista aikaa tilalle on vink-vink.
Joskus vain kaveri- ja ystävyyssuhteet hiipuvat, ja se on ihan luonnollista.
Vihjailussa on se huono puoli, että toinen osapuoli ei ehkä ymmärrä vihjeitä. Minusta kannattaa yrittää sanoa jollakin tavalla, että yhteydenpitoon ei oikein ole aikaa ja kiinnostusta. Tietysti siinä tapauksessa, että tietää suoremman sanomisen johtavan riitelyyn tai vastaavaan, ehkä yhteydenpidon hiivuttaminen on parempi vaihtoehto. Mutta jos on jo selvää, että toinen osapuoli ei ymmärrä vihjeitä, vaan sitkeästi yrittää pitää yhteyttä, sitten ehkä kannattaa sanoa suoraan riitelyn uhallakin.
Yleisesti totean, että koittakaa ihmiset löytää ne kummit omasta perhepiiristä. Vähän kiusallista kieltäytyäkään.
He eivät halua kummiksi. Ottavat etäisyyttä, ettei heitä kysyttäisi.
Eikö aplla ole jo lapsiA, kun tämä sama tarina on kuultu ainakin muodossa
- lasten kavereiden vanhemmat ei tykkää somessa eikä kutsu mökilleen
- lapsen kaverin äiti ei tykkäile somessa eikä juttele päiväkodin pihalla
- mökkinaapuri ei kutsu perhettämme syysjuhliin vaikka näemme somessa että sellaiset on tulossa
AINA sama trollaus. Somessa ei tykätä ja ghostataan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku sanoi että harvemmin ihmiset sanovat suoraan mutta miksi tämä pitäisi normalisoida? Jos aikuinen ihminen ei voi sanoa suoraan pidän kyllä lapsellisena. Itse sanoisin suorat sanat ja että kasvattavat selkärankaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen havainnut, ettei ihmisiä kiinnosta enää kauheasti kyläillä . Monet haluavat viettää vapaita oman perheen kanssa omissa oloissaan. Jos usein ahdistelee kyläilypyynnöin, niin voi toiselta puolelta hiipua into yhteydenpitoon.
Parhaiten onnistuu treffailut jonkun tapahtuman yhteydessä, leikkipuistossa, ulkoillessa tai harrastuksen parissa. Ihmiset eivät sillä lailla lähde enää turhan panttina jonkun kotiin istuskelemaan, ainakaan omassa tuttavapiirissäni.
Esim. Tulkaa meille kylään viikonloppuna? - niin, vois kattella. . .
Menettekö viikonloppuna vapputorille, voitaisiin siellä nähdä? - joo mennään, nähdäänkö siellä n. 12 aikaan ja käydään vappumunkeilla.
Oletko itse sitä mieltä, että kyläily on "turhan panttina jonkun kotona istuskelemista"? Jos se nähdään sellaisena, minkä arvosanan antaisit ihmisille kaikesta sometuksesta ja esim. Vauva-palstalla roikkumisesta? Itse en ole kovin innokas kyläilemään, ja mukavampi on usein sopia vaikkapa tapaaminen ulkona jossakin tapahtumassa / leikkipuistossa toisten vanhempien/lasten kanssa, mutta kyllä kai perinteinen kyläily on oikeasti positiivinen asia eikä mitään tyhjän toimittamista. Ihmiset oppivat tuntemaan toisiaan, muodostavat ystävyyssuhteita, rakentavat verkostoja, keksivät kehitysideoita, jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen havainnut, ettei ihmisiä kiinnosta enää kauheasti kyläillä . Monet haluavat viettää vapaita oman perheen kanssa omissa oloissaan. Jos usein ahdistelee kyläilypyynnöin, niin voi toiselta puolelta hiipua into yhteydenpitoon.
Parhaiten onnistuu treffailut jonkun tapahtuman yhteydessä, leikkipuistossa, ulkoillessa tai harrastuksen parissa. Ihmiset eivät sillä lailla lähde enää turhan panttina jonkun kotiin istuskelemaan, ainakaan omassa tuttavapiirissäni.
Esim. Tulkaa meille kylään viikonloppuna? - niin, vois kattella. . .
Menettekö viikonloppuna vapputorille, voitaisiin siellä nähdä? - joo mennään, nähdäänkö siellä n. 12 aikaan ja käydään vappumunkeilla.
Oletko itse sitä mieltä, että kyläily on "turhan panttina jonkun kotona istuskelemista"? Jos se nähdään sellaisena, minkä arvosanan antaisit ihmisille kaikesta sometuksesta ja esim. Vauva-palstalla roikkumisesta? Itse en ole kovin innokas kyläilemään, ja mukavampi on usein sopia vaikkapa tapaaminen ulkona jossakin tapahtumassa / leikkipuistossa toisten vanhempien/lasten kanssa, mutta kyllä kai perinteinen kyläily on oikeasti positiivinen asia eikä mitään tyhjän toimittamista. Ihmiset oppivat tuntemaan toisiaan, muodostavat ystävyyssuhteita, rakentavat verkostoja, keksivät kehitysideoita, jne.
Pitää myös huomioida muu yhteydenpito kuin tapaamiset. Meillä ongelma on se, että parhaat kaverit asuvat niin kaukana, että ei voida vain sopia, että tavataan jossain "vapputorilla". Kun jo pelkkä matka tapaamispaikkaan vie pari tuntia suuntaansa, jokainen tapaaminen pitää sopia ja suunnitella. Yleensä tapaamiset yritetään sopia niin, että on muutakin asiaa samalle paikkakunnalle. Tuttavapariskunta saattaa esimerkiksi käydä aamupäivällä tapaamassa toisen vanhempia ja tulla sitten iltapäivällä meille. Tai he ovat menossa johonkin tapahtumaan illalla ja sitten sovitaan tapaaminen päivällä. Sama tietysti toisinpäin, jos me matkustamme heidän kotipaikkakunnalleen.
Kun kaikki tuttavapariskunnat asuvat eri paikkakunnilla, tapaamiset väkisinkin ovat harvinaisia. Siksi yhteydenpito painottuu viestittelyyn esim. videopuheluihin tai jopa perinteisiin puheluihin, joissa yleensä on vain yksi osallistuja kummastakin pariskunnasta. Somettelu jää vähemmälle. Puhelun aikana on aika vaikea tehdä mitään muuta kuin jutella ja siksi yhteydenpidossa korostuu ihan tavallinen juttelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyytäkää joku lähisukulainen kummiksi. Tuo pariskunta ei selvästi halua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen havainnut, ettei ihmisiä kiinnosta enää kauheasti kyläillä . Monet haluavat viettää vapaita oman perheen kanssa omissa oloissaan. Jos usein ahdistelee kyläilypyynnöin, niin voi toiselta puolelta hiipua into yhteydenpitoon.
Parhaiten onnistuu treffailut jonkun tapahtuman yhteydessä, leikkipuistossa, ulkoillessa tai harrastuksen parissa. Ihmiset eivät sillä lailla lähde enää turhan panttina jonkun kotiin istuskelemaan, ainakaan omassa tuttavapiirissäni.
Esim. Tulkaa meille kylään viikonloppuna? - niin, vois kattella. . .
Menettekö viikonloppuna vapputorille, voitaisiin siellä nähdä? - joo mennään, nähdäänkö siellä n. 12 aikaan ja käydään vappumunkeilla.
Oletko itse sitä mieltä, että kyläily on "turhan panttina jonkun kotona istuskelemista"? Jos se nähdään sellaisena, minkä arvos
Eikö teillä ole ketään ystäviä samalla paikkakunnalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joku sanoi että harvemmin ihmiset sanovat suoraan mutta miksi tämä pitäisi normalisoida? Jos aikuinen ihminen ei voi sanoa suoraan pidän kyllä lapsellisena. Itse sanoisin suorat sanat ja että kasvattavat selkärankaa.
Itse panin välit poikki kun aika läheisen ystäväni mies yritti yökylässä r*iskata minut kun ystäväni oli nukkumassa viereisessä huoneessa. Välit olisivat joka tapauksessa käyneet mahdottomiksi ylläpitää, vai mitä? Ei siinä oikeastaan mistään 'selkärangasta' ollut kyse vaan siitä, etten järkytykseltäni kerta kaikkiaan kyennyt ottamaan asiaa esille, vaikka aamulla olisimme olleet pöydässä vain kaksistaan. Silloin siinä oli myös tuo mies ja parin kaksi lasta.
Miten ihmeessä olisin voinut puhua siitä?
Katsoin, että on parempi vain jättää koko asia ja tietysti myös ystävyyssuhde.
Monta vuotta on mennyt ja väliin tulee ystävääni ikävä, ja asia vaivaa minua vieläkin, mutta minkäs teet. He ovat vieläkin yhdessä enkä ymmärrä, miten voisin tapahtunutta edes enää ottaa keskusteltavaksi. En todellakaan halua sekoittaa heidän välejään. Kai avioliitto aina on tärkeämpi kuin joku ystävyyssuhde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ne on kateellisia vauvasta? Jokatapauksessa nyt voit kasvaa aikuiseksi ja unohtaa some tykkäykset ja kyttäykset.
Lapsi on ihana syy uudelle alulle. Käännä sivua ja unohda nuo kaverit.
Kyttäykset? Eli sinun ehdotus on että ystävät roskakoriin ja jostain uudet tilalle? Käytännössä vaikeaa.
Jos eivät halua pitää yhteyttä niin miksi roikutte heissä?
Jos olisin tuo välttelijäpariskunta ja välteltävät alkaisivat tenttaamaan, että mistä kiikastaa niin ahdistuisin tästä hyvin paljon. En kehtaisi suoraan sanoa, ettei nyt oikein kiinnosta teidän seura ja on parempaa tekemistä.
Siksi yritän pitää etäisyyttä ja olen passiivinen yhteydenpidossa. En halua mitään välien selvittelyä tai draamaa, välttelen konflikteja enkä halua rikkoa välejä. Se, ettei mikään aika oikein koskaan sovi eikä itse ehdoteta toista aikaa tilalle on vink-vink.
Joskus vain kaveri- ja ystävyyssuhteet hiipuvat, ja se on ihan luonnollista.