Miksi Suomessa vaaditaan lapsia itsenäistymään ja muuttamaan omilleen 16-18 vuotiaana, mutta Aasiassa ja etelä-Euroopassa

Vierailija kirjoitti:

Jokaisella on oma vapaus muuttaa mutta kieltämättä säästäisi se veronmaksajien rahoja jos lapset asuisivat kauemmin kotona kunnes saavat töitä.

Ei kotonakaan ilmaiseksi asuta. Nuori maksaa osan vuokrasta, sähkön,puhelimen, omat ruokansa ja kulunsa.

Lasten pitää itsenäistyä nykyään jo alle yksi vuotiaina kun ne hylätään päiväkotiin 8-9 tunniksi.

Meillä vissiin oli oletus että lapsi muuttaa heti kun täyttää 18 kun emme saaneet asuntotarjousta isommasta asunnosta moneen vuoteen, vaikka 3 ala-ikäistä ja yksi täysi-ikäinen lapsi ja asunto 3h+k. 

Eihän sitä kukaan varsinaisesti vaadi, mutta jostain syystä suomessa nuoret lentää pesästä todella nuorina, siis keskimäärin. Itse muutin kotoota 21 vuotiaana ja kaikki ihmetteli sitä. 

Jos saisin mennä ajassa taaksepäin, olisin asunut vielä pidempään. Olisin saanut paljon enemmän säästettyä omaan asuntoon.

Lapset muuttaa "omilleen" eli yhteiskunnan elätettäväksi. Moni maksimoi tuet ja vanhemmilla ei ole halua/varaa elättää. Ei ole samanlaista tukisysteemiä joka maassa.

Minusta mitään järkeä muuttaa omilleen, jos on sitten kuitenkin riippuvainen vanhempiensa rahallisesta tms avusta. Mitäs omillaan asumista sellainen on, jos ei sitten vielä kumminkaan pärjää itse? Eikö voisi muuttaa vasta sitten, kun on edellytykset itsensä elättämiseen?

omilleen muutetaan kun pystyy pitämään jalat oman pöydän alla.Kotona asutaan kunnes siihen on edellytykset. Jos/kun työpaikka on toisella paikkakunnalla niin sitten viimeistään on otettava vastuu elämästään.Mitään järkeä ole muuttaa 'omilleen' samassa kaupungissa jossa koti on, vain siksi että mä nyt vaan haluun, vaikka ei ole mitään edellytyksiä ilman sossua pärjätä...siitä se kierre on valmis alkamaan.

Lähtökohta pitää olla itse itsensä elättäminen, omillaan toimeen tuleminen.

Vierailija kirjoitti:

omilleen muutetaan kun pystyy pitämään jalat oman pöydän alla.Kotona asutaan kunnes siihen on edellytykset. Jos/kun työpaikka on toisella paikkakunnalla niin sitten viimeistään on otettava vastuu elämästään.Mitään järkeä ole muuttaa 'omilleen' samassa kaupungissa jossa koti on, vain siksi että mä nyt vaan haluun, vaikka ei ole mitään edellytyksiä ilman sossua pärjätä...siitä se kierre on valmis alkamaan.

Lähtökohta pitää olla itse itsensä elättäminen, omillaan toimeen tuleminen.

Meillä on nuorelle sossu hankittu just sitä itsenäistymistä varten. Ja se on sama missä se niitä sosiaalitukia nostaa, koska se nostaa niitä minunkin kanssa asuessa. Jospa vaikka omillaan asuessa intoutuisi hoitamaan elämäänsä kun äitinsä kanssa asuessa ei muuta tee kuin makaa huoneessaan. Minä olen ollut loppuun asti uupunut jo vuosia ja odotan enää kuolemalta apua. Oma terveyteni rapautuu ja kivut ja sairaudet lisääntyy. Joku raja silläkin on miten toinen ihminen saa imeä sinusta energiat.

Vierailija kirjoitti:

omilleen muutetaan kun pystyy pitämään jalat oman pöydän alla.Kotona asutaan kunnes siihen on edellytykset. Jos/kun työpaikka on toisella paikkakunnalla niin sitten viimeistään on otettava vastuu elämästään.Mitään järkeä ole muuttaa 'omilleen' samassa kaupungissa jossa koti on, vain siksi että mä nyt vaan haluun, vaikka ei ole mitään edellytyksiä ilman sossua pärjätä...siitä se kierre on valmis alkamaan.

Lähtökohta pitää olla itse itsensä elättäminen, omillaan toimeen tuleminen.

Näin.

Kurjaa kuulla kun jotkut muuttaa kotoo koska Saa kaikki tuet!

Olisivatko suomalaiset jotenkin kylmiä suorittajia, joille perhe ei kovin paljon merkitse. 

Vierailija kirjoitti:

Olisivatko suomalaiset jotenkin kylmiä suorittajia, joille perhe ei kovin paljon merkitse. 

No me ollaan kuitenkin maailman onnellisin maa ja muut ei ole. Kyllä sillä on paljon tekemistä sen kanssa miten paljon muut ihmiset on sinun asioissasi. Yleensä perhe koostuu ihmisistä joita päin et edes kusisi jos ne ei olisi sukuasi. Voin ihan rehellisesti sanoa sen omastakin perheestäni/suvusta, että se ei sisällä yhtäkään ihmistä jonka seuran valitsisin jos ne ei olisi itse tehty tai sukua.

Vierailija kirjoitti:

Olisivatko suomalaiset jotenkin kylmiä suorittajia, joille perhe ei kovin paljon merkitse. 

Valitettavan moni on kylmiä ja itsekeskeisiä. Ei meillä muuten olisi niin paljon yksinäisiä vanhuksia ja nuoria ja ylipäätään mielenterveyden ongelmia. 

Ei pidetä läheisistä aidosti

Italiassa, Kreikassa ja Espanjassa ei ole samalla tavalla kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja eikä tukea opiskelijoiden asumiseen kuin Suomessa, minkä takia lapset elävät vanhempiensa luona 30 vuotiaaksi. Matalat palkat ja korkeat asuntojen hinnat tekevät monessa maassa nuorten omilleen muuttamisen vaikeaksi. Suomessa muutetaan pois keskimäärin 21 vuotiaan, mikä on suhteellisen varhain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

omilleen muutetaan kun pystyy pitämään jalat oman pöydän alla.Kotona asutaan kunnes siihen on edellytykset. Jos/kun työpaikka on toisella paikkakunnalla niin sitten viimeistään on otettava vastuu elämästään.Mitään järkeä ole muuttaa 'omilleen' samassa kaupungissa jossa koti on, vain siksi että mä nyt vaan haluun, vaikka ei ole mitään edellytyksiä ilman sossua pärjätä...siitä se kierre on valmis alkamaan.

Lähtökohta pitää olla itse itsensä elättäminen, omillaan toimeen tuleminen.

Näin.

Kurjaa kuulla kun jotkut muuttaa kotoo koska Saa kaikki tuet!

Juuri noin monet sellaiset suunnittelee, joilla ei tarkoituskaan mennä töihin koska silloin joutuu itse maksamaan sen minkä nyt saa sossulta.Aiempina vuosina noita tuntui olevan enemmän kuin nykyisin.Työpaikallanikin ovi kävi tiuhaan juurikin tuonkaltaisten takia.Hommasivat lopputilin melkoisen nopeasti tarkoituksella. Nykynuoret, ainakin tuntemani ovat tunnollisia ja opiskelleet, töissä käyneet opiskelun ohessa ja myös sijoittuneet työelämään.

Toki niitä moniongelmaisia on hyvin paljon eri syistä, edellä kuvaamani kertoi vain minun näkemyksestäni joka on kokonaisuuteen nähden suppea siinäkin mielessä ettei tuttavapiiriin kuulu niitä ongelma perheitä/tapauksia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

omilleen muutetaan kun pystyy pitämään jalat oman pöydän alla.Kotona asutaan kunnes siihen on edellytykset. Jos/kun työpaikka on toisella paikkakunnalla niin sitten viimeistään on otettava vastuu elämästään.Mitään järkeä ole muuttaa 'omilleen' samassa kaupungissa jossa koti on, vain siksi että mä nyt vaan haluun, vaikka ei ole mitään edellytyksiä ilman sossua pärjätä...siitä se kierre on valmis alkamaan.

Lähtökohta pitää olla itse itsensä elättäminen, omillaan toimeen tuleminen.

Meillä on nuorelle sossu hankittu just sitä itsenäistymistä varten. Ja se on sama missä se niitä sosiaalitukia nostaa, koska se nostaa niitä minunkin kanssa asuessa. Jospa vaikka omillaan asuessa intoutuisi hoitamaan elämäänsä kun äitinsä kanssa asuessa ei muuta tee kuin makaa huoneessaan. Minä olen ollut loppuun asti uupunut jo vuosia ja odotan enää kuolemalta apua. Oma terv

olen pahoillani puolestasi, toivottavasti asiat järjestyy ja lapsi järkiintyy vastuun siirryttyä itselleen asioitten hoidossa.

Vierailija kirjoitti:

Ei pidetä läheisistä aidosti

Ihmisistä voi pitää kauempaakin, toisesta asunnosta. Olen koko ikäni yrittänyt päästä eroon ihmisistä. Silti ne vain on ja tunkee lähelle ja niitä ilmestyy jostain. Kun joku päivä saisi asua vihdoin yksin. Antaisi mun olla edes hetken onnellinen elämässäni. Mutta ei, siinä ne kaikki on vaatimassa ja määkymässä jotain, saatanat. Mikä helvetti siinä on, että pojat ja miehet on erityisesti tuollaisia roikkujia ettei niistä pääse eroon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisivatko suomalaiset jotenkin kylmiä suorittajia, joille perhe ei kovin paljon merkitse. 

No me ollaan kuitenkin maailman onnellisin maa ja muut ei ole. Kyllä sillä on paljon tekemistä sen kanssa miten paljon muut ihmiset on sinun asioissasi. Yleensä perhe koostuu ihmisistä joita päin et edes kusisi jos ne ei olisi sukuasi. Voin ihan rehellisesti sanoa sen omastakin perheestäni/suvusta, että se ei sisällä yhtäkään ihmistä jonka seuran valitsisin jos ne ei olisi itse tehty tai sukua.

Itse ei sukuaan voi valita... itse myös vähän samoin kuin sinä. Vain 1 serkkuni on läheinen ja ystävä, muut olen unohtanut jo alle 20 ikäisenä. Mamma ja pappa oli rakkaat ja kasvatti minut alkkisvanhempieni sijaan, he ovat kuitenkin jo poissa.Olin alle 2v. kun mamma ja pappa otti minut hoitoonsa ja siellä kasvoin aikuisuuteen hyvät elämän eväät saaden henkisellä puolella, minusta kasvoi vahva ja hyvän itsetunnon omaava ihminen. Niillä eväillä olen pärjännyt ja kiitollinen heille ikuisesti.

Vierailija kirjoitti:

Italiassa on ongelmana miehet, jotka ensin kasvavat äitinsä huollettavana, sitten avioituivat ja vaimo huolehtii, mutta kun avioliitto päättyy eroon tai vaimon kuolemaan, nämä miehet ovat täysin avuttomia, eivät osaa pestä pyykkiä taikka tehdä ruokaa yms. 

Japanissa hikikomorit eristäytyvät huoneeseensa ja vanhemmat elättävät näitä. 

Miten niin italialaiset miehet? Kyllä ne italialaiset tytöt asuu ihan yhtä pitkään kotona. Vuokrat on kalliita, yhteiskuntarakenne eri.

Mulla on italialainen mies, joka tekee enemmän kotitöitä kuin yksikään suomalaisexä. Laittaa myös loistavaa ruokaa joka päivä ja hoitaa lapsia. Että tunge stereotypiasi sinne mihin aurinko ei paista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Italiassa on ongelmana miehet, jotka ensin kasvavat äitinsä huollettavana, sitten avioituivat ja vaimo huolehtii, mutta kun avioliitto päättyy eroon tai vaimon kuolemaan, nämä miehet ovat täysin avuttomia, eivät osaa pestä pyykkiä taikka tehdä ruokaa yms. 

Japanissa hikikomorit eristäytyvät huoneeseensa ja vanhemmat elättävät näitä. 

Miten niin italialaiset miehet? Kyllä ne italialaiset tytöt asuu ihan yhtä pitkään kotona. Vuokrat on kalliita, yhteiskuntarakenne eri.

Mulla on italialainen mies, joka tekee enemmän kotitöitä kuin yksikään suomalaisexä. Laittaa myös loistavaa ruokaa joka päivä ja hoitaa lapsia. Että tunge stereotypiasi sinne mihin aurinko ei paista.

Tekeekö se sitä vain siksi, koska et ole italialainen? Ehkä hän toisen italialaisen kanssa taantuisi hoivattavaksi miesvauvaksi, koska tietää että hänen kulttuurinsa naiset on kasvatettu uhraamaan elämänsä muiden eteen. Niin tehtiin ennen meilläkin. Taitaa kolmekymppiset olla nyt ensimmäinen sukupolvi naisia mitä ei ole kasvatettu uhraamaan itseään kaikkien muiden eteen ja aivopesty hankkimaan 2 lasta koska on pakko ja velvollisuus valtiota kohtaan.