Mietittekö koskaan kuolleen läheisenne kohtaloa kuoleman jälkeisessä tilassa?
Minulta kuoli perheenjäsen ja keskityin omaan suruuni ja siihen, että elämääni jäi merkittävä aukko. Keskityin siis itseeni ja muihin tätä kuollutta kaipaaviin.
Tapahtumasta on muutama kuukausi. Aloin ajatella, että oleellisempaa kai olisi miettiä sitä, miten suuren askeleen se kuollut otti! Valtavan askeleen.
Meistä kukaan ei voi varmasti tietää, mitä kuolleen minuudelle tapahtuu ruumiin kuollessa.
Jotkut eivät suostu ajattelemaan kuin että kaikki loppuu. Ihmisen minuuttakaan ei ole.
Jotkut nojaavat ajatuksensa kuolemanrajakokemuksiin. Oikeasti rajalla käyneet eivät kuitenkaan ole kuolleet.
Osa uskoo lohdullisesti, että Jumala kyllä pitää huolen ja niin minäkin haluan uskoa.
Oikeasti pelottaa. Ihmiset ei edes juurikaan puhu siitä, mitä kuolleelle on tapahtunut kuoleman jälkeen. (Yleensä miettivät vain omaa kohtaloasn)
Jumalaan uskovakaan ei tiedä, mitä siellä on. Raamattu ei selkeästi kerro, onko ihminen tiedostavassa tilassa ennen yleistä ylösnousemusta. (Kysyin papilta)
Kun kuolleet ei palaa kertomaan, kukaan ei välitä, millaisissa oloissa ovat.
Tää mun omainen selvästi pelkäsi kuolemista, vaikkei sitä sanonut koskaan. Yritti taistella vastaan.
Kommentit (248)
Vierailija kirjoitti:
Kuoleman jälkeen ei ole mitään "tilaa". Se siitä. Surullista, mutta turha tuudittautua lohdullisiin harhoihin. Asian pohtiminen on ajan tuhlausta (ja uskonnon metodein ihmisten hallintaa).
Aika heikkoa yritystä yrittää päättää toisten puolesta asioita. Jos sinä et usko niin pysy poissa keskusteluista. Kommenttisi kertoo lähinnä omasta typeryydestäsi eikä mistään muusta.
Uskovalla tuohon on aika yksinkertainen vastaus. Jeesus sanoi, että kuoleman jälkeen on kaksi vaihtoehtoa. Ne ovat taivas ja helvetti. Jompaankumpaan näistä sitten päätyy ja jokainen ihminen on itse vastuussa loppusijoituksestaan. Sen tiedän, että taivaaseen pääsee varmasti, kun uskoo Jeesukseen. Raamatussa on muutamia kohtia, joissa kerrotaan kuoleman jälkeisestä elämästä. Yksi on tarina rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta. Siitä olen ainakin ymmärtänyt sen, että kuoleman jälkeen kaikki katumus on turhaa. Jos on päätynyt helvettiin, niin siellä ei mitkään anelut enää auta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai se ole kummempaa kuin syvään uneen nukahtaminen. Sitä tehdään jatkuvasti, joka päivä. Tämä uni ei lopu, mutta eihän sitä kuolleena tiedä.
Ei se ole uni. Tietää.Täällä suututaan jos kerron.
No kerro!
Olen pahoillani, en voi kertoa totuutta siitä.
Mikä siinä sitten oikein on, että wt voi totuutta kertoa?
Ketju suljettaisiin heti.
Aika ylimielistä. Olen itsekin kertonut paljon asioita, se vain tarkoittaa myös paljoa kauhistelua. Turha jankuttaa jos ei kuitenkaan ole kerrottavaa.
Vierailija kirjoitti:
Aika monella on kokemuksia läheisen kuoleman hetkellä tapahtuneista huomioista, vaikkei itse ollut paikalla, vaan tapahtui jotain toisaalla.
Minullakin on tuollainen kokemus. En muista unta tarkkaan, mutta näin unta isästäni ja heräsin hyvin vahvasti sellaisen tunteen kanssa, että isälleni oli tapahtunut jotain. Heräsin ihan keskellä yötä ja tunne oli niin vahva, että mieleni teki ruveta heti soittamaan äidille ja kysymään, onko jotain tapahtunut.
Isälleni ei tosin ollut tapahtunut mitään, hän on edelleen elossa. Tuollainen kokemus minulla kuitenkin oli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole vielä ollut kuoleman jälkeisessä tilassa, niin en ole siinä voinut miettiä yhtään mitään.
Näinhän se on, mutta mietitkö koskaan jonkun kuolleen läheisesi kuolemanjälkeistä tilaa. Esim onko hänellä siellä kaikki ok?
En sellaisia mieti, vaan joskus tulee mieleen, että missä kunnossa maatuva kroppa on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monella on kokemuksia läheisen kuoleman hetkellä tapahtuneista huomioista, vaikkei itse ollut paikalla, vaan tapahtui jotain toisaalla.
Minullakin on tuollainen kokemus. En muista unta tarkkaan, mutta näin unta isästäni ja heräsin hyvin vahvasti sellaisen tunteen kanssa, että isälleni oli tapahtunut jotain. Heräsin ihan keskellä yötä ja tunne oli niin vahva, että mieleni teki ruveta heti soittamaan äidille ja kysymään, onko jotain tapahtunut.
Isälleni ei tosin ollut tapahtunut mitään, hän on edelleen elossa. Tuollainen kokemus minulla kuitenkin oli.
Voihan sitä epävarmuutta ja pelkoa tulla kenelle tahansa milloin tahansa. Miten liittyy kuoleman jälkeiseen elämään?
Mummo uskoi että ihmiselle käy kuoltuaan niinkuin hän itse uskoo. Siis jos on uskonut ettei kuoltua ole enää mitään niin sitten ei ole. Tai jos uskoo taivaaseen niin sinne sitten pääsee ja se on sellainen kun on itse kuvitellut. Harmi kyllä mummovainaa ei ole tullut kertomaan oliko tuo totta.
Vierailija kirjoitti:
Uskovalla tuohon on aika yksinkertainen vastaus. Jeesus sanoi, että kuoleman jälkeen on kaksi vaihtoehtoa. Ne ovat taivas ja helvetti. Jompaankumpaan näistä sitten päätyy ja jokainen ihminen on itse vastuussa loppusijoituksestaan. Sen tiedän, että taivaaseen pääsee varmasti, kun uskoo Jeesukseen. Raamatussa on muutamia kohtia, joissa kerrotaan kuoleman jälkeisestä elämästä. Yksi on tarina rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta. Siitä olen ainakin ymmärtänyt sen, että kuoleman jälkeen kaikki katumus on turhaa. Jos on päätynyt helvettiin, niin siellä ei mitkään anelut enää auta.
Aivan kohtuutonta, että katuminen ei auta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monella on kokemuksia läheisen kuoleman hetkellä tapahtuneista huomioista, vaikkei itse ollut paikalla, vaan tapahtui jotain toisaalla.
Minullakin on tuollainen kokemus. En muista unta tarkkaan, mutta näin unta isästäni ja heräsin hyvin vahvasti sellaisen tunteen kanssa, että isälleni oli tapahtunut jotain. Heräsin ihan keskellä yötä ja tunne oli niin vahva, että mieleni teki ruveta heti soittamaan äidille ja kysymään, onko jotain tapahtunut.
Isälleni ei tosin ollut tapahtunut mitään, hän on edelleen elossa. Tuollainen kokemus minulla kuitenkin oli.
Voihan sitä epävarmuutta ja pelkoa tulla kenelle tahansa milloin tahansa. Miten liittyy kuoleman jälkeiseen elämään?
Liittyy siten, että jos isälleni olisi sattumalta tapahtunut samaan aikaan jotain, niin olisin mahdollisesti täällä julistamassa, miten "tiesin" asian, vaikka, kuten itsekin sanoit, kokemus perustui siihen, että isällä on jo ikää (oli 77 tai 78 tuolloin) eikä terveyskään ole ihan paras mahdollinen enää.
Jos kuolleet näkisivät tänne, niin viimeksi kuollut sukulaiseni ainakin olisi riemuissaan joka päivä kun saa nähdä miten surullinen olen siitä, mitä teki minulle ennen kuolemaansa. Toisaalta on siellä tuonpuoleisessa varmaan minusta pitäviäkin. Kommunikoivatkohan he sitten siellä keskenään asiasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monella on kokemuksia läheisen kuoleman hetkellä tapahtuneista huomioista, vaikkei itse ollut paikalla, vaan tapahtui jotain toisaalla.
Minullakin on tuollainen kokemus. En muista unta tarkkaan, mutta näin unta isästäni ja heräsin hyvin vahvasti sellaisen tunteen kanssa, että isälleni oli tapahtunut jotain. Heräsin ihan keskellä yötä ja tunne oli niin vahva, että mieleni teki ruveta heti soittamaan äidille ja kysymään, onko jotain tapahtunut.
Isälleni ei tosin ollut tapahtunut mitään, hän on edelleen elossa. Tuollainen kokemus minulla kuitenkin oli.
On normaalia nähdä unia menettämästään omaisesta, koska ajatukset pyörii pitkään vainajassa. Ne ovat unia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskovalla tuohon on aika yksinkertainen vastaus. Jeesus sanoi, että kuoleman jälkeen on kaksi vaihtoehtoa. Ne ovat taivas ja helvetti. Jompaankumpaan näistä sitten päätyy ja jokainen ihminen on itse vastuussa loppusijoituksestaan. Sen tiedän, että taivaaseen pääsee varmasti, kun uskoo Jeesukseen. Raamatussa on muutamia kohtia, joissa kerrotaan kuoleman jälkeisestä elämästä. Yksi on tarina rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta. Siitä olen ainakin ymmärtänyt sen, että kuoleman jälkeen kaikki katumus on turhaa. Jos on päätynyt helvettiin, niin siellä ei mitkään anelut enää auta.
Aivan kohtuutonta, että katuminen ei auta.
En nyt sanoisi kohtuuttomaksi. Suomessa ihminen elää keskimäärin 80 vuotta. Siinä on ihan riittävästi aikaa katua. Harva tosin siinäkään ajassa katuu mitään. On paljon vanhoja ihmisiä, jotka sanovat, etteivät kadu mitään elämässään.
Vierailija kirjoitti:
Uskovalla tuohon on aika yksinkertainen vastaus. Jeesus sanoi, että kuoleman jälkeen on kaksi vaihtoehtoa. Ne ovat taivas ja helvetti. Jompaankumpaan näistä sitten päätyy ja jokainen ihminen on itse vastuussa loppusijoituksestaan. Sen tiedän, että taivaaseen pääsee varmasti, kun uskoo Jeesukseen. Raamatussa on muutamia kohtia, joissa kerrotaan kuoleman jälkeisestä elämästä. Yksi on tarina rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta. Siitä olen ainakin ymmärtänyt sen, että kuoleman jälkeen kaikki katumus on turhaa. Jos on päätynyt helvettiin, niin siellä ei mitkään anelut enää auta.
Tämä. Ja kastamaton lapsi ei voi uskoa Jeesuksern. Siksi menee helvettiin
Raamatussakin se sanotaan:
"Vain tuuli käy heidän ylitseen, eikä heitä enää ole."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskovalla tuohon on aika yksinkertainen vastaus. Jeesus sanoi, että kuoleman jälkeen on kaksi vaihtoehtoa. Ne ovat taivas ja helvetti. Jompaankumpaan näistä sitten päätyy ja jokainen ihminen on itse vastuussa loppusijoituksestaan. Sen tiedän, että taivaaseen pääsee varmasti, kun uskoo Jeesukseen. Raamatussa on muutamia kohtia, joissa kerrotaan kuoleman jälkeisestä elämästä. Yksi on tarina rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta. Siitä olen ainakin ymmärtänyt sen, että kuoleman jälkeen kaikki katumus on turhaa. Jos on päätynyt helvettiin, niin siellä ei mitkään anelut enää auta.
Tämä. Ja kastamaton lapsi ei voi uskoa Jeesuksern. Siksi menee helvettiin
Kaste ei ole pelastuskysymys. Ryöväri ristillä pelastui, vaikkei ottanut kastetta. Usko Jeesukseen pelastaa. Kaste on toki todella tärkeää, eikä sitäkään pidä väheksyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskovalla tuohon on aika yksinkertainen vastaus. Jeesus sanoi, että kuoleman jälkeen on kaksi vaihtoehtoa. Ne ovat taivas ja helvetti. Jompaankumpaan näistä sitten päätyy ja jokainen ihminen on itse vastuussa loppusijoituksestaan. Sen tiedän, että taivaaseen pääsee varmasti, kun uskoo Jeesukseen. Raamatussa on muutamia kohtia, joissa kerrotaan kuoleman jälkeisestä elämästä. Yksi on tarina rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta. Siitä olen ainakin ymmärtänyt sen, että kuoleman jälkeen kaikki katumus on turhaa. Jos on päätynyt helvettiin, niin siellä ei mitkään anelut enää auta.
Aivan kohtuutonta, että katuminen ei auta.
Ja vielä kohtuuttamatonta on perisynti, miksi sitten yleensäkään taistella hyvän puolesta, kun tuomio on jo luettu.
Monilla on eettinen elämäntapa, he ovat oikeasti hyviä ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskovalla tuohon on aika yksinkertainen vastaus. Jeesus sanoi, että kuoleman jälkeen on kaksi vaihtoehtoa. Ne ovat taivas ja helvetti. Jompaankumpaan näistä sitten päätyy ja jokainen ihminen on itse vastuussa loppusijoituksestaan. Sen tiedän, että taivaaseen pääsee varmasti, kun uskoo Jeesukseen. Raamatussa on muutamia kohtia, joissa kerrotaan kuoleman jälkeisestä elämästä. Yksi on tarina rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta. Siitä olen ainakin ymmärtänyt sen, että kuoleman jälkeen kaikki katumus on turhaa. Jos on päätynyt helvettiin, niin siellä ei mitkään anelut enää auta.
Aivan kohtuutonta, että katuminen ei auta.
Kuoleman jälkeinen katumus ei todellakaan auta, vaan katua pitää, kun vielä on elossa.
Vaikka sellaisiakin tarinoita on, että Jumala olisi palauttanut helvettiin päätyneen takaisin fyysiseen elämään eli antanut uuden mahdollisuuden. Mutta sellaiset tarinat ovat harvinaisia, eikä niiden paikkansapitävyydestäkään ole mitään takuita, koska ne ovat vain ihmisten kertomuksia. Raamatussakin Jumala on joitakin harvoja palauttanut takaisin eloon, eli sellainen on kyllä mahdollista, mutta siitä, mitä siellä tuonpuoleisessa on kukin kokenut, Raamattu ei paljasta mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskovalla tuohon on aika yksinkertainen vastaus. Jeesus sanoi, että kuoleman jälkeen on kaksi vaihtoehtoa. Ne ovat taivas ja helvetti. Jompaankumpaan näistä sitten päätyy ja jokainen ihminen on itse vastuussa loppusijoituksestaan. Sen tiedän, että taivaaseen pääsee varmasti, kun uskoo Jeesukseen. Raamatussa on muutamia kohtia, joissa kerrotaan kuoleman jälkeisestä elämästä. Yksi on tarina rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta. Siitä olen ainakin ymmärtänyt sen, että kuoleman jälkeen kaikki katumus on turhaa. Jos on päätynyt helvettiin, niin siellä ei mitkään anelut enää auta.
Aivan kohtuutonta, että katuminen ei auta.
En nyt sanoisi kohtuuttomaksi. Suomessa ihminen elää keskimäärin 80 vuotta. Siinä on ihan riittävästi aikaa katua. Harva tosin siinäkään ajassa katuu mitään. On paljon vanho
Ero on siinä, että tällä hetkellä ei ole yhtään hyvää syytä ajatella, että minä tai kukaan muukaan olisi joutumassa helvettiin tai että helvettiä olisi tai edes voisi olla olemassa. Sitten jos siellä on, niin on hyvä syy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alallaan tunnetuiden tieteilijöiden on tietenkin erittäin vaikea hyväksyä näkemyksiä, jotka haastavat heidän kapasiteettinsa.
Galilei- ilmiö tässä ajassa. :)
Höpö höpö. Syy, miksi Galilei ja harvalukuiset kaltaisensa muistetaan on se, että he ovat harvalukuisia. Gslileilla oli kunnolliset todisteet näkemyksensä puolesta, Alexanderilla on yksi yksittäinen kokemus. "Valtavirtanäkemyksen" haastaminen on erittäin yleinen ilmiö tiedemaailmassa ja n. 99% näistä on joko hörhöjä, p*skapuheilla rahastajia tai sitten legitiimisti erehtyneitä.
Pysy toki 'totuudessasi'. Myös sinulla on siihen oikeus.🥱
Aika monella on kokemuksia läheisen kuoleman hetkellä tapahtuneista huomioista, vaikkei itse ollut paikalla, vaan tapahtui jotain toisaalla.
Aika monella myös tapahtumia, jotka viittaisivat ikään kuin viestiin.
Ei voi tietää.