Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mietittekö koskaan kuolleen läheisenne kohtaloa kuoleman jälkeisessä tilassa?
01.05.2025 |
Minulta kuoli perheenjäsen ja keskityin omaan suruuni ja siihen, että elämääni jäi merkittävä aukko. Keskityin siis itseeni ja muihin tätä kuollutta kaipaaviin.
Tapahtumasta on muutama kuukausi. Aloin ajatella, että oleellisempaa kai olisi miettiä sitä, miten suuren askeleen se kuollut otti! Valtavan askeleen.
Meistä kukaan ei voi varmasti tietää, mitä kuolleen minuudelle tapahtuu ruumiin kuollessa.
Jotkut eivät suostu ajattelemaan kuin että kaikki loppuu. Ihmisen minuuttakaan ei ole.
Jotkut nojaavat ajatuksensa kuolemanrajakokemuksiin. Oikeasti rajalla käyneet eivät kuitenkaan ole kuolleet.
Osa uskoo lohdullisesti, että Jumala kyllä pitää huolen ja niin minäkin haluan uskoa.
Oikeasti pelottaa. Ihmiset ei edes juurikaan puhu siitä, mitä kuolleelle on tapahtunut kuoleman jälkeen. (Yleensä miettivät vain omaa kohtaloasn)
Jumalaan uskovakaan ei tiedä, mitä siellä on. Raamattu ei selkeästi kerro, onko ihminen tiedostavassa tilassa ennen yleistä ylösnousemusta. (Kysyin papilta)
Kun kuolleet ei palaa kertomaan, kukaan ei välitä, millaisissa oloissa ovat.
Tää mun omainen selvästi pelkäsi kuolemista, vaikkei sitä sanonut koskaan. Yritti taistella vastaan.
Kommentit (248)
Vierailija kirjoitti:
Ei kai se ole kummempaa kuin syvään uneen nukahtaminen. Sitä tehdään jatkuvasti, joka päivä. Tämä uni ei lopu, mutta eihän sitä kuolleena tiedä.
Ei se ole uni. Tietää.Täällä suututaan jos kerron.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Kohtalo" viittaa mielestäni vain tähän elämään.
Onko kuoleman jälkeen (ja ennen syntymää) mitään, on suuri arvoitus. Neurotieteiden näkökulmasta tuskin on. Tosin tiedämme hyvin vähän aivoista saati tietoisuudesta. Sielun olemassaoloa ei ole todistettu. Ne muinaiset punnituskokeet ennen ja jälkeen kuoleman todistivat vain veden haihtumisen.
No entäs lukemattomat viestit tuonpuoleisesta joita on annettu kautta aikain?
Jos esimerkiksi kuulee itse niin mitenkäs sitä tutkitaan ja todennetaan todeksi?
Ja jos kuulee niin mistä helvetistä se kaikki molkotus sitten tulee sinne päähän?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai se ole kummempaa kuin syvään uneen nukahtaminen. Sitä tehdään jatkuvasti, joka päivä. Tämä uni ei lopu, mutta eihän sitä kuolleena tiedä.
Ei se ole uni. Tietää.Täällä suututaan jos kerron.
Joo, ei näille nykyään voi kertoa mitään ikävää.
Hyvää yötä!
Vierailija kirjoitti:
"Kohtalo" viittaa mielestäni vain tähän elämään.
Onko kuoleman jälkeen (ja ennen syntymää) mitään, on suuri arvoitus. Neurotieteiden näkökulmasta tuskin on. Tosin tiedämme hyvin vähän aivoista saati tietoisuudesta. Sielun olemassaoloa ei ole todistettu. Ne muinaiset punnituskokeet ennen ja jälkeen kuoleman todistivat vain veden haihtumisen.
Siis aika paljon tiedetään aivoista kuten tietoisuudestakin. Kuinka tyhmiä olette nykyisin? Ette tunnu ymmärtävän mitään asioita oikein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä perusteella arvioit tuota todennäköisyyttä?
Elämä jatkuu siinä mielessä, että materia, josta minä koostun ei lakkaa olemasta vaan jatkaa kiertokulkuaan. Mutta kun madot syövät maahan kuopatun ruumiini, niin en "minä" kokevana subjektina millään tavalla jatka olemassaoloani niissä sen enempää kuin äsken syömäni porkkana subjektina jatkaa olemassaoloaan minussa. "Elämä" on tietynlaisten materiaalisten komponenttien väliaikainen, emergentti fysikaalis-kemiallinen prosessi, jolla on alku ja loppu. Sitä ei ole ennen kuin se on a
Mikäli universumimme käy loputonta sykliä, jossa se alkaa aina alkurjähdyksestä ("Big Bang") ja kasaantuu aina yhteen takaisin painovoiman vaikutuksesta (ns. "Big Crush"), mikäli materiaa on tarpeeksi), niin tällöin voi olla, että joskus uudestaan vartalomme ja siihen liittyvän tietoisu
Tämä on hyvin mielenkiintoinen kysymys, ja mahdotonta todistaa tai kumota. Olennaista olisi ensin todella tunnistaa, että mitä on tietoisuus. Jos alkeishiukkaset, joista kehomme ja mahdollisesti myös tietoisuutemme koostuu, voitaisiin järjestää täsmälleen identtisesti, niin tarkoittaisiko se toista samanaikaista tietoisuuttamme, vai ovatko tietoisuutemme ainutlaatuisia. Mahdotonta sanoa ja kaikki spekulointikin on vahvasti vain teoreettista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti muutaman vuosisadan kuluttua ihmiset tietävät paljon enemmän kuoleman jälkeisistä tapahtumista.
Meidän aikamme ei vielä kykene niihin ulottuvuuksiin.
Tämä aika taitaa olla jokin välitila, jostakin syystä ennen tiedettiin oikeastaan enemmän. Toivottavasti tulevaisuus on tätä tilannetta valoisampi ja rikkaampi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä perusteella arvioit tuota todennäköisyyttä?
Elämä jatkuu siinä mielessä, että materia, josta minä koostun ei lakkaa olemasta vaan jatkaa kiertokulkuaan. Mutta kun madot syövät maahan kuopatun ruumiini, niin en "minä" kokevana subjektina millään tavalla jatka olemassaoloani niissä sen enempää kuin äsken syömäni porkkana subjektina jatkaa olemassaoloaan minussa. "Elämä" on tietynlaisten materiaalisten komponenttien väliaikainen, emergentti fysikaalis-kemiallinen prosessi, jolla on alku ja loppu. Sitä ei ole ennen kuin se on a
Mikäli universumimme käy loputonta sykliä, jossa se alkaa aina alkurjähdyksestä ("Big Bang") ja kasaantuu aina yhteen takaisin painovoiman vaikutuksesta (ns. "Big Crush"), mikäli materiaa on tarpeeksi), niin tällöin voi olla, että josku
Tietoisuuden koostumus on jo eri asia, mene tiedeketjuihin pohtimaan ja analysoimaan aivoituksiasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kohtalo" viittaa mielestäni vain tähän elämään.
Onko kuoleman jälkeen (ja ennen syntymää) mitään, on suuri arvoitus. Neurotieteiden näkökulmasta tuskin on. Tosin tiedämme hyvin vähän aivoista saati tietoisuudesta. Sielun olemassaoloa ei ole todistettu. Ne muinaiset punnituskokeet ennen ja jälkeen kuoleman todistivat vain veden haihtumisen.
Vahva lukusuositus: neurokirurgi Alexanderin kirjat. Mielipiteesi saattaa muuttua.
Vahva lukusuositus wikipedia-artikkelille Eben Alexander, tässä pikku sitaatti:
"The book was a commercial success but also was the subject of scientific criticism in relation to misconceptions about neurology, such as conflating medically induced coma with brain death. A 2013 article in Esquire magazine refuted claims made in the book. Th
Alallaan tunnetuiden tieteilijöiden on tietenkin erittäin vaikea hyväksyä näkemyksiä, jotka haastavat heidän kapasiteettinsa.
Galilei- ilmiö tässä ajassa. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ensimmäistäkään kunnollista todistetta siitä, että olisi mitään "kuoleman jälkeistä tilaa", joten ei ole yhtään mitään syytä sellaista miettiä.
Ihmiset ovat kuitenkin miettineet sitä aina. Sinun ei tarvitse, mutta jos esim. lapsesi kuolee, varmasti mietit. Kysy keneltä tahansa surevalta vanhemmalta.
Kuinka ollakaan, minulta on kuollut lapsi ja olen miettinyt hänen tuonpuoleista kohtaloaan kirjaimellisesti 0 sekuntia.
Mä mietin aikani miten hänen, kastamattoman lapsen, on mahtanut käydä kun taivaanporteille meni. Etsitkö Pietari siinä syksypimeänä iltana hänen tietojaan kastettujen luettelosta, jotta sori kuule, ei näy nimeäsi täällä, ei mitään asiaa tänne. Sitten
Kastamattomat eivät pääse taivaaseen. He päätyvät helvettiin ja kärsivät Jumalan kaipuusta. Perisynti on synti siinä missä muutkin. Valitettavasti teit ison munauksen kun et kastanut lastasi. Jäät kaipaamaan häntä ikuisuuden
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kohtalo" viittaa mielestäni vain tähän elämään.
Onko kuoleman jälkeen (ja ennen syntymää) mitään, on suuri arvoitus. Neurotieteiden näkökulmasta tuskin on. Tosin tiedämme hyvin vähän aivoista saati tietoisuudesta. Sielun olemassaoloa ei ole todistettu. Ne muinaiset punnituskokeet ennen ja jälkeen kuoleman todistivat vain veden haihtumisen.
Vahva lukusuositus: neurokirurgi Alexanderin kirjat. Mielipiteesi saattaa muuttua.
Eri: voitko kertoa oleellisen!
Hän on kansainvälisesti erittäin arvostettu neurokirurgi, joka joutui syvään, pitkäaikaiseen koomaan. Kaikkien aivojen toimintoja mittaavien laitteiden mukaan hän oli täysin aivokuollut.
Kahdessa kirjassaan hän kuvaa kaikkea tämän tilan aikana tapahtunutt
Mitä siellä tilassa sitten tapahtui? Oletan, että näki katonrajasta itsensä ja muut huoneessa, mutta oliko hänellä muita kokemuksia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai se ole kummempaa kuin syvään uneen nukahtaminen. Sitä tehdään jatkuvasti, joka päivä. Tämä uni ei lopu, mutta eihän sitä kuolleena tiedä.
Ei se ole uni. Tietää.Täällä suututaan jos kerron.
No kerro!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En itsekään viitsi yrittää lohduttaa itseäni epätodennäköisillä ja todistamattomilla uskonnoilla, jumalilla, uudelleen syntymillä, kohtaloilla, karmoilla, jne.
Tiede, universumimme ja materian sekä energian säilymislaki ovat itsestään jo niin ihmeellisiä, että ne tuovat lohtua ilman uskomuksia ja uskontoja!
Etkö tiedosta, että uskomus kaiken häviämiseen kuolemassa on myös itsensä lohduttamista.
Se on sinun uskomuksesi, että käy noin ja se tuntuu sinusta lohdulliselta ajatukselta.
Niin, eri asia on vain se, että oma uskomukseni perustuu todistettavaan tieteelliseen maailmaan, johon on sen vuoksi helppo uskoa.
Mene peilin eteen ja katso suoraan silmiisi. Tuijota sitten silmiisi intensiivisesti vähintään tunti, miettien ikuisuutta. Löydät itsesi tai kadotat itsesi ja/tai ymmärrät pikkuriikkisen osan sielusi kuolemattomuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä raamatussa sanotaan, että ihminen ei voi kenestäkään sanoa, kuka pelastuu ja kuka ei. Turhaan pelottelet tuota lapsensa menettänyttä.
Äitini kuoli pari vuotta sitten ja ennen kuolemaansa kävin hänen kanssaan keskusteluja, mitä tapahtuu (siis hänelle) kuoleman jälkeen. Hänellä oli kokemuksia omien vanhempien, sisarusten ja ystävien kuolemista. Muutama kuukausi ennen lähdön hetkeä hän alkoi nähdä kuolleita läheisiään ja jutella heille. Ajoittain tuntui että hän oli jo tässä toisessa maailmassa. Tätä on hankala selittää, mutta se maailma oli tavallaan päällekkäinen tämän maailman kanssa, mutta ei kuitenkaan tämä maailma. Äitini kuoleman jälkeen olen ajoittain tuntenut hänen läsnäolonsa.
Vierailija kirjoitti:
Mene peilin eteen ja katso suoraan silmiisi. Tuijota sitten silmiisi intensiivisesti vähintään tunti, miettien ikuisuutta. Löydät itsesi tai kadotat itsesi ja/tai ymmärrät pikkuriikkisen osan sielusi kuolemattomuudesta.
Selitä taekemmin
Tässä(kin) ketjussa on selvästi nähtävissä se tosiasia, että ns. materialistit ärtyvät muunlaisista näkemyksistä. Miksiköhän näin on?
Itse olen omien kokemusteni perusteella täysin vakuuttunut siitä, että on olemassa muutakin kuin tämä näkyvä orgaaninen maailma, eikä se asia muuksi muutu.
Mutta kaikilla meillä on oma kokemuspohjamme ja ajatuksemme. Hyvä niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä perusteella arvioit tuota todennäköisyyttä?
Elämä jatkuu siinä mielessä, että materia, josta minä koostun ei lakkaa olemasta vaan jatkaa kiertokulkuaan. Mutta kun madot syövät maahan kuopatun ruumiini, niin en "minä" kokevana subjektina millään tavalla jatka olemassaoloani niissä sen enempää kuin äsken syömäni porkkana subjektina jatkaa olemassaoloaan minussa. "Elämä" on tietynlaisten materiaalisten komponenttien väliaikainen, emergentti fysikaalis-kemiallinen prosessi, jolla on alku ja loppu. Sitä ei ole ennen kuin se on a
Mikäli universumimme käy loputonta sykliä, jossa se alkaa aina alkurjähdyksestä ("Big Bang") ja kasaantuu aina yhteen takaisin painovoiman vaikutuksesta (ns. "Big Crush"), mikäli materiaa
Myös tässä ketjussa voi ihan yhtä hyvin pohtia tieteellisiä arvoituksia. 😊
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä raamatussa sanotaan, että ihminen ei voi kenestäkään sanoa, kuka pelastuu ja kuka ei. Turhaan pelottelet tuota lapsensa menettänyttä.
"Kastamattomat eivät pääse taivaaseen. He päätyvät helvettiin ja kärsivät Jumalan kaipuusta. Perisynti on synti siinä missä muutkin. Valitettavasti teit ison munauksen kun et kastanut lastasi. Jäät kaipaamaan häntä ikuisuuden"
Alue: Aihe vapaa
Eben Alexander: Kaikkeuden sylissä.